Nurmikko viheriöi täällä eteläisessä Suomessa, pohjoisempana talvi on saanut jo vähän jalansijaa.  Muistellaanpa hieman viime vuotta ja 70-lukua!

Parina viime talvena  lumesta puhuttiin enemmän kuin pitkään aikaan. Nyt sitä sitten taas kaivataan. Varmaan kaikki eivät kaipaa. Lumen tuomaa valoisuutta ja kaunista kuorrutusta oksille  toivotaan, jotta tulisi hieman talvisempi olo.  70-luvulla, kun tuli tänne etelän rientoihin, niin ihmettelin, että tällaisiako ne kaupunkien talvet ovatkin. Silloin oli monta vuotta peräkkäin, ettei hiihtämisestä tarvinnut puhua. Ei ollut hiihtoputkista vielä tietoa. Sähköä kulutettiin ihan muihin tarkoituksiin kuin lumen säilömiseen hallin sisällä.  Meillä maalla asuneilla sähköinen jäähdytys korvasi jääkimpaleet maitohuoneessa ja toi mahdollisuuden pakastaa   puutarhan antimia. Niitä nautittiin sitten talven mittaan.

Nyt tehdään jääkenttä sähköllä ulos,  vaikka vieressä nurmikko vihertää täysillä. Pitäähän sitä nyt päästä ulos luistelemaan, kun allakassa käännetään lehti marras- ja viimeistään joulukuulle! Pihalla pääsee tekemään vielä syystöitä, jos on kaipuu talikon tai haravan varteen.

Nurmikko on vihreämpi kuin keskikesällä ja ruskeat pensaiden varret  kehystävät  näkymää kauniisti. Korallikanukan punaiset varret pääsevät  hyvin esiin. Nyt tästä vihreydestä kannattaa ottaa ilo irti. Punertavat kanervat ja jäkälän peittämät oksat ovat hyviä rakennusaineita, joilla vihreyteen saa sävyjä.  Tarpeettomiksi käyneet hopeiset joulukuusenpallot  sopivat hyvin yhteen havuista tehtyyn asetelmaan. Muutama katajanoksa ja mustikanvarpu ison astiaan, pinnalle sammalta ja jäkälää.  Siinä on säänkestävä, ekologinen ja vihreään jouluun sopiva piha-asetelma.

Vihreä tai valkoinen joulu, molemmissa on omat hyvät puolensa.

Mukavaa  talvikuuta ( sehän on joulukuun vanha nimi!)

Niitä on punaisia, valkoisia,  sinisiä ja keltaisia. Valkoisiakin on monenlaisia. Keväällä ne ovat parhaimmillaan. Joko arvaatte mistä kirjoitan? Sipulikukista tietysti.  Tein lopukesästä uuden kukkapenkin ja varasin siihen tilaa myös sipulikukille. Nyt sitten saapui postimyynnistä tilaamani paketti, ja eikun istuttamaan.

Oli mielenkiintoista istua  suunnittelemassa kukkivaa tulppaanipenkkiä, mietiskellä millaisilta narsissit näyttävät. Postiluukusta tuli useita luetteloita ja niiden tarjontaa olikin kiinnostava verrata.  Ja myös kannattavaa, koska hinnat/ sipuli vaihtelivat melkoisesti. Samaa lajiketta tarjosivat useat toimittajat, harvempi sen sijaan kertoi jo luettelossa minkä kokoisia sipuleita on tarjolla. Suuri on nimittäin valttia, siinä on eniten kasvuvoimaa ja kukat kehittyvät kunnolla.

Olen selannut myös puutarhalehtiä, joissa kerrotaan lähes vakioaiheena: Nyt sipuleita istuttamaan! Hyvä niin, koska loppujen lopuksi sipulikukkien kukkaloiston saa aika edullisesti. Ruukkuistutuksista ei kovin paljoa ole tarinaa tarjolla. Nyt päätin taas laittaa sipuleita ruukkuihin. Aikaisemmista kokeiluista on jäänyt hyvät muistot.  Yksi  ihanista suosikeistani on keväkurjenmiekka. Valitettavasti se ei ole kukkapenkissä oikein viihtynyt, mutta ruukussa sitäkin paremmin. Ensi keväänä on taas sininen kaunokainen toivottavasti ruukun täydeltä kukassa!

Kukkiva parvekelaatikko! Sitä en vielä ole kokeillut, mutta onnistuisi varmaan. Krookukset ja helmililjat sekä skillat  sopisivat  hyvin. Laatikko pitää siirtää suojaan ennen kuin kovat pakkaset tulevat, mutta keväällä sen voisi kiikuttaa melko varhain esimerkiksi lasitetulle parvekkeelle. Onko sinulla kokemusta? Olisi kiva, jos jakaisit sen muiden kanssa.

Kukkaloistoa odotellessa syysterveisin

Leena

Lämmin siitä sitten tuli, paikoin kuivakin. Aluksi kaikki lähti hieman hitaasti liikkeelle, mutta nyt voisi vauhtia hieman hidastaakin. Alkukesä puutarhassa on ollut kiireistä aikaa, nyt helteellä voikin sitten ottaa rennommin.

Myyrien tuhojen jäljiltä korjaillut kukkapenkit lähtivät onneksi hyvin kasvuun, kuivuus tosin alkoi vaivata jo ennen juhannusta. Pöyhitty multa kuivahtaa herkemmin kuin pitkään paikoillaan ollut. Ensimmäisten helteiden aikaan sai olla letkun jatkeena melkein joka ilta. Nyt näyttää taas helteiden jatkuessa sama urakka olevan edessä, ellei tule sadetta.

Kesäkukkaistutuksissa varautuminen kahteen vaihtoehtoon, sateiseen ja poutakesään, tuotti onnistuneen lopputuloksen. Jälleen tuli todistetuksi myös se, että aika moni meistä puutarhaihmisistä on perinteiden vanki. Olin töissä kauppapuutarhalla, joka myi kesäkukkia. Hyvin moni tuli viimevuotisen ostoslistan kanssa. Jonkin aikaa kun keskusteltiin, niin ostoslista kokikin uudistuksen. Viime kesän onnistumiset ja pettymykset kun otettiin huomioon kasveja valittaessa, niin moni tuttu kasvi vaihtui uuteen tuttavuuteen.

Kiertelin sitten myös puutarhaliikkeiden taimimyymälöissä. Ja voi kauhistus! Ollaanko me kaikki asiakkaina sellaisia, että vain hinta ratkaisee ja sitä ostetaan mitä halvalla saadaan.  Näin minulle sanottiin, kun kyselin hieman laadun perään; että asiakkaat haluavat vain halpaa!. Vaikka taimessa olisi vain yksi varsi ja sen päässä vaivainen kukka tai ruukkutaimessa juuri ja juuri vihreää näkyvissä.  Tai sitten ruukku on niin täynnä kasvia, että sillä on varmaan samanlainen olo kuin aikoinaan kiinalaisilla naisilla, kun varpaat sidottiin. Sattuu ja ahdistaa, mutta pitäisi jaksaa kukoistaa. Kun vertasin kauppapuutarhan suoraan kasvihuoneista myytäviä taimia suuren puutarhaketjun taimiin, niin olipa lajintuntemus koetuksella. Joistakin kasveista ei olisi uskonut, että kyse on samasta lajista.

Toinen mielenkiintoinen havainto on, että kasveja ostetaan samalla tavalla kuin keittiökalusteita tai huonekaluja. Siis valmiina ja lopullisessa koossa. Jos  kesäkukan varret eivät ole asettuneet juuri oikeaan suuntaan ja kaikki neljä tainta eivät ole tismalleen saman kokoisina, niin eihän sellaista kasvia voi ostaa. Haloo! Astiat ja huonekalut eivät kasva, mutta kasvit kasvavat ja kehittyvät; valo, kosteus ja ravinteet ohjaavat kasvua. Teki mieli joillekin sanoa, mutta eihän sitä asiakkaille voi.  Tämä Heti valmista- aate on siis valloittanut  nyt kasviostoksetkin.

Mutta kyllä se puutarha kuitenkin aina piristää mieltä, oli sitten suuri tai pieni. Pienissä pihoissa vierailtuani  olen yhtä ihastunut kuin isoimmissakin pihoissa kulkiessani. Moni vähättelee omia aikaansaannoksiaan, mutta minusta kasvien kanssa lopputulos on aina hyvä. Luonnossa kun ei oikeastaan ole vääriä värivalintoja ja kasveja.

Ympäristön vihreydellä on havaittu olevan parantava vaikutus  ihmisten elämänlaatuun.  Puutarhat ja viheralueet mahdollistavat liikkumisen. Jo pienikin määrä kävelyä tai puuhailua puutarhassa vähentää vakavien sairauksien  riskiä.

Toukokuun puolivälissä pidettiin mielenkiintoinen ViherFoorumi, jossa kaupunkien viherrakentamista tarkasteltiin monelta eri kantilta.  Nyt suuntauksena on ottaa haltuun ns. viides ulottuvuus, eli istuttaa kasvillisuutta katoille ja seinille. Jopa meillä täällä Pohjolassa on siihen mahdollisuuksia, toki rajallisemmin kuin esim.  Etelä- Euroopassa. Pariisissa on jo useita rakennuksia, jotka on verhoiltu vihreiksi.

Mielenkiintoinen puutarhaharrastuksen näkökulmasta oli professori Kalevi Korpelan esitys tutkimuksista, joissa on selvitetty viheralueiden ja liikunnan yhteisvaikutusta mm. aivoinfarktin ja sepelvaltimotaudin saamisen riskiin. Viheralueet mahdollistavat liikkumisen, ja jo pienikin liikunta vähentää sairastumisten määrää. Myös  masennuksen hoidossa on saatu hyviä tuloksia, kun puutarhassa kävely on yhdistetty  erilaisiin keskusteluihin.

Nyt keväällä puutarhan voima on parhaimmillaan. Jo lyhytkin kävely pihassa piristää. On mukava seurata kuinka nopeasti lehdet puhkeavat puihin ja kasvit nousevat maasta talviuniltaan.  Kylmät yöt vielä hieman hillitsevät intoa istuttaa hallanarkoja kesäkukkia, mutta orvokit  ja muut karaistuneet olen jo istuttanut.  Melko suuren osan kesäkukista olen kasvattanut siemenestä, osa pitää ostaa.  Niiden ostaminen onkin sitten toinen juttu.

Kukkaostoksille mennessä kannattaa olla mieli tyynenä. Sen verran olen ostopaikkoja katsastanut, että  jonkinlainen käsitys hinnoista ja kukkien laadusta on muodostunut. Eroja todella on. Jos halpaa haluaa, niin sitä on kyllä tarjolla, mutta sen kasvuun lähdöstä ei ole takuita.  Yksi rouva ihmetteli petunian taimien äärellä, että ovatpa surkean näköisiä, mahtavatkohan lähteä kasvuun. Taimi parka sinnitteli pienessä ruukussa turpeessa ja edellisestä kastelusta oli kulunut hyvä tovi, sen verran kuivuudesta taimi jo kärsi.

Moni halajaa näyttävää puutarhaa, mutta tutkimuksissa on todettu, että pieni vihreä läntti, muutama puu ja kaunis kukkakimppu piristävät mieltä kummasti. Nauttikaamme nyt tätä vihreää eliksiiriä mahdollisimman paljon!

Nyt on hehkutettu sen verran paljon tulevia Kevätpuutarha 2011 messuja ( 7-10.4. Helsingin Messukeskuksessa), että odotus on noussut ihan huippuun. Näyttelyalue on koristeltu kansainväliseen tyyliin ja mallipuutarhoista löytyy jokaiselle jotakin.

Maaliskuun lopussa käväisin Tukholman messuilla ja tuttuun tapaan siellä oli panostettu koristeluun. Ruotsissa puutarhassa viihtyminen ja erilaiset mukavat ” olokolot” ovat suositumpia kuin meillä.   Täällä messuosastoilla esitellään tuotteita melko karuilla osastoilla. Hyvin vähän on toistaiseksi tehty sellaisia ideoita antavia osastoja. Toivottavasti nyt on toisin.

Puutarhaharrastus kasvattaa suosiotaan, mutta millainen puutarhan pitäisi olla ja mitä siellä tehdään, riippuu hieman siitä minkä ikäinen “puutarhuri” on.  Nuoret haluavat nauttia ja viettää aikaa ystävien kanssa, sitten hieman vanhempana tulee into kasvattaa kaikenlaista, etenkin suuhunpantavaa. Kun ikää karttuu vielä lisää, palataan taas helppohoitoisuuteen ja kauneudesta nauttimiseen. Tällöin se kauneus pitäisi saada helpolla aikaan.

Mitä sinä odotat puutarhalta? Toivottavasti se ei työllistä liikaa, koska silloin  aikaa ei jää kauneudesta nauttimiseen.

Tulossa on mielenkiintoiset päivät.  Minua messuilla työllistää juuri kirjapainosta tullut kirjani, Oman pihan terveydeksi. Nyt projekti on siltä osin valmis ja 300 sivua tietoa taudeista, tuholaisista sekä pihan hyötyolioista on painettu kansien väliin.

Jos satutte liikkumaan  messualueella niin tulkaa tervehtimään. Olen tavattavissa osastolla 6b51. Nyt on hyvä tilaisuus tulla kysymään ajankohtaisista puutarha-asioista.

Toivottavasti tavataan!

Korkeat hanget ja talviset pakkaspäivät  lisäävät viherpeukaloiden pakotusta. Lähes neljä kuukautta kestänyt lumikausi ei vaan ota loppuakseen.  Muistan lapsuudestani, että maaliskuussa ei odotettu kevättä yhtä innokkaasti. Huhtikuussa alkoivat vesisateet, jotka sulattivat nopeasti korkeat hanget, mutta nyt viimeisten  30 vuoden aikana luonto  on totuttanut aikaisiin keväisiin.

Onneksi tätä odotuksen tuskaa voi jotenkin lievittää. Tulin juuri Helsingin Kaisaniemen  puutarhan kasvihuoneelta, jossa lukuisat narsissit, tulppaanit ja monet muut sipulikukat olivat täydessä kukassa Villi Niityn rakentamassa Tulppaanien lumo -näyttelyssä.  Ja huomenna onkin sitten ohjelmassa tutustuminen Tukholman puutarhamessuille Puutarhanaisten retkellä.    Sitten viikon päästä voikin suunnata Kevätpuutarha 2011 näyttelyyn, jonka koristelu on kuulemma kansainvälistä tasoa.

Jos ei ole mahdollisuus mennä kukkien luo, niitä voi ihastella kotona.  Puutarhaunelmia- ohjelman uudet jaksot alkavat 28.4.  Kuinka moni katsoi FST- kanavalta tanskalaista Kasvihuoneunelmia? Voi että oli ihania kukkia!

Ja sitten ovat kaikki hyvät kirjat. Minä olen kirjaihmisiä. Tulppaaneista ja sipulikukista ovat Else ja Vesa Leivo tehneet ihanan kirjan. Sipulikukista ei olekaan pitkään aikaan ilmestynyt mitään  kotimaisin voimin tehtyä. Nyt on, ja kirjassa on todella historiallinen tuntu.  Itse en ole kovin ihastunut kaikkiin käännöskirjoihin, ellei niissä ole jotain todella uutta ja kuvitus hyvin tehtyä.

Nyt ei auta kuin haaveilla ja odottaa.  Ensimmäiset siemenet voi laittaa multaan.  Minulla on orvokit ja tomaatit taimella ja muutama muu kesäkukka ( ihan vaan muutama, eli vajaa 10 sorttia!). Mutta, kun ne on niin ihania!

Muistaakseni jollakin ET:n nettipalstalla olikin keskustelua ja kuvia siitä millaisia kasvatuksia itse kukin taas aikoo tehdä. Voisitte laittaa lisää suunnitelmistanne.

Odotellaan kärsivällisesti, kyllä se  kevät tulee!

Terveisin Leena

ps. olen lupautunut oppaaksi puutarhamatkalle 13.- 15.7.  Berliiniin. Siellä on todella paljon kiinnostavaa katsottavaa. Matkan järjestää Matkaseniorit.

Puutarhalla on todettu olevan mieltä ja kehoa hoitava vaikutus. Puutarhaterapia on laajasti käytössä  ja sillä on saavutettu hyviä tuloksia. Puutarhanhoito oli aikojen alussa  ensin miesten elinkeino,  ja naiset saivat osakseen harrastaa sitä. Nykyään alalla taitaa olla jopa enemmän naisia kuin miehiä.

Munkit perustivat ensimmäiset yrttitarhat  ja puutarhat, ja niistä ajoista voidaan lukea puutarhan hoidon  saaneen alkunsa myös meillä Suomessa. Nyt yrttitarhat lisäävät taas suosiotaan. Jos suinkin on mahdollista, niin yrttejä kasvatetaan ikkunalaudoilla, parvekelaatikoissa, kasvihuoneissa ja avomaalla.

Puutarhat ovat tuottaneet laajalti iloa jo vuosikymmeniä. Taiteilijat ovat saaneet niistä innoitusta teoksiinsa ja monien kuolemattomien runojen ja näytelmien aiheet liikkuvat puutarhojen lumouksessa.1800-luvulla puutarhoista  tehtiin runsaita, istutettiin lehtikujia, rakennettiin kaarisiltoja ja muokattiin näkymä silmiä hivelevän kauniiksi. Sitten tämä runsaus sai väistyä  ja tehokkuus astui tilalle. Viime vuosina  jälleen alettu  antaa arvoa puutarhoille ja taajamien vihreille keitaille. Mutta valitettavan usein vihreys saa  toisaalla väistyä, kun  halutaan lisää tonttimaata ja rakentaa tiivis yhdyskuntarakenne. Mutta tuottaako se virkistystä antavan ympäristön?

Kevätauringon taas  lämmittäessä ja sulattaessa todella pitkään kestäneen talven hankia, on paikallaan pysähtyä pieneksi hetkeksi miettimään sitä mitä puutarha, luonto ja kasvit itse kullekin merkitsevät. Millainen olisi elinympäristösi, jos siitä puuttuisivat puutarhat, niiden tuoma vihreys? Kuinka paljon saammekaan uutta voimaa, kun katsomme pullistuvia koivujen lehtisilmuja ja näemme ensimmäisen krookuksen tai valkovuokon.

Heitänpä tähän lukijoille vähän mietittävää. Kuinka paljon televisio on vienyt aikaamme siihen suuntaan, että emme enää ehdi nauttia luonnosta ja sen monimuotoisuuden seuraamisesta? Olemmeko täyttäneet päivämme puuhilla, jotka pitävät meidän touhukkaina, mutta silti kaipaamme jotain uutta sisältöä elämäämme?

Entäpä jos tänä vuonna etsisimme sen mielipaikan puutarhasta, joko omasta tai kaikille avoimesta, istahtaisimme hetkeksi  ja antaisimme puutarhan hoitaa itseämme.

Helsingissä avautuu Sederholmin talossa näyttely “Naisten huoneet, elämää ja tekoja”. Näyttelyn yhteydessä on useita avointen ovien tilaisuuksia. Maaliskuun 31. päivä kaikilla on mahdollisuus tulla keskustelemaan ja kuuntelemaan esityksiä miten tehdä ja löytää se mielipaikka puutarhasta. Lisää tietoja löytyy

http://www.naisjarjestot.fi/toiminta/kalenteri/?eventid=23

Nautinnollisia puutarhahetkiä

toivottaa Leena

Aurinko paistoi niin kauniisti, että nyt oli hyvä hetki aloittaa kevään edistäminen. Kannoin sisälle kylmässä ulkovarastossa talvehtineen ruukun. Istutin siihen syksyllä paljon sipuleita, vähän sitä sun tätä.  Nyt mullasta työntyy  esiin lehtiä ja kohta varmaan avautuvat ensimmäiset kukat.

Sydäntalvi kuluikin tietokoneen äärellä ahertaessa. En oikein ehtinyt kirjoittaa blogiinkaan uusia tekstejä. Mitä sitten olen ahertanut? Vaikka olen hieman huono kehumaan tekemisiäni, niin nyt pitää olla tyytyväinen ( tässä vaiheessa).  Kokosin laajasti tietoa ja kirjoitin täysin kotimaisen kotipuutarhureille tarkoitetun kirjan, jossa on tietoa tavallisimmista pihan kasvitaudeista ja tuholaisista sekä niiden torjunnasta unohtamatta luonnonmukaista torjuntaa ja luonnon omia hyötyolioita.  Kirjan pitäisi tulla painosta maaliskuun lopussa, 300 sivua ja lähes saman verran värikuvia!

Nyt alkavatkin sitten kevään touhut. Siemenluetteloista on kaivettu kiinnostavat uutuudet ensi kesän istutuksiin ja seuraavaksi laitan tilaukset eteenpäin. Talven viileässä viettänyt ihana pelargoni venähti hieman, mutta nyt varren palat ovat mullassa juurtumassa. Jospa onnistuu, saisin ihanuutta viime vuotta enemmän parvekelaatikoihin kukoistamaan.

Pihassa on runsaasti lunta, mutta pieni pelko hiipii mieleen, kun katselen kuinka paljon myyrien hengitysaukkoja näkyy hangella. Ovatkohan perennoiden silmut ja pensaiden tyvet saanet tuta myyrän hampaista? Syksyllä metsäntutkimuslaitos ennusteli myyräkannan nousua.  Nyt täytyy odottaa hankien hupenemista ja katsoa sitten mitä tuleman pitää ja ryhtyä tarvittaviin pelastustoimiin.

Ei ihan vielä, mutta kohta on aika laittaa gladiolusten sipulit sisällä juurtumaan ja kantaa daalian juurakot sisälle.  Orvokit kylvän viime vuoden tapaan nyt pikapuoliin, kukkivat sitten toukokuun alussa.  Eikä haittaa vaikka olisi viileääkin.

Tähän aikaan talvesta voi tuoda omenapuiden ja pensaiden oksia maljakkoon.  Ne kannattaa ensin kääriä kosteaan sanomalehteen ja pitää maljakossa vedessä viileässä muutama päivä.  Tällä tavalla siirto lämpimään ja kuivaan huoneilmaan ei ole niin raju kokemus uinuville silmuille.

Ja jos ei ole oksia omasta takaa, niin kimppu tulppaaneja  tai helmililjoja on edullinen ilo saada kevään tuntua.

Aurinkoisin terveisin

Leena

Joulut ja muut vuodenvaiheen pyhät alkavat olla vietettyjen päivien pinossa. Monella ikkunalla sinnittelee hyasintti ja amaryllis on alkanut pukata lehtiä. Miten joulukukkien kanssa pärjäisi kevääseen asti? Vai pitäisikö ne heittää kylmän viileästi pois biojätteen sekaan?

En tiedä mikä vanhanajan oppi on juurtunut niin syvälle, että en millään hennoisi luopua joulukukista, vaikka ne eivät enää mitään huoneen koristuksia  olekaan.  Jaottelen kukat kestäviin ja kertakäyttöisiin sekä uudelleen kukkiviin. Kestäviä ovat erilaiset viherkasvit, joita myydään ympäri vuoden.  Joulusypressi on tässä ryhmässä rajatapaus, koska se on vaikea pitää vihreänä, mikäli sitä ei istuta uudestaan ja sijoita viileään paikkaan. Parina talvena olen ponnisteluissani onnistunut ja saanut kesäksi kukkapenkkiin vihreyttä, mutta nykyään vaiva ei ole tekemisen väärti.

Kertakäyttöisiä ovat joulutähdet. Ne ovat kotoisin lämpimiltä alueilta ja pudottavat täällä melko varmasti lehtensä lepokauden alkamisen merkiksi. Viherkasvina joulutähti ei ole mikään kaunotar ja kukkiakseen uudelleen se tarvitsee lyhyen päivän olosuhteet. Meillähän ollaan menossa kohti pidentyvää päivää. Joten kiitos käynnistä, maadu rauhassa!

Tulilatva on sitkeyden perikuva. Sen voi jättää ilman kastelua pariksi viikoksi eivätkä lehdet ole moksiskaan. Kukat tosin kuivuvat.  Kun kevät koittaa ja kasvi saa hieman vettä ja pääsee kesän tullen ulos, niin jopa ilmestyy uusia nuppuja, kunhan syksy on edennyt hieman pitemmälle. Viherkasvina se on mainio lisä mehikasvi-istutuksiin. Siis säästän ja kastelen todella niukasti.

Herraskainen atsalea on kaunis, mutta sen kanssa tulee toimeen, kun on oikeat olosuhteet. Minulla oli tänä jouluna useita todella kauniita atsaleoja. Vaihdoin niille kaikille isomman ruukun ja lisäsin multaa. Ei tarvinnut koko ajan olla vahtimassa kuivuvatko. Viileä lähellä 15 astetta oleva huone oli paras kasvupaikka.  Pari kasvia kuivahti varotoimenpiteistä huolimatta eikä niistä ole eläjäksi. Nyt pitäisi päättää jatkanko muiden kanssa hoitotoimia kevääseen asti. Keväällä olen istuttanut kasvin ilman ruukkua varjoisaan kosteaan paikkaan, ja kas kummaa syksyllä siihen on putkahtanut uusia nuppuja. Ja sitten ennen pakkasia se pitää siirtää sisälle.

Sipulikukista hyasintit olivat tänä vuonna erityisen komeita. Onnistuin saamaan sipuleita, jotka olivat kokoa extra iso. Kukkavanat olivat suuria ja kukat isoja. Leikkaan kukkavanat ja annan lehtien kuivahtaa pikkuhiljaa. Keväällä istutan sipulit kukkapenkkiin. Aika moni palkitsee seuraavan vuonna työntämällä kukkavanan.  Amarylliksen sipuleille teen samoin, syksyllä nostan sipulit ylös, istutan ruukkuun ja siirrän sisälle . Ja jos sipuleista alkaa näkyä jonkin ajan kuluttua nuppuja, sipulit saavat jatkaa elämäänsä. Mutta viherkasveina niille ei suoda jatkoaikaa, saavat  osallistua mullan tuottamiseen.

Tässä näitä omia kokemuksia, mutta millaisia jatkohoitotoimia teillä on omille joulukukillenne?

Tunnistatteko kuvassa olevan kukan?

Päivä on nyt lyhimmillään, joten kohti valoa ollaan kääntymässä. Joulukuun päivät eivät tuntuneet niin synkiltä, kun lumi tuli valaisemaan maisemaa.  Täällä etelässä hanget ovat korkeat ja pehmeää pakkaslunta on kertynyt puolisääreen asti. Puuterilumi pysyy kauniisti pensaiden oksilla tehden niistä hienoja teoksia.  Jouluna kynttilät saavat kauniin taustan.

Nyt on hyvä hetki haaveille. Olen tutkaillut teosta ” 1001 puutarhaa, jotka pitäisi nähdä”. Voi kuinka monenlaisia ihania paikkoja ja elämyksiä puutarhat voivatkaan tarjota! Jossakin voi tutustua menneen ajan kuninkaalliseen loistoon, toisaalla on toteutettu moderni piha.  Kummallista kyllä Suomesta kirjaan on päässyt vain yksi piha, Villa Mairea. Onko omaa vaatimattomuuttamme, että emme ole nostaneet esiin hienoja pihojamme ja puistojanne?  Olen huomannut, että moni upean pihan luonut vähättelee pihaansa sanoen, “siellä ei nyt ole mitään erikoista”. Naapurit kyllä ovat olleet vahvasti eri mieltä.

Monella pihan ja puutarhan hoitaminen on jäänyt ” tauolle” syystä tai toisesta ja uudelleen aloittaminen onkin se vaikein vaihe. Olen vieraillut monessa pihassa, jossa omistaja esittelee paikkoja perä perää, että tämä paikka kaipaisi sitä ja tähän olisi mukava saada tätä. Sitten syli tuleekin täyteen tekemättömiä töitä ja toteuttamista vailla olevia haaveita. Lannistuuhan moiseen sitkeinkin puurtaja. Neuvoni onkin: Etsi mielipaikkasi puutarhassa, istu alas, ja mieti millaisen näkymän juuri siihen kohtaan haluaisit. Äläkä kieputa päätäsi joka suuntaan. Ja sitten suunnittelet miten  toteuttaisit toiveesi vähällä vaivalla.  Pikkuhiljaa ja omilla ehdoilla, niin haave toteutuu.

Talvisina joulun päivinä on mukavaa selailla puutarhakirjoja  ja -lehtiä. Antaa ajatuksen vaeltaa ja välillä katsoa lumen haltuunsa ottamaa maisemaa. Nautitaan talvipäivistä!

Oikein mukavaa joulun aikaa

toivottaa Leena

Jouluista huomenta täältä puutarhalta.

Vaikka illalla menikin hiukan myöhään, niin aamulla oli mieli taas intoa täynnä, kun tiesi mikä ihanuus täällä puutarhalla odottaa. Ei näihin jouluasetelmien tekoon ja kukkien loistoon kyllä koskaan voi kyllästy, ennemminkin päinvastoin, innostun näköjään joka vuosi enemmän ja enemmän.

Nyt on tosiaan täällä kaikki valmista ja tänään aloitan virallisen joulukukkien myynnin suoraan täältä puutarhalta.

On taas ihanaa tavata ihmisiä joilla on mieli täynnä hyvää ja pieniä lapsia joiden ilmeet hehkuvat joulun jännitystä ja taikaa, on tämä joulu vain sitten ihanaa aikaa.

Täältä etusivulta voit kurkistaa aukioloajat ja hiukan ikkunakin paljastaa mitä kaikkea sen takaa löytyy… www.puutarha.com

Lupasin antaa joulukukkien tiivistetyn hoito-ohjeen ja tässä se nyt olisi.

Tämä ohje on tosiaan sellainen, että sitä saa levittää ja jakaa ihan niin paljon kuin haluat. Tiedän, että moni on kirjoittanut ohjeen joulukorttiin, jonka on sitten liittänyt kukan mukaan. Ja se kyllä lämmittää puutarhurin mieltä kun tietää, että ei ihan niin kokenutkin kukkien kasvattajat onnistuu nyt varmasti nauttimaan joulukukista pitkään, jopa ensi vuoteen asti.

Itse en ole tuonne facebookiin vielä ehtinyt, mutta varmaan se sielläkin voisi paikkansa löytää. Joten jos Sinä olet siellä, niin viitsitkö auttaa siellä olevia kukkaystäviä ja laittaa nämä ohjeet sinnekin näkyviin?

Joulukukkien hoito-ohje, mallia 2010

JOULUTÄHTI

- Avaa joulutähden paketti vasta n. puolentunnin kuluttua sisälle saapumisesta.

- pitää valosta ja lämmöstä, muttei kannata sijoittaa lähelle lämpöpatteria

- kasvi kärsii helposti jo alle 10 asteen lämpötilasta

- kärsii vetoisessa paikassa ja pudottaa siellä helposti lehtensä

- kastellaan säännöllisesti lämpimällä vedellä, kun mullan pinta on kuivahtanut. Joulutähti ei pidä seisovasta vedestä eikä rutikuivasta mullasta.

- kestää huonekasvina pitkään, vaikka varsinaiset kukat ( ne pienet ja keltaiset) kuihtuvatkin

- on myrkyllinen syötynä ja maitiaisneste saattaa kosketuksesta paljaalle iholle tai silmiin joutuessa aiheuttaa allergisia oireita, mutta myrkyllisyyttä on yleisesti ottaen liioiteltu.

- saat sen kukkimaan ja ylälehdet värjäytymään seuraavana vuonna, kun pimennät sen elokuun alusta lähtien ( esim. laittamalla pahvilaatikon sen päälle), niin että se saa valoa vain 10 tuntia päivässä. Käsittelyä on hyvä jatkaa lokakuun loppuun asti.

TULILATVA

- kastellaan suht reippaasti ja sen jälkeen annetaan mullan kuivahtaa kunnolla.

- sijoitetaan valoisaan tai puolivarjoon.

- kukinta kestää viikkokausia

- uudelleenkukittamista ei kotikonstein yleensä kannata yrittää

- peruskasvi, joka viihtyy huolimattomankin hoitajan käsissä

SKIMMIA

- viihtyy viileässä ja nauttii säännöllisestä sumuttamisesta.

- kastellaan säännöllisesti, mullan pinta saa kuivahtaa kastelujen välillä.

- sietää vetoa esim. ikkunalaudalla yllättävän hyvin

- keväällä aloitetaan lannoitus normaalilla huonekasvi lannoitteella

- viihtyy parhaiten, jos saa olla talvilevossa tammi-helmikuun ajan viileässä paikassa.

ATSALEA

- ei saa kuivahtaa; kastellaan upottamalla ruukku 2-3 kertaa viikossa vettä täynnä olevaan ämpäriin

- sijoitetaan puolivarjoon

- älä sijoita atsaleaa patterin viereen

- kukat kestävät parhaiten viileässä

- kukinnan yhteydessä voi lannoittaa 1 kerran viikossa

- nauttii lehtien ja nuppujen sumuttamisesta, avoimia kukkia ei kannata sumuttaa

- voidaan saada kukkimaan myös seuraavana vuonna

- jos ruukutat uudelleen, niin käytetään hapanta ( = alppiruusuille tarkoitettua) multaa.

- maaliskuusta eteenpäin lannoitetaan alppiruusuille tarkoitetulla lannoitteella.

TULPPAANI

- säilyy viileässä pitempäänkin, voi viedä yöksi vaikka kellariin

- kasvaa lämpimässä nopeasti pituutta

- saatavissa asetelmiin sopivan istutustulppaanin lisäksi myös leikkokukkana

- kastellaan säännöllisesti

TASETTI

- Tasetti pitää siitä, että sen juurilla on jatkuvasti vettä. Kuivuminen lakastuttaa sen kukat nopeasti.

- viihtyy viileässä, jolloin kukinta-aika kestää pitkään.

- varsien venyminen johtuu yleensä valon puutteesta.

- sipulit ei menesty ulkona ja niiden uudelleen kukittaminen ei käytännössä onnistu, joten ne voi kukinnan jälkeen huoletta kompostoida.

HYASINTTI

- menestyy erilaisissa valo-oloissa

- säilyy viileässä pitempäänkin, voi viedä yöksi vaikka kellariin

- kannattaa ostaa hyvissä ajoin ennen jouluruuhkia ”varastoon” ja pitää viileässä

- aukeaa lämpimässä umpinuppuisesta täyteen kukkaansa parissa päivässä

- kukkavarsi kasvaa lämpimässä nopeasti pituutta

- kastele maltillisesti, liika kastelu venyttää varsia, toisaalta kastelemattomuus saa kukat kuihtumaan ennen aikojaan.

- käy myös leikkokukaksi ja haudalle

- sipulin läpi pistetty tukikeppi voi olla tarpeen kukan kaatumisen estämiseksi

- tuoksu voi ärsyttää allergikkoja

ARDISIA

- Kastelu samoin kuin tulilatvalla, eli kunnolla ja sitten kunnon kuivahtaminen kastelujen välillä.

- ardisia tykkää sumuttelusta, sekä viileästä ja valoisasta kasvupaikasta.

- kevättä kohden lannoitusta lisätään ja muutenkin hoidetaan normaalin huonekasvin tapaan.

RITARINKUKKA eli AMARYLLIS

- säilyy viileässä pitempäänkin, voi viedä yöksi vaikka kellariin

- voi ostaa hyvissä ajoin ennen jouluruuhkia ”varastoon” ja pitää viileässä

-  myös helppo kasvattaa itse hyvälaatuisesta sipulista

- mitä suurempi sipuli sitä komeammat kukat

- saatavissa myös leikkokukkana

- läpi sipulin pistetty pitkä tukikeppi voi olla tarpeen

- kastellaan alakautta säännöllisesti

- voidaan saada kukkaan myös seuraavana vuonna. Leikkaa kukkavarret pois kukinnan jälkeen ja hoida sitä kuin viherkasvia kevään ja kesän ajan. Elokuussa annan sipulin kuivahtaa kokonaan, katko varret poikki  n 2 cm sipulin yläpuolelta ja siirrä sipuli n. 10 asteiseen paikkaan kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen pese sipuli ja istuta normaalisti. Huom! Jos lepoaika jää liian lyhyeksi, niin kasvi ei kuki, vaan tekee ainoastaan lehtiä.

JOULUKAKTUS

- joulukaktus on nykyään useimmiten ns. marraskuunkaktus, mutta ei nimi kasvia pahenna.

- kastellaan säännöllisesti, mutta varoen. Liika kastelu on tuhoisa ( ei tietty ihan rutikuivaksikaan saa laskea)

-  Kaktus ei tykkää vedosta

- kukinnan jälkeen, kevään ja kesän ajan kasvia lannoitetaan ja kastellaan säännöllisesti. Syksyllä kasvi saa olla ulkona mahdollisimman myöhään (ei kuitenkaan pakkasiin asti). Seuraavan parin kuukauden ajan sitä kastellaan niukasti ja näin se virittyy kukkaan helposti.

KIELO

- Jalokielot viihtyvät parhaiten tasaisen kosteassa ja viileässä ilmassa

- kielon varret voi myös leikata maljakkoon leikkokukiksi

-kukinnan jälkeen juurakko kannattaa viedä ruukkuineen kellariin ja istuttaa se keväällä ulos

- syksyllä sitten juurakot kaivetaan ylös maasta, istutetaan ja viedään viileään ja pimeään paikkaan. Marraskuun puolivälissä ne tuodaan sisälle, aloitetaan kastelu ja nautitaan kielojen tuoksusta.

SEKA-ASETELMAT

- hoidetaan eniten lämpöä vaativan kukan mukaan

- kastellaan säännöllisesti

- kauemmin kestävät kasvit voi joulun mentyä siirtää omiin ruukkuihinsa

MUUT

Muiden harvinaisempien joulukukkien hoito-ohjeet kannattaa kysyä kukkakauppiaaltasi, häneltä saa asiantuntevat neuvot kasveittain.

Nämä ja lisää ohjeita myös tuolla meidän kotisivuilla: ( valitse Kasviryhmästä JOULUKUKAT )

http://www.puutarha.com/kasvit.asp

Vaikka takkatuli ja lämmin kahvikuppi onkin ihania asioita tuossa vierellä, niin mieli kyllä halajaa tuonne kukkaloiston pariin niin paljon, että nyt käymään pikkuisella aamulenkillä, pikkuisen Huhu-koiran kanssa ja sitten palata kiireen vilkkaan tuonne kukkaloiston pariin.

Tervetuloa!

On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen,

On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.

Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangella loistaen, Kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen.

Nisse-polkan tahtiin minäkin kirmaan nyt tuonne joulukukkien pariin aina jouluun asti. Sitten ajattelin lomailla hiukan, joten palailen sitten perjantaipostien myötä heti loppiaisen jälkeen ensi vuonna.

Tahdonkin kiittää Sinua kuluneesta vuodesta, se on ollut taas mitä muistorikkain, niin talven tuiskuineen ja kuin kesän helteineen. Vaan hyvin niistäkin selvittiin ja kasvitkin hoidettiin hienosti siinä samalla.

Haluan siis toivottaa mitä ihaninta ja lämmin henkisintä joulunaikaa sekä riemastuttavan kukoistavaa vuotta 2011 Sinulle hyvä ystäväni.

Joulun tuoksuisin Terveisin,

Puutarhurisi

Juha

Kodin Kukat Oy

Toikanmäentie 44

49570 KANNUSJÄRVI

p. 05- 344 0300 ma-pe klo 8.00–16.00

E-mail. mailto:puutarha@kodinkukat.fi

Meillä  Suomessa on se onni, että saamme nauttia neljästä vuodenajasta. Nyt on alkamassa niistä ankarin  eläimille, jotka ovat aktiivisia ympäri vuoden.  Suomen luonnon ainutlaatuisuutta ei täysin ymmärretä.  Jos tätä menoa jatketaan, niin kaipuu menetettyjen luontoarvojen perään alkaa muutaman vuosikymmenen päästä. Jotkut tätä palstaa lukevat eivät ole noita aikoja toteamassa, mutta ne jotka ovat, voivat nykytoimilla vaikuttaa siihen,  millaista elämää talvisin pihoillamme voimme ihastella.

Asumme yhden Vantaanjoen sivuhaaran varrella. Jokilaakso tarjoaa kesällä pesimäpaikkoja linnuille, jotka ovat nyt tulleet nauttimaan pihamme tarjoamasta talvieineestä ja ilahduttamaan lyhyinä talvipäivinä. Mutta idylli voi jäädä lyhytikäiseksi. Suunnittelijoiden pöydällä syntyy nopeasti tielinjaus joenrantaan tuottamatta sen enempää huolta luonnon ainutlaatuisuuden menetyksestä. Samoin  turvesoille voidaan ajaa isoilla koneilla ja kaapaista parin metrin kerros turvetta tuntematta tunnon tuskaa järvivesien samentumisesta. Esimerkkejä on muitakin.

Luonto on ollut täällä ennen meitä, mutta ihminen voi tehdä siihen sellaisia arpia, jotka muuttavat peruuttamattomasti meidän jokaisen elinpiiriä. Varmaan moni meistä haluaisi tulevinakin talvina seurailla tali- ja sinitiaisten iloista puuhailua tai katsella joulunpunaista punatulkkua, kun se kaikessa rauhassa mutustaa siemeniä.

Onko niin, että luontoarvoilla ei ole mitään merkitystä, kunhan liikenne pelaa ja asukkaat saadaan jotakin kautta siirretyksi työpaikkansa äärelle? Miksi asunto- ja tiealueiksi pitää kaavoittaa luonnoltaan niitä monipuolisimpia alueita? Pitääkö luonto ja asutus asettaa aina vastakkain? Monet ulkomaiset tuttavamme ovat ihmetelleet ja ihastelleet luonnon läheisyyttä ja hiljaisuutta.  Heille onkin mysteeri se, kuinka vähän etenkin pääkaupunkiseudulla, arvostetaan luonnontilaisia alueita. Pelto on ihmisten luomaa, lehto on luonnontilaista maastoa!

Talvipihan elämä kiinnostaa lapsia ja aikuisia. Nyt on se aika vuodesta, jolloin yhteiselo luonnon kanssa tiivistyy. Lähimetsiemme ( joita vielä onneksi on) asukeista linnut, kettu, metsäjänis ovat ilonamme talvikuukausina ja tulevat nauttimaan talviruokintamme antimista. Vatsa täyttyy nopeasti ja yhdestä  pitkästä kylmästä yöstä voi taas selvitä hengissä. Valitettavasti monella taholla luonnon arvostus “kytkeytyy päälle” vasta vapaa-aikana, vaikka omissa työtehtävissä voisi vaikuttaa talvipihan elämän jatkuvuuteen.

Nauttikaa pihapiirin elämästä näinä lyhyinä talvipäivinäkin.

Lämpimät syyskelit ovat jatkuneet Etelä-Suomessa pitkään. Tänä syksynä pihamme syyssyrikät ja sinisade saivat olla ulkona marraskuun puoliväliin asti.  Pohjoisessa kasvit on jo aikaisemmin siirretty odottamaan kevättä.  Säätilastot kertoivat lokakuun olleen vähäsateinen ja lämpötilaltaan lähes pitkäaikaisten keskiarvojen mukainen.  Millainen talvi on tulossa?

Mieleen palautui vuosisadan alun Janikan päivä. Moni muukin sen muistaa. Silloin myrsky riehui näillä seuduilla ja kaatoi pihastamme yli 20 puuta. Eipä nukuttu sinä yönä. Puita oli pitkin poikin pihaa. Rakennukset onneksi säästyivät, lähimmillään räystäs oli 15 cm päästä kumollaan olevasta rungosta.

Ajan kulku on suhteellinen asia. Puista näkee kuinka nopeasti se kuluu. Metsään lähes 10 vuotta sitten tulleet aukot ovat kasvaneet lähes umpeen, kun myrskyvuonna vielä polvenkorkuiset kuuset ovat yltäneet reilusti yli miehen mittaisiksi. Eivät enää sovi joulupuiksi.

Reilun kuukauden päästä päivä alkaa pidetä. Kasveja suojaan siirtäessäni toivotin niille hyvää talvea. Toivottavasti viihtyvät yhtä hyvin kuin viime talvena. Keväällä sinisade palkitsi hyvän hoidon kasvattamalla lähes 40 kukkaa! Puutarhurille oikeastaan vain marraskuusta tammikuun puoliväliin on hieman hiljaisempaa aikaa. Piristystä tuovat joulukukat, joiden kanssa puuhailu on mukavaa. Melkein heti joulun jälkeen alkaakin sitten uuden kasvukauden suunnittelu. Joten ehkäpä tätä hitaampaa vaihetta sietää reilut pari kuukautta, kun tarkastelee ajankulua hieman pidemmällä sihdillä. Vuodet vierii, mutta aika matelee!

Mukavia loppusyksyn ja alkutalven ( pohjoisemmassa asuville) päiviä

toivottaa Leena