Raikkaan ihanaa huomenta täältä puutarhalta.
Nämä perjantaiaamut ovat kyllä minulle viikon ihanimpia aamuja. Oikein sitä illalla odottaa, että pääsee aamulla kertoilemaan kaikista ihanista asioista mitä on tapahtunut ja mitä on suunnitelmissa. Nytkin vain pikaisesti kipaisin kasvihuoneella katsomassa että kaikki on kunnossa. Tulin sisälle pistin kahvit kiehumaan ja takkaan tulet. Avasin tietokoneen ja istahdin nyt tähän kahvikuppi kädessä ja takka tulen lämmöstä nauttien. Kiitos kun olet olemassa ja saan jakaa kokemuksia kanssasi.
Viikko onkin kulunut iloisesti perennojen ja kukkasipulien kanssa puuhaillessa. Nämä viilenevät yöt kyllä tekee hiljalleen tehtävänsä ja ensimmäiset narsissit sekä hyasintit olen jo uskaltanut istuttaa. Tulppaanien ja pikkusipuleiden kanssa yritän hillitä itseni ja odottaa, että maa vielä jäähtyy hiukan.
Iltaisin olen sitten viihtynyt paljon tuolla luonnon helmassa. Pienen huhu-koiran kanssa on keräilty sieniä ja puolukoita. Huhu on muuten aivan vallan ihastunut mustikoihin, se syö niitä suoraan mättäästä kuin pikkukarhu konsanaan ja minua naurattaa joka kerta ihan mahdottomasti.
En malta olla kertomatta toista ihanaa asiaa mitä tapahtui tuolla metsässä. Nimittäin kun muutamaviikko sitten palailin sienikorini kanssa metsästä, niin törmäsin tuttuuni joka myös oli sienestämässä. Hän surkutteli, että ei ollut löytänyt kuin kerättyjä paikkoja ja ihmetteli kun kerroin, että keräsin oman korini täyteen aivan tuosta läheltä. Paljastui, että hän pelkäsi lähteä pois tutulta polulta tai tieltä, mieluusti autokin olisi hyvä näkyä. Oli joskus eksähtynyt hiukan ja vaikka tykkäsikin liikkua luonnossa, niin tutuilta poluilta ei uskaltanut poiketa yhtään. No minähän paljastin hänelle oitis uuden salaisen aseeni. Olin nimittäin saanut kesällä kaveriltani uuden, todella yksinkertaisen ja luotettavan paikannuslaitteen testaavaksi ja käyttööni. Se on sellainen laite jonka ideana on ollut tehdä siitä helppo ja luotettava, ns. jokamiehen laite. Sitä kun ei tarvitse muuta kuin kerran napista painaa kun autolta lähtee. Sammutan sen ja kun lähden pois metsästä, niin napsautan sen vain päälle ja se neuvoo suoraan tien takaisin autolle. Oli kyllä ilo huomata, että laite on lupaustensa mukainen, helppo ja luotettava.
No joka tapauksessa, näytin tätä uutta laitettani hänelle ja kuinka ollakaan törmäsin häneen eilen illalla uudestaan ja hän oli kuin uudesti syntynyt. Kertoi myös hankkineensa tuon pikkuapulaisen ja nyt koko maailma oli muuttunut. Nyt hän oli uskaltanut mennä minne vain metsässä ja aina oli helppoa tulla takaisin autolle. Pikkuisen pelottavasta metsästä olikin yhtäkkiä tullut turvallinen ja ihana paikka. Tulin itsekin niin hyvälle mielelle ja mietin, että kyllä hyvistä asioista kannattaa aina kertoa. Tulee itsellekin niin hyvä mieli kun on saanut auttaa toista. Ja näköjään ihan pienilläkin jutuilla voi olla ihmeellisen suuri vaikutus.
Perunatkin tuli sitten viikolla nostettua, kun ilmat olivat niin hyvät. Nyt vain pitelen kellarin ovea auki öisin, että se varmasti jäähtyy kunnolla. Samalla se myös tuulettuu ihanan raikkaaksi.
Pensaiden tuki- ja suojakehikoita olen myös hiukan korjaillut ja tehnyt muutaman uudenkin. Noille kevätkylmiltä suojattavia puita ja pensaille olen tehnyt hiukan kotamaiset kehikot, samoin noille jotka ovat vaarassa joutua katolta tippuvan lumen alle. Tämä kotamallinen kehikko on paitsi kaunis, niin myös kätevä käyttää sekä kasvia suojaava. Muuten vain hennot kasvit olen tukenut sitten hiukan inspiroiden kasvin mukaan. Pääasiahan on suojata niitä niin, että ne eivät repeilisi lumenpainosta talvella.
Tiistaina nurmikkoa leikatessani huomasin muutaman sienen innostuneen nousseen vanhalle nurmikolle. Tiesin kyllä jo sitä hiukan odottaakin, kun siinä kohtaa maa alkaa olla jo vähän vanhaa ja kaiken lisäksi sen päälle tulee ajettua talvella lunta. Niinhän se tietty on tiivistynyt nopeammin kuin muu nurmikko. No se ei ole onneksi isoalue, joten varmaan viikonlopulla otan sen hoitoon. Eli ajelen nurmikon tosi lyhyeksi siitä kohdin ja haravoin tarkasti leikkuutähteet pois. Sitten vain pistelen talikolla reikiä noin saappaan mitan välein. Painan talikon niin syvälle kuin vain piikeissä varaa on ja sitten vielä hiukan nitkutan sitä, että rei’istä tulee hiukan isommat. Kylvän hienoa hiekkaa suht reilusti ja harjaan nurmikkoa niin kauan, että hiekka on täyttänyt syntyneet reiät. Joskus olen käyttänyt myös hiekkaturveseosta, mutta kyllä pelkällä hiekalla on selvästi pidempi vaikutus.
Näin kun olen tehnyt, niin kasvusto on aina elpynyt hyvin ja sienet hävinneet. Samalla häviää myös mahdollinen sammalkin. Jos tätä ei jaksa tai ehdi tehdä, niin kätevä konsti on sekoittaa 1-2 pussia Atamoniaa ( käytetään hillojen säilömiseen) kastelukannulliseen vettä ja sillä kun kastelee alueen, niin sienet häviää.
Vaan niin on tuli takassa näköjään hiipumassa ja aamukahvit nautittuina. Tämä ihana aamuhetki on siis taas vietetty ja lähdenkin takaisin tuonne perennojen putsaus hommiin.
Apua inspirointiin ja istuttamishimoon: www.puutarha.com
———————————
On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön. Vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön.
- Juice Leskinen
—————————————
Syksyisen tuoksuista viikonloppua Sinulle.
Toivotteleepi, metsikönläpi oikova
Puutarhurisi
Juha
- Silmut ja Siemenet kasvattaa, lämmin sydän ja hyvä maa -
Kodin Kukat Oy
Toikanmäentie 44
49570 KANNUSJÄRVI
p. 05- 344 0300 ma-pe klo 8.00–16.00
E-mail. mailto:puutarha@kodinkukat.fi:
internet: http://www.puutarha.com
Ilmaiseen kerhoon voi liittyä osoitteessa: http://www.puutarha.com/kerho.asp
