Valkoisenaan kukkiva juhannusruusu ja sen viehkosti punertuva sisar suviruusu viimeistelevät juhannustunnelman. Kierros vihannesmaalla tuottaa jo hyvän saaliin. Lähiruokaa parhaimmillaan. Ja mikä onnistumisen tunne, kun on itse nähnyt kaiken varttuvan siemenistä asti.
Yksi asia kyllä alati ihmetyttää: Mikä ihmeen taika tarvittaisiin, jotta niille, joilla ei ole mahdollisuutta viljellä itse, tarjottaisiin nykyistä useammasta kaupasta tuoreita ja kunnollisia kasviksia. Ei Suomi nyt niin suuri ja harvaan asuttu maa ole etteikö määrien ennakointi kaupan tiskeillä onnistuisi nykyistä paremmin. Siellä lojuvat salaatit lämpimässä lähes nääntyneinä ja uudet perunat muistuttavat enemmän multakokkareita kuin nostotuoreita ihanuuksia. Tuntuu lähes lottovoitolta, kun paikkakunnalla on kauppa, jossa arvostetaan tuoreutta ja paikallisuutta. Usein kyse on pikkukaupasta. Täällä etelän “ihmemaassa” isoissa kaupoissa työntekijät kohtelevat tuotteita heittopussien lailla ja laadun arvostus on alhaisella tasolla.
Jos oikein onnistaa, niin paikkakunnan suoramyyntitilalta tuotteiden hakeminen ei kasvata hiilijalanjälkeä, ja seudun elinvoimaisuus säilyy. Toinenkin tuoretuotteiden myyntikanava ilmestyy kesämaisemaan. Mitä mieltä olette kauppojen eteen pystytettyjen kojujen tuotteiden laadusta? Niissä saa olla tarkkana, että se minkä sanotaan olevan kotimaista, varmasti sitä myös on.
Pelkästään kotimaisuus ei tee tuotteesta hyvää. Tämän ovat monet tuottajat onneksi jo huomanneet. He panostavat laatuun. Mutta kuten yksi viljelijöiden organisaatioissa mukana oleva totesi, liian paljon on vielä niitä, jotka eivät ole huomanneet, että monissa maissa satsataan laatuun enemmän. Viimeksi näin kävi mansikoiden laatuvertailussa, kotimaiset eivät päässetkään kärkipaikalle, voiton vei ruotsalainen mansikka. Mites nyt suu pannaan: Oma maa mansikka, muu maa mustikka!
Kaikesta huolimatta hyvää laatua löytyy, kun tietää hankintapaikat. Joten nyt tuoretta purtavaa pöytiin keskikesän kunniaksi!
Mukavia suvipäiviä teille kaikille!
