Nurmikko viheriöi täällä eteläisessä Suomessa, pohjoisempana talvi on saanut jo vähän jalansijaa. Muistellaanpa hieman viime vuotta ja 70-lukua!
Parina viime talvena lumesta puhuttiin enemmän kuin pitkään aikaan. Nyt sitä sitten taas kaivataan. Varmaan kaikki eivät kaipaa. Lumen tuomaa valoisuutta ja kaunista kuorrutusta oksille toivotaan, jotta tulisi hieman talvisempi olo. 70-luvulla, kun tuli tänne etelän rientoihin, niin ihmettelin, että tällaisiako ne kaupunkien talvet ovatkin. Silloin oli monta vuotta peräkkäin, ettei hiihtämisestä tarvinnut puhua. Ei ollut hiihtoputkista vielä tietoa. Sähköä kulutettiin ihan muihin tarkoituksiin kuin lumen säilömiseen hallin sisällä. Meillä maalla asuneilla sähköinen jäähdytys korvasi jääkimpaleet maitohuoneessa ja toi mahdollisuuden pakastaa puutarhan antimia. Niitä nautittiin sitten talven mittaan.
Nyt tehdään jääkenttä sähköllä ulos, vaikka vieressä nurmikko vihertää täysillä. Pitäähän sitä nyt päästä ulos luistelemaan, kun allakassa käännetään lehti marras- ja viimeistään joulukuulle! Pihalla pääsee tekemään vielä syystöitä, jos on kaipuu talikon tai haravan varteen.
Nurmikko on vihreämpi kuin keskikesällä ja ruskeat pensaiden varret kehystävät näkymää kauniisti. Korallikanukan punaiset varret pääsevät hyvin esiin. Nyt tästä vihreydestä kannattaa ottaa ilo irti. Punertavat kanervat ja jäkälän peittämät oksat ovat hyviä rakennusaineita, joilla vihreyteen saa sävyjä. Tarpeettomiksi käyneet hopeiset joulukuusenpallot sopivat hyvin yhteen havuista tehtyyn asetelmaan. Muutama katajanoksa ja mustikanvarpu ison astiaan, pinnalle sammalta ja jäkälää. Siinä on säänkestävä, ekologinen ja vihreään jouluun sopiva piha-asetelma.
Vihreä tai valkoinen joulu, molemmissa on omat hyvät puolensa.
Mukavaa talvikuuta ( sehän on joulukuun vanha nimi!)
Jätä kommentti