Kirjoitukset kategoriassa ‘Leena Luoto’

Illan pimeys laskeutuu varhain eikä täällä etelässä lumikaan vielä valaise pihaa. Tähän vuodenaikaan mieli raahautuu apeana, kun kesä on takana, talvesta ei ole vielä tietoa eikä oikein ympäristökään kohota mielialaa. Millä mieltä piristäisi?

Lueskelin nettisivujen keskusteluja ja katselin teidän ottamianne kuvia valopilkuista. Minulla erilaiset koristevalot olleet tänä syksynä hyvin ajankohtainen aihe.  Viimeisin ponnistus oli kun rakentelin Oma Piha lehden juttua varten erilaisia valoteoksia.  Hieman aiemmin syksyllä  kerroin Kodinrakentaja-lehdessä aurinkokennoilla toimivista pihavaloista. Ne ovat käteviä, mutta pimeys nujertaa niiden voiman, kun päivänvaloa on  vähän.

Onneksi kuitenkin on muitakin keinoja. Tietysti led-valot, jotka kuluttavat vähän sähköä, mutta tuovat mukavan tunnelman. Joku kutsui pieniä tuikkuja vuodenaikavaloiksi. Minusta se oli hyvin sanottu, eivät ne todellakaan ole vain jouluvaloja. Eihän kynttilöistäkään puhuta joulukynttilöinä. Tähän aikaan vuodesta kynttilän valo on mitä mainioin pimenevässä illassa. Ja jos ei uskalla polttaa kynttilöitä, niin ladattavat tuikut ovat turvallisia. Niistä ei lähde palo roihuamaan, mutta tunnelma on kaunis.

Jos teistä jollakin on kiviä pihalla, niin tehkääpä niistä lyhty samaan tapaan kuin tekisitte lumilyhtyä. Tulee kaunis ja turvallinen valoteos!

Nyt kaivataan piristystä pimeimpään vuodenaikaan, jaetaan ideoita toisillemme kuvin ja sanoin.

Terveisin

Leena

Putoavat lehdet, kuolleet kukkien varret ja kasvimaan kääntö työllistävät tarhureita näin syksyn aikaan. Sanoma- ja aikakausilehtien palstoille ilmestyy muistilistoja syksyn savotasta.  Syksyllä luonto siirtyy seuraavaan vuodenaikaan, ihan luonnollisesti. Teemmekö me tarhurit siirtymisestä turhan suuren numeron?

Helsingistä loppuu lehtien keräyspaikat. Uutinen herätti mielenkiintoni. Miksi lehtiä nykyään kertyy poisvietäväksi yhä enemmän, kun kuitenkin puistoja ja metsäplänttejä muutetaan asuinkortteleiksi.  Ei metsissä ja niittyjen laidoilla järjestetä haravointitalkoita ja ihan hyvin se ruoho puskee taas kevään koittaessa. Lehtimulta on himoittua tavaraa, joten eikun lehdet silpuksi nurmikon ja pensaiden alusia lannoittamaan tai omaan kompostiin. Laatoitetuilta alueilta lehdet saa haravoitua helposti pihan vihertäville alueille.

Kevät alkaa sipulikukkien kukinnasta. Jotta toivottu kukkaloisto ilmestyisi, sipulien pitää juurtua kunnolla. Jos maa on sulaa, niin juurtuminen alkaa heti, kun sipulit saavat kosteaa multaa ympärilleen. Krookukset tarvitsevat pisimmän ajan. Liian matalaan istutetut tai huonosti juurtuneet sipulit kasvattavat kiharat lehdet ensimmäisenä keväänä ja kukinta jää vaatimattomaksi.  Monesti huonon kukinnan syy ei olekaan myöhäinen istutus, vaan se, että on kätketty maahan kooltaan liian pieniä ja kehittymättömiä sipuleita. Koolla nimittäin on väliä, istutuskelejä yleensä piisaa melko pitkään. Joten huoletta voi siirtää Tehtävä viimeistään -päivämäärää.

Lopuksi vielä muutama ajatus yhdestä vakioaiheesta, joka syksyllä kirjataan toimenpidelistalle; kasvien talvisuojaus.Tänne sopeutuneet kasvit kaipaavat suojaa ellei luontaista lumisuojaa tule. Sellaiset “herkkähipiäiset” lajit, jotka ovat täällä menestymisen ja menehtymisen välimaastossa, kaipaavat talvisuojaa. Mutta ei niillekään turkkia kannata heittää liian aikaisin, etenkin jos maa ei ole jäässä. Suojan alla home saa oivat olosuhteet.Nyt myös myyräkannat ovat kasvamaan päin, joten ei niillekään mitään talvikämppää kannata rakentaa. Sen suojissa ne nakertavat varret putipuhtaiksi.

Olikohan tässä nyt liikaa toppuuttelun tuntua. Monen syksyn kokemuksella tiedän, että näitä asioita pohditaan monessa pihassa ja hiljennytään erilaisten listojen ääreen varmistumaan, että kaikki tulee tehtyä mitä pitikin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että luonto siirtyy talveen omassa tahdissaan. Kannattaa nauttia kuulaista syyspäivistä kaikessa rauhassa.

Mukavia syyspäiviä toivottaa

Leena

Pohdiskelin ilmojen kylmettyä, että miten tätä jaksoa oikein kutsuisi. Vielä hieman halajaa kesään, vaikka  silloin lämmintä piisasikin, mutta ei nyt syksynkään soisi vielä tulevan.  Jotenkin pihasta ja puutarhoista vielä pitää nauttia.

Palaan taas mieliaiheeseeni eli laatuun  niin tekemisen kuin tiedonkin suhteen. Luin yhden todella hyvän yleisönosastokirjoituksen syksyn kasviksista ja ruuanlaitto-ohjeista. Siinä kirjoittaja manasi sitä, että lehtijutuissa otsikot ylistävät “Nyt kasvikset parhaimmillaan, nauti tuoreesta sadosta”, mutta kun raahautuu kauppaan, niin otsikotkin lakastuvat silmissä, kun näkee ne ” tuoreet tarjottavat”.

Ihmettelen, miksi meillä ei arvosteta kunnon kasviksia. Onko osaamis-, taito vai tietopuoli jäänyt vähäiseksi. Turha tulla kertomaan, että on pitkät matkat ja kuljettaminen maksaa. Juu, juu, mutta aika monena päivänä se auto kurvaa kaupan takaovelle tavaroita tuomaan. Siis peräänkuulutan edelleen osaamista kauppojen hevitiskien äärelle! Näin myös sellaiset, joilla ei ole käden ulottuvilla kasvimaata, voisivat tästä loppukesästä nauttia eikä siitä tulisi ” välikautta” ennen talven tuloa.

Sitten se toinen välikauden ilmiö. Kesäkukat ovat monelta jo lakastuneet tai kukkivat kehnonlaisesti. Tosin olen näillä nettisivuilla ihastellut uhkeita kukkia, jotka eivät ole kesästä uupuneet. Mitä kukkineiden tilalle? Pitääkö aloittaa välikausi ennen kuin lumi koristelee pihan?  Mitä on tarjolla? Kaupat pursuavat pallokrysanteemia. No, kukkiihan se, kun muistaa kastella reippaasti, mutta halla vaanii sitä. Joissakin kaupoissa on valikoimaan otettu rohkeasti uusia lajeja.  Ne kukkivat, vaikka tulisi pikku pakkanenkin. Aidot kanervat, syysasterit, muratit ja syklaamit.

Syksyinen luonto on täynnä monenlaista materiaalia, joita yhdistämällä saa kukka-asetelmista aivan uuden näköisiä. Sammal, kauniit kivet, oksat, havut, ruusunmarjat ja kukkien siemenkodat ovat ihastuttavia punaisten syklaamien kanssa tai tumman sinisen syysasterin. Kun vielä kaivelee esiin ne joulun tuikkuvalosarjat, niin jopa tulee herkän kaunista ja tummuvat illat tuntuvat ainutlaatuisilta. Ei tarvitse kärvistellä minkään välikauden ehdoilla!

Hallanvaara alkaa olla ohi lähes koko Suomesta. Nyt onkin paras aika istuttaa kesäkukat kasvupaikalleen.  Myymälät pursuavat kukkien valikoimista, mutta onnistumisen riemu on parhaimmillaan, kun itse kasvatetut taimet ovat kasvaneet ponteviksi.  Koska en kylvä siemeniä yhtä aikaisin kuin ammattilaiset, eivät taimeni ole täydessä kukoistuksessa istuttaessa.  Mutta tästäpä onkin hyvät seuraukset.  Kukkani juurtuvat nopeasti uuteen paikkaan, eivätkä säikähdä olosuhteiden muutosta yhtä paljon, kuin pitkään kasvihuoneessa kasvaneet lajitoverinsa.

Valtakunnallisen puutarhapäivän vietin taimitarhalla antamassa neuvoja mitä moninaisimpiin puutarhapulmiin. Ennen sitä päätin tehdä kierroksen taimimyymälöissä katsastamassa niin valikoimia kuin tarjolla olevien taimien laatuakin. Valitettavasti täytyy sanoa, että pääkaupunkiseutu joutui  nyt häviäjän rooliin. Isojen taimimyymälöiden tarjonta oli monesti laadultaan surkeaa. Joissakin myymälöissä henkilökunta ei tunne kasveja, eikä niitä kastella. Kaiken lisäksi kasvit tungetaan niin ahtaasti esille, että varret katkeavat.  Poikkeuksiakin toki on, mutta ne pitää tietää. Pienet  taimitarhat voittivat isot niin valikoimissa kuin laadussakin 5-0.  Jos suinkin on mahdollisuus, niin vierailkaa taimitarhoilla, joissa  saatte parempia ja terveempiä kesäkukkia, jotka kukoistavat ja ilahduttavat teitä pitkään.

Tänä keväänä päätin kokeilla uudenlaisia yhdistelmiä.  Ensin pohdin kuinka paljon minulla on varjoisia paikkoja ja aurinkoisia kasvupaikkoja.  Sen jälkeen aloin  rakentaa värien ja uusien kukkalajien yhdistelmiä uudella tavalla. Ette usko kuinka hauskaa on tehdä jotain aivan uudella tavalla. Pelargonit saivat seurakseen siniviuhkan ja tumman sinisen miljoonakellon, pikkubegonia ja hopeavillakko sekä hopeavitja  muodostivat varjoisan paikan kauniin yhdistelmän.  Puutarhapäivillä sain olla makutuomarina, kun yhdessä asiakkaiden kanssa päästimme luovuuden irti ja rakensimme uudenlaisia yhdistelmiä. Oli ilo nähdä hymyileviä naamoja, kun taimien hakuretki päättyi aivan uudenlaisten kesäkukkien kukoistukseen.

Kannustan jokaista kokeilemaan uusia värejä, kasveja ja yhdistelmiä. Siitä tulee hyvä mieli!

Täällä etelässä sormet syyhyävät kuokan varteen. Joko pian pääsee vetämään kylvövakoa vihannesmaalle. Siemenperunat pukkaavat itua, mutta daalian juurakoiden elävyydestä ei ole vielä näyttöä. Maa on paikoin valitettavasti kovin kylmää ja teillä siellä pohjoisempana varjopaikoissa taitaa vielä lumikin lymytä. Suomi on pitkä maa ja kevät etenee pikkuhiljaa.

Keskustelupastalla on käyty vilkasta sananvaihtoa kevättöiden etenemisestä ja nostettu esiin puutarhuria askarruttavia asioita. Pihan kevättyöt ovat oivaa liikuntaa ja kasvun ihmeen katselu tuo aherrukseen kaivatun tauon. Talven jäljiltä niin kasvit kuin erilaiset oliotkin näyttävät selvinneen hyvin.

Maalla kasvaneena voin todeta saman minkä äitini jo aikoinaan opetti: Maanviljelys on onnen kauppaa. Niin se on puutarhanhoitokin. Sanonnalla tarkoitettiin ensisijaisesti, että säille ja luonnonilmiöille ei mahda mitään, joitain asioita voi ehkäistä ja joitakin hieman edesauttaa. Myöhemmin olen oivaltanut sanonnan toisen puolen. Nimittäin puutarhan merkityksen hyvinvoinnille ja elämän laadulle. Jokavuotinen keväisten ilmiöiden havainnointi, innostuminen ensimmäisten kukkien ja perhosten ilmaantumisesta ja kevätaamuisista lintujen konserteista tuo sitä onnellisuutta. Sitähän luonto meille kauppaa yllin kyllin.  Ihanaa asiassa on myös se, että kevään merkit ovat monien ulottuvilla eivätkä vaadi kaupankäyntiä.

Malttamattomuus siis valtaa pikkuhiljaa mielen. Onneksi jotakin voi jo tehdä. Istuttaa orvokkeja, siistiä pensaista kuihtuneita oksia ja puuhastella muita pikkuaskareita. Kohta pääsee sitten käärimään hihat kunnolla ja “kaivautumaan” mullan sisään.

Mukavaa vapun ja äitienpäivän aikaa, lähden nyt istuttamaan orvokkeja ruukkuun. Saatte sitten myöhemmin kuvallisen näkymän lopputuloksesta.

Keväisin terveisin

Leena

Tässä se lopputulos nyt on. Kyllä ne ovat ihania!

Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin kirjakauppoihin putkahtelee puutarhakirjoja ja lehtien sivut täyttyvät ” Väriä  kesän kukkaistutuksiin”-jutuista.  Millaista tietoa harrastajapuutarhurit sitten kaipaavat? Olen huomannut, että Kysy asiantuntija-palstalla ja nettikeskusteluissa pohditaan tuiki tavallisia ongelmia, mutta kaivataan myös virkistäviä, uusia ideoita.

Tietoa on tarjolla monesta tuutista.  Muutama ajatus tiedon janon sammuttamisesta lienee paikallaan.

Puutarha-alan ammattilaisena  katselen kirjojen ja lehtijuttujen sisältöä ehkä hieman toisesta näkökulmasta kuin harrastajapuutarhuri. Minulle on tärkeää se, että tieto on paikkansapitävää eikä johda lukijaa harhaan. Mikään ei harmita niin kovasti kuin se, että jostakin kasvista kirjoitetaan sen mukaan millaiseksi se on osoittautunut eteläisimmissä kasvuoloissa. Sekin riepoo, jos esitellään kauniita istutuksia ja sitten kun alan metsästää kasveja, niin taimitarhat kertovat, että ei ole saatavissa.

Joskus on huvittavaa lukea, kun kääntäjä on tunnollisesti kääntänyt tekstin ilman, että asiaa olisi mitenkään kyseenalaistettu. Yksi hauskimmista viime aikoina  lukemistani  oli tieto, että porkkanakärpänen ja kirppa eivät aiheuta tuhoja ruukkuviljelmillä, koska eivät pysty lentämään yli 20 cm korkeuteen.  Kyllä minun ruukkuviljelmiini, etenkin krassiin, ovat kirpat lentäneet huikeaa korkealentoa, kun jo ruukkukin on yli 20 cm korkea!  Porkkanakärpäset käyvät myös kukilla, jolloin lentokorkeutta on pitänyt nostaa.

Minusta kotimaisuus  on valttia puutarhatiedonkin rintamalla. Pari päivää sitten tupsahti käteeni täysin kotimainen puutarhan suunnitteluun tehty kirja. Saila Roution Oman pihan suunnittelu. Virkistävä poikkeus pihasuunnittelukirjojen joukossa.

Käännösteoksista katson aina tiedot kääntäjästä. Monesti on niin, että puutarha-alan asiantuntijan käännöstyön jäljen näkee, sanakirjan avulla käännetyssä voi olla kummallisuuksia. Kuten tomaatin lehtipolte, tauti josta eivät ammattilaisetkaan heti hoksanneet mistä on kysymys.

Olkaamme siis kriittisiä tiedon suhteen, ettei hömppä vie vipuun! Näin varmistuu onnistumisen ilo, kun uusia juttuja kokeilee.

Iloisin terveisin

Leena

Luonnonvoimien suuruuden ja mahdin tajuaa vasta sitten, kun on itse jollakin lailla ne kokenut tai nähnyt läheltä. Nykyään pyritään kaikkia muutoksia ehkäisemään, korjaamaan ennalleen tai muuten vain lääkitsemään. Kun luonto näyttää voimansa, ei auta muu kuin tyytyä kohtaloonsa ja miettiä miten elämä jatkuu.  Meillä täällä Suomessa on muutaman lumettoman talven jälkeen koettu lumi lähes ihmeen kaltaisena ongelmia tuottavana ilmiönä, vaikka monen muistissa on lumitalvia useilta vuosilta. Niin, se säämuisti on melko lyhyt.

Olin talvilomalla puutarhanharrastajien paratiisissa Madeiralla. Lähdimme matkaan rankkasateen jälkeisenä maanantaina.  Täältä katsottuna uutisten perusteella näytti siltä, että koko Funchalin kaupunki ja lähitienoot olisivat huuhtoutuneet mereen. Yhtenä päivänä oli satanut sen verran kuin yleensä kuukaudessa. Kerran sadassa vuodessa käy  näin. Edellisestä vastaavasta on siis kulunut aikaa.

Kauniit puutarhat olivat selvinneet tuhoista yllättävän vähin vaurioin. Magnoliat olivat täydessä kukassa, samoin kameliat ja atsaleat ( siellä kasvaa pensaina niitä lajeja, mitä me käytämme joulukukkina).  Niissä kohdin missä tien penkka oli hävinnyt veden mukana mereen, oli täysi tohina, jotta vauriot saatiin pikaisesti korjatuksi.Taloja siivottiin ja avuntarvitsijoita autettiin.

Uskomattoman jyrkät rinteet olivat täynnä salaatteja, uusi perunasato oli kohta valmis nostettavaksi ja talven yli jääneistä kaaleista voitiin vielä kerätä tuoreita lehtiä. Rinneviljelmien tehokkuus on vailla vertaa. Osaisimmekohan me viljellä yhtä jyrkissä olosuhteissa?

Saaren asukkaiden tarmo kunnostaa tuhon jäljet ansaitsee hatun noston ja suuren arvostuksen. Töitä paiskittiin vuorokauden ympäri. Välillä sade piiskasi vaakasuoraan ja oli välillä viedä mennessään kokoonkasatun mullan. Kyllä sitä multaa oli kulkeutunutkin virran mukana. Saaren eteläpuolella merivesi oli aivan ruskeaa ja rinteiltä irronneet puut ajelehtivat uppotukkeina suurissa lautoissa muun roskan seassa.

Viikossa tapahtui uskomattoman paljon. Kaupungin keskusta avautui, kadut saatiin siisteiksi ja turisteille voitiin jälleen esitellä historiallisia paikkoja ilman, että kura tirskui kenkien alta.

Kasvillisuudessa olivat kevään merkit näkyvissä. Muutaman viikon kuluttua vuoristoteiden reunat ovat sinisenään sinisarjojen  kukista. Akaasiat täydessä kukassa, sen jälkeen peittyvät kauniit jakarandakujat siniseen huntuun, kun puut alkavat kukkia. Luonto parantaa omat haavansa ja ihminen korjaa omien rakenteidensa vauriot.

Tänne palatessa alkoi kaivata kevättä, toivottavasti se kohtaa ilmoittaa tulostaan!

kukkaisterveisin

Leena

Kalenterissa käännetään kohta maaliskuu esiin eikä keväästä ole tietoakaan. Puutarha on nyt hyvin hoitovapaa, vai onko?

Korkeat hanget hautaavat aidat alleen ja rusakot loikkivat suojausten yli. Oksat tuupertuvat lumen alle. Luonto on muovannut   kauniita teoksia pihan rakenteisiin. Eipä tälle lumen mahdille kannata juuri mitään tehdä. Odotellaan, kunnes vesi tippuu räystäistä.Varovasti voi pensaiden oksia ravistella ja varmistaa rusakoiden pääsykielto luvattomille alueille.

Olin kuuntelemassa tunnetun puutarha-ammattilaisen, Pentti Alangon mietteitä puutarhan hoidosta. Yleisökin sai esittää kysymyksiä. Monella oli tarve saada tietoa puiden ja pensaiden leikkaamisesta. Alanko esitti kysyjille vastakysymyksen. Miksi pitää leikata?

Vuosittain nämä pensaiden ja puiden leikkausohjeet ilmestyvät lehtien palstoille lähes yhtä varmasti kuin jokavuotiset laihdutusvinkit. Vaikuttaa siltä, että osa meistä puutarhanharrastajista tuntisi itsensä jotenkin osaamattomaksi, jos ei ole tarttunut puutarhasaksiin ja pensaiden voimaleikkureihin. Alangon Penttiä lainaten voisi todeta: Eihän luonnossakaan kukaan  pensaita leikkaa. Joten leikkaamisella pitää olla aina jokin tarkoitus.

Monet pensaat ja kaunismuotoiset puut on leikattu pois luontaisesta muodostaan. Ovathan ne tuuheita ja monihaaraisia, mutta leikkuusta tulee orjuuttava tehtävä. Sitä pitää toistaa, jotta rehevyys ei koidu kohtalokkaaksi. Joka kesä näkee lukuisan määrän omenapuita, jotka puskevat latvan täydeltä piiskaoksia, kun leikkaaja on päästetty irti. Piiskaoksat pitää poistaa kesän aikana, jotta kasvu saadaan jotenkin aisoihin.

Hoitovapaata tai helppohoitoista pihaa tavoittelevan pitää malttaa mielensä leikkusaksien kanssa. Kuivat ja viottuneet oksat poistetaan ja hyvin harkiten muuta oksastoa. Liian tiheäksi kasvaneet omenapuut vaativat pitkäaikaisen korjausohjelman. Niistäkin saa ihan siedettäviä, pitää vain olla kärsivällinen.

Nyt on lumen valta-aika, odotellaan kunnes aurinko saa yliotteen!

Terveiset hankien keskeltä

Leenalta

Tänä keväänä puhaltavat uudet tuulet kesäkukkien kasvattajille ja istuttajille. Vaikeutena on se, kun on niin vaikea päättää mitä kaikkia ihanuuksia sitä kokeilisi. Kun on nähnyt kevään uutuuksia, niin mielenkiinto kasvaa.

On mukava huomata kuinka moni ET:n nettisivujen lukijakin kertoilee ja kyselee kesäkukista. Eikä syyttä, ovathan ne helppoja, halpoja ja ah! niin ihania kesän tuojia. Täällä Suomessa innostus on vielä melko laimeaa verrattuna Ruotsiin, Englannista puhumattakaan. Siellä kesäkukkaistutuksista on tehty melkein oma taiteenlajinsa.

Kesäkukkavalikoimista puhuttaessa tuntuu, että ns. kehäkolmosen sääntö taitaa pitää paikkansa. Kun täällä menee tavalliseen kesäkukkia myyvään myymälään, niin valikoima on myös melko tavallinen. Mutta annapas olla, kun pistäytyy hieman etäämmällä olevassa taimimyymälässä, niin jopa avautuu eteen sellainen valikoima, että eipä ole valittamista.

Minulle keväästä on tulossa mielenkiintoinen ja haastava. Sain tehtäväkseni kirjoittaa parveke- ja patiokukista ja niiden kasvatuksesta pienen oppaan. Kokosin siihen uusia ideoita ja kasviluetteloita, joista löytyy vaihtoehdot niin valon kuin varjonkin istutuksiin. Opas ilmestyy maaliskuussa.

Mutta eivät ne vaihtoehdot tähän lopu. Löysin ruotsalaisen kesäkukkakirjan, jossa esitellään aivan ihania vaihtoehtoja kesäkukiksi. Joukossa on sellaisia, joita en ole koskaan itse kasvattanut, mutta nyt innostuin.

Moni valittaa tilanpuutetta taimikasvatuksessa. Olen huomannut, että siemenpusseissa kehotetaan kylvämään melko aikaisin keväällä, mutta itse kylvän viimeiset vasta huhti-toukokuussa. Ihan hyvin ovat ehtineet kukkia, ja kukinta kestää syksyllä pitkään. Viileää sietävät kylvän maaliskuussa, koska taimet voi nostaa päivisin ulos.

Nyt on hyvä aika tehdä suunnitelmat ja tilata siemeniä. Sitten kun taimikaupat avaavat ovensa, kannattaa vertailla valikoimia tai taimien laatua.

Ai niin, oletteko ajatelleet vierailla puutarhamessuilla?  Olisi kiva tavata.

Antoisia hetkiä kukkasuunnitelmien parissa

toivottaa

Leena