Nyt se sitten tuli jälleen ihanasti todistettua, että puutarha, luonto sekä vihreys antavat meille todella paljon. Usko omiin kykyihin kasvaa, ihanien puutarhakuvien katselu kohottaa mieltä ja työmatkasta tulee antoisampi, kun siihen sisältyy pieni hengähdyshetki puistossa.
Puutarhasta on moneksi tilaisuudessa oli kiinnostavaa kuunnella miten taidegraafikko Leena Airikkala tekee hienot kukkamaalauksensa ja mistä hän saa niihin aiheet. Kukat ja etenkin hauraan kaunis kirjopikarililja ovat Leenan mieliaiheita.
Monet kuulijat nauroivat vedet silmissä, kun Anne Vuori kertoi millaista oli olla kaupunkilaistyttönä puutarhakoulussa. Hän oli ylpeänä kertonut kaupunkilaisystävilleen kuinka on äestänyt, kitkenyt ja ajanut kaiken maailman koneilla. Nyt kukkakauppaketjun omistajana hän voi tarjota nautintoja ympäri vuoden muillekin.
Kuuman kesän jälkeen Maarit Feldt- Rannan ja Tiina Klemettilän sanat saivat uutta sisältöä, kun he molemmat kertoivat miten puutarhasta voi vain nauttia erilaisissa tilanteissa. Tosin Maarit kertoi myös, että työmatka Grönlantiin oli alkanut tuntua ahdistavalta, kun ei ollut kunnon puistoja mihin poiketa virkistymään ja nauttimaan. Ehkä yksi ajatuksia herättävimmistä Maaritin kertomuksista oli se, kun hän sanoi nauttivansa nykyisen , vielä keskeneräisen pihansa kauneudesta siten, että katsoo ihanaa jalavaa sen hienoja muotoja ja unohtaa kaiken tekemistä vailla olevan sen ympäriltä. Sitten kun voimat lisääntyvät uudestaan, on ehkä aikaa muullekin. Mutta tästä hetkestä kannattaa aina nauttia.
Kirjat ja musiikki ovat osa puutarhan maailmaa. Sari Savikkoa ovat kasvit ympäröineet tavalla tai toisella lukuun ottamatta sitä kun oli synnyttämässä lastaan. Muuten hän haluaa vihreää ympärilleen. Kirjat ovat Sarin työ ja harrastus. Hänestä menneisyys ja nykyisyys kuuluvat erottamattomasti yhteen. Niinpä hän kirjoitti kirjan ajankohtaisista puutarhaneuvoista vanhaa tyyliä kunnioittaen.
Ja voi sitä ihanaa “kukkamusiikkia” mitä Reetta Ristimäki esitti ja kertoi samalla elävästi sen, että ei koskaan pidä sanoa ei. Aikoinaan oli mennyt toteamaan, että ei sitten hurahda puutarhan hoitoon, mutta isänsä muistaa nyt mainita moisesta, kun Reetta on hankkinut itselleen siirtolapuutarhamökin.
Ei siis tarvitse olla omaa pihaa tai puutarhaa eikä taitojakaan, kun puutarhasta voi ammentaa iloa ja eloa elämäänsä. Tilaisuuden tunnelmaan voit käydä tutustumassa Puutarhanaisten nettisivuilla (http://www.puutarhanaiset.fi). Kannustan kuitenkin myös omien elämysten etsimiseen, nauttimiseen ja elämiseen tässä hetkessä.
Syksyisen puutarhan väreistä kannattaa ottaa nyt kaikki ilo irti!
Syysterveisin
Leena
