Talvimyrskyt tulivat voimalla ja rytinällä. Lämmin syksy on kääntänyt ilmavirtaukset Atlantin puolelle. Viime vuonna kärvisteltiin näihin aikoihin suuren lumimäärän kanssa, nyt riesana ovat kovat tuulet ja vedenpaljous. Moni varautui lumenluontiin hyvissä ajoin, mutta harva tuli ajatelleeksi, että sähköstä ja juomavedestä tulee puute, pihoissa vettä on riittämiin.
Riippuvuus sähköstä on aikaisempaa suurempaa, sen luulisi käynnistävän ennakoivia toimenpiteitä myös sähköjohdoista vastuussa olevissa. Moni pihapuu on saanut väistyä sähkölankojen tieltä, vaikka mieli on jäänyt haikeaksi. Mutta ihmetystä herättää kuinka vähän on raivattu yleisten sähkölinjojen puustoa. Monen koivun ja kuusen oksat suorastaan kätkevät johdot sisäänsä. Ei ihme, että tuulenpuuska vie sekä puun että johdot.
Puut sopeutuvat tuuliin, mutta jos karaistuminen ei ole alkanut pikkutaimesta lähtien seuraukset ovat tuhoisat. Monelle pihalle rojahti puu sen seurauksena, että lähipuustoa oli harvennettu. Pihapuitakin pitäisi huoltaa ja puustoa uudistaa. Janika myrsky vuonna 2001 kaatoi pihastamme toistakymmentä isoa puuta, kun naapuri oli tehnyt tontillaan metsänhoitotöitä. Kymmenessä vuodessa metsä on uudistunut niin, että uusi puusto kesti myrskyn voiman ja suojasi pihaamme samalla tuulen tuiverrukselta.
Vedenpaljous koettelee talvimärkyydestä kärsiviä kasveja. Pihoissamme on melko vähän sellaisia kasveja, jotka intoutuisivat kasvuun lyhyinä talvipäivinä mikäli kosteutta on riittämiin. Hyvä ojitus puutarhassa on nyt arvokas asia. Poikkeuksellisen lämmin syksy sen sijaan on sekoittanut monen kasvin luontaisen kasvurytmin. Lyhyen lepokauden jälkeen pensaiden silmut ovat alkaneet turvota ja perennat puskevat uutta kasvua. Jos tulevina kuukausina pakkaset äityvät koviksi, voi monella pihalla olla apea ilme kevään koittaessa. Kasvuun lähteneet silmut eivät kestä jäätymistä.
Näille luonnonilmiöille ei oikein voi mitään. Vastaavia on ollut ennenkin, kaikkea ei voi laittaa ilmaston lämpenemisen syyksi. Ja jos oikein kauas taaksepäin katsotaan, niin kyllä kasvillisuutemme on ollut melkoisten luonnonmullistusten armoilla jo vuosituhansia. Aikoinaan Oulun korkeudella ovat jalot lehtipuut menestyneet, jääkausi siirsi kasvurajaa rajusti etelämmäksi ja muutama sata vuotta sitten katovuodet olivat enemmän sääntö kuin poikkeus, kun kesät olivat kylmiä.
Onneksi kasvit uudistuvat melko pian ja aina löytyy jotain, jota voi pihassa kasvattaa. Tuttua sanontaa hieman mukaillen: koskaan ei ole liian myöhäistä istuttaa uutta puuta.
Oikein Mukavaa alkua Uudelle Vuodelle
toivottaa Leena
