Kirjoitukset kategoriassa ‘Nina’

Valtavan lumimäärän tuomat hyödyt ja haitat alkavat näkyä puutarhassa. Tulppaanipuu on revennyt halki lumen painosta, monet pensaat maata retkottavat pitkin pituuttaan maata pitkin. Norjanangervot ovat niin hurjan näköisiä, että pelkäänpä ainoan lääkkeen olevan alas leikkaaminen. Menetän kyllä tämän kesän kukinnan, mutta tilanteelle en voi mitään. Irti revenneitä oksia on siellä sun täällä, mutta ne on helppo siistiä. Vähän haavanhoitoainetta perään, niin kyllä ne yllättävän nopeasti toipuu.

Suuria ilonaiheita taas toivat ruusut, jotka joka ikinen ovat talvehtineet erittäin hyvin paksun lumikerroksen suojissa. Samoin puupionit, jotka jo yrittävät venyttää versojaan. Jokohan tänä kesänä näkisin ensimmäisen siemenestä kasvatetun puupionin kukkivan?

-Nina-

Sisällä alkaa olla jo tungosta taimipurkkien kanssa. On tomaattia ja paprikoita, astereita ja verbenaa, erilaisia heiniä ja lukematon määrä kesäkukkia! Osa siemenistä en edelleen kylmäkäsittelyssä, osa varastossa, osa kasvihuoneessa, osa ulkona lumipeitteen alla. Ensimmäiset ulkomailta tilatut taimilähetyksetkin ovat jo saapuneet. Niille rakensin moninkertaisesta kuplamuovista ’vauvalan’ kasvihuoneeseen. Yöksi laitan lisäksi auton sisätilan lämmittimen sinne puhaltamaan, kun toissa yönäkin oli vielä -6 astetta. Hyvin ovat siellä pärjänneet.
Pihalla on vielä pääsääntöisesti pari kymmentä senttiä lunta, mutta muutamia lumettomia kohtia kukkapenkistä kyllä löytyy. Niistä kevään sipulikukat, krookukset, narsissit ja tulppaanit jäätä uhmaten työntyvät sitkeästi maan pintaan. Tuo kevään sipulikukkien voima on joka kevät yhtä ihmeellistä ja tervetullutta pitkän ja pimeän talven jälkeen.
Viikonloppuna otan rautaharavan käyttöön ja haravoin lunta levälleen nopeuttaakseni sen sulamista. Samalla aion hoitaa kalkituksen.
-Nina-

Olipa mukava huomata aamulla, että vesi tippui räystäältä ja taivas oli selvästi vaalenemassa, vaikka kello oli vasta 5. Eli muutama yö jo peräkkäin, että yöllä ei lämpötila käynyt pakkasella, vaikka sääennustus lupailee, että se ilo päättyy tässä vaiheessa ensi yöhön. Lumen pinta on pudonnut meillä jo huomattavasti, vaikka vieläkin tontilla on kuitenkin vähimmillää polveen yltävä lumikerros.

Varastossa ruukuissa talvehtiville kasveille kävin viemässä lumipalloja juurelle. Siinä ne saa hitaasti sulaa ja tuoda kosteutta multaan. Saman homman tein myös kasvihuoneessa kylmäkäsittelyssä oleville siemenruukuille. Ensi viikonloppuna pitäisi kasvihuoneen seinustoilta lapioida lunta pois, ettei lumi paina kennolevyjä irti. Samalla kasvihuoneessa olevat ruukut kaivan kasvihuoneen pohjoispuolelle lumihankeen. Sisällä kevätauringon lämmittäessä lämpötila huomaamatta nousee yllättävänkin korkealle ja saattaa olla tuhoisaa juuri itämässä oleville siemenille.

Sisälle kylvetyt ovat itäneet tosi hyvin, ja seuraavaksi onkin vuorossa pikku taimien kouliminen omiin ruukkuihin. Siinä vaiheessa alkaa tilanpuute olla minullakin jo konkreettinen käsite. Tomaatteja olen kylvänyt 10 erilajiketta ja itävyys ollut lähes 100 %. Mukavaa huomata, että Tanskan Vienti-lajikkeen siemenet olivat hyvin säilyttäneet itävyytensä, vaikka ovat varmaan ainakin 5-6 vuotta vanhoja. Uskomaton elämänvoima on noissa pienissä siemenissä!

 -Nina-

Eilinen toi tullessaan tervetulleen valkoisen peiton pihalle. Parin kymmenen sentin kerros muutti maiseman ihan toisenlaiseksi, pehmeämmäksi ja valoisaksi. Chili-koira selvästi nautti lumesta, kun taas Pippuri-kissa erittäin selvästi osoitti, mitä mieltä moisesta valkoisesta moskasta on.
Vähän toi tuo lumi suojauksen kannalta lisähaastetta. Olen tottunut siihen, että kun maa routaantuu, niin talvisuojat paikalleen. Mutta entäs nyt? Lumi tuli ja maa on sulana. Luulen, että ruusut ja arat heinät jätän vain lumipeitteen alle, mutta nuo wisteriat käyn huomenna kietomassa pakkaspeitteisiin.
Sunnuntaille luvattiin jo ihan reilua pakkasta, silloin vien ämpärit pihalle ja teen jäälyhtyjä. Kunhan vaan muistaisin ajoissa käydä ne kippaamassa, ennen kuin ehtivät läpikotaisin jäätyä, kuten tapahtui viime talvena. Silloin asettelin umpijäätyneet lyhdyntekeleet paikkoihin, joihin halusin jäälyhdyt. Tein toisen satsin, tällä kertaa vahdin tarkemmin jäätymistä, ja asettelin onnistuneet lyhdyt edellisten päälle. Jääjalusta nosti ne mukavan korkealle, valaisivat ja näkyivät paremmin.

 -Nina-

Hurjalta tuntuu ajatella, että viime viikolla, kun vietin viimeistä kesälomaviikkoa, tallustelin pihalla varvastossuissa ja shortseissa, tänä aamuna vedin jo villakangastakkia päälle!  Rypäleet ovat kypsiä ja makeita, niin makeita, kuin vain auringon kypsyttämät voi olla! Tyrnien keräämisenkin aloitin jo. Pienempiä ovat kuin viime kesänä, kun on ollut niin kuivaa, mutta hyvän makuisia muuten.

Ja ruusut! Ne kukkii ja kukkii, uudelleen ja uudelleen. Jotenkin pelottaa, että ne kohta kukkivat itsensä hengiltä! Vaikka tuskin se voi olla edes mahdollista. Syyslannoituksen olen tehnyt jo pari viikkoa sitten, mutta kun kukinta ei ota laantuakseen, niin mietin, pitääkö niitä lannoittaa vielä uudelleen? Toisaalta toivoisin jo ensimmäistä hallayötä, että pääsisivät lepäämään.

-Nina-