Kirjoitukset kategoriassa ‘Susanna’

Hahaa, ensimmäiset ruohosipulit silputtu salaattiin! Jalokärhössä näkyy elämää, ihme, olin varma, ettei se selviä hengissä. Krookukset kukkivat, eikä rusakko ole käynyt vielä syömässä. Yleensä ne syövät muut paitsi keltaiset. 

Huomenna ostoksille puutarhamyymälään, nurmikko kalkittava, orvokit lasikuistin purkkeihin, ja se omenapuu täytyy leikata. Jos jotain hyvää tässä lumettomassa talvessa, niin ei ole ainakaan jääpoltetta nurmikolla. Ehtisinköhän vielä hakemaan valmiiksi liotettua pajua punontaa varten? Tuoksuköynnöskuusaman vanha tuki on jäänyt pieneksi, tekisikin mieleni punoa jotakin massiivista. Suoraan maahan on tosi helppoa tehdä punokset. Loimipajut saa tarpeeksi syvälle kosteaan maahan eikä tuuli vie rakennelmia mennessään. Ergonomia ei ehkä paras mahdollinen, mutta mihinkäs se tarhurin selkä ei taipuisi, kun innostus valtaa.

Ah kevät!

Susanna

No on, ainakin puutarhurin ajatuksissa, kun selailen siemenkatalogeja. Tänä keväänä onkin harvinainen tilaisuus, kun uusi lomakotimme valmistuu hiekkaiselle harjumaalle. Saankin kasvattaa heiniä ja keräillä kiviä. Haaveilen jatulintarhasta, jossa kasvaa erilaisia heinälajeja. Ja uusi yrttitarha olisi myös kiva laittaa. Mitään nurmikkoa en aio edes yrittää, koska en halua kastella pihaa ja varjella palamiselta. Enkä kyllä halua nurmikkoa ajellakaan. Onhan niin paljon kaikenlaisia vähään tyytyviä kasveja, maksaruohoja, angervoja, puista katajia ja erilaisia pihlajalajeja. Miten olisi pihlaja-arboretum?

Haaveksii ja suunnittelee,
Susanna

Juuri kun ajattelin, että keskityn lumenluontiin, tuli taas sateet ja lumet lorisivat tiehensä. Muistaisinpa nyt taas sulan maan aikana laittaa tarvittavia tukia paikoilleen. Pallotuijani on jo muhkea ja painava nuoskalumi painaa sen herkästi aivan littaan. Metalliset perennatuet saavat talvikäyttöä, jos vaan muistan ne painaa paikoilleen ennen kuin maa taas jäätyy koppuraksi.

Ulkovalosarjojen selvittely kysyy hermoja ja asennetta. Miehelle ei voi antaa tätä tehtävää, sillä manausten määrä ylittää naapuruston sietonormit. Miksi oi miksi sadan lampun sarjasta, joka kevättalvella vielä toimi, syttyy syksyllä vain kolme lamppua? Miksi oi miksi juuri kun saan kalliit LED valot selvitettyä suoraksi, tippuu muuntaja pöydältä ja ohut johto napsahtaa liittimen vierestä poikki? Miksi oi miksi saan päähäni ryhtyä tähän puuhaan pakkassäällä, jolloin näpit jäätyvät viimassa ja kaikki on muutenkin vaikeampaa?

Ekologisesti ajatellen nämä ulkovalosarjat ovat aivan karsea keksintö. Vähän omaatuntoa lievittää se, että otan muuntajat talteen ja ostan pelkkiä uusia valonauhoja rikki menneiden tilalle. Ja vannon, että seuraavan kerran kun pakkaan niitä pois, olen huolellisempi, ettei selvitystyö tee ensi kerralla yhtä tiukkaa.

Susanna

Vuorenkilpi on syystä tai toisesta ollut aina inhokkikasvieni ykkönen. Ihmettelen itsekin, mistä syystä. Sehän on niin kiitollinen, leviää hyvin mutta ei tolkuttomasti, lehdet pysyvät vehreinä kuivallakin ilmalla ja kevätkukinta on runsas. Miten siinä minun silmääni vaan on jotakin tökeröä? Se on jotenkin paksunpulskea ja tönkkö.

Olin viime maanantaina kukka-asetelmakurssilla, se oli oikein hauskaa. On kivaa puuhata kasvien kanssa näin pimeänä aikana, omaa pihaa ei oikeastaan edes näe kuin viikonloppuisin. Asetelmakurssilla oli materiaalina myös vuorenkilven lehtiä. Pakko myöntää, että ne olivat todella monipuolista materiaalia. Vuorenkilven lehdillä vuorattiin maljakkoa niin, että oasis-sieni ei näkynyt, niitä käytettiin asetelman reunuksina ja niitä saattoi leikelläkin sopivan kokoisiksi mielin määrin. Laidoiltaan ruskeiksi ja punaisiksi muuttuneet lehdet olivat näyttävän värisiä. Pitäisikö siis tälle monitoimikasville kuitenkin antaa mahdollisuus? Vai vonkaanko vaan naapurin pihasta tarvittaessa?

Susanna

Vielä on monta hommaa odottamassa. Vadelmat pitäisi karsia, se olisi nyt helpompaa kun on vielä helppo erottaa, mikä varsi on vanha ja mikä uusi. Nurmikkokin olisi hyvä leikata vielä kerran ennen pakkasia, se on vieläkin kasvanut kun on ollut lämmintä. Jokohan uskaltaisin sipulikasveja istuttaa, vai alkaako ne kasvaa liian aikaisin? Olisi tosiaan pitänyt keväällä tehdä ne lisäistutussuunnitelmat ja merkata paikat valmiiksi. Näin yhdessä puutarhaohjelmassa, että sipulit istutettiin purkkeihin ja upotettiin maahan, ja sitten keväällä siirrettiin niihin paikkoihin, joissa oli ylimääräistä tilaa. Taidan tarttua vinkkiin ja kokeilla tätä konstia tällä kertaa!

Susanna

Tosin viimeiset kesäkurpitsat korjasi pakkasherra. Salaatti on vielä oikein hyvää, se ei ole niin arkaa ja kasvaa muutenkin 40 senttiä korkeassa yrttilaatikossa. Laatikosta on sekin hyöty, että rusakot eivät syö sieltä mitään. Onneksi, sillä rusakkoja kyllä riittää meidän kulmilla.
Omenasato pitäisi poimia loppuun. Alkaa olla omenahyvettä, sosetta ja piirakkaa annos tältä vuodelta täynnä, täytyy tarjota loppuerää naapurille. Persilja rehottaa, samoin salvia. Tulisikohan niitä talven mittaan pakastimesta käytettyä vai kopistellaanko taas keväällä kompostiin?

Susanna

Lasikuistilla majailevat pelargonit ovat yltyneet valtavaan kukintaan syksyn tullessa. En ole heitä lannoittanut enkä varmaan kuukauteen kastellutkaan, on tainnut ilma olla niin kosteaa, että sekin on riittänyt. Kukkia on niin paljon, että näky on jotenkin epätodellinen. Tästä seuraa henkisiä ongelmia: mitä jos ohikulkijat luulevat, että ne ovat tekokukkia? Pitäisikö minun laittaa kadun varteen kyltti, “tällä pihalla suositaan vain aitoja, eläviä kukkia”?

Susanna

Omenasato näyttää olevan runsas, mutta surku juttu, mikä tauti niitä omppuja jäytää? Vaihtoehtojahan löytyy pilvin pimein: omenarupi, kuorimätä, muumiotauti, versotauti, lehtipuunsyöpä (hui), nokihärmä, varastolaikku, nokilaikku vai tuppilohome. Siitäpä voi valita mieleisensä diagnoosin. Veikkaan kyllä omenarupea, ja lupaan pyhästi, että teen ensi keväänä pienen torjuntaruiskutuksen, kun rupia on nyt joka omenassa. Ja syksyllä pitää lehdet haravoida pois puun alta, sen kyllä tein viime kesänäkin.

Onneksi ei omenapiirakan teossa ole pienestä pintaruvesta mitään haittaa. Sesongin parasta jälkiruokaa on taas viikonloppuna luvassa. Keittiössä leijuva kanelin, sokerin ja paistuvan omenan tuoksu on melkein yhtä ihanaa kuin piirakan syöminen.

Susanna

Koen suunnatonta onnistumisen riemua!

Keskikesän juhla on käsillä ja pihani on ensimmäistä kertaa nautinnollinen. Aikaisempina vuosina istuttamani kasvit ovat päässeet hyvään vauhtiin ja kätteni työn tulokset näkyvät. Tänä keväänä sireenit kukkivat ensimmäistä kertaa. Niiden hennoissa oksissa oli ihastuttavia liloja ja valkoisia kukkia. Ihanaa, pihallani on oikeita vanhanaikaisia sireenejä! Myös juhannusruusu innostui kukkimaaqn jätekatoksen kupeessa. Vaikka naapurilla on kyllä paljon hienompi juhannusruusu. Se on vanha ja rehevä, täynnä kukkia. Onneksi se ihan tontin rajalla, ja mekin saamme nauttia sen ihanuudesta. Valkoiset kukat oikein hohtavat yöttömässä yössä.

Perennapenkkini on ihana. Pikkusydämet aloittivat kukinnan ja niitä seurasi pian särkynyt sydän. Nyt se jo lopettelee, mytta syvän violetti kärhö on täydessä loistossa. Nakkasin keväällä sen juurelle lannoitetta, ja nyt se kiipeää korkeammalle seinustaa pitkin kuin koskaan. Pian aloittaa keltainen lilja ja tarhapiiskutkin ovat oikein vahvan näköisiä. Syksymmällä ovat vuorossa malva ja leimukukat.

Tein myös pienen ruukkupuutarhan. Istutin suuriin, sinisiin saviruukkuihin monenvärisiä orvokkeja. Pienempiin ruukkuihin laitoin ihan tavallisia samettikukkia. Lisäksi laitoin yhteen ruukkun pelargonian ja sen juurelle muratin.

Pensasaidaksi istuttamani marja-aronia ovat paljon tuuheammat kuin viime vuonna. Nyt niistä sai jo leikattua siistin aidan näköisen rajan pihallemme. Se näyttää kauniilta ajetun ja tuuhean nurmikon reunassa.

Nyt saankin nauttia juhannuksen lumosta omalla, ihanalla, kukkivalla pihallani.

Susanna

Kitkin illalla perennapenkkiä ja huomasin, että jasmikkeen uusissa versoissa oli lehdet epäilyttävästi kippuralla. Harvensin jasmiketta keväällä, joten siinä on uusia, meheviä versoja. Kauhukseni huomasin, että uudet versot olivat osin iljettävien, harmaiden kirvajoukkojen miehittämiä. Tolua roikaleitten niskaan ja vähän äkkiä, siitäpähän saivat. Pysyisivät metsässä, miksi pitää tulla puutarhoihin? Siellä odottaa vain julma tarhuri ja joukkotuho.

Susanna