Työtoveri tuskaili putkiremontin jälkeistä tavaroiden paikoilleen asettelun ruljanssia.
Tuttu tunne: omat 15 hyllymetriä kirjojamme ovat autotallissa pahvilaatikoissa. Remontti tehtiin vuonna 2008.
Pitääkö kaikki kerran hankkimansa – tai saamansa – kirjat omistaa tästä ikuisuuteen? Mikä on kypsä tapa kasvaa erilleen kirjoistaan? Voiko kirjan laittaa (ilman kovia kansiaan toki) paperinkeräykseen?
Vaikeita kysymyksiä.
Kirjassa on minulle jotain pyhää. Edes ne teokset, joista olen melko varma, etten niitä enää koskaan lue, jököttävät hyllyssä – nykyisin autotallissa.
Jospa joku muu perheenjäsen tarttuu niihin? Tai itse koen kääntymyksen, kuten tapahtui Lars Sundin Colorado Avenuen kanssa; pääsin vauhtiin vasta, kun teosta seuranneet Puodinpitäjän poika ja Erikin tarina ilmestyivät.
Kun ryhdyimme remonttiin, usutin kylään tulleita ystäviä vierailun päätteeksi kirjahyllyjemme äärelle ottamaan mukaan lukemista, jota ei tarvitse palauttaa. Menekki oli kehno.
Pari viikkoa sitten kävin ystäväni luona. Lähtiessä hän sujautti kainalooni pari pokkaria ja sanoi: “Pistä eteenpäin, kun olet lukenut. Tästä toisesta ainakin pidät.” Totta, Anne B. Ragden Berliininpoppelien rankka perhekuvaus oli kirjotettu aika hykerryttävällä tavalla.
Kirja ilmestyi suomeksi jo 2007, mutta oli minulle uusi tuttavuus. Minulle annettu kappale on painettu viime vuonna, joten alkuperäinen omistaja ei ehtinyt hautoa sitä hyllyssään pysyvänä sisustuksen osana kovinkaan kauan.
Pehmeät kannet. Uudehdo kirja. Ehkä siinä on tekijöitä, joiden ansiosta luopuminen ja vastaanottaminen käyvät helpommin. Ja erityisesti se kirjan edelleenkierrätys.
Tiedän jo, kuka seuraavaksi saa Berliininpoppelit.
Pia Hyvönen
Olen päässyt kotona tasapainoon kirjamäärien kanssa siten, että en enää osta niitä itselleni, vaan lainaan kirjastosta. Joudun kyllä jonottamaan uusimpia teoksia, mutta mitäpä siitä.
Harvensin kirjoja pari hyllymetriä antamalla ne myyjäisiin ja minusta tuntui, että kyllä joku ne löytää jonka kirjahyllyssä on vielä tilaa.
Nyt hyllyyni jäi ainoastaan sellaiset kirjat joita melkovarmasti luen uudelleen vuosien kuluttua ja runokirjastostani en luovu koska niitä selailen ahkerasti. Muutama muukin kirja on paikkansa ansainnut kirjahyllyssä, joten olen melko tyytyväiven tämänhetkiseen tilanteeseen.
Rakastan kaikkein eniten ns. löytöjä, eli kirja voi olla vaikka kuinka vanha, mutta tosi kiinnostava. Näitä “löytöjä” teen vanhojen kirjojen kaupoista ka kirppareilta.
Ennen muuttoa; noin vuosi sitten, myin todella paljon tavaroita kirpputoreilla ja huutonetissä, myös kirjoja. Olen saanut kirjakokoelmiini jo melkoisen loven – onneksi, kirjoja on kyllä vieläkin melkoinen määrä. Ihan kaikkia en myy, mutta nytkin on huutonetin listoilla tyrkyllä parikymmentä teosta. Viitseliäisyyttähän se vaatii – kuvata ja kertoa oleelliset asiat, sekä sitten lähettää; mutta eipä tarvitse hävittää loistokuntoisia kirjoja kun joku voi niitä vielä lukea.
Hyvä idea tuo kierrättäminen. Olen itse siinä vaiheessa elämääni, että on pakko muuttaa omakotitalosta kerrostaloon ja varmasti kaikki rakastamani kirjat eivät mahdu mukaan. Olen miettinyt pääni puhki, mitä tehdä. Tiedän, että osan kirjoista voin antaa lapsenlapsilleni, mutta että ystävätkin pääsisivät nauttimaan kirjoistani; se on erittäin hyvä ajatus. Kiitos hyvästä vinkistä ja oikein mukavia lukuhetkiä kauniin kesän aikana.
Havahduin joitakin vuosia sitten minua vanhemman herran toteamukseen suuresta kirjastostaan ja myöskin itsensä kirjoittamista teksteistä; Mitä niille tapahtuu hänen jälkeensä, kun ei ole perheessä kiinnostusta ja suuri kirjahyllystö on ongelma.
Silloin päätin ettei minulta jää jälkeeni kirjoja. Luen erittäin paljon.
Kirjat ostan alemyynneistä ja kirppareilta. Uutuuksia harvemmin. Tulevathan ne aikanaan mm pokkareina, joita on helpompi lukea lepoasemmossa.
Sydämeni iloitsee, kun luulen kirjoistani olevan iloa monelle ihmiselle.
Annan ne välittömästi pois ja iloa lisää se, että saajat ovat myös vilpittömästi kiitollisia.
Olen kuullut, että myös kirjastot saattavat vastaanottaa kirjoja. Voisiko kirjoista tehdä luettelon, josta kirjasto voisi valita?
Kaikki kirjat heitäkään eivät kiinnosta. Kirjat ovat rakkaita aarteita ja kirjastossa ne pääsisivät ilahduttamaan mahdollisimman monia.
Itse ostan kirpputorilta paljon kirjoja ja joskus sieltä löytää todellisia aarteita.
Niin myös täällä.
Seinät hyllyinnen ja laatikoissa varatoissa todella hyviä kirjoja,lasten ja nuortenkirjoista lähtien.
Rakastan kirjoja ja niitä on lapsena saatu lahjaksi ja edelleen,(itse nimeämiään;)
En voi heittää niitä pois.Ainoat mahdollisuudet jos ei hintaa tahdo , on tietyt laitokset,jotkut sairaalat ja kirpputori.Melkin itken kun luovun jostain,kirja onkin ehkä ainoa tavara joka tuottaa tuskallista luopumista minulle.
Niin olen kuitenkin aikonut tehdä ,tieetyjä klassikoja,Raamattua ja Kalevalaa en ikinä anna pois.