Aiemmat kirjoitukset - Elokuu, 2011

22.8.2011 9:27

Hyvä idea, Juhlaviikot!

Vuosi sitten olin innoissani, kun kuulin, että Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmistossa oli sarja konsertteja ihmisten olohuoneissa.

Tämänvuotinen idea on vähintään yhtä hyvä: Nyt kodeissa kuullaan runoja ja proosaa.

Elokuun viimeisinä päivinä kahdeksan kotia Herttoniemessä, Katajanokalla, Kontulassa, Kruununhaassa, Käpylässä, Malminkartanossa, Suomenlinnassa ja Töölössä antautuu tekstin tekijöiden ja lukijoiden kohtaamispaikoiksi.

En toki halua ottaa uudesta ideasta kunniaa; muistutan vain, että päätin vuodentakaisen blogini kysymykseen: ”Entäpä runoilta omalla takapihalla?”

Pääasia, että tehdään ja kokeillaan uutta.

Runon ja proosan illat ovat maksullisia, mutta Juhlaviikoilla on kiitettävästi myös ilmaistarjontaa. Nopeimmat voivat vielä saada lipun johonkin Sisäpihat soimaan -tapahtumista.
Juhlaviikkoklubin tilaisuuksiin, Kansallisteatterin Lavaklubin tiloissa, on vapaa pääsy.

Mihinkäs sitä menisi?

11.8.2011 9:25

Äärimmäisyyslaji ooppera

Upea elokuinen perjantai-ilta lupasi komeaa viikonloppua. Helsinki tyhjentyisi mökeille, oopperaan tuskin oli lähdössä moni.

Hui hai, väärässä olin. Mannerheimintien ja Helsinginkadun kulmassa liikennevaloissa oli ihmisiä mustanaan. Kaikilla sama suunta: oopperaan.

Joukossa oli huomattavan paljon nuoria ihmisiä. Kun luin, että kesän taittuessa syksyksi Kansallisooppera esittää kahteen kertaan Richard Wagnerin Nibelungin sormus -sarjan, päätin käyttää tilaisuuden hyväksi.

Luvassa oli 15 tuntia oopperaa. Esitysten kokonaiskesto toki on pidempi, pitäähän välillä kahvitella. Tässä vaiheessa takana on 2 tuntia 40 minuuttia Reininkultaa. Sarjan ensimmäisen osan erikoisuus on se, että siinä ei ole väliaikaa.

Seuraavaksi 5 tuntia 5 minuuttia Valkyyrian kyydissä, sitten 5 tuntia 25 minuuttia Siegfriedin ja lopuksi kuuden tunnin rupeama Jumalten tuhon parissa. Onko kyseessä älytön ylilyönti? Onko ooppera joku ekstreme-laji? Vai haluanko vain päästä sanomaan, että olen Wagnerini kahlannut?

Voi olla, että yksi vaikutin alun perin oli uhmamieli: pakkohan tämä oopperakirjallisuuden järkäle on suorittaa. Ensimmäisen osan kuultuani olen jo täysin teoksen lumoissa. Reininkulta oli uskomattoman hieno esitys. Ja vaikka mielikuvani Wagnerista yhdistyy valtavaan sointipauhuun ja musiikilliseen tykitykseen, en tuntenut jääväni äänimassan alle. Leif Segestramin johtama orkesteri löysi teokseen myös herkkyyttä.

Kansallisoopperan taiteellista johtajaa Mikko Franckia on soimattu suomalaisten laulajien syrjimisestä. Ainakaan Ring-sarjan kohdalla moitteisiin ei ole aihetta. Esityksen yhtä lukuun ottamatta suomalainen esittäjäkaarti oli mahtavassa iskussa.

Korvia hivelivät erityisesti Aki Alamikkotervon, Anna-Kristiina Kaappolan, Lilli Paasikiven, Esa Ruuttusen ja Jorma Silvastin suoritukset.

Lauantaina taas.

4.8.2011 13:04

Musiikinystävät ennätysjahdissa

Kohta se alkaa, Musiikkitalon aika Helsingissä. Taloparka ei ulkopuolelta hivele silmääni, mutta ehkäpä totun vihreän möhkäleen muotoihin, kun säännöllisin väliajoin marssin kausikorttini oikeuttamiin, Helsingin kaupunginorkesterin tarjoamiin musiikki-iloihin.

Meitä on ennätyksellinen joukko. HKO:n neljään konserttisarjaan alkavana syksynä nimittäin myytiin yhteensä 3 850 kausikorttia! Keväällä Finlandia-talossa kausikorttilaisia oli 3 000.

Musiikin ystävät ovat siis sankoin joukoin osoittaneet, että Musiikkitalo tuli tarpeeseen. Radion sinfoniaorkesterin kausikorttimyynnin lukuja en ole nähnyt, mutta uskonpa että ennätykset paukkuvat sielläkin.

Talon sinfoniaorkesterit, RSO, HKO sekä talon kolmannen pääkäyttäjän Sibelius-Akatemian kokoonpanot ovat nähneet kiitettävästi vaivaa tehdäkseen talosta ja sen tarjonnasta helposti lähestyttävän. Myös muuta ohjelmaa on pilvin pimein, kannattaa tutustua www.musiikkitalo.fi.

Kaupunginorkesterin kädenojennus pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville on avajaiskaudella lauantaisin jo kello 17.00 järjestettävät konsertit. Piste siitä HKO:lle.

Musiikkitalon avajaiskonsertit syyskuun 1. ja 2. päivä tietysti myytiin loppuun jo aikoja ennen kuin minä heräsin lipun hankintaa pohtimaan.

Vaan eipä hätää. Aion kököttää radion ja ehkä televisionkin äärellä, kun saan tilaisuuden jo tätä ennen nauttia samasta upeasta ohjelmasta; 31.8. pidettävä kutsuvieraskonsertti kun tulee suorana lähetyksenä.

Tarjolla on muun muassa Sibeliuksen Finlandia ja Tapiola sekä muutama hänen ihanimmista yksilauluistaan Soile Isokosken esittämänä.

Eri puolille taloa pääsee kurkistelemaan jo iltapäivästä alkaen, kun yle.fi/klassinen tarjoaa suoraa videoyhteyttä.

Meidän Musiikkitaloa!