Kirjoitukset kategoriassa ‘Radion sinfoniaorkesteri’

4.8.2011 13:04

Musiikinystävät ennätysjahdissa

Kohta se alkaa, Musiikkitalon aika Helsingissä. Taloparka ei ulkopuolelta hivele silmääni, mutta ehkäpä totun vihreän möhkäleen muotoihin, kun säännöllisin väliajoin marssin kausikorttini oikeuttamiin, Helsingin kaupunginorkesterin tarjoamiin musiikki-iloihin.

Meitä on ennätyksellinen joukko. HKO:n neljään konserttisarjaan alkavana syksynä nimittäin myytiin yhteensä 3 850 kausikorttia! Keväällä Finlandia-talossa kausikorttilaisia oli 3 000.

Musiikin ystävät ovat siis sankoin joukoin osoittaneet, että Musiikkitalo tuli tarpeeseen. Radion sinfoniaorkesterin kausikorttimyynnin lukuja en ole nähnyt, mutta uskonpa että ennätykset paukkuvat sielläkin.

Talon sinfoniaorkesterit, RSO, HKO sekä talon kolmannen pääkäyttäjän Sibelius-Akatemian kokoonpanot ovat nähneet kiitettävästi vaivaa tehdäkseen talosta ja sen tarjonnasta helposti lähestyttävän. Myös muuta ohjelmaa on pilvin pimein, kannattaa tutustua www.musiikkitalo.fi.

Kaupunginorkesterin kädenojennus pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville on avajaiskaudella lauantaisin jo kello 17.00 järjestettävät konsertit. Piste siitä HKO:lle.

Musiikkitalon avajaiskonsertit syyskuun 1. ja 2. päivä tietysti myytiin loppuun jo aikoja ennen kuin minä heräsin lipun hankintaa pohtimaan.

Vaan eipä hätää. Aion kököttää radion ja ehkä televisionkin äärellä, kun saan tilaisuuden jo tätä ennen nauttia samasta upeasta ohjelmasta; 31.8. pidettävä kutsuvieraskonsertti kun tulee suorana lähetyksenä.

Tarjolla on muun muassa Sibeliuksen Finlandia ja Tapiola sekä muutama hänen ihanimmista yksilauluistaan Soile Isokosken esittämänä.

Eri puolille taloa pääsee kurkistelemaan jo iltapäivästä alkaen, kun yle.fi/klassinen tarjoaa suoraa videoyhteyttä.

Meidän Musiikkitaloa!

5.6.2011 5:15

Matkalla Musiikkitaloon

Ystäväni 30-vuotisessa kuorosodassa (= tuon verran yhteistä laulutaivalta) ja minä päädyimme kevään mittaan samaan lopputulemaan: Kolme vuotta Oopperan kausikorttilaisina riittää toviksi.

Me siirrymme ensi syksystä Musiikkitaloon ja Radion sinfoniaorkesterin torstaisarjalaisiksi.

Emme ole yksin. Kun vasta huhtikuussa ryhdyimme toimeen, säällisiä paikkoja oli jäljellä parvelta. Meille se sopii, pääasia, että ollaan mukana, kun uuden Musiikkitalon ensimmäinen kausi alkaa.

Ihanaa päästä tekemään historiaa! Ja toteamaan omin korvin, millaisia eroja akustiikoilla on.

Ooppera on kovasti järjestänyt meille kausikorttilaisille oheistapahtumia. Aikookohan RSO pitää meille ”tuparit” uudessa kodissaan? Onko kenelläkään tietoa?

16.5.2011 5:45

Matkalla Musiikkitaloon

Ystäväni 30-vuotisessa kuorosodassa (= tuon verran yhteistä laulutaivalta) ja minä päädyimme kevään mittaan samaan lopputulemaan: Kolme vuotta Oopperan kausikorttilaisina riittää toviksi.

Me siirrymme ensi syksystä Musiikkitaloon ja Radion sinfoniaorkesterin torstaisarjalaisiksi.

Emme ole yksin. Kun vasta huhtikuussa ryhdyimme toimeen, säällisiä paikkoja oli jäljellä parvelta. Meille se sopii, pääasia, että ollaan mukana, kun uuden Musiikkitalon ensimmäinen kausi alkaa.

Ihanaa päästä tekemään historiaa! Ja toteamaan omin korvin, millaisia eroja akustiikoilla on.

Ooppera on kovasti järjestänyt meille kausikorttilaisille oheistapahtumia. Aikookohan RSO pitää meille ”tuparit” uudessa kodissaan? Onko kenelläkään tietoa?

13.10.2010 12:15

RSO kotikiertueella

Moni suomalainen asuu kymmenen kilometrin säteellä paikasta, jossa säännöllisesti kuulee livenä täysmittaista sinfoniaorkesteria, vieläpä korkeatasoista.

Eivät sentään kaikki. Tästä syystä tervehdinkin riemuhuudoin Radion Sinfoniaorkesterin Pohjois-Suomen kiertuetta. Hyvä, hyvä, RSO ja Sakari Oramo!

Tällaisten hankkeitten takia maksan ilomielin veroja. Yleisradion orkesterin musiikki elävässä esitystilanteessa kuuluu meille kaikille.

Konserttien kuuntelu radiosta on ihan ok ja usein ajaa asiansa. On se silti vaan niin upeaa, istua samassa – ehkä jopa hyvin soivassa – tilassa ja kuulla jousiston herkimmät soinnut ja puhaltajien muhkeimmat sävelet.

Sitä paitsi konsertissa on myös paljon nähtävää. Kapellimestarin työskentelyn seuraaminen ja hänen tekemistensä heijastukset orkesterin soitossa ovat kiehtovaa seurattavaa.

Hienoa on sekin, että orkesteri soittaa matkallaan pienemmille yleisöille; lapsille ja vanhuksille.

Ja jättää paikkakunnille muutakin kuin upean muistijäljen antamalla opetusta paikallisille muusikoille.

Tätä lisää.

Pia Hyvönen

9.3.2010 14:57

Makuukamarimusiikkia

Konsertin jälkeen keskustelimme kuulemastamme, ystäväni ja minä.

Olimme yhtä mieltä: norjalainen sopraano lauloi enkelimäisesti, suomalaisbaritonin jalo ääni hiveli sielua. Kuoro oli upea ja orkesteri hyvässä vedossa.

Puhumattakaan kapellimestarista, jonka ilmehdintä välitti teoksen tunneskaalan yleisölle. Eturivistä sitä oli helppo seurata.

Ystävältäni jäi visuaalinen osuus väliin. Hän kuunteli konserttia kotonaan. Mukavasti oloasussa. Liekö peräti makoillut vuoteellaan kuulokkeet korvilla.

Minä puolestani taivalsin läpi tuiskun ja pakkasen. Jäin melkein liputta; tilaisuus oli lähes loppuunmyyty.

Olisipa kirpaissut, jos viimeinen piletti olisi viety nenän edestä. Niin olisi voinut käydä, jos ystäväni ja muutama muu olisi päättänyt tulla paikalle radion kuuntelun sijasta.

Minä halusin paitsi kuulla teoksen, myös nähdä sen ja kokea elävän esityksen tunnelman. Ystäväni keskittyi musiikkiin. Ehkä hän ei muutenkaan olisi voinut saapua konserttipaikalle.

Yhtä kaikki; jaoimme saman upean elämyksen.

Odotan innolla muita Radion sinfoniaorkesterin kevään radiointeja. Osa niistä tulee kerran kuussa myös televisiosta, Yle Teeman Kausikortti-ohjelmassa (seuraavat osat tulevat 21.3. ja 18.4.).