Kirjoitukset kategoriassa ‘Suomen Kansallisooppera’

11.8.2011 9:25

Äärimmäisyyslaji ooppera

Upea elokuinen perjantai-ilta lupasi komeaa viikonloppua. Helsinki tyhjentyisi mökeille, oopperaan tuskin oli lähdössä moni.

Hui hai, väärässä olin. Mannerheimintien ja Helsinginkadun kulmassa liikennevaloissa oli ihmisiä mustanaan. Kaikilla sama suunta: oopperaan.

Joukossa oli huomattavan paljon nuoria ihmisiä. Kun luin, että kesän taittuessa syksyksi Kansallisooppera esittää kahteen kertaan Richard Wagnerin Nibelungin sormus -sarjan, päätin käyttää tilaisuuden hyväksi.

Luvassa oli 15 tuntia oopperaa. Esitysten kokonaiskesto toki on pidempi, pitäähän välillä kahvitella. Tässä vaiheessa takana on 2 tuntia 40 minuuttia Reininkultaa. Sarjan ensimmäisen osan erikoisuus on se, että siinä ei ole väliaikaa.

Seuraavaksi 5 tuntia 5 minuuttia Valkyyrian kyydissä, sitten 5 tuntia 25 minuuttia Siegfriedin ja lopuksi kuuden tunnin rupeama Jumalten tuhon parissa. Onko kyseessä älytön ylilyönti? Onko ooppera joku ekstreme-laji? Vai haluanko vain päästä sanomaan, että olen Wagnerini kahlannut?

Voi olla, että yksi vaikutin alun perin oli uhmamieli: pakkohan tämä oopperakirjallisuuden järkäle on suorittaa. Ensimmäisen osan kuultuani olen jo täysin teoksen lumoissa. Reininkulta oli uskomattoman hieno esitys. Ja vaikka mielikuvani Wagnerista yhdistyy valtavaan sointipauhuun ja musiikilliseen tykitykseen, en tuntenut jääväni äänimassan alle. Leif Segestramin johtama orkesteri löysi teokseen myös herkkyyttä.

Kansallisoopperan taiteellista johtajaa Mikko Franckia on soimattu suomalaisten laulajien syrjimisestä. Ainakaan Ring-sarjan kohdalla moitteisiin ei ole aihetta. Esityksen yhtä lukuun ottamatta suomalainen esittäjäkaarti oli mahtavassa iskussa.

Korvia hivelivät erityisesti Aki Alamikkotervon, Anna-Kristiina Kaappolan, Lilli Paasikiven, Esa Ruuttusen ja Jorma Silvastin suoritukset.

Lauantaina taas.

15.3.2010 9:27

Ilmaiseksi oopperaan

“Tilaisuus on maksuton, tervetuloa!” Aika hyvä tarjous Suomen Kansallisoopperalta. Se toistuu joka kuukausi, parikin kertaa. Lystiä on ollut, suosittelen. Teosesittelyissä nimittäin.

Kansallisoopperalla on hauska tapa järjestää kunkin ohjelmistossa olevan teoksen esittely pari kertaa ensi-illan tuntumassa. Puolen tunnin tai kolmen vartin tuokio Alminsalin lämpiössä virittää mukavasti teoksen maailmaan ja tekee tutuksi oopperan säveltäjää tai baletin koreografia.

Viimeksi sain tietää kiinnostavia asioita tsekkisäveltäjä Antonin Dvořákista ja hänen 109-vuotiaasta oopperastaan Rusalka. Säveltäjä on ennestään hyvänpäiväntuttu, ooppera taas uusi tuttavuus. Siitäkin huolimatta, että “Rusalkan Laulu kuulle on oopperataiteen rakastetuimpia helmiä”.

Kyllähän sitten myöhemmin tunnistin aarian – kiitos Yleisradion. Muuten ooppera oli vieras, mutta teosesittelyn jälkeen ei enää häiritsevästi.

Tuo puoli tuntia on vähän kuin auton koeajo tai ruokakaupan maistiainen. “Kokeile ja ihastu.”  Sopii minulle. Jos en ihastu, en osta lippua. Teosesittelyihin on avoimet ovet.

Teosesittelyjen ajankohdat ja esiteltävät teokset löytyvät Kansallisoopperan nettisivuilta www.operafin.fi (kohdasta Yleisötilaisuudet).

Pia Hyvönen