9.6.2010 14:25
Työtoveri tuskaili putkiremontin jälkeistä tavaroiden paikoilleen asettelun ruljanssia.
Tuttu tunne: omat 15 hyllymetriä kirjojamme ovat autotallissa pahvilaatikoissa. Remontti tehtiin vuonna 2008.
Pitääkö kaikki kerran hankkimansa – tai saamansa – kirjat omistaa tästä ikuisuuteen? Mikä on kypsä tapa kasvaa erilleen kirjoistaan? Voiko kirjan laittaa (ilman kovia kansiaan toki) paperinkeräykseen?
Vaikeita kysymyksiä.
Kirjassa on minulle jotain pyhää. Edes ne teokset, joista olen melko varma, etten niitä enää koskaan lue, jököttävät hyllyssä – nykyisin autotallissa.
Jospa joku muu perheenjäsen tarttuu niihin? Tai itse koen kääntymyksen, kuten tapahtui Lars Sundin Colorado Avenuen kanssa; pääsin vauhtiin vasta, kun teosta seuranneet Puodinpitäjän poika ja Erikin tarina ilmestyivät.
Kun ryhdyimme remonttiin, usutin kylään tulleita ystäviä vierailun päätteeksi kirjahyllyjemme äärelle ottamaan mukaan lukemista, jota ei tarvitse palauttaa. Menekki oli kehno.
Pari viikkoa sitten kävin ystäväni luona. Lähtiessä hän sujautti kainalooni pari pokkaria ja sanoi: “Pistä eteenpäin, kun olet lukenut. Tästä toisesta ainakin pidät.” Totta, Anne B. Ragden Berliininpoppelien rankka perhekuvaus oli kirjotettu aika hykerryttävällä tavalla.
Kirja ilmestyi suomeksi jo 2007, mutta oli minulle uusi tuttavuus. Minulle annettu kappale on painettu viime vuonna, joten alkuperäinen omistaja ei ehtinyt hautoa sitä hyllyssään pysyvänä sisustuksen osana kovinkaan kauan.
Pehmeät kannet. Uudehdo kirja. Ehkä siinä on tekijöitä, joiden ansiosta luopuminen ja vastaanottaminen käyvät helpommin. Ja erityisesti se kirjan edelleenkierrätys.
Tiedän jo, kuka seuraavaksi saa Berliininpoppelit.
Pia Hyvönen
AVAINSANAT: Anne B. Ragde, Berliininpoppelit, Colorado Avenue, Erikin tarina, kirja, Lars Sund, Puodinpitäjän poika, putkiremontti, remontti
KATEGORIAT: kirjat kiertämään
6 kommenttia
8.6.2010 10:51
Minulla on paha tapa kiinnostua juuri niistä kesän kulttuuriantimista, jotka ovat erityisen kaukana kotoa. Siksi saan lipun hinnan lisäksi usein varautua matka-, muonitus- ja majoituskuluihin.
Onneksi käteeni osui Helsingin Urkukesän esite. Tarjolla on upeita esityksiä Tuomiokirkossa ja sen kryptassa, Kallion, Johanneksen ja Mikael Agricolan kirkoissa sekä Vanhassa kirkossa keskellä kaupunkia ja Suomenlinnassa.
Ajankohtiakin on joka makuun. Jossain aloitetaan vasta kun ilta lyö jo kättä kesäiselle yölle. Toisaalla nautitaan musiikista iltpäiväkahvin tai lounaan aikoihin.
Hienointa tässä on se, että konsertteihin on vapaa pääsy, iltaisten esitysten ohjelma tosin maksaa viisi euroa.
Espoossa järjestettävä Urkuyö ja aaria -festivaali viettää tänä kesänä jo 25-vuotisjuhliaan. Esitykset ovat valtaosin Tapiolan kirkossa, joten nyt minulla on tilaisuus tehdä kulttuurimatka naapurikaupunkiin.
Juhlavuoden konserttisarjaan on saatu mukaan mahtava joukko suomalaisia huippumuusikoita, kuten Soile Isokoski, Jorma Hynninen, Tapio Tiitu, Suomalainen barokkiorkesteri, Pertti Eerola, Anna-Kristiina Kaappola ja Jukka Perko vain muutamia mainitakseni.
Joukossa on myös muutama ulkomainen vieras. Minua kiinnostaa erityisesti srilankalainen sopraano Kishani Jayasinghe, joka viime syksynä säteili Mirjam Helin -laulukilpailun finaalissa.
Hatunnosto festivaalin järjestäjille siitä, että konserttisarjassa on yksi maksuton tilaisuus, ja että se on konsertti lapsille!
Nyt ilta tullut on, urut soi, enkä taatusti nuku!
Pia Hyvönen
AVAINSANAT: Anna-Kristiina Kaappola, Helsingin urkukesä, Jorma Hynninen, Jukka Perko, kirkko, kirkkomusiikki, Kishani Jayasinghe, kulttuuri, Mirjam Helin, Pertti Eerola, Soile Isokoski, Suomalainen barokkiorkesteri, Tapio Tiitu, tuomiokirkko
KATEGORIAT: Helsingin urkukesä, Urkuyö ja aaria-festivaali
Ei kommentteja
19.5.2010 14:58
Aurinko paistaa, ja kaikkialla tanssii ja soi! Kesän ihanat kulttuuriherkut ovat taas käden ulottuvilla.
Melkein parasta on tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä edessä. Vähän kuin työntäisi kättä Fazerin Parhaat -pussiin.
Olen kovin tavallinen kulttuurin kuluttaja: menen aina sinne, missä olen ennenkin ollut: Savonlinnaan, Poriin, Helsingin Juhlaviikoille, Ryhmäteatterin esitykseen Suomenlinnan Hyvän Omantunnon linnoitukseen.
Satunnaisia löytöjä ovat pienet, mukavat, lähellä mökkiä tai muuta kesän oleskelukohdetta olevat tapahtumat, näyttelyt ja kesäteatterit.
Ilman Lappeenrannan linnoituksen ihania gallerioita, pikkuruista ortodoksikirkkoa ja maakuntamuseon hienoja näyttelyitä – Viipurin pienoismallista puhumattakaan – en tietäisi kesää viettäneenikään.
Hartaasti toivon, että vielä kerran jaksan Sodankylään elokuvia katsomaan, Kuhmoon istumaan valoisaa kamarimusiikkiyötä tai Kuopioon (jossa tänä vuonna on todella mielenkiintoisia tanssiryhmiä Aasiasta).
Jos en vielä tänä kesänä, niin sitten nautin niistä kulttuurin antimista, joiden luokse jo reitin osaan.
Ja jätän avaamattomat herkut odottamaan ensi kesää.
Pia Hyvönen
AVAINSANAT: aurinko, galleria, hekku, Helsinki, herkut, kesä, Kuhmo, kulttuuri, Kuopio, Pori, Savonlinna, Sodankylä, tärpit
KATEGORIAT: Kesän kulttuuriherkut
Ei kommentteja
8.4.2010 13:38
Kuinkahan monta unohtumatonta elämystä on mennyt sivu suuni sen vuoksi, että en ole varannut ajoissa lippua? Veikkaan sata.
Lippujen varaaminen silloin, kun niitä vielä on tarjolla, on sietämätöntä puuhaa. Usein se tarkoittaa, että huhtikuussa on tiedettävä, mitkä päivät (illat) marraskuulla ovat varmasti vapaita kulttuuri-iloille.
Enkä aina edes muista hyökätä lippujen hakuun, kun ne tulevat myyntiin. Muutaman päivän päästä voi jo olla auttamattoman myöhäistä.
Ja minä kun ihan oikeasti haluaisin nähdä sen näytelmän, kuulla tuota ihastuttavaa laulajatarta tai kokea toiselta puolen maailmaa saapuneen ensemblen ainutkertaisen Suomen-vierailun.
Pitäisikö tehdä elämänmuutos? Opetella päättämään marraskuun menoista huhtikuussa.
Vai olisiko ratkaisu lippurinki ystävien kanssa? Jokainen ottaa vuorotellen hoitaakseen liput porukalle johonkin pitkän ajan päästä koittavaan tapahtumaan.
Onneksi on lehtiarvostelu ja niitten harvinaisten vierailijoiden kohdalla usein muutakin, kuten haastatteluja ja tausta-artikkeleja.
Ja aina voin kysyä minua paremmin elämää hallitsevalta ystävältä: No, millaista oli?
AVAINSANAT: artikkeli, arvostelu, elämänmuutos, elämys, ensemble, haasattelu, huhtikuu, laulaja, lippu, marraskuu, myynti, näytelmä, rinki, varaus, ystävä
KATEGORIAT: lipunvaraus
3 kommenttia
31.3.2010 14:00
Sofi Oksanen on palkintoimuri! Plakkarissa olivat jo Puhdistuksen saamat Finlandia- ja Runeberg-palkinnot.
Nyt kopsahti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto, 47 000 euroa. Oikeaan osui, onneksi olkoon Sofi!
Tyypilliseen tapaani havahduin Sofi Oksasen olemassaoloon sen jälkeen, kun “kaikki” olivat jo lukeneet Stalinin lehmät ja Baby Janen.
Siispä hyppäsin mukaan vasta Puhdistuksesta. Sofi-mieltymykseni kannalta se oli järkevä teko.
Puhdistus oli vahva, vaikuttava lukukokemus, joten ahmaisin kaksi muuta siihen perään. Niistä ymmärsin pitäväni siksi, että pohjalla oli Puhdistus.
Stalinin lehmissä Puhdistus oli minusta jo idulla. Sellaisenaan kirja ei olisi vaikuttanut, mutta Puhdistuksen alkusoittona kyllä – ja siksi, että riemuitsin tästä vaatimattomasta kirjallisesta oivalluksestani.
Sofi on hyvä tyyppi. Hänellä on ollut paljon painavaa sanottavaa. Suomesta ja Virosta. Suomalaisista ja virolaisista. Naisista. Ihmisistä.
Puhdistusta on myyty kotimaassa 142 400 kappaletta. Ei siis pelkkä palkintoimuri, vaan ihan kunnon kaupallinen menestys!
Aprillipäivästä alkaen amerikkalaisetkin saavat Sofista osansa, kun yhdysvaltalaisen kustantajan Grove Pressin englanninkielisen käännös ilmestyy, ja Sofi aloittaa teoksensa myynninedistämiskiertueen USA:ssa.
Näytä niille, Sofi!
Pia Hyvönen
AVAINSANAT: baby jane, finlandia, kirja, kirjallisuus, menestys, palkinto, pohjoismaat, puhdistus, runeberg, sofi oksanen, stalinin lehmät, suomi, viro
KATEGORIAT: kirjallisuuspalkinto
Ei kommentteja
24.3.2010 13:36
Pääsiäisen aika on kirkkomusiikin ystävien juhlaa. Oikeastaan musiikin mestareitten säveltämiä kristinuskon kärsimysnäytelmiä ei edes pitäisi rajata ”kirkkomusiikiksi”. Kyllä ne uskonnosta riippumatta lukeutuvat klassisen musiikin arvokkaimpiin aarteisiin.
Korkkasin jo tämän pääsiäisen ajan ensimmäisen elämyksen Kallion kirkossa Helsingissä.
Radion kamarikuoron seuraaja Helsingin kamarikuoro ja Helsingin Barokkiorkesteri sekä hienot solistit Ian Honeyman (evankelista), Jorma Hynninen (Jeesus), Tuuli Lindeberg (sopraano), Teppo Lampela (altto!), Niall Chorell (tenori) ja Juha Kotilainen (basso) esittivät Bachin Johannes-passion koskettavasti ja korvia hivelevän taidokkaasti.
En ole ennen tainnut elävässä esityksessä kuulla miehen laulamia passion altto-osuuksia. Teppo Lampelalta ne sujuivat nautittavasti.
Ian Honeyman oli laulajana erinomainen, mutta myös poikkeuksellisen näyttävä esiintyjä. Syvästi eläytyen hän välitti passion sanomaa ilmein ja liikkein, jotka herättivät toisessa vierustoverissa ihastusta, mutta ärsyttivät toisella puolella istunutta.
Käsiohjelman mukaan ”hänen evankelistaansa Johannes-passion levytyksessä pidetään esimerkillisenä”. Jos satut siihen törmäämään, suosittelen koekuuntelua.
Hyvä ystäväni Yleisradio oli paikalla, mikä tarkoittaa, että me kaikki saamme vielä nauttia tästä esityksestä.
Passioita on näinä päivinä tarjolla pilvin pimein, kuten esittäjiäkin. Joku voi kohotella kulmiaan joillekin paikallisseurakuntien voimin tehdyille, mahdollisesti alkuperäisestä typistetyille versioille, kun samaan aikaan samoista teoksista on kuultavana maan korkeatasoisimpia esityksiä.
Annetaan kuitenkin kaikkien pääsiäiskukkien kukkia. Tärkeintä on elämys.
Bongaa sinäkin oma passiosi.
AVAINSANAT: altto, basso, evankelista, kamarikuoro, kärsimysnäytelmä, kirkkomusiikki, laulu, pääsiäinen, passio, solisti, sopraano, tenori, Yleisradio
KATEGORIAT: pääsiäinen
Ei kommentteja
18.3.2010 13:26
Huristelen autolla päivittäin tunnin verran. Mikäpä silloin mukavampaa kuin kuunnella hienoa musiikkia. Aamun hetkinä korkeatasoinen klassinen musiikki virittää parhaiten työpäivään.
Kanavilla surffaillessani huomasin, että entisellä Classic FM:n taajuudella on taas elämää. Siellä soivat 22.3. aloittavan uuden klassisen radiokanavan Rondo FM koelähetykset.
Jippii! Olin valmis Rondon koukkuun saman tien. Edeltäjänsä kuihtui loppua kohti aika onnettomaksi. Verkkokeskusteluissa vilahtelevat moitteet puhkisoitetuista listoista, imelistä juontajista, mainosähkystä ja pahemmastakin.
Meitä klassisen musiikin nälkäisiä, joiden ruokahalua Radio1 tai Ylen Klassinen eivät täysin tyydytä, näyttää riittävän. Ylen keskustelupalstalla käy kova porina uudesta kanavasta, samoin kanavan verkkosivuilla, jotka avattiin uudessa osoitteessa 15.3. (www.rondofm.fi).
Moni verkkokeskustelija on vielä varovaisen odottavainen. Minä, tyypilliseen tapaani, kiihdytin nollasta sataan jo ensimmäisestä koelähetyskuuntelusta ja olin valmis koukutettavaksi.
Varoituksen sana uuden kanavan tekijöille silti: Huonolla tarjonnalla minut on myös tosi helppo vieroittaa uutuudesta.
Antakaa tulla vaan: ooppera-aarioita, ihania liedejä, uljaita ja herkkiä kuoroesityksiä. Hyvää musiikkia!
AVAINSANAT: aamu, aaria, auto, juontaja, kanava, klassinen, koelähetys, kuoro, kuuntelu, lied, musiikki, ooppera, radio, Rondo, surffailu, tarjonta, verkkokeskustelu, Yle
KATEGORIAT: radio, radiokanavat, Yle
1 kommentti
15.3.2010 9:27
“Tilaisuus on maksuton, tervetuloa!” Aika hyvä tarjous Suomen Kansallisoopperalta. Se toistuu joka kuukausi, parikin kertaa. Lystiä on ollut, suosittelen. Teosesittelyissä nimittäin.
Kansallisoopperalla on hauska tapa järjestää kunkin ohjelmistossa olevan teoksen esittely pari kertaa ensi-illan tuntumassa. Puolen tunnin tai kolmen vartin tuokio Alminsalin lämpiössä virittää mukavasti teoksen maailmaan ja tekee tutuksi oopperan säveltäjää tai baletin koreografia.
Viimeksi sain tietää kiinnostavia asioita tsekkisäveltäjä Antonin Dvořákista ja hänen 109-vuotiaasta oopperastaan Rusalka. Säveltäjä on ennestään hyvänpäiväntuttu, ooppera taas uusi tuttavuus. Siitäkin huolimatta, että “Rusalkan Laulu kuulle on oopperataiteen rakastetuimpia helmiä”.
Kyllähän sitten myöhemmin tunnistin aarian – kiitos Yleisradion. Muuten ooppera oli vieras, mutta teosesittelyn jälkeen ei enää häiritsevästi.
Tuo puoli tuntia on vähän kuin auton koeajo tai ruokakaupan maistiainen. “Kokeile ja ihastu.” Sopii minulle. Jos en ihastu, en osta lippua. Teosesittelyihin on avoimet ovet.
Teosesittelyjen ajankohdat ja esiteltävät teokset löytyvät Kansallisoopperan nettisivuilta www.operafin.fi (kohdasta Yleisötilaisuudet).
Pia Hyvönen
AVAINSANAT: aaria, Alminsali, Antonin Dvořák, ensi-ilta, ooppera, Rusalka, säveltäjä, Suomen Kansallisooppera, teosesittely
KATEGORIAT: ooppera, Suomen Kansallisooppera
1 kommentti
9.3.2010 14:57
Konsertin jälkeen keskustelimme kuulemastamme, ystäväni ja minä.
Olimme yhtä mieltä: norjalainen sopraano lauloi enkelimäisesti, suomalaisbaritonin jalo ääni hiveli sielua. Kuoro oli upea ja orkesteri hyvässä vedossa.
Puhumattakaan kapellimestarista, jonka ilmehdintä välitti teoksen tunneskaalan yleisölle. Eturivistä sitä oli helppo seurata.
Ystävältäni jäi visuaalinen osuus väliin. Hän kuunteli konserttia kotonaan. Mukavasti oloasussa. Liekö peräti makoillut vuoteellaan kuulokkeet korvilla.
Minä puolestani taivalsin läpi tuiskun ja pakkasen. Jäin melkein liputta; tilaisuus oli lähes loppuunmyyty.
Olisipa kirpaissut, jos viimeinen piletti olisi viety nenän edestä. Niin olisi voinut käydä, jos ystäväni ja muutama muu olisi päättänyt tulla paikalle radion kuuntelun sijasta.
Minä halusin paitsi kuulla teoksen, myös nähdä sen ja kokea elävän esityksen tunnelman. Ystäväni keskittyi musiikkiin. Ehkä hän ei muutenkaan olisi voinut saapua konserttipaikalle.
Yhtä kaikki; jaoimme saman upean elämyksen.
Odotan innolla muita Radion sinfoniaorkesterin kevään radiointeja. Osa niistä tulee kerran kuussa myös televisiosta, Yle Teeman Kausikortti-ohjelmassa (seuraavat osat tulevat 21.3. ja 18.4.).
AVAINSANAT: baritoni, kamarimusiikki, Kausikortti, konsertti, kuoro, radio, sinfoniaorkesteri, sopraano, Teema, Yle
KATEGORIAT: kamarimusiikki, Kausikortti, Radion sinfoniaorkesteri, Yle Teema
2 kommenttia
3.3.2010 14:41
Olemme kulkeneet yhdessä pitkän matkan, mutta koskaan ennen en ole sinulle kirjoittanut. Rakas ystäväni, nyt sen teen. Kiitos että olet!
Ajatuksissani sinä ja ensimmäinen kansakouluni olette yhtä – jaoittehan saman rakennuksen. Nautin kirjojen tuoksusta ja valosta, joka lankesi ikkunoista yli hyllyjen.
Kun muutimme uudelle asuntoalueelle, sinulle ei ollut aluksi majaa, mutta tulit silti. Autossa. Keskiviikkoisin kello 17-18 tungeksimme kirjastoauton ahtaudessa. Kerralla sai lainata kolme kirjaa.
Ylioppilaskirjoituksiin valmistauduin kanssasi. Opiskeluaikana olit välttämätön tuki.
Oli hienoa, kun sain esitellä sinut lapsilleni. Tulit kanssamme myös mökkimaisemiin. Monta sadepäivää vietimme luonasi. Saimme sinulta viemisiä pieneen mökkimme, jonka hämärissä kuuntelimme satukasetteja.
Olen pitänyt sinua itsestään selvyytenä. Luottanut siihen, että voin tulla luoksesi ammentamaan iloa ja lohdutusta aina, kun siltä tuntuu.
Sitten heräsin todellisuuteen.
Virkamiehet haluavat päättää, miten ja missä asut ja elät. Heidän laskelmissaan sinä saatat tulla liian kalliiksi. Kaikesta on säästettävä, he sanovat.
Kallis sinä oletkin. Nimittäin kallis ystävä.
Me, ystäväsi, puolustamme sinua! Esimerkiksi Facebookissa.
AVAINSANAT: kallis, kansakoulu, kirjasto, koulu, lapset, laskelmat, puolustaa, rakas, säästöt, virkamiehet, ylioppilaskirjoitukset, ystävä
KATEGORIAT: kirjasto
2 kommenttia
28.2.2010 14:20
Koiran kanssa aamulenkiltä palatessani huomaan, että naapuri on vetänyt lipun salkoon Kalevalanpäivän kunniaksi.
Hyvä! Juohdun miettimään Kalevalan alkusanoja ja lapsuudenmuistoja koulun Kalevalanpäiväjuhlista. Millaisia lienevät nykykoulussa?
Toivottavasti opettajat muistavat lapsille kertoa, miten monin tavoin Kalevala elää tänäänkin. Suomessa ja koko maailmassa.
Suuri Kalevala-fani, J.R.R.Tolkien kirjoitti hobittien saagan, Peter Jackson ohjasi Taru sormusten herrasta -trilogian maailmanmaineeseen elokuvina.
Näistä teoksista ovat ammentaneet lukemattomat muut kirjailijat, elokuvaohjaajat, tv-käsikirjoittajat ja tietokonepelien tekijät.
Kalevalamme on globaali hittituote. Kaikkina vuoden päivinä. Muista mainita nuorisolle. Ja ulkomaisille ystävillesi.
AVAINSANAT: Globaali, Hittituote, J.R.R. Tolkien, Kalevala, Koira, Peter Jackson, Taru sormusten herrasta
KATEGORIAT: Kalevala
1 kommentti
