Rakas ystäväni Helsingin kaupunginkirjasto juhli 150-vuotista taivaltaan viime sunnuntaina avoimin ovin. Emme tavanneet tuolloin, mutta muuten olen hieman venähtäneen tauon jälkeen löytänyt taas tien kaupunginosani tuttuun kirjastoon.
Parin viikon takaisella visiitillä pääsin kiinnostavalle matkalle.
Ensin istuin ranskalaisessa keittiössä viinilasillisella Anna Gavaldan kanssa. Sitten puhjahdin Pohjolan valkean kaupugin, Oulun, kaduille Hannu Väisäsen Finlandia-palkituissa kengissä.
Salman Rushdien Firenzen lumoojatar nököttää vielä hyllyssä. Sen edelle tunki
Väisäsen muistelmien kolmas osa, joka oli tarjolla viikon pikalainaksi. Mainio oivallus sekin saada kysytyimmät kirjat kiertämään tehokkaasti.
Tällaisia matkoja voi vain kirjasto tarjota. Olen niin myöhäisherännäinen monien kirjojenkin suhteen, että siinä vaiheessa, kun alan niiden perään haikailla, ne saattavat jo kirjakaupasta olla loppuneet.
Näin kävi, ei kirjan, mutta cd-levyn kohdalla. Kuoro, johon kuulun, harjoittelee Mendelssohinin Vom Himmel hoch -teosta, sitä Enkeli taivaan -virren ympärille rakentuvaa.
Kaupasta ei levyä löydy, ovat sen verran vanhoja äänityksiä. Vaan kirjastostapa löytyi. Ensimmäisellä harjoituskerralla kuuntelimme teosta koko kuoron voimin. Hyvin lähti harjoittelu vauhtiin.
Pia Hyvönen
