Kirjoitukset avainsanalla ‘konsertti’

16.6.2011 12:24

Aplodihäiriköt

Konsertti on päättymäisillään. Taivaallisen musiikin viimeiset soinnut hiljenevät ja häipyvät lopulta kuuluvista. Ihana musiikki väreilee vielä kuulijoitten ympärillä.

Tai väreilisi, ellei joku hätähousu rupeaisi läiskyttämään käsiään nanosekunti sen jälkeen, kun äänen tuottaminen lavalla on loppunut. Musiikkihan jatkuu vielä, mutta kaikki eivät sitä kunnioita.

Miten usein olemme ystäväni kanssa huokaisseet pettymyksestä, kun meiltä on viety musiikin olennainen osa, hiljaisuus.

Osa näistä läpyttäjistä ei malta edes odottaa, että kapellimestari laskisi kätensä alas. Kohotetut kädet ovat ymmärtääkseni hänen viestinsä siitä, että teos on vielä kesken.

Yllättävän paljon yleisössä on tätä nykyä myös niitä, jotka haluavat vaihtaa vierustoverin kanssa kuulumisia aivan viime hetkeen, joskus jopa musiikin päälle. Elokuvissa tämä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Joidenkin mielestä leffa alkaa vasta kun joku näyttelijä lausuu ensimmäisen repliikin.

Ehkä olen juuttunut jonnekin menneisyyteen, ja minun kuuluisi pysytellä kotona, kuulokkeet korvilla.

Silti jaksan toivoa: Olisipa musiikin kuuntelu ensi syksynä Musiikkitalossa niin upea kokemus, että se suorastaan mykistää.

13.10.2010 12:15

RSO kotikiertueella

Moni suomalainen asuu kymmenen kilometrin säteellä paikasta, jossa säännöllisesti kuulee livenä täysmittaista sinfoniaorkesteria, vieläpä korkeatasoista.

Eivät sentään kaikki. Tästä syystä tervehdinkin riemuhuudoin Radion Sinfoniaorkesterin Pohjois-Suomen kiertuetta. Hyvä, hyvä, RSO ja Sakari Oramo!

Tällaisten hankkeitten takia maksan ilomielin veroja. Yleisradion orkesterin musiikki elävässä esitystilanteessa kuuluu meille kaikille.

Konserttien kuuntelu radiosta on ihan ok ja usein ajaa asiansa. On se silti vaan niin upeaa, istua samassa – ehkä jopa hyvin soivassa – tilassa ja kuulla jousiston herkimmät soinnut ja puhaltajien muhkeimmat sävelet.

Sitä paitsi konsertissa on myös paljon nähtävää. Kapellimestarin työskentelyn seuraaminen ja hänen tekemistensä heijastukset orkesterin soitossa ovat kiehtovaa seurattavaa.

Hienoa on sekin, että orkesteri soittaa matkallaan pienemmille yleisöille; lapsille ja vanhuksille.

Ja jättää paikkakunnille muutakin kuin upean muistijäljen antamalla opetusta paikallisille muusikoille.

Tätä lisää.

Pia Hyvönen

26.8.2010 8:55

Konsertti kamarissa

Nyt on pakko olla ylpeä Helsingin Juhlaviikkojen ideanikkareista.

Kamarikonserttien järjestäminen kotoisasti ihmisten olohuoneissa tai muissa sopivissa tiloissa on aivan mainio keksintö!

Ikävä kyllä en onnistunut saamaan kutsua yhteenkään kotikonserttiin. Tieto mahdollisuudesta avata kotinsa tällaiselle tilaisuudelle meni sekin ohi silmien.

Sitä paitsi meidän olohuoneessa koira olisi saattanut järjestää kilpailevaa konserttitarjontaa.

Aitojen kamarikonserttien uutisoinnista ilmeni, että halukkaita kotiinsa kutsujia oli enemmän kuin järjestäjät uskalsivat toivoa.

Se siitä suomalaisten sisäänpäin kääntyneisyydestä ja väitteistä, ettei kukaan enää koskaan kutsu kotiinsa.

Toivottavasti tällainen musiikin tarjoamisen tapa yleistyy.

Mikseivät esimerkiksi pitkälle ehtineet musiikinopiskelijat pitäisi kotikonsertteja ympäri vuoden?

Entäpä runoilta omalla takapihalla?

Ottakaa yhteyttä, arvon taiteilijat.

Pia Hyvönen

9.3.2010 14:57

Makuukamarimusiikkia

Konsertin jälkeen keskustelimme kuulemastamme, ystäväni ja minä.

Olimme yhtä mieltä: norjalainen sopraano lauloi enkelimäisesti, suomalaisbaritonin jalo ääni hiveli sielua. Kuoro oli upea ja orkesteri hyvässä vedossa.

Puhumattakaan kapellimestarista, jonka ilmehdintä välitti teoksen tunneskaalan yleisölle. Eturivistä sitä oli helppo seurata.

Ystävältäni jäi visuaalinen osuus väliin. Hän kuunteli konserttia kotonaan. Mukavasti oloasussa. Liekö peräti makoillut vuoteellaan kuulokkeet korvilla.

Minä puolestani taivalsin läpi tuiskun ja pakkasen. Jäin melkein liputta; tilaisuus oli lähes loppuunmyyty.

Olisipa kirpaissut, jos viimeinen piletti olisi viety nenän edestä. Niin olisi voinut käydä, jos ystäväni ja muutama muu olisi päättänyt tulla paikalle radion kuuntelun sijasta.

Minä halusin paitsi kuulla teoksen, myös nähdä sen ja kokea elävän esityksen tunnelman. Ystäväni keskittyi musiikkiin. Ehkä hän ei muutenkaan olisi voinut saapua konserttipaikalle.

Yhtä kaikki; jaoimme saman upean elämyksen.

Odotan innolla muita Radion sinfoniaorkesterin kevään radiointeja. Osa niistä tulee kerran kuussa myös televisiosta, Yle Teeman Kausikortti-ohjelmassa (seuraavat osat tulevat 21.3. ja 18.4.).