Aiemmat kirjoitukset - Huhtikuu, 2010

28.4.2010 9:12

Aikamatka Ateenaan

Melkoisen enteellinen otsikko oli muutama päivä sitten päättyneellä ET-matkallamme. Antiikin Kreikan historia ei jäänyt ryhmällemme hämärän peittoon sen varmisti reipasotteinen ja läksynsä perusteellisesti lukenut oppaamme Pirjo.

Myös nykyajan elämänmeno kävi selväksi. Kotiinlähdön hetkellä tuntui kuin olisimme olleet maassa paljon kauemmin kuin todellinen aikataulumme osoitti. Siitä pitivät “työntäyteiset” retkipäivämme huolen.

No, sitten yllätti Islanti ja aikamatkamme jatkui ensin muutaman päivän pohdiskellessamme miten pääsemme kotiin. Loppujen lopuksi kun lentomahdollisuutta ei ollut: ensin Kreikasta laivalla Italiaan, sieltä bussilla Itävaltaan, Puolaan ja Baltian maiden kautta kotipesälle. Ajokilometrejä kertyi n. 3000.

Läpi Euroopan hurruttelivat monet muutkin suomalaiset. Kaikki eivät kuitenkaan yhtä onnekkaasti kuin me. Tallinnan satamassa kohtasimme koko joukon lopen väsyneitä matkalaisia ja kuulimme kertomuksia junassa varastetuista matkalaukuista, Puolan poliisin vaatimista huimista sakoista sekä 5 tunnin vitkuttelusta, alinomaa tupakkataukoja pitävistä bussikuskeista, taksiseikkailuista läpi Euroopan jne.

Matkaväsymyksestä huolimatta oli ihanaa kuunnella puheensorinaa. Tällä kertaa suomalaiset eivät seistä jäpöttäneet tuppisuuna kantamuksineen, vaan niin tutut kuin tuntemattomatkin keskustelivat keskenään! Miten se slogan nyt menikään….”Enemmän Tarinoita”. Niitä totisesti kertyi tällä matkalla normaalin matkapaketin lisäksi!

Kiitos vielä kerran superihanalle, kärsivälliselle matkaryhmällemme ja SMT:n toimiston tytöille. Teidän ansioistanne aikamatkamme jatko-osakin sujui vähäisistä unista huolimatta mallikkaasti.

Leena Hofma
ET-lehden matkaemäntä

8.4.2010 9:58

Ruokaterveiset Unkarista!

Melkoista kiirettä on alkuvuosi ET-lukijamatkailun merkeissä pitänyt, mutta antoisaa on ollut ja muistoja on kertynyt. Tietysti päällimmäisenä kunkin maan historia, nykypäivä, kulttuuri ja nähtävyydet. Omalta osaltani lisään vielä ruoka.

Ehkä te mukana olleet olette huomanneetkin, että otan puheeksi matkoillamme  kunkin maan ruokakulttuurin tai kerron ruokalajeihin liittyvän tarinan.  Nautimme yleensä yhteisillä aterioilla kunkin maan omia, tyypillisiä ruokalajeja. Portugalissa esimerkiksi siankorvamuhennosta!

Aika monta kertaa ehdin käydä Unkarissa ennen kuin minulle valkeni, että suurusteussa ruskeassa “soosisopassa” olevat lihanpalat eivät tässä maassa – kuten useissa muissa Keski-Euroopan maissa – saa ruokalistalla nimeä Unkarilainen gulassikeitto, vaan kyseinen keitos on lähinnä Pörkölttiä.

Unkarin kansallisruoan salaisuus valkeni minulle Szentendren somassa taiteilijakaupungissa, jossa ryhmämme nautti lounaan.

Alkukeittona oli gulassikeitto. Se hurmasi minut täysin. Paitsi että söin sitä kaksi lautasellista jättäen pääruoan väliin, päätin oitis selvittää sen reseptin. Jos haluatte kokeilla niin tässä se nyt tulee:

UNKARILAINEN GULASSIKEITTO (GULYÁS)

400g        naudanlihaa
500g        perunoita
1-2           porkkanaa
1              juuripersilja(voi korvata palsternakan palalla)
1              keltainen paprika
1              vihreä paprika
1              kaltattu tomaatti
2              sipulia
1-2           valkosipulinkynttä
1tl            tulista paprikajauhetta
1/2tl         kuminaa
suolaa
1rkl          sian rasvaa (voi korvata öljyllä tai voilla)

Kuullota sipulit rasvassa ja sirottele sekaan kumina. Lisää lihakuutiot, tomaatin ja paprikoiden palaset, pilkotut porkkanat, juuripersilja ja valkosipulinkynnet sekä paprikapulveri.

Laita vettä niin paljon, että ainekset peittyy sekä lisää suola. Anna kiehua tuokio. Lisää vettä ja keitä hiljaisella lämmöllä niin kauan kun lihat ovat kypsät.

Lisää lopuksi perunalohkot. Jos haluat keitosta täydellisen unkarilaisen, sekoita 1 muna ja pari ruokalusikallista vehnäjauhoja ja tiputtele keiton joukkoon seoksesta tehtyjä pieniä palleroita.

Itse valmistan tämän keiton rautapadassa ja väitän että lopputulos on parempi kuin valmistus teräskattilassa. Joskus kun on kiire, teen keiton porsaan ulkofileestä.

Paistan aika pieniksi kuutioidun lihan ensin erikseen rautapadassa ja lisään ne vasta loppuvaiheessa keiton sekaan. Porsaanlihahan kypsyy huomattavasti nopeammin kuin naudanliha.

Jännityksellä odotan kesäkuussa Skotlantiin suuntautuvaa matkaamme. Haggis-herkkua en ole koskaan maistanut. Saapa nähdä miten tämä viskillä höystetty, sisäelimistä ja kauraryyneistä valmistettu kansallisruoka maistuu. Perästä kuuluu.

Maukasta kevättä!

Leena Hofma