Olimme lukijamatkalla tosi vanhassa pienessä Da Xun kylässä 2.1.  Se vei meidät aikamatkalle kauas menneisyyteen. Törmäsimme heti alkajaisiksi hääpariin (kuvassa). Perinteen mukaan kiinalaisen morsiamen puku on punainen. Näytti siltä, että onnellisissa merkeissä tämä nuoripari astuu tammikuun lopulla alkavaan lohikäärmeen vuoteen.

Mielenkiintoisia matkoja on tulossa tänäkin vuonna sekä lähialueille että kaukomaille. Lähdemme toukokuun alussa avauslennolla maailman väkirikkaimpaan kaupunkiin Chongqiniin. Katsastettuamme kaupunkia ja nähtyämme pandat lähdemme Jangtsejoen risteilylle. Syyskuussa on vuorossa Mongolia! Tässä vain muutama matka – seuratkaapa lukijamatkailmoitteluamme ja pitäkää “varanne”!

Matkaterveisin
Leena Hofma

Tuntui vähän haikealta lähteä muutama viikko sitten ET-matkaemäntänä Alsacen maisemiin. Muutos oli melkoinen – vai oliko? Perillä meitä matkalaisia odottivat vehreät, hyvin hoidetut viinirinteet ja maalaukselliset, tuhansin kukin somistetut pikkukylät ristikkotaloineen, luostareineen, kirkkoineen, haikaroineen ja kapeine kujineen. Aurinko paistoi joka päivä ja kultasi maisemat. Olimme astuneet satuun, menneiden vuosikymmenten ja vuosisatojen taikapiiriin, joka pitää otteessaan vielä pitkään.

Kaunista, rauhoittavaa ja muistin lokeroihin painautuvia paikkoja on kotipiirissä mutta myös kauempana.

Suppilovahveroterveiset Koskenpäältä,

Leena Hofma

Tässä kuvia Alcasesta:

Kuva: Harry Muona.

Seuraava kuva on otettu ET:n lukijamatkalla Uudessa-Seelannissa. Teimme pysähdyksen Singaporessa. Piti oikein hieraista silmiään aamiaisjonossa ja lukea teksti pariin kertaan. Kyllä: “Veloitamme lautaselle jätetystä ruuasta 3 dollaria/100 g”.

En tiedä, kuinka moni on saanut laskun , mutta rohkea idea ja täyttä asiaa! Ainakin viesti saa meidät miettimään, kuinka paljon lautaselleen ahtaa syötävää. Onhan meilläkin viime aikoina asiasta kirjoitettu. Aivan liian paljon heitämme jäteastiaan kunnon ruokaa.

Terveisin matkalta

Leena

Tiesin kyllä mitä oli tulossa. Olinhan odottanut tätä hetkeä  vuosikymmeniä ja tutustunut aiheeseen jo etukäteen.

Eli lampaan sisälmyksiä keitettyinä ja ahdettuina lampaan mahalaukkuun. Tarkemmin eriteltynä: maksaa, keuhkoa ja sydäntä, joita keitetään lihaliemessä hiljalleen. Sitten ne palaset pilkotaan pieniksi ja seokseen lisätään munuaisen rasvaa, sipulia, kaurarouhetta ja muskottia. Seos laitetaan pestyyn lampaan mahalaukkuun, sidotaan ja pistellään haarukalla, jotta tämä pökäle ei halkeaisi, kun sitä keitetään taas vähintään 3 tuntia! Sitten herkku on valmista.

Perinteisesti se tarjoillaan kera ”neeps and tatties” eli seurana on perunoita ja nauriita. Kyytipojaksi viskiä. Minun annokseni tarjoiltiin peruna- ja lanttusoseen kanssa ja kostukkeena oli viskillä höystettyä valkokastiketta. Hyvää oli ja lapsuus ihanine harmaine ryynimakkaroineen tuli mieleen.

Ei ihme, että Skotlannin kansallisrunoilija Robert Burns on kirjoittanut ylistysrunon ”To a Haggis”. Se esitetään joka tammikuun 25. päivänä, jolloin vietetään Burns juhlaa asiaan kuuluvine Haggis –aterioineen, säkkipillinsäestyksineen ja klaanipukuineen. Eläköön perinteet ja Haggis!

Aurinkoista kesää

Leena Hofma

Harva ottamistani kuvista on täysosuma, mutta muutama mielenkiintoinen kuitenkin mahtuu joukkoon. Mukana on otoksia, jotka saavat temmattua minut vielä vuosienkin jälkeen kyseiseen tilanteeseen ja tunnelmaan.

Tässä niistä yksi.

Olimme muutama vuosi sitten ET-lukijamatkalla Intiassa ja ohjelmaamme kuului “keskellä ei mitään” kamelisafari.

Kun paikallinen järjestäjä huomasi, että kameleita ei ollut tarpeeksi, hän ei suinkaan lähettänyt nopsajalkaista  apulaistaan hakemaan niitä lisää, vaan homma hoitui kännykän avulla.

Mennyt  aika ja nykyaika kohtasivat! “Intiassa kukin on kummempi” totesivat jo aikoinaan kirjassaan Jukka Virtanen ja Seppo Ahti. Hauska teos muuten – kannattaa lukea.

Toivon, että lähettäisitte omia “täysosumianne” pienen selostuksen kera tälle palstalle.  Olen varma, että kätköistänne löytyy aarteita.

Terveisin Leena Hofma

Myös nykyajan elämänmeno kävi selväksi. Kotiinlähdön hetkellä tuntui kuin olisimme olleet maassa paljon kauemmin kuin todellinen aikataulumme osoitti. Siitä pitivät “työntäyteiset” retkipäivämme huolen.

No, sitten yllätti Islanti ja aikamatkamme jatkui ensin muutaman päivän pohdiskellessamme miten pääsemme kotiin. Loppujen lopuksi kun lentomahdollisuutta ei ollut: ensin Kreikasta laivalla Italiaan, sieltä bussilla Itävaltaan, Puolaan ja Baltian maiden kautta kotipesälle. Ajokilometrejä kertyi n. 3000.

Läpi Euroopan hurruttelivat monet muutkin suomalaiset. Kaikki eivät kuitenkaan yhtä onnekkaasti kuin me. Tallinnan satamassa kohtasimme koko joukon lopen väsyneitä matkalaisia ja kuulimme kertomuksia junassa varastetuista matkalaukuista, Puolan poliisin vaatimista huimista sakoista sekä 5 tunnin vitkuttelusta, alinomaa tupakkataukoja pitävistä bussikuskeista, taksiseikkailuista läpi Euroopan jne.

Matkaväsymyksestä huolimatta oli ihanaa kuunnella puheensorinaa. Tällä kertaa suomalaiset eivät seistä jäpöttäneet tuppisuuna kantamuksineen, vaan niin tutut kuin tuntemattomatkin keskustelivat keskenään! Miten se slogan nyt menikään….”Enemmän Tarinoita”. Niitä totisesti kertyi tällä matkalla normaalin matkapaketin lisäksi!

Kiitos vielä kerran superihanalle, kärsivälliselle matkaryhmällemme ja SMT:n toimiston tytöille. Teidän ansioistanne aikamatkamme jatko-osakin sujui vähäisistä unista huolimatta mallikkaasti.

Ehkä te mukana olleet olette huomanneetkin, että otan puheeksi matkoillamme  kunkin maan ruokakulttuurin tai kerron ruokalajeihin liittyvän tarinan.  Nautimme yleensä yhteisillä aterioilla kunkin maan omia, tyypillisiä ruokalajeja. Portugalissa esimerkiksi siankorvamuhennosta!

Aika monta kertaa ehdin käydä Unkarissa ennen kuin minulle valkeni, että suurusteussa ruskeassa “soosisopassa” olevat lihanpalat eivät tässä maassa – kuten useissa muissa Keski-Euroopan maissa – saa ruokalistalla nimeä Unkarilainen gulassikeitto, vaan kyseinen keitos on lähinnä Pörkölttiä.

Unkarin kansallisruoan salaisuus valkeni minulle Szentendren somassa taiteilijakaupungissa, jossa ryhmämme nautti lounaan.

Alkukeittona oli gulassikeitto. Se hurmasi minut täysin. Paitsi että söin sitä kaksi lautasellista jättäen pääruoan väliin, päätin oitis selvittää sen reseptin. Jos haluatte kokeilla niin tässä se nyt tulee:

UNKARILAINEN GULASSIKEITTO (GULYÁS)

400g        naudanlihaa
500g        perunoita
1-2           porkkanaa
1              juuripersilja(voi korvata palsternakan palalla)
1              keltainen paprika
1              vihreä paprika
1              kaltattu tomaatti
2              sipulia
1-2           valkosipulinkynttä
1tl            tulista paprikajauhetta
1/2tl         kuminaa
suolaa
1rkl          sian rasvaa (voi korvata öljyllä tai voilla)

Kuullota sipulit rasvassa ja sirottele sekaan kumina. Lisää lihakuutiot, tomaatin ja paprikoiden palaset, pilkotut porkkanat, juuripersilja ja valkosipulinkynnet sekä paprikapulveri.

Laita vettä niin paljon, että ainekset peittyy sekä lisää suola. Anna kiehua tuokio. Lisää vettä ja keitä hiljaisella lämmöllä niin kauan kun lihat ovat kypsät.

Lisää lopuksi perunalohkot. Jos haluat keitosta täydellisen unkarilaisen, sekoita 1 muna ja pari ruokalusikallista vehnäjauhoja ja tiputtele keiton joukkoon seoksesta tehtyjä pieniä palleroita.

Itse valmistan tämän keiton rautapadassa ja väitän että lopputulos on parempi kuin valmistus teräskattilassa. Joskus kun on kiire, teen keiton porsaan ulkofileestä.

Paistan aika pieniksi kuutioidun lihan ensin erikseen rautapadassa ja lisään ne vasta loppuvaiheessa keiton sekaan. Porsaanlihahan kypsyy huomattavasti nopeammin kuin naudanliha.

Jännityksellä odotan kesäkuussa Skotlantiin suuntautuvaa matkaamme. Haggis-herkkua en ole koskaan maistanut. Saapa nähdä miten tämä viskillä höystetty, sisäelimistä ja kauraryyneistä valmistettu kansallisruoka maistuu. Perästä kuuluu.

Maukasta kevättä!

Leena Hofma

Rooman nähtävyydet ja Vatikaani tulivat tutuiksi hyvien ja asiansa osaavien oppaiden kanssa. Yhteiset retkemme teimme “reppumatkaajien” tapaan yleisillä kulkuneuvoilla. Minusta se oli aivan oivallista!

Kuljimme roomalaisten tapaan heidän kaupungissaan. Poistumiset metrosta tapahtuivat käskyllä:”Kaikki, jotka ymmärtävät tämän sanoman, poistuvat seuraavalla asemalla!” Kiitos Päivi mieleenpainuvasta Rooman historian elävästä kerronnasta. Sinun avullasi näin todella keisari Augustuksen antamassa käskyä Forum Romanumilla, että koko valtakunta on verolle pantava…

Vatikaanin museo ja kirkot olivat minulle taivas maan päällä. Kaikki ne taideteokset, joista olen koko ikäni nähnyt kuvia eri taidekirjoissa ja joita olen opettanut uusille sukupolvillekin, olivat siinä silmieni edessä, lähes käsin kosketeltavissa! Uskomatonta ja ihanaa!! Kiitos Riitalle hyvästä taidehistorian luennosta.

Pian johdolla ja sangen hyvässä, sanoisinko ylenpalttisessa, huolenpidossa siirryimme Ischian ihanalle saarelle. Koska turistisesonki ei ollut vielä alkanut, meillä oli reilusti tilaa tutustua niin hotellin mineraalivesialtaisiin kuin koko saareen. Yllättävän paljon mielenkiintoista mahtuu niinkin pienelle alueelle. Kun aurinkokin vielä paistoi kirkkaalta, siniseltä taivaalta ja meri kimalsi edessämme, se oli siinä. Mitä ihminen voi muuta lomalta toivoa!

Ennen kotilentoa saimme vielä viimeisen “karkin”. Kolme tuntia Pompeijn kaupungissa! Mielenkiintoinen paikka ja jälleen hyvä selostus oppaalta.

Mielestäni matka oli todella hyvin suunniteltu ja toteutettu. Jopa selostusten kuuluvuus oli varmistettu ryhmän sisäisellä mikrofonilla ja korvanapeilla. Todella tarpeellinen palvelumuoto.

Opas piti meistä todella hyvää holta. Joskus tuntui , että vähän liiankin hyvää, mutta toisaalta meillä oli joukossa erilaisia, eri-ikäisiä ja eri matkailukokemusta omaavia ihmisiä ja palvelu oli räätälöity sen mukaan.

Tämä oli jo toinen ET-lehden matka, jolla olimme mukana. Ensimmäinen oli Läntisen Välimeren risteily pari vuotta sitten. Niin se kuin myös tämä matka olivat erittäin mukavia. Kiitos Suomen matkatoimistolle ja kiitos ET-lehdelle. Ehkäpä tapaamme jälleen ensi vuonna. Miten olisi Kreikka ja sen saaret??? Terveisiä kaikille matkoilla mukana olleille, jos satutte lukemaan tätä!

Lea Mäkinen Lappeenrannasta

P.S. Terveisiä Perlusconelle:  Kyllä suomalainen ruoka hakkaa italialaisen mennen tulle sata-nolla!