Kirjoitukset avainsanalla ‘matka’

19.5.2010 9:50

Täysosumia matkan varrelta

Kamera tai ainakin kännykkä on tallentanut monia muistoja kansioihini.

Harva ottamistani kuvista on täysosuma, mutta muutama mielenkiintoinen kuitenkin mahtuu joukkoon. Mukana on otoksia, jotka saavat temmattua minut vielä vuosienkin jälkeen kyseiseen tilanteeseen ja tunnelmaan.

Tässä niistä yksi.

Olimme muutama vuosi sitten ET-lukijamatkalla Intiassa ja ohjelmaamme kuului “keskellä ei mitään” kamelisafari.

Kun paikallinen järjestäjä huomasi, että kameleita ei ollut tarpeeksi, hän ei suinkaan lähettänyt nopsajalkaista  apulaistaan hakemaan niitä lisää, vaan homma hoitui kännykän avulla.

Mennyt  aika ja nykyaika kohtasivat! “Intiassa kukin on kummempi” totesivat jo aikoinaan kirjassaan Jukka Virtanen ja Seppo Ahti. Hauska teos muuten – kannattaa lukea.

Toivon, että lähettäisitte omia “täysosumianne” pienen selostuksen kera tälle palstalle.  Olen varma, että kätköistänne löytyy aarteita.

Terveisin Leena Hofma

8.4.2010 9:58

Ruokaterveiset Unkarista!

Melkoista kiirettä on alkuvuosi ET-lukijamatkailun merkeissä pitänyt, mutta antoisaa on ollut ja muistoja on kertynyt. Tietysti päällimmäisenä kunkin maan historia, nykypäivä, kulttuuri ja nähtävyydet. Omalta osaltani lisään vielä ruoka.

Ehkä te mukana olleet olette huomanneetkin, että otan puheeksi matkoillamme  kunkin maan ruokakulttuurin tai kerron ruokalajeihin liittyvän tarinan.  Nautimme yleensä yhteisillä aterioilla kunkin maan omia, tyypillisiä ruokalajeja. Portugalissa esimerkiksi siankorvamuhennosta!

Aika monta kertaa ehdin käydä Unkarissa ennen kuin minulle valkeni, että suurusteussa ruskeassa “soosisopassa” olevat lihanpalat eivät tässä maassa – kuten useissa muissa Keski-Euroopan maissa – saa ruokalistalla nimeä Unkarilainen gulassikeitto, vaan kyseinen keitos on lähinnä Pörkölttiä.

Unkarin kansallisruoan salaisuus valkeni minulle Szentendren somassa taiteilijakaupungissa, jossa ryhmämme nautti lounaan.

Alkukeittona oli gulassikeitto. Se hurmasi minut täysin. Paitsi että söin sitä kaksi lautasellista jättäen pääruoan väliin, päätin oitis selvittää sen reseptin. Jos haluatte kokeilla niin tässä se nyt tulee:

UNKARILAINEN GULASSIKEITTO (GULYÁS)

400g        naudanlihaa
500g        perunoita
1-2           porkkanaa
1              juuripersilja(voi korvata palsternakan palalla)
1              keltainen paprika
1              vihreä paprika
1              kaltattu tomaatti
2              sipulia
1-2           valkosipulinkynttä
1tl            tulista paprikajauhetta
1/2tl         kuminaa
suolaa
1rkl          sian rasvaa (voi korvata öljyllä tai voilla)

Kuullota sipulit rasvassa ja sirottele sekaan kumina. Lisää lihakuutiot, tomaatin ja paprikoiden palaset, pilkotut porkkanat, juuripersilja ja valkosipulinkynnet sekä paprikapulveri.

Laita vettä niin paljon, että ainekset peittyy sekä lisää suola. Anna kiehua tuokio. Lisää vettä ja keitä hiljaisella lämmöllä niin kauan kun lihat ovat kypsät.

Lisää lopuksi perunalohkot. Jos haluat keitosta täydellisen unkarilaisen, sekoita 1 muna ja pari ruokalusikallista vehnäjauhoja ja tiputtele keiton joukkoon seoksesta tehtyjä pieniä palleroita.

Itse valmistan tämän keiton rautapadassa ja väitän että lopputulos on parempi kuin valmistus teräskattilassa. Joskus kun on kiire, teen keiton porsaan ulkofileestä.

Paistan aika pieniksi kuutioidun lihan ensin erikseen rautapadassa ja lisään ne vasta loppuvaiheessa keiton sekaan. Porsaanlihahan kypsyy huomattavasti nopeammin kuin naudanliha.

Jännityksellä odotan kesäkuussa Skotlantiin suuntautuvaa matkaamme. Haggis-herkkua en ole koskaan maistanut. Saapa nähdä miten tämä viskillä höystetty, sisäelimistä ja kauraryyneistä valmistettu kansallisruoka maistuu. Perästä kuuluu.

Maukasta kevättä!

Leena Hofma