17.5.2012 15:30
Kevään ensimmäinen fillariretki on takana. Mahtavaa.
Pyörällä pääsee reippaasti eteenpäin, pitemmällekin.
Tuoksut vaihtuvat ja maisema elää. Miksi en tee tätä useammin?
Laiskuus voittaa liian usein ja kotisohva vetää puoleensa.
Saisikohan Kilometrikisa työtovereiden kanssa vähän ryhtiä minuun; ylös ulos & lenkille.
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
1.5.2012 14:40
Viimeinkin sukset ja lumikengät joutavat varastoon. Lunta on vieläkin varjopaikoissa ja kylmä pohjoistuuli puhaltaa kovaa, mutta onhan jo Vappu ja nyt alkaa kesän tulo todella!
Polkupyörä on viritetty käyttökuntoon ja kävelysauvat nostettu ovenpieleen lähtövalmiiksi.
Tuttu metsätie on kuivunut jo lenkkarein käveltäväksi ja metsä on linnunlaulua täynnä.
Innolla olen sauvakävellyt iltaisin. Tuntuu hyvältä saada itsensä liikkeelle säännöllisesti. Talven sairastelujen jälkeen hapenottokyky on normaalia huonompi mutta kasvaa joka ylämäessä jonka pusken ylös.
Vielä talviturkkiaan mukana kantava lappalainen ei meinaa matkassa pysyä. Kieli pitkällä se tulla viipottaa jäljessäni.
Kunhan vielä jäät lähtevät järvestä jotta pääsen melomaan ja kyykkäkausi alkaa, on kesän liikuntakattaus valmis.
Lisätään siihen vielä soutua ja mielenkiintoisia retkiä niin aika ei ainakaan käy pitkäksi.
Hyvää Vappua kaikille!
Pauliina
16.4.2012 11:21
Latuyhdistyksemme toiminnassa on uutena projektina ollut ikäihmisten ulkoiluttaminen. Olemme käyneet läheisessä hoitokodissa ulkoiluttamassa vanhuksia jo muutaman kerran.
Nyt olikin luvassa koko viikonlopun mittainen pesti. Hoitokodin asukkaat hoitajineen olivat lähdössä kylpylään ja me lupauduimme viihdytysjoukoiksi sekä avustamaan uimisessa ja ruokailuissa.
Täytyy kyllä myöntää etta hieman pelotti se uintiosuus. Tapaturmavaara moninkertaistuisi kun mentäisiin liukkaille ja märille pinnoille ilman jalkineita.
Kun paikalle päästiin niin heti otettiin härkää sarvista ja lähdettiin uimaan! Liikkumiset kun otettiin hitaasti ja varman päälle, niin kaikki sujui hienosti. Vanhukset nauttivat uittamisesta kovasti, polskutellen kukin omien voimiensa mukaan. Hauskaa oli kaikilla!
Uimaosuuden ja huilaamisen jälkeen luvassa olikin liikuntasalissa pallopelejä ja mitä nyt sitten keksittiinkin. Välineen ja vauhdin ei tarvitse olla hurjaa pelaamisesta nauttimiselle. Isoa jumppapalloa oli helppo potkaista Aino- tossulla ja kopittelu sujui hienosti. Piiriä pyörittiin sekä parinvaihtoleikkejä leikittiin.
Ruokailun ja ruokalepojen jälkeen kokoonnuttiin laulamaan yhdessä. Mukaan oli varattu laulukirjoja meille huonomuistisille. Uskomatonta miten hyvin mummukat muistivat laulujen sanoja! Monta harvemmin laulettua säkeistöäkin kuultiin ihan ulkomuistista!
Pää, olkapää, peppu, polvet,varpaat taipui pyörätuolissakin ja hymyt oli herkässä. Laulutuokio toimikin hyvänä lämmittelynä tansseille, jonne sitten lähdettiin koko porukalla.
Kukapa ei nauttisi elävästä musiikista ja tanssimisesta!
Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen lähdettiin lenkille ulos. Rauhallinen lenkki raittiissa ilmassa toi väriä kaikkien poskille.
Oli kotiin lähdön aika. Tavarat kasattiin ja lähtökahvit juotiin. Mukavaa oli ollut ja monta turhaa jännittämisen kohdetta oli kohdattu ja niistä selvitty hienosti.
Ihan tuntui haikealta erotessa mutta seuraava yhteinen retki on jo suunnitteilla!
Pauliina
15.4.2012 11:12
Olen vannoutunut sunnuntaihiihdon harrastaja, välineinäni uudet ja ihmeelliset pitopohjasukset.
Olen testannut sukseni – 10 ja + 5 välisessä säässä, niin etelässa kuin pohjoisessa. Ovat aina toimineet minulle sopivasti, pitoa on ja luistoa minun rohkeudelleni tarpeeksi.
Nyt olen myös kokenut sen, milloin ei kannata ao. välineitäni käyttää; Lämpöä nollan hujakoilla ja sataa uutta lunta. Hiihtoretkeni oli todellista väkisin hiihtoa tai lähes suksilla kävelyä, lumipaakku lähes koko suksen pohjan pituudella. Nyt uskon, että ao kelillä kannattaa vaikka lumikenkäillä.
Mutta etelässä on kevät, aika sauvakävelylle tai pyöräilylle.
Liikkumisiin Päivi, 5 kymppinen
25.3.2012 14:42
Bella tuli naapuriimme viikoksi. Tämän siron kaunottaren isäntäväki lähti lomamatkalle ja Bella siksi aikaa mummon hoiviin maalle.
Bellan emäntä tiesi mummon lempeän luonteen herkkujen jakamisessa ja pyysi minua lenkittämään neitiä, ettei tämä nyt aivan hurjasti pyöristyisi.
Ennen reissua tehtiin koelenkki ja kun karvaturrit suhtautuivat toisiinsa hyvin, asia oli sovittu.
Viikkoon mahtui monenlaista säätä liukkaista jäätiköistä räntäsateeseen ja auringon paisteeseen. Mutta kun lenkittää oli luvattu niin lenkille myös lähdettiin.
Mahtavaa oli omien nuorieni apu kävelytyksessä. Näin molemmat koirat pääsivät yhtäaikaa lenkille ja me kävimme syvällisiäkin keskusteluita siinä sivussa. Muuten lenkkeily äidin kanssa ei tahdo enää kovin kiinnostaa nuoriani.
Parin kävelykerran jälkeen lähti Bella jo reippaasti mukaamme. Vähän sitä harmitti kun oma turrikkamme sai juosta vapaana ja sen itse oli oltava hihnassa, varmuuden vuoksi.
Viimeisenä päivänä kävelimme jo pitkän lenkin metsäteillä. Bellaan oli tarttunut maalaiskoiran tavat ja se tutki innoissaan jäniksen jälkijä, joihin se ei alkuviikosta ollut kiinnittänyt mitään huomiota.
Tämä viikko oli todella hieno! Oma viikonloppuihin painottunut liikunta sai nyt uutta puhtia ja säännöllisyyttä.
Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän seikkailuja. Kiitos Bella.
Pauliina
10.3.2012 20:31
Olen revontuli fani.
Vahdin taivasta Lapin matkoillani,hakien revontulien pilkahdusta. Etenkin, jos olosuhteet ovat suotuisat.
Ravaan illalla ulos ja sisään, etenkin jos taivas on kirkas. Yleensä onni ei suosi minua, olen kai liian aikaisin liikkeellä.
Muutamat revontuli leiskunnat olen nähnyt. Tiedän, mitä odotan ja revontulet ovat vaivan väärti.
Siksi olen innoissani kun You Tubessa pyörii mahtava revontuli klippi, Suomen matkailun edistäjien kustantamana.
Kannattaa klikata: http://www.youtube.com/watch?v=Lc3FxNXjBs0&feature=share
Myös Ilmatieteen laitos jakaa revontulitietoutta;
http://aurora.fmi.fi/public_service/ mutta tieto on vielä aika kryptista maallikolle.
Innolla odotan sellaista matkailumajoituspaikkaa, joka tekstiviestittää halukkaille,
jos unensa kannattaa keskeyttää ja lähteä ulos ihailemaan Revontulia.
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
8.3.2012 17:34
On ollut kaamea talvi! Eipä sitä uskoisi kun katsoo ulos! Kaunis auringon paiste ja hohtavat hanget.
Mutta liikkeellä on ollut semmonen määrä minulle vieraita pöpöjä ettei tästä sairastamisesta taida loppua tulla!
Eilenkin kolmen kuumepäivän jälkeen kun jalat vapisten pystyyn nousin niin kyllä otti pattiin oma sairastaminen, taas!
Pikku lenkin olen tänään kuitenkin ulkona tehnyt ja istunut potkurissa auringon D- vitamiinia ahmien.
Ilmassa on jo kevään tuntua! Siinä istuskellessa oli mainiota seurata lintujen puuhailua ruokintapaikalla. Joukkoon oli uskaltautunut pari oravaakin ja teeret suorittivat ylilennon koivikkoon ruokailemaan. Hauskannäköiset kukertajat saavat minut aina hyvälle tuulelle.
Aurinko on sulattanut tienvarsille jo kapeita pälviä ja sulamisvesi muodostanut jääpuikkoja räystäälle.
Nyt on pakko parantua! Pian on kevät ja niin paljon katseltavaa ja tutkittavaa luvassa.
Ja ennen sitä pitäisi päästä vielä hiihtämäänkin uusilla suksilla! Voi miksen parannu nopeammin!
Pauliina
12.2.2012 11:34
Olen hurahtanut uudelleen hiihtoon,
kiitos minulle hyvin sopivien pitopohjasuksien
Sukseni toimivat erinomaisesti – 5 + 5 lämpötilassa!
Olen testannut – 10 ja toimi silloinkin,
minulle sopivasti!
Kotini lähellä on mukava reilun kilometrin
latu,jota on ilo hiihdellä ja nautiskella
talvisesta luonnosta.
Ei ole liikaa vaarallisia mäkiä
tai liian kiihkeitä hiihtäjiä.
Sitäkin enemmän luonnon kauniita
maisemia ja muotoja.
Ilokseni olen huomannut, että
ladulla näkee usein lapsia ja nuoria.
Lisäksi näyttää ihan siltä, että he
nauttisivat hiihtämisestä.
Hiihtämisiin
Päivi, 5 kymppinen
29.1.2012 12:23
Minä olen Espoon Ladun jäsen.
Espoon Latu ry on Suomen Ladun paikallisyhdistys, joita on ympäri Suomen 224 kappaletta. Hangosta Hettaan ja monet paikkakunnan siltä väliltä.
Latulaisideologian mukaisesti pyrimme saamaan liikunnasta ja ulkoilusta elämätavan.
Suomen Ladun Hiihtopalveluiden Paloheinän pisteessä (Helsingissä) alkoi perjantaina erilainen suksikauppa.
Paloheinän pisteestä on voinut vuokrata talviulkoiluvälineitä sekä voiteluttaa omat suksensa.
Nyt siellä voi testata ladulla sukset ja jos testitulos on nautinnollinen ja hyvä, uudet sukset voi ostaa mukaansa.
Nyt ei siis osta sikaa säkissä. Kannattaa testata!
Meillä on latukelit parhammillaan, tervetuloa mukaan nauttimaan lajista.
http://www.suomenlatu.fi/hiihtopalvelut/paloheina_helsinki/suksikauppa/
Päivi, 5- kymppinen
15.1.2012 12:27
Liikun Lapissa ja kesti kauan ennenkuin ymmärsin,
että maantieteellisissä nimissä on paljon saamenkielen vaikutusta.
Olen vasta oppimassa sanaston pintaa, eivätkä sanat pysy edes
kunnolla mielessä. Mutta nimistöä on hauska vertailla.
Käsivarressa virtaa suuri joki, Lätäseno
Eno merkitsee suurta jokea.
Lemmenjoella on mahtava Ravadasköngäs, joka on monen
kulkijan bongauspaikka.
Nimestä köngäs selviää jo, että kyseessä on voimakas, vaahtovava vesiputous.
Sanoja riittää; Gaissa, johka, jauri, jänkä, kaltio, keino,
lompolo, outa, rakka, rova, saivo, savu, vuoma, vuopio, vuotso jne
Mutta nytyt ladun kutsuvat jo täällä etelässäkin!
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
9.1.2012 21:02
Kyllä ottaa pattiin! Töissä kaikki ahistaa ja työpari ärsyttää!
Pidättäydyn kaatamasta kaikkea pojan niskaan kotiin palattua mutta mies kun lausuu maagiset sanat: mitäs töissä niin sitten sanainen arkku aukeaa ja kaataa kaiken hänen päällensä.
Kaiken vielä pyöriessä päässä puen ja kiiruhdan kävelemään pimeään iltaan.
Otsalampun tuikkeessa laukkaan kun tuulispää pitkin kylätietä. Koiraparka ei meinaa pysyä vauhdissa mukana kun vielä manaan päivän tapahtumia.
Heijastimet kalkattaa yhteen kuin henkensä hädässä viimeisessä ylämäessä ennen suunniteltua kääntöpaikkaa.
Mäen päällä on pakko pysähtyä hengähtämään. Samalla häviää hurja ahdistus ja kiire.
Kun käännyn takaisin huomaan että täysikuu paistaa ohuen pilviverhon läpi keltaisena, upeana. Ulkona näkisi hyvin ilman lamppuakin!
Rauhallisesti kävellen jatkamme matkaa koiran tutkiessa kaikki jänisten ja oravien jäljet.
Lumisade pommittaa kasvoja ja pää tuntuu tyhjältä, hyvältä.
Tämä kallonkutistus toimii aina! Jaksaa vaan nähdä vaivan pukeutua ja lähteä ulos.
Pauliina
6.1.2012 15:16
Liikun aika usein Lapin tuntureilla päiväretkillä.
En kuitenkaan koskaan yksin.
Minulle on iskostunut päähän sellaiset opit kuin:
kunnioita tuntureita,
älä koskaan liiku yksin tai
varustaudu aina pahimman varalle!
Mutta en aina usko opittua ja
teen virheitä!
Lumikenkäilimme vähässä lumessa
tutun tunturin huipulle.
Sää oli harmaa, viimainen ja lumisateinen.
Huipulla haimme mehutauon ajaksi tyynempää paikkaa
lumipeittoisen huippukivikasan suojasta.
Pyörimme kasan ympäri moneen kertaan.
Kun lähdön hetki koitti, tuuli oli
pyyhkinyt olemattomiin lumikenkiemme jälket.
Minä olisin lähtenyt väärään suuntaan paluumatkalle.
Pitkän väittelyn jälkeen uskoin ensikertalaista,
jolla oli kompassi mukana.
Kompassi kuuluu tästedes minunkin päiväretkivarusteisiin AINA.
Lunta odotellessa
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
22.12.2011 21:46
Pimeää riitää pidettäväksi.
Lyhyellä valoisalla olen käynyt kävelemässä koiran kanssa.
Tutulla metsätiellä ja pellolla voisi jo hiihtääkin mutten ole saanut aikaisiksi kaivaa hiihtovermeitä esiin.
Meidän valkoinen hanki on siis pysynyt vesisateista huolimatta paikallaan, kuorettunut vain karkeaksi ja rahisevaksi.
Kävelin tänään mökillä. Joulun laitto on hyvällä mallilla joten nautin rauhallisesta lenkistä.
Järvi on saanut jääpeitteen vasta puoliksi mutta mökkiranta on jo kuitenkin jäässä. Olisi ollutkin aika jännää käydä melomassa juuri Joulun alla!
Nyt on hyvä aika vetää henkeä ja huilata. Ensi vuosi on latuyhdistyksemme juhlavuosi ja olemme suunnitelleet ennätysmäärän retkiä ja tapahtumia.
Sataa lunta kuin amerikkalaisissa jouluelokuvissa, hiljaa ja leijaillen.
Kävelen kotiin virkistyneenä ja rentoutuneena.
Oikein hyvää Joulua ja uutta vuotta kaikille!
Pauliina
15.12.2011 14:06
Tämä mustanpuhuva Etelä-Suomen pimeys rasittaa. Edes kynttilänvalo ei anna tarpeeksi voimaa.
Millä sitä jaksaa raahautua ulos pimeään liikkumaan, työpäivän päätteeksi.
Sain pienen kurkistuksen lumeen ja talveen, etenkin valoon, Pyhällä itsenäisyyspäivämme aikaan. Luonto oli valkoinen, taivas levollisen harmaa ja sielu lepäsi. Voi, kun talvi tulisi meille rannikollekin. Pitopohjasukset odottavat jo valmiina!
Liikkumisiin,
Päivi, 5-kymppinen
6.12.2011 16:13
Lumi vaikuttaa minuun kuin aurinko.
Ihanaa valkoista ja valaisevaa puuteria on satanut jo kolmesti maan valkeaksi.
Kahdesti se on myös sulanut pois mutta jospa se kolmas kerta nyt toden sanoo ja maa jää valkeaksi.
Tekisi jo niin mieli hiihtämään ja lumikenkäilemään! Tyydyn kuitenkin kävelelylle metsään, lumi ei vielä riitä hiihtämiseen.
Metsän talvenvietto ei näytä riippuvan lumen määrästä. Vain oravat ja jänikset näyttävät olleen liikenteessä ja kuusikkokin uinuu aivan hiljaisena.
Lumesta näkyy iloitsevan myös pörröturkkinen lappalaisemme joka piehtaroi nautinnollisesti maassa. Koirakin näyttää kuitenkin aistivan metsän rauhan ja hipsuttelee rauhallisesti polkua alun riehakkaan töytäilyn sijaan.
Puolessä välin on pakko pysähtyä lepuuttamaan särkevää kinttua. Toivon Joulupukilta vain ja ainoastaan terveyttä, tämä pitkään kestänyt sairastelu on käynyt hermoilleni kovasti.
Kaikki jälkoja tarvitseva liikunta on pitänyt vaihtaa muuhun. No onpahan tullut kaivettua puntit komerosta ja rääkättyä vatsalihaksia enemmän jumpatessa.
Viimein selviän tykyttävän kinttuni kanssa pihaan.
Kaunis sinivalkolippumme liehuu harmaata taivasta vasten.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Pauliina
26.11.2011 14:15
Että tämä pimeys käy voimille.
Tuskin silmät pysyvät auki työpäivän päätteeksi. Ja vielä pitäisi liikkua.
Tosin kävelylenkin jälkeen elämä taas hymyilee, mutta… kun en saa itsestäni irti sitä lähtemistä!
Mikä olisi hyvä tsemppari ettei jää illansuussa sohvannurkalle JOKA ilta! Ehdotuksia? Tsemppiä ja jaksamista meille kaikille!
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
10.11.2011 13:52
Kuurainen sammalikko rasahtelee mukavasti jalkojen alla metsäpolulla.
Pitkän lämpimän jälkeen pikkupakkanen tuntuu kylmältä. Sauvakävelyni ovat olleet vähissä pitkittyneen flunssan takia. Viimein on kurkkukipu hellittänyt ja läksin metsään kävelylle.
Aurinko luo upeita varjoja ja kuurainen maa kimmeltää. On todella kaunista ja hiljaista. Polulla näkyy paljon hirvien jälkiä, ja koira innostuu niistä kovasti.
Yöllä oli ollut viisi astetta pakkasta ja ojan vesi on jäätynyt. On ihan pakko polkaista sentin paksuinen jää rikki. Läksiessä latasin päälle turhan paljon vaatetta ja hiki nousee selkään.Vai onko kunto huonontunut jo kovasti sairastamisen aikana?
Harmittaa heikko olo vielä kun kelikin on niin upea!
Pihaan saavuttaessa olen jo ihan poikki. Nyt vaan huilaamaan – jospa sitä huomenna olisi jo pirteämpi olo.
Pauliina
9.11.2011 21:59
Tänään oli tosi tehokas päivä liikunnan saralla.
Ensin fillarilla töihin, sitten
työpaikan jumpassa rytmikäs zumba tunti ja
vielä fillarilla takaisin kotiin.
Ilta jo hämärsi.Mutta mieli oli virkeä.
Liikunta tuli kuin varkain päivän
ohjelmaan, helposti ja nautittavasti.
Kun vain aina olisi yhtä aikaansaapa.
Tsemppiä meille kaikille!
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
29.10.2011 22:59
Olen innostunut suunnistuksesta. Mutta en tajua sitä!
Taitaa olla laji, jota pitää harjoitella ilman pitempiä taukoja.
Muuten taas tipahtaa kärryiltä.
Kävin hyvän alkeiskurssin toukokuussa.
Luulin, että homma oli hanskassa.
Työpaikallani oli mahdollisuus saada brush up suunnistukseen.
Menin innolla mukaan. Kuvittelin, että laji oli hallussa.
Meille oli tehty oma 6 rastin rata Paloheinään.
Lähtö sujui hyvin, suunta oli oikea.
Mutta sitten alkoivat hankaluudet.
Ongelma oli, etten tajunnut mittakaavaa.
Kartta oli 1 :10 000.
Missasin heti ensimmäisen polun risteyksen, kun
kävelin, nautin luonnosta ja havahduin vasta
satojen metrien ohikävelyn kohdalla.
Hetken meni taas hyvin. Rasti no 1 löytyi.
Rasti no 2 oli mielestäni supan kohdalla.
Hain kuoppaa, mutta selvisi että karttamerkki
tarkoittikin kalliota. Löytyi sekin rasti harhailun jälkeen.
Mutta sitten tuli taas harhailua, ison kiven merkki
ei ollutkaan se iso kivi, jonka luona olin…..
ja sitä rataa.
Pimenevä ilta pelasti minut enemmältä.
Mutta ymmärsin, että harjoiteltavaa vielä on.
Laji kyllä koukuttaa
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
26.10.2011 11:19
Nuorison pitkän syksyn katkaisee syysloma, ja kun meille vanhemmillekin järjestyi muutama lomapäivä, aloimme kovasti suunnitella yhteistä tekemistä.
Kyllä oli takkusta yhteisen mielekkään puuhailun löytäminen!
Ehdottelin karpaloretkeä ja kylpylää uimisineen sekä kuntosaleineen mutta ei. Mikä sopi toiselle, ei käynyt toiselle. Teinareillamme on jo omat menonsa, mutta nyt halusin, että loma-aika vietetään yhdessä koko perhe.
Viimein päädyttiin reissuun lähikaupunkiin, jossa muuten tulee harvemmin käytyä. Perillä vietettäisiin aikaa ostoksilla, elokuvissa ja katseltaisiin uusia näkymiä.
Olisi kyllä pitänyt olla askelmittari mukana! Muutaman shoppailutunnin jälkeen jalkani olivat ihan kuitit! Mutta mukavaa oli! Laukkasimme tyttäreni kanssa vaatekaupoilla kun miesväki kulki omia reittejään.
Tuntui, että pääsin taas lähelle tytärtäni, joka jo yleensä ottaa etäisyyttä vanhempiinsa kovasti.
Seuraavana päivänä kun turnauskestävyys shoppailussa alkoi rakoilla, päätimme jättää kaupat ja suunnata paikkakunnan ratsastuskoululle morjestamaan vanhaa koulukaveria.
Lomailusta jäi tosi hyvä mieli!
Vaikka nyt ei mentykään luontoon tai tehty minun suosikkijuttujani niin koko perheen yhdessä oleminen ja tekeminen oli mahtavaa.
Pauliina
