15.1.2012 12:27
Liikun Lapissa ja kesti kauan ennenkuin ymmärsin,
että maantieteellisissä nimissä on paljon saamenkielen vaikutusta.
Olen vasta oppimassa sanaston pintaa, eivätkä sanat pysy edes
kunnolla mielessä. Mutta nimistöä on hauska vertailla.
Käsivarressa virtaa suuri joki, Lätäseno
Eno merkitsee suurta jokea.
Lemmenjoella on mahtava Ravadasköngäs, joka on monen
kulkijan bongauspaikka.
Nimestä köngäs selviää jo, että kyseessä on voimakas, vaahtovava vesiputous.
Sanoja riittää; Gaissa, johka, jauri, jänkä, kaltio, keino,
lompolo, outa, rakka, rova, saivo, savu, vuoma, vuopio, vuotso jne
Mutta nytyt ladun kutsuvat jo täällä etelässäkin!
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: jänkä, kaltio, köngäs
KATEGORIAT: saamenkieli
Ei kommentteja
9.1.2012 21:02
Kyllä ottaa pattiin! Töissä kaikki ahistaa ja työpari ärsyttää!
Pidättäydyn kaatamasta kaikkea pojan niskaan kotiin palattua mutta mies kun lausuu maagiset sanat: mitäs töissä niin sitten sanainen arkku aukeaa ja kaataa kaiken hänen päällensä.
Kaiken vielä pyöriessä päässä puen ja kiiruhdan kävelemään pimeään iltaan.
Otsalampun tuikkeessa laukkaan kun tuulispää pitkin kylätietä. Koiraparka ei meinaa pysyä vauhdissa mukana kun vielä manaan päivän tapahtumia.
Heijastimet kalkattaa yhteen kuin henkensä hädässä viimeisessä ylämäessä ennen suunniteltua kääntöpaikkaa.
Mäen päällä on pakko pysähtyä hengähtämään. Samalla häviää hurja ahdistus ja kiire.
Kun käännyn takaisin huomaan että täysikuu paistaa ohuen pilviverhon läpi keltaisena, upeana. Ulkona näkisi hyvin ilman lamppuakin!
Rauhallisesti kävellen jatkamme matkaa koiran tutkiessa kaikki jänisten ja oravien jäljet.
Lumisade pommittaa kasvoja ja pää tuntuu tyhjältä, hyvältä.
Tämä kallonkutistus toimii aina! Jaksaa vaan nähdä vaivan pukeutua ja lähteä ulos.
Pauliina
AVAINSANAT: heijastin, kävely, kiire, kuu, lumi, otsalamppu
KATEGORIAT: happihyppy, kävely, pimeys, talvi, valo
Ei kommentteja
6.1.2012 15:16
Liikun aika usein Lapin tuntureilla päiväretkillä.
En kuitenkaan koskaan yksin.
Minulle on iskostunut päähän sellaiset opit kuin:
kunnioita tuntureita,
älä koskaan liiku yksin tai
varustaudu aina pahimman varalle!
Mutta en aina usko opittua ja
teen virheitä!
Lumikenkäilimme vähässä lumessa
tutun tunturin huipulle.
Sää oli harmaa, viimainen ja lumisateinen.
Huipulla haimme mehutauon ajaksi tyynempää paikkaa
lumipeittoisen huippukivikasan suojasta.
Pyörimme kasan ympäri moneen kertaan.
Kun lähdön hetki koitti, tuuli oli
pyyhkinyt olemattomiin lumikenkiemme jälket.
Minä olisin lähtenyt väärään suuntaan paluumatkalle.
Pitkän väittelyn jälkeen uskoin ensikertalaista,
jolla oli kompassi mukana.
Kompassi kuuluu tästedes minunkin päiväretkivarusteisiin AINA.
Lunta odotellessa
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: kompassi, oppia
KATEGORIAT: lumikenkäily, päiväretki
Ei kommentteja
22.12.2011 21:46
Pimeää riitää pidettäväksi.
Lyhyellä valoisalla olen käynyt kävelemässä koiran kanssa.
Tutulla metsätiellä ja pellolla voisi jo hiihtääkin mutten ole saanut aikaisiksi kaivaa hiihtovermeitä esiin.
Meidän valkoinen hanki on siis pysynyt vesisateista huolimatta paikallaan, kuorettunut vain karkeaksi ja rahisevaksi.
Kävelin tänään mökillä. Joulun laitto on hyvällä mallilla joten nautin rauhallisesta lenkistä.
Järvi on saanut jääpeitteen vasta puoliksi mutta mökkiranta on jo kuitenkin jäässä. Olisi ollutkin aika jännää käydä melomassa juuri Joulun alla!
Nyt on hyvä aika vetää henkeä ja huilata. Ensi vuosi on latuyhdistyksemme juhlavuosi ja olemme suunnitelleet ennätysmäärän retkiä ja tapahtumia.
Sataa lunta kuin amerikkalaisissa jouluelokuvissa, hiljaa ja leijaillen.
Kävelen kotiin virkistyneenä ja rentoutuneena.
Oikein hyvää Joulua ja uutta vuotta kaikille!
Pauliina
AVAINSANAT: hanki, joulu, kävely, lumi, mökki
KATEGORIAT: happihyppy, kävely, liikunta, pimeys, ulkoilu, valo
Ei kommentteja
15.12.2011 14:06
Tämä mustanpuhuva Etelä-Suomen pimeys rasittaa. Edes kynttilänvalo ei anna tarpeeksi voimaa.
Millä sitä jaksaa raahautua ulos pimeään liikkumaan, työpäivän päätteeksi.
Sain pienen kurkistuksen lumeen ja talveen, etenkin valoon, Pyhällä itsenäisyyspäivämme aikaan. Luonto oli valkoinen, taivas levollisen harmaa ja sielu lepäsi. Voi, kun talvi tulisi meille rannikollekin. Pitopohjasukset odottavat jo valmiina!
Liikkumisiin,
Päivi, 5-kymppinen
KATEGORIAT: hiihto, talvi, valo
Ei kommentteja
6.12.2011 16:13
Lumi vaikuttaa minuun kuin aurinko.
Ihanaa valkoista ja valaisevaa puuteria on satanut jo kolmesti maan valkeaksi.
Kahdesti se on myös sulanut pois mutta jospa se kolmas kerta nyt toden sanoo ja maa jää valkeaksi.
Tekisi jo niin mieli hiihtämään ja lumikenkäilemään! Tyydyn kuitenkin kävelelylle metsään, lumi ei vielä riitä hiihtämiseen.
Metsän talvenvietto ei näytä riippuvan lumen määrästä. Vain oravat ja jänikset näyttävät olleen liikenteessä ja kuusikkokin uinuu aivan hiljaisena.
Lumesta näkyy iloitsevan myös pörröturkkinen lappalaisemme joka piehtaroi nautinnollisesti maassa. Koirakin näyttää kuitenkin aistivan metsän rauhan ja hipsuttelee rauhallisesti polkua alun riehakkaan töytäilyn sijaan.
Puolessä välin on pakko pysähtyä lepuuttamaan särkevää kinttua. Toivon Joulupukilta vain ja ainoastaan terveyttä, tämä pitkään kestänyt sairastelu on käynyt hermoilleni kovasti.
Kaikki jälkoja tarvitseva liikunta on pitänyt vaihtaa muuhun. No onpahan tullut kaivettua puntit komerosta ja rääkättyä vatsalihaksia enemmän jumpatessa.
Viimein selviän tykyttävän kinttuni kanssa pihaan.
Kaunis sinivalkolippumme liehuu harmaata taivasta vasten.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Pauliina
AVAINSANAT: kävely, lumi, metsä, polku, terveys
KATEGORIAT: happihyppy, kävely, liikunta, metsäretki, ulkoilu
Ei kommentteja
26.11.2011 14:15
Että tämä pimeys käy voimille.
Tuskin silmät pysyvät auki työpäivän päätteeksi. Ja vielä pitäisi liikkua.
Tosin kävelylenkin jälkeen elämä taas hymyilee, mutta… kun en saa itsestäni irti sitä lähtemistä!
Mikä olisi hyvä tsemppari ettei jää illansuussa sohvannurkalle JOKA ilta! Ehdotuksia? Tsemppiä ja jaksamista meille kaikille!
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: tsemppiä
KATEGORIAT: liikunta
Ei kommentteja
10.11.2011 13:52
Kuurainen sammalikko rasahtelee mukavasti jalkojen alla metsäpolulla.
Pitkän lämpimän jälkeen pikkupakkanen tuntuu kylmältä. Sauvakävelyni ovat olleet vähissä pitkittyneen flunssan takia. Viimein on kurkkukipu hellittänyt ja läksin metsään kävelylle.
Aurinko luo upeita varjoja ja kuurainen maa kimmeltää. On todella kaunista ja hiljaista. Polulla näkyy paljon hirvien jälkiä, ja koira innostuu niistä kovasti.
Yöllä oli ollut viisi astetta pakkasta ja ojan vesi on jäätynyt. On ihan pakko polkaista sentin paksuinen jää rikki. Läksiessä latasin päälle turhan paljon vaatetta ja hiki nousee selkään.Vai onko kunto huonontunut jo kovasti sairastamisen aikana?
Harmittaa heikko olo vielä kun kelikin on niin upea!
Pihaan saavuttaessa olen jo ihan poikki. Nyt vaan huilaamaan – jospa sitä huomenna olisi jo pirteämpi olo.
Pauliina
AVAINSANAT: flunssa, hirvi, kävellä, kuura, metsä, pakkanen
KATEGORIAT: happihyppy, kävely, liikunta, metsäretki
Ei kommentteja
9.11.2011 21:59
Tänään oli tosi tehokas päivä liikunnan saralla.
Ensin fillarilla töihin, sitten
työpaikan jumpassa rytmikäs zumba tunti ja
vielä fillarilla takaisin kotiin.
Ilta jo hämärsi.Mutta mieli oli virkeä.
Liikunta tuli kuin varkain päivän
ohjelmaan, helposti ja nautittavasti.
Kun vain aina olisi yhtä aikaansaapa.
Tsemppiä meille kaikille!
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: fillarointi
KATEGORIAT: pyöräily, Zumba
Ei kommentteja
29.10.2011 22:59
Olen innostunut suunnistuksesta. Mutta en tajua sitä!
Taitaa olla laji, jota pitää harjoitella ilman pitempiä taukoja.
Muuten taas tipahtaa kärryiltä.
Kävin hyvän alkeiskurssin toukokuussa.
Luulin, että homma oli hanskassa.
Työpaikallani oli mahdollisuus saada brush up suunnistukseen.
Menin innolla mukaan. Kuvittelin, että laji oli hallussa.
Meille oli tehty oma 6 rastin rata Paloheinään.
Lähtö sujui hyvin, suunta oli oikea.
Mutta sitten alkoivat hankaluudet.
Ongelma oli, etten tajunnut mittakaavaa.
Kartta oli 1 :10 000.
Missasin heti ensimmäisen polun risteyksen, kun
kävelin, nautin luonnosta ja havahduin vasta
satojen metrien ohikävelyn kohdalla.
Hetken meni taas hyvin. Rasti no 1 löytyi.
Rasti no 2 oli mielestäni supan kohdalla.
Hain kuoppaa, mutta selvisi että karttamerkki
tarkoittikin kalliota. Löytyi sekin rasti harhailun jälkeen.
Mutta sitten tuli taas harhailua, ison kiven merkki
ei ollutkaan se iso kivi, jonka luona olin…..
ja sitä rataa.
Pimenevä ilta pelasti minut enemmältä.
Mutta ymmärsin, että harjoiteltavaa vielä on.
Laji kyllä koukuttaa
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: koukuttaa, rasti, suppa
KATEGORIAT: suunnistus
Ei kommentteja
26.10.2011 11:19
Nuorison pitkän syksyn katkaisee syysloma, ja kun meille vanhemmillekin järjestyi muutama lomapäivä, aloimme kovasti suunnitella yhteistä tekemistä.
Kyllä oli takkusta yhteisen mielekkään puuhailun löytäminen!
Ehdottelin karpaloretkeä ja kylpylää uimisineen sekä kuntosaleineen mutta ei. Mikä sopi toiselle, ei käynyt toiselle. Teinareillamme on jo omat menonsa, mutta nyt halusin, että loma-aika vietetään yhdessä koko perhe.
Viimein päädyttiin reissuun lähikaupunkiin, jossa muuten tulee harvemmin käytyä. Perillä vietettäisiin aikaa ostoksilla, elokuvissa ja katseltaisiin uusia näkymiä.
Olisi kyllä pitänyt olla askelmittari mukana! Muutaman shoppailutunnin jälkeen jalkani olivat ihan kuitit! Mutta mukavaa oli! Laukkasimme tyttäreni kanssa vaatekaupoilla kun miesväki kulki omia reittejään.
Tuntui, että pääsin taas lähelle tytärtäni, joka jo yleensä ottaa etäisyyttä vanhempiinsa kovasti.
Seuraavana päivänä kun turnauskestävyys shoppailussa alkoi rakoilla, päätimme jättää kaupat ja suunnata paikkakunnan ratsastuskoululle morjestamaan vanhaa koulukaveria.
Lomailusta jäi tosi hyvä mieli!
Vaikka nyt ei mentykään luontoon tai tehty minun suosikkijuttujani niin koko perheen yhdessä oleminen ja tekeminen oli mahtavaa.
Pauliina
AVAINSANAT: askelmittari, kävely, loma, shoppailu
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
19.10.2011 19:23
Espoon Ladun aktiivit käyvät ulkoiluttamassa muistisairaita ryhmäkodin vanhuksia.
Minä muiden mukana, silloin kun sopii sunnuntain aikatauluuni.
Tapaamme sunnuntaisin klo 15.30. Käymme noin 1/2 tunnin kävelyllä,
ennen ryhmäkotilaisten päivällisaikaa.
Viemme ulos yksi tai kaksi ryhmää.Rauhallisesti, käsikynkässä,
jutellen mukavia!
Osa vanhuksista kävelee itse, osa istuu pyörätuolissa.
Ryhmäkodin henkilökunta katsoo valmiiksi, ketkä jaksavat/ovat ulkoilutusvuorossa
ja ovat pukeneet ulkoilukaverimme valmiiksi.
Tässä vapaaehtoistoiminanssa ei tarvitse sitoutua olemaan paikalla joka sunnuntai.
Ilmoitat vain ulkoilun vetäjälle oletko tulossa ao sunnuntaina.
Jokainen ulkoilu on kullan arvoinen heille, jotka ovat kaiken aikaa sisällä.
Tervetuloa mukaan! Tästä toiminnasta saa itselleen hyvän mielen!
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: käsikynkässä, muistisairas, ryhmäkoti
KATEGORIAT: ulkoilu
Ei kommentteja
11.10.2011 20:17
Sauvakävelyllä saa enemmän puhtia ulkoiluun.
Todistin sen juuri itselleni.
Liikuntaani on tullut mukaan suunnitelmallisuus.
Halusin parantaa omaa oloani sekä kohottaa kuntoani.
Sykerajani testattiin ja sain liikuntaan viikko-ohjelman
sekä seurannan avuksi sykemittarin.
Sykkeen seuraaminen (teen sitä aika ajoin, ei joka luontolenkillä)
on aika hauskaa hommaa.
Olen huomannut, että pyöräretkillä sykkeeni ei nouse kovin, mutta
tänään huomasin sauvojen lisätehon kävelylenkillä.
Sykemittari oli valmiiksi päälläni, kun olin juuri aloittanut syksyn jumppakauden.
Kauniin sään innoittamana ajattelin heittää samoilla hikiololla 5 km kauniin
kävelyreittini ja päätin ottaa sauvat mukaan.
Kyllä kävelysauvojen käyttö tehostaa kävelylenkkiä.
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: sykemittari
KATEGORIAT: liikunta, sauvakävely
Ei kommentteja
30.9.2011 23:10
Olen saanut nauttia 1/2 vuoden lomasta, vapaasta tai vapaudesta,
miten vain mennyttä aikaa nimittää.
Olen ollut vuorotteluvapaalla.
Olen käyttänyt vapaani mielestäni mahtavasti.
Kerrankin olen saanut patikoida, fillaroida ja kulkea
luonnossa – päivänvalossa ja virkeänä.
Vaihdella maisemia ja opetella uusia lajeja, kuten
suunnistusta.
Koska olen myös vaeltaja, Haltin valloittaja,
Kaarina Karin saavutukset tai opit kiinnostavat minua.
Viimeisin uuden lajin kokeiluni oli mennä viikon
maanantaina klo 15, kun osallistuin kumivannejumppatunnille.
Kaarina Kari on kehittänyt kumivannejumpan vanhemmalle väelle,
ehkäisemään “vanhuuslatistumista”. Olen selannut aiheestä hänen
kirjansa.
Kumivannejumppatunti oli mahtava. Voimistelimme pianomusiikin
säestyksellä, valssin tahdissa, yksin, ympyrässä tai pareina.
Tehokas ja hauska tunti, niin lihaksille kuin mielelle.
Olen nyt ehdoton kumivannefani, peräänkuulutan vetäjiä!.
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: Kaarina Kari, kumivannejumppa, vuorotteluvapaa
KATEGORIAT: kumivannejumppa
1 kommentti
27.9.2011 15:26
Tutut kuviot toistuvat, kun sade lakkaa ja aurinko näyttäytyy on lähdettävä ulos. Kävelysauvat käteen ja kohti sateen mukavaksi pehmentämää metsätietä.
On loistava syyssää! Ruskaväriset puut hehkuvat auringossa ja vesilätäköt kimmeltävät. Kyllä kulkee!
Käännyn risteyksestä ja samassa pääsee kiljahdus. Suuri, musta kyy makaa pitkänä tien laidassa. Refleksit on kohdallaan kun vaistomaisesti hyppään taaksepäin.
Aurinkoläiskään lämmittelemään tullut käärme vaan pysyy paikallaan liikahtamatta. Liekö niin kohmeessa vai leikkiikö se oksaa mutta varmaa on sen tunteneen paikalle tömistelyni. Kierrän otuksen kaukaa ja jatkan ripeästi matkaani.
Sydän jyskyttää kovaa. Ihme miten käärmeen kohtaaminen aina säikäyttää vaikka näen niitä joka syksy lämmittelemässä tiellä. Pitkän aikaa tarkkailen tietä, varsinkin aurinkoisissa kohdissa. Mielessäni toistan mantraani kun jätän kyyn koskematta ei sekään koske minua. Aivan kun käärmeet nyt vaanisivat nilkkojani mutta jotenkin se vaan helpottaa pelkurin mieltä tuo hokema.
On tainnut olla hyvä käärmevuosi kun seuraava kyy löytyy kiepiltä tieltä. Paljon kapeampi ja lyhyempi kuin tuo risteyksen anakonda on tämä auton alle jäänyt ressukka.
Hiki päässä laukkaan lenkin loppuun. Kotona, turvassa.
Minkäs teet pelkurille mutta huomenna lenkille uudestaan.
AVAINSANAT: kävely, kyy, ruska, sää, sauvakävely
KATEGORIAT: kävely, kävelysauvat, kyy, liikunta
1 kommentti
26.9.2011 10:00
Kiilopäällä, Saariselän tunturialueella, oli alkava ruska, sopulit vilistivät kanervikossa ja aurinkokin välillä pilkahteli. Olin viiden naisen vaellusporukan mukana ihailemassa tunturilapin aavoja maisemia.
Kiilopäällä pääsi joka aamu opastetulle kuuden tunnin vaellukselle oppaan mukana. Päivävaellukselle lähdön voi päättää joka aamu erikseen, ilmoittautumista ei tarvita, kunhan ilmestyy lähtöpaikalle sovittuun aikaan.
Oppaan mukana pääsee tietysti uusille reiteille, koska kuljetaan myös merkittyjen polkujen ulkopuolella. Maasto on valtaosin melko helppokulkuista, joskin pitkiin nousuihin ja laskuihin tunturin rinteellä kuluu voimavaroja.
Yhtenä päivänä päätimme lähteä Jäämerenkierrokselle bussilla. Etukäteen matka tuntui arveluttavan pitkältä, lähes 750 kilometriä. Se osoittautui kuitenkin niin mielenkiintoiseksi, että päivä vierähti oikein mukavasti.
Bussin opas kertoi kiinnostavasti totta ja tarua saamelaisuudesta ja kolttien tavoista. Norjan puolella poikettiin suomalaistaustaisessa Pykeijan kylässä. Tenojoen varsi oli kaunista ja jätti mieleen suunnitelman tulla joskus uudelleen.
Vaellustunteja kertyi viikossa lähes 30 ja loppuviikosta olin huomaavinani myös kunnon kohentuneen, nousut sujuivat jo vaivattomammin.
Vaikka tänä vuonna ruska ei ihan parhaimmillaan ollutkaan, näkymät olivat henkeäsalpaavan kauniita. Voi sanoa, että katseen voimalla sielu lepäsi. Ja se rauha ja hiljaisuus…
Raija 6-kymppinen
KATEGORIAT: Lappi, patikoida, retkeily, ryhmässä liikkuminen, Uncategorized, vaeltaminen
1 kommentti
19.9.2011 20:50
Aurinkoisessa syyssäässä ajelimme latuyhdistyksen porukalla päiväpatikkaan Hiidenportin kansallispuistoon Sotkamoon.
Kauniiden maisemien lisäksi pongasimme auton ikkunasta kurkia, kauriita ja kolme komeaa ukkometsoa tien ravissa.
Palolammen lähtöpaikalla nostimme reput selkään ja suunta kohti mahtavaa rotkoa.
Suomi on kauniita retkikohteita pullollaan ja yksi vaikuttavimmista on varmasti Hiidenportin suuri rotko.
Ruskavärien komistamat suoalueet ylitimme pitkoksia pitkin pysähtyen välillä kuvaamaan maisemaa ja poimimaan puolukoita sekä mustikoita.
Tulistelupaikaksi olin valinnut Kitulanlammen laavun joka on mielestäni yksi kauneimmista tulipaikoista!
Kahvipannu tulille ja eväät esiin. Kyllä ulkona ruoka maistuu taivaalliselta!
Patikkamme jatkui Kovasinvaaran vanhan asuinpaikan kautta.
Suuret kivikasat kertoivat omaa tarinaansa kaskeamisesta. Ennen ei eilistä leipää heitetty roskiin niin suuren työn takana sen pöytään saaminen oli!
Pian saavuimmekin jo takaisin autoille ja retkeen tyytyväinen patikkaporukka lähti kotia kohden.
Syksy on mitä mainiointa retkeilyaikaa!
Pauliina
AVAINSANAT: eväät, kansallispuisto, nuotio, patikonti, retkeily, rotko
KATEGORIAT: eväät, kävely, patikoida, retkeily, ryhmässä liikkuminen
1 kommentti
30.8.2011 13:25
Valmistauduin elämani toiselle pyöräretkelle ja vielä saman kuukauden aikana.
Kun ensimmäinen pyöräretki sujui niin hyvin, päätin toteuttaa
pitkäaikaisen haaveeni fillaroida Turun saaristossa.
Kohteeni oli siis Länsi-Turunmaan kaupunki ja tutummin
Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskär, Iniö.
Lopuksi Taivalsalon ja Turun kautta kotiin Espooseen.
Pyörän kanssa kulkeminen yleisissä kulkuvälineissä ei ollut
NIIN kamalaa, kuin olin odottanut.
Tein Turkuun menomatkan junalla ja paluumatkan linja-autolla.
Ainoa muistettava asia on muistaa varata paikkalippu polkupyörälle
ennakkoon, ettei matkanteko tyssähdä heti alkumetreillä.
Saaristo oli aivan mahtava!
Oli upeita siltoja, lyhyitä tai pitempiä lauttamatkoja,
hienoja merenlahtipoukamia, savukalaa tarjoavia kioskeja ym.
Laskin, että yhden fillarointipäivän aikana Nauvosta Taivalsaloon
käytin 7 lauttaa.
Tunnelma oli kuin ulkomailla matkatessa konsanaan.
Niin erilainen oli luonto,ympäristö ja ihmiset normaalikuvioon Espoossa.
Paras hetki taisi olla kun ihastellessani maisemia fillaroinnin lomassa,
huomasin hirviperheen pitävän lepotaukoa lähistöllä – minusta häiriintymättä.
Ehdottomasti kannatettava retki! Pyöräilykilometrejä kertyi 200-250 km.
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen lomalainen
KATEGORIAT: pyöräily
Ei kommentteja
27.8.2011 14:45
Tätä Suomen loppukesää ihmetellessä ovat sisäliikunnatkin hiljalleen käynnistymässä.
Aloitin uuteen lajiin tutustumisen. Laji on laitepilates. Siinä tehdään pilatesharjoituksia eräänlaisen soutulaitetta muistuttavan lavetin avulla. Ja kyllä on tehokasta!
Laitepilateksessa on hyvänä puolena ainakin se, että ohjaajan on helpompi nähdä tehdäänkö liikkeet oikealla tavalla ja oikeilla lihaksilla. Ja uudenlaisena innostavana apuvälineenä se sopii minulle mainiosti.
Sattumalta olin sopinut vesijuoksukaverini kanssa treffit saman päivän iltapäiväksi. Kun sitten pilateksen päälle juoksin tunnin vesijuoksua, jalat oli kyllä ihan maitohapoilla. Mutta eipä se mitään, olin siitä melkein ylpeä.
Nyt onkin sitten pari päivää mennyt vähän rauhallisemmin, istutin vain uudet syyskukat portaan pieleen.
Ensi viikolla sitten alkaakin jo koko liikuntarepertuaari olla lukujärjestyksessä. Työväenopiston ilmoittautumiset meni aika nappiin. Joogaa, bailatinoa, pilatesta, vesijuoksua ja tennistä. Eiköhän lihaskuntokin pysy näillä eväillä hyvänä, vaikka en varsinaisesti kuntosalitreenejä teekään.
Ja viikon päästä olen vielä lähdössä Lapin vaellusviikolle ruskaa ihailemaan!
Liikkumisiin, Raija 6-kymppinen
AVAINSANAT: sisäliikunta
KATEGORIAT: hyvinvointi, jooga, ryhmässä liikkuminen, tennis
Ei kommentteja
21.8.2011 17:20
Yksi kesän mieleenpainuvimmista melontaretkistä oli ehdottomasti viime viikonlopun kuutamomelonta Kuopiossa.
Retki oli yksi Puijon Ladun 70 vuotis juhlavuoden tapahtumista ja minä Puijon rinnakkakkaisjäsenenä eli puolipuijolaisena änkäsin innolla mukaan.
Ilta viideltä kokoonnuttiin Pilppaan Ladun tukikohtaan ja pian oltiinkin vesillä suunnaten keulat kohti Nimismiehennokkaa kaupungin retkisatamaa.
Upeassa auringonpaisteessa kelpasi meloa pitkin tyyntä Kallavettä.
Reippaan melonnan jälkeen saavuttiin perille kauniille kallioniemekkeelle. Pian nuotiopaikalla lämpenivät niin makkarat kuin kahvivesi.
Kyllä eväät kruunaavat retken ja mukavassa seurassa nautittuna voiko iltaa viettää upeammin.
Istuimme lämpimillä kallioilla auringon laskuun saakka turisten mukavia.
Hämärän laskeutuessa pakkasimme tavarat kajakkeihin ja lähdimme paluumatkalle kohti Pilppaa.
Laskevan auringon säteet värittivät vielä taivaanrantaa punaisen ja oranssin sävyin.
Pian erottuivat enää vaaleat melat hämärässä. Taakse osoittavat otsalamput oli sytytetty ja upea täysikuu jo vilahteli metsän takaa.
Ihmeekseen sitä näkee pimeässä kun silmä totuu siihen. Mitään törmäilyn vaaraa ei ollut ja rauhassa jatkettiin matkaa.
Täysikuu tuo ihme suuri olet öisen taivahan, viritteli joku laulua.
Ja siinä se oli, suuri keltainen mollukka, kauniina ja mystisenä metsänrajan yläpuolella luoden kimmeltävää kultaista siltaa järvelle.
En ole ikinä ennen melonut pitkin kuunsiltaa pimeässä vain pienten lamppujen tuikkiessa kajakeista. Upeaa, hiljentävää, nautittavaa!
Jännittävää oli myös könytä ylös kajakista pilkkopimeässä mutta hyvin ja turvallisesti kaikki pääsivät maihin.
Vielä oli tarjolla kuumat löylyt saunassa ja iltapalaa pirtissä.
Upea retki!
Kiitos Puijolaiset koko sydämmestä!
Pauliina
AVAINSANAT: eväät, kajakki, kuutamo, mela, melonta, retki
KATEGORIAT: eväät, liikunta, retkeily, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
