Aiemmat kirjoitukset - Maaliskuu, 2010
30.3.2010 12:27
Viime viikonloppuna olin latuyhdistyksen mukana järjestämässä lasten Muumi- hiihtokoulua.
Tällä kertaa mukaan oli tulossa 4 vuotiaitakin lapsia joten päätimme järjestää perhehiihtokoulun jossa mukaan tulevat vanhemmat tai isovanhemmat auttaisivat ja ohjaisivat pienimpiä hihtäjiä.
Tasaiselle urheilikentälle tehty “halstari” sopi mainiosti hiihtokoulun pitoon.
Ennen aloitusta veimme ladunvarteen viirejä, pelivälineitä ja Muumitauluja jotta itse tapahtuma sujuisi jouhevasti ja kiireettömästi. Hyvin tuli harjoiteltua sauvoitta hiihtoa kun syli oli täynnä tavaraa!
Lapset olivat todella innokkaasti mukana opetuksessa ja tutuksi tuli vuorohiihto ja tasatyöntö, tehtiin kukkakäännöksiä ja noustiin mäkeä varovasti sivuttain.
Mukavinta kaikista oli varmasti mäenlasku jossa muistettiin pitää sauvat takana ja polvet joustavina!
Sunnuntaina jatkettiin räntäsateessa. Yhtään ei kuulunut valitusta säästä tai vaatetuksen puutteista! Meillä aikuisilla olisi paljon oppimista lasten asenteesta!
Hienoa oli kun ujoimmatkin lapsista ulkaltautuivat juttusille. Siinä ihmeteltiin kellon siirtoa, seinältä toiselle , hassua isiä joka meinasi hiihtää liian kovaa sekä hienoja suksisauvoja jotka olivat olleet todellinen kirpputorilöytö! Mahtavaa!
Hyvän valokuvan olisi saanut kun koko joukko makasi selällään sukset kohti taivasta kun opeteltiin turvallista kaatumista ja ylösnousua sauvan avulla.
Mikä riemu nousikaan kun tummaa metsää vasten näkyi vaalea hahmo suksilla. Muumihan se oli tulossa lapsia tervehtimään! Pienempiä ujostutti kovasti ja isommat lapset tirskuivat tekomuumista.
Harjakaisiksi nautittiin lämmitä mehua ja pipareita sekä jaettiin lapsille todistukset ja hihamerkit.
Oli todella hienoa olla mukana järjestämässä koko perheen yhteistä toimintaa!
Olihan järjestelyissä oma hommansa mutta lasten innostus sekä saadut positiiviset palautteet antoivat hyvää mieltä ja intoa jatkaa tätä latutyötä.
Pauliina
AVAINSANAT: harjakaiset, hiihtokoulu, muumi, räntäsade, sää, sauvat, sukset
KATEGORIAT: hiihto, liikunta, sukset
Ei kommentteja
29.3.2010 13:32
Sunnuntaikävely sohjossa käy hyvin reippaasta liikunnasta. Pitää askeltaa hyvällä tasapainolla lyhyitä askelia niin pysyy varmimmin pystyssä.
Kumisaappaat ja kurahousut olis ihan hyvät varusteet, mutta vanhat vaelluskengätkin käy. Ja vaikka farkut, jos ei vedenpitävää tuulipukua satu olemaan. Siis mitkä tahansa verukkeet ei riitä kieltäytymiseen.
Olimme ystäväpariskunnan kanssa Oittaalla sohjolenkillä. Ja alustavasti oli puhuttu myös avantoon menosta Joten uikkarit ja pyyhkeet oli mukana. Lenkin jälkeen koitti sitten totuuden hetki. Yksi ilmoitti heti, että jatkaa mielellään vaan kävelylenkkkiä.
Ja Mies yritti selittää, että matka pukuhuoneesta avannolle on liian pitkä paljain jaloin kuljettavaksi. Vaan eipä käynyt sekään veruke. Kassarouva nimittäin kuuli selitykset ja lupasi heti lainata varustekaapista avantotossut. Joten sinnehän sitä pulahdettiin. Ja muutamalla vedolla takaisin laiturille.
Jälkeenpäin oli taas niin virkeä olo, ettei paremmasta väliä. Muistelin 10 vuotta taaksepäin aikoja, jolloin työkaverit saivat minut, ikuisen vilukissan houkutelluksi avantoon. Ja lopulta jopa SM- uinteihin, tosin ilman ajanottoa.
Uskon, että avantokäynnit ovat pitäneet minut terveenä monta flunssakautta. Avantoon meno laukaisee sellaisen adrenaliinisyöksyn, että varmaan kaikki mahdolliset puolustusmekanismit kytkeytyy päälle kropassa yhtaikaa. Ja pöpöt saavat kyytiä.
Tervemenoa avantoon kaikille muillekin!
Raija, 6-kymppinen
AVAINSANAT: avanto, kävely, kumisaappaat, kurahousut, laituri, Oittaa, pukuhuone, sunnuntai, uinti
KATEGORIAT: avantouinti, liikunta
Ei kommentteja
26.3.2010 16:09
Hiihtolenkki oli mielessä mutta luonnonvoimat ovat järjestäneet muuta liikuntaa. Taivaalta on tullut poissa ollessani taas lunta. Kyllä nyt jo sais riittää tätä sorttia, mur mur.
Onneksi aurinko paistaa ja ulkona on kiva olla. Ehkä lapiointi menee siinä sivussa kun antaa samalla ajatusten mennä vapaapudotusta.
Ystävä on juuri palannut Etelä-Euroopasta lomalta. Ja ei kuulemma ollut yhtään vatsavaivoja, vaikka söi kaikkia maitotuotteita ihan tuosta noin vaan.
Siis mikä mättää Valion ja Arlan tuotantoprosessissa? Miksi puoli Suomea on tullut laktoosi-intolerantiksi vaikka ennen vanhaan ei ollut mitään ongelmia? Ja annas olla kun matkustaa ulkomaille, vaivat häviävät tykkänään.
Jatkan lumihommaa vielä jonkin aikaa luomentyöntimellä lykkien. Aikamoinen sanahirviö, jota olen joskus pluugaksi myös kuullut kutsuttavan. Suojalumi painaa ja vaihdan vanhaan kunnon lapioon.
Välillä pitää muistaa katsoa auringon kimallusta hangella, ja kuunnella tippuvia räystäitä. Ja vetää vähän (ihan vähänkin riittää) suupieliä ylöspäin. Aivot kuulemma tuottaa siten lisää hyvänolon tunnetta automaattisesti.
Lumityö alkaa tuntua ristiselässä ja ranteissakin. Lopetan tältä päivältä ja päätän vielä illalla käydä rentoilemassa kävelytiellä, sellaista joustavaa ryhdikästä masai-kävelyä.
Eiköhän se auta siihenkin, että lumityölihakset ei niin kipeydy.
Raija, 6-kymppinen
AVAINSANAT: hanki, hiihto, kävely, lumi, lumityöt, masai, suoja, vähälaktoosinen, vatsavaivat
KATEGORIAT: hiihto, liikunta, lumityöt
Ei kommentteja
26.3.2010 16:07
Kuluva talvi on ollut mahtava mahdollisuus talviurheilulajien harrastajille. Lumikinokset ovat suorastaan kutsuneet ulos.
Minä olen ollut lumikenkäilemässä, laskettelemassa, talvisauvakävelemässä tai muuten vain kävelemässä ja nauttimassa talvisessa luonnossa.
Maastohiihto oli vielä korkkaamatta. Hanki oli kimallellut jo niin pitkään, ladut olivat täynnä ihmisiä ja minä olen kaikesta huolimatta utelias ihminen.
Minun kompastuskiveni on aina ollut voitelu. En osaa sitä, vaikka olen monet demot vierestä seurannut. Suksissani pito ei pidä ja luisto ei toimi, hermot siinä menee.
Sain mahdollisuuden testata uuden aallon suksia, jotka eivät vaadi minkäänlaista voitelua. Toimivat kuulemma kaikissa sääolosuhteissa. Ovat siis juuri minua varten, kun olen perinteisen hiihdon ystävä.
Suksien valintakin on tosi helppoa. Ei enää nöyryyttävää tiedustelua suksivuokraamossa, paljonkos rouva painaa yms.
Näiden suksien valinta on tosi helppoa. Suksien pituussuositus on hiihtäjän pituus + 15 – 20 cm ja sitten menoksi. Valitsin siis 183 cm perinteisen sukset.
Ulkona oli pikkupakkanen ja vähän vettä ladulla. Unelmasukseni toimivat. Hiihtäminen oli tukevan pitävää ja alamäessä vähän tukka hulmusikin.
Totesin mielessäni, nämä ovat minun sukseni. Toimivat kuulemma hyvin juuri -1 -8 asteessa. Nyt odotakin taas kunnon pakkasia, että pääsen testaamaan suksiani erilaisessa kelissä.
Siihen luo hyvän mahdollisuuden tuleva vapaa, kun keskiviikkona alkaa ansaittu 2,5 viikon talviloma Lapin hangilla.
Päivi, 5-kymppinen
AVAINSANAT: hanki, hiihto, Lappi, laskettelu, latu, lumi, lumikenkäily, maastohiihto, pakkanen, sauvakävely, sukset, talvi, talviurheilu, voitelu
KATEGORIAT: hiihto, Lappi, sukset
Ei kommentteja
24.3.2010 15:04
Kahden sisällä vietetyn koulupäivän jälkeen into ladulle on kova!
Matkaan täytyy lähteä aamupakkasella sillä laiskana voitelijana välttelen varsinkin liisterin levitystä.
Tuttu latu on hyvässä kunnossa ja liukas kunnes saavun metsän kohdalle. Eilisen kovan tuulen ansiosta latu-ura on mustanaan kuusen neulasia.
Tökkii, tökkii kun neulaset tarttuvat pitovoiteeseen! Kyllä nyt on suunnattava jääladulle.
Järven jäälle vedetty uusi latu on puhdas ja liukas. Tasatyönnöllä pääsee mukavasti eteenpäin.
Aurinko paistaa ja taivas on niin sininen kuin voi olla! Pari pilkkijää tököttää lahden pohjukassa.
Kauempana latu on vedetty aivan rantaviivaan. Siitä tulee mukavasti vaihtelua tasaisuuteen mutta myös rantapuustosta on irronnut roskia.
Välillä ei tiedä kumpaa suksea nostaisi kun uran täyttävät kaarnanpalaset ja vanhat haavan lehdet. Varmasti hilpeä näky moinen poukkoilu!
Onneksi latu siirtyy kauemmas rannasta ja hiihto muuttuu helpommaksi.
Sisällä vietettyjen päivien jälkeen reipas liikunta ja ulkoilma tuntuu todella hyvälle!
Myöhemmin auringon lämpö alkaa jo pehmittää latua ja pitovoiteeseen tarttuneet sattumat tökkivät ikävästi.
Ei se auta, suksihuolto on edessä sillä huomiselle jäi vielä uusia latuja hiihdettäväksi.
Tätä herkkua kun ei saa enää kauan!
Pauliina
AVAINSANAT: herkku, laiska, latu, liisteri, liukas, pilkkijä, ranta, roskat, suksihuolto, voitelu
KATEGORIAT: hiihto, liikunta
Ei kommentteja
21.3.2010 11:46
Nollakeli, harmaata ja märkää mutta ulos tekee mieli.
Koira pomppii riemuissaan kun otan esiin lumikengät, hän pääsee mukaan!
Lumikengät jalkaan ja pellolle. Hanki kantaa mukavasti ja alkutalvinen urakin näkyy heikosti.
Lunta sataa hiljalleen kun saavutan metsän reunan. Metsä on aivan hiljainen, ei edes mäntymetsikössä asuva korppi ilmoita tulostani.
Vanha ura ei näy enää kunnolla ja jos astut harhaan uppoat polvia myöten pehmeään lumeen.
Meno on raskasta ja on pakko pysähtyä välillä huilaamaan.
Alkutalvesta edellä pomppinut koira kulkee nyt kiltisti perässäni hangen pinnan hipoessa sen selkää.
Vastaan tulee vanhat moton jäljet ja meno helpottuu. Koira pinkaisee edelle riemuissaan!
Tien laitaan kasatusta puupinosta nousee vahva ja makea pihkan tuoksu. Rakastan sitä!
Nousen moton jäljiltä taas vanhalle lumikenkäreitille ja vihellän koiran mukaani. Se katsoo minua ihmeissään, miksi pitää lähteä uppuroimaan hankeen kun valmiilla uralla olisi niin paljon helpompaa kulkea.
Lumi upottaa nyt puoleen sääreen, syke nousee ja paita kastuu selästä. Kunto nousee kohisten!
Toissaviikkoset ilveksen jäljet näkyvät vielä. komea kissa oli kurvaillut kuusikossa kaikessa rauhassa ja jatkanut sitten tien yli matkaansa.
Loppumatka taitetaan metsäautotietä pitkin. Aurattua tietä on helpompaa kulkea ilman lumikenkiä.
Tien varren raidoissa näkyy jo pajunkissoja ja lumisade lakkaa.
Päivä ja yö ovat yhtäpitkiä tänään.
Kevät keikkuen tulevi !
Pauliina
AVAINSANAT: hanki, ilves, kevät, korppi, kunto, lumikengät, metsä, talvi, ulkoilu, upota
KATEGORIAT: liikunta, retkeily
Ei kommentteja
16.3.2010 17:02
Olen hiihtänyt joka päivä!
Hiihtoon on löytynyt mukava rytmi ja hengityskin kulkee helpommin. Olisiko kuntokin kasvanut hieman sillä hiihtomatkaa on voinut lisätä uudella lenkillä.
Kova yöpakkanen siirsi hiihtämisen iltapäivälle. Tutuksi tullut latu on todella liukas ja hyvässä kunnossa.
Alamäen kova vauhti nostaa vedet silmiin. Onneksi urassa ei vielä ole roskia, äkkipysähdys toisi ainakin kunnon mustelman.
Metsässä mutkan takaa esiin tulee mies. Nahkatakissa ja pikkukengissä latu-uraa kävelevä tyyppi ei oikein sovi kuvaan!
Ylämäessä saa polkea kunnolla että sukset pitäisivät kunnolla.
Latu poikkeaa järven jäälle seuraillen rantaviivaa. Varjossa luisto on huonompi ja kova viima saa painamaan pipon paremmin korville.
Rytmikäs vuorotahti tuntuu rennolta, lähes automaattiselta ja ajatukset tuumailevat niitä näitä.
Aurinko paistaa ja hiihtäminen on nautinto. Olen täysin koukussa!
Pauliina, 4-kymppinen
AVAINSANAT: aurinko, hengitys, hiihto, latu, metsä, pakkaset, pipo, roska, sukset
KATEGORIAT: hiihto, liikunta
Ei kommentteja
12.3.2010 18:52
Kun eilen kärvisteltiin vesisateessa niin tänään saatiin nauttia täydellisestä talvisäästä.
Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pikkupakkanen houkuteli ladulle heti aamusta. Ihanaa oli hiihtää, ladulta ei olisi malttanut lähteä pois! Viimein alkoi nälkä kurnia ja oli lähdettävä kotiin.
Ainavalmis lenkkikaverini Suomenlapinkoira Tempo ei tykkää yhtään hiihtoinnostani koska se ei pääse toimintaan mukaan. Painava runtti polkisi ladut rikki ja täälläpäin ei tunneta koiralatuja.
Hienosta kelistä johtuen oli ulos päästävä vielä uudestaan! Koira remmiin ja kun sillä tuntui virtaa olevan niin hurjasti, kaivoin lasten hankeen jättämän potkukelkan esiin.
Koiranremmi potkurinsarveen ja menoksi! Mieletön luisto ja vauhdin hurma! Mieleen tuli takavuosien tekopirteä appelsiinimainos jossa helemat paukkuu.
Vesisade oli tehnyt tienpinnan todella liukkaaksi ja alamäkeen sai jarrutella tosissaan ettei menopeli karannut käsistä ja koira vallan läkähtynyt.
Kurvasimme kylätieltä järven yli auratulle jäätielle. Ensin arvelutti jään kestävyys mutta kun naapurin pojat ajelivat siellä autolla ja pilkkijät istuivat ihan rauhassa jatkettiin matkaa. Jäätielle oli yläntänyt vettä ja nyt oli potkurista todella apua kun tie oli sileällä jäällä.
Tempo ryyppäsi vettä aukinaisesta uvenavannosta ja minä oikaisin välillä selkääni. Potkuri kulki kevyesti ja koira ravasi vierellä iloisena. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nyt varmasti tuli päivän D-vitamiiniannos täyteen ja nenälle pari uutta pisamaa.
Pauliina, 4-kymppinen
AVAINSANAT: aurinko, hiihto, jäätie, liukkaus, potkuri, Suomenlapinkoira, vitamiini
KATEGORIAT: hiihto, liikunta
Ei kommentteja
11.3.2010 10:47
Vihdoin on tarpeeksi lunta!
Alkutalven lumisateet kiersivät Koillis-Savon niin hyvin ettei hiihtämisesta tullut yhtään mitään. Lumi oli puuterimaista pöllyten latukelkan edessä karkuun ja varvusto paistoi metsiköissä. Myös tanakat yli -20 asteen pakkaset hillitsivät hiihtohaluja kummasti.
Kouluvuosien kaameiden liikuntatuntien jälkeen meni 10 vuotta etten suksille noussut. Ainainen kilpaileminen ja arvosteleminen, toisinsanoin häviäminen söi lajin mielekkyyden nollaan.
Uudestaan tuli suksille noustua lasten kanssa ja mikä tajunnan räjäyttävä oivallus olikaan se ettei tarvitse hiihtää kilpaa. Hiihdosta voi ja saa nauttia juuri niin hitaasti kun haluaa eikä kukaan kellota aikaasi tai merkkaa muistiin puutteellista tekniikkaasi.
Lenkin aikana voi pysähtyä, huokasta ja kuunnella lintujen laulua ihan rauhassa. Nopeammat kyllä väistävät ja ladulle mahtuvat niin vauhdikkaat sukkahousumiehet kuin lapset vanhempineen.
Hiihto on kyllä todellinen välinelaji. Jos sukset lipsuu ja monot kalvaa – niillähän on juuri tuo paha tapa – niin eipä meno maistu. Sopivat varusteet ja tarpeeksi vähän päälle niin välttyy kouluaikaisen niska limassa tunteen sillä hiihtoon tulee himo.
Erilaiset laturetket ja kuutamohiihtot ovat hienoja oman kunnon testaajia . Niistä saa sopivan porkkanan harjoitteluun jos sohva meinaa vetää liikaa puoleensa.
Olin mukana järjestämässä kuutamohiihtoa jossa lammen ympäri oleva latu valaistiin soihduin ja rannalla roihusivat nuotiot. Vaikkei kuu näyttäytynytkään oli latu kaunis ja tunnelmallinen.
Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä, nauttien ja juuri omaan tahtiin. Heti huomenna ladulle uudestaan!
Pauliina, 4-kymppinen
AVAINSANAT: hiihto, koulu, kuu, kuutamo, latu, lumi, nautiskella, retki, sohva, sukset
KATEGORIAT: hiihto, liikunta
3 kommenttia
10.3.2010 10:02
Ihanaa olla kotona valoisan aikaan, aurinkoisena lauantaipäivänä.
Mitä kaikkea kaapeistaan löytääkään, kun näkee hyllyn pohjalle; kadonneet apteekkilukulasit, hiihtolasit, mustan suosikki T-paidan ym. Telkkarikin aukeaa touhuilun seuraksi ja sohva vetää puoleensa.
Olen hyvä sohvakellunnan harrastaja. Laji on hyvä toisinaan, pitää olla itselle armollinen.
Mutta kuitenkin, aurinko paistaa kutsuvasti ulkona. Keittiöni ikkunan alta reipas väki sivakoi ohi hiihtoinnossaan.
Otan itsestäni niskasta kiinni, laitan saunan päälle, keskellä kirkasta talvipäivää ja lähden omalle reippaalle 5 km kävelylenkille.
Reitti kulkee pitkin puistoja, merenrantaa sekä metsän siimeksessä. Kävely etenee jouhevasti, aurinko sivelee ja lämmittää kasvoja.
Olen taas kerran tosi tyytyväinen, että noudatin vanhaa hyvää sanontaa, ylös, ulos ja lenkille.
Kävelylenkki hoitaa koko kehoa ja pitää pään kasassa.
Päivi, 5-kymppinen
AVAINSANAT: kävely, liikunta, sauna, sohva
KATEGORIAT: liikunta, sohva
Ei kommentteja
5.3.2010 15:31
Nuo kaksi termiä kuvaavät minua oikein hyvin! Olen 41 vuotias maalla asuva aikuisopiskelija ja maatilallinen. Kun siihen lisätään äiti sekä latuyhdistysaktiivi on kattaus aika valmis.
Liikunta on ollut elämässäni mukana lapsesta asti, lähinnä nautiskeluna ja mukavan puuhailuna kuin kilpailuun tähtäävänä treenaamisena.
Aikuisikään kestänyt hevosharrastus toi mukanaan monenlaisia tapahtumia ja seikkailuita lähimetsistä raviradoille.
Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat tärkeitä minulle. Lähimetsää tulee koluttua niin lumikengin talvella kuin sauvojen kanssa kesällä.
Tuntuu että luonnosta saa voimaa ja siellä rauhoittuu kaiken tohinan keskellä. Siellä saa ajatella omiaan ja ajatukset selkeytyvät monta kertaa. Luonnossa kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa.
Olen retkussa retkeilyyn , se sai minut liittymään latuyhdistys Juankosken Kuntoilijoihin. Pian kymmenvuotinen latu-ura on tuonut mukanaan uusia liikuntamuotoja ja ihania samanhenkisiä ystäviä.
Yhdessä liikkuminen ja puuhaaminen on ollut minulle kotona työskentelevälle tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen lähde. Kun samat päivärutiinit toistuvat jää helposti jumiin samoihin kaavoihin ja ajatuksiin.
Liikuntatapoja on tullut järisytettyä melonnan, kyykän ja kirkkovenesoudun opettelulla.
Varsinkin melontaan innostuin kovasti – se sopii minun vartalolle! Kesäillan mitä parhain nautinto on melontalenkki järvellä, tarkkailla lintuja ja vesikasveja aivan vedenpinnan tasolta!
Kyykkä tuo Karjalainen perinnepeli on mahtava käden ja silmän yhteistyön harjoittaja ja ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma.
Pelaamme kesällä kerran viikossa ja osallistumme sitten latualueen kilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä.
Kyykkää ei voi ottaa liian vakavasti! Alkukesän heitot lähtevät minne sattuu ja osumatarkkuus kyykkiin on hakusessa, todella!
Kaiken kaikkiaan liikunta tuo hyvää oloa. Seuraa silloin kun on sitä tarpeen ja omaa rauhaa kun siltä tuntuu. Suurista metsistä.
Pauliina, 4-kymppinen
AVAINSANAT: kyykkä, latu, latuyhdistys, lumi, lumikengät, melonta, metsä, retkeily
KATEGORIAT: kyykkä, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
5.3.2010 15:25
Apana, simpukka, koira ja mitä muita niitä nyt olikaan? Ensimmäisen joogatunnin jälkeen muistin joitakin harjoitusasentoja nimeltä. Ohjaaja oli käyttänyt niistä myös yleisnimeä asana.
Viime syksynä etsiskelin lehti-ilmoituksista ja kansalaisopistojen ohjelmista tietoa joogatunneista. Olin asiaa jo mielessäni pyöritellyt pari vuotta. Muutamat tuttavat ovat harrastaneet joogaa jo vuosia ja olen myös aina lukenut kaikki sitä koskevat lehtijutut. Se siis kiinnosti, vaikka en ollut itse asiassa kovinkaan perillä sen sisällöstä.
Sitten klikkasin netissä hakukoneeseen sanan jooga ja lisäksi oman kotipaikkakuntani. Ja hupsis, sieltä pullahti tieto pian aloittavasta uudesta joogaryhmästä, johon etsittiin kiinnostuneita.
No nyt, tämähän tuli kuin tilauksesta. Ilmoittauduin mukaan siitä paikasta.
Harjoitukset alkoivat ihan alkeista ja ryhmässäni oli kymmenkunta muutakin joogaajaa, joista osa oli minun laillani ensikertalaisia.
Parin viikon päästä homma alkoi tuntua todella hienolta. Suorastaan odotin keskiviikkoja päästäkseni taas keskittymään omaan itseeni (tarvitsen tähän näköjään ohjaajan, joka käskee J).
Odotin myös innolla harjoituksia, omassa kropassani ne tuntuivat oikein tarpeellisilta. Ja voi sitä hyvän mielen tunnetta, kun onnistun löytämään aluksi hankalalta näyttävään harjoitukseen mukavan tai ainakin omaan hengitysrytmiini hyvin sopivan toteutuksen. Lähes kaikkiin asanoihin löytyy vaihtoehtoja itse kunkin anatomialle ja kyvyille sopiviksi.
Pari syvää hengitystä pehmeällä matolla pitkin pituutta maaten ja mieli alkaa kummasti rauhoittua.
Jäsen jäseneltä voimistetaan lihaksia eri jooga-asennoissa ja kukin tekee toistoja oman kroppansa ja anatomiansa venyvyyden mukaan. Jokaisen vähänkään rasittavan sarjan jälkeen tehdään aina vastaliikkeet. Yksi suosikkejani on yhdellä jalalla seisominen kun toinen jalkapohja ottaa tasapainoa toisen jalan säärestä.
Lisätasapainoa saa kun pitää kämmenet yhdessä rinnan edessä itämaisessa tervehdysasennossa. Ja sama toisella jalalla. Yllättävän vaikeaa, mutta ei mitenkään mahdotonta. Katseen kiinnittäminen yhteen pisteeseen auttaa tasapainon hallinnassa. Ja tarvittaessa voi ottaa kevyesti tukea vaikka seinästä.
Joogatuntini kestää itse asiassa puolitoistatuntia. Osa ajasta kuluu keskittymiseen ja rauhoittumiseen, jolloin aktiivinen työstäminen lienee noin tunnin luokkaa.
Erään tunnin päättyessä hämmästyin. Joko se nyt loppui? Olin uppoutunut harjoitukseen niin täydellisesti, että aika oli kulunut täysin huomaamatta. Ja kaiken lisäksi tunnin jälkeen oli ihmeen kevyt ja avoin olo. Olikohan tämä nyt se paljon puhuttu Flow- tila? Oli yhtaikaa tyhjä ja toisaalta hyvin onnellinen ja energinen olo.
Tätä täytyy saada lisää. Tulisipa pian taas keskiviikko.
Raija, 6-kymppinen
AVAINSANAT: asennot, harjoitus, jooga, lihakset, vartalo, venytys
KATEGORIAT: jooga, liikunta
Ei kommentteja
1.3.2010 15:34
Minä liikun ja ulkoilen, sillä pidän herkuista liikaa. Kauhun tasapaino laittaa liikkeelle.
Tosin matkan varrella mukaan on tarttunut myös aimo annos innostusta siitä hyväolon tunteesta, joka vallitsee hyvän kävelylenkin jälkeen.
Pää pysyy koossa, kovan ja hektisen työpäivän jälkeen.
Lajiskaalani on laaja; kävely, sauvakävely, lumikenkäily, laskettelu, perinteinen hiihto, pyöräily, jumppa sekä pyrkimys hyötyliikuntaan.
Liikkumattomuuteen olen hyvä keksimään syitä, mutta onneksi usein myös aktiivinen puoleni voittaa ja lähden eteenpäin.
Luontoon, metsään lumikengillä. Kaikki kokeilemaan, kehotan minä! Liikunnallista maaliskuuta!
Päivi, 5-kymppinen
AVAINSANAT: hiihto, hyötyliikunta, jumppa, kävely, laskettelu, liikkumattomuus, liikunta, lumikenkäily, luonto, metsä, pyöräily, sauvakävely, tasapaino, ulkoilu
KATEGORIAT: hyötyliikunta, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
1.3.2010 15:27
En ole koskaan ollut himoliikkuja saati kilpailija, liikunta on ollut suurimmaksi osaksi hyötyliikuntaa ja terveyttä ylläpitävää nautiskelua.
Asun kauniissa Savossa, maaseudulla ja luonto vaikuttaa suuresti liikuntatapoihini.
Muhkeat kuusimetsät ja järvien selät tuovat joka kerran uutta ja ihmeellistä katsottavaa, niitä elämyksiä joita nyt niin kovasti korostetaan.
Lisäksi liikuntaharrastukseni suuri vaikutin on sosiaalisuus eli Juankosken Kuntoilijat. Samanhenkistä porukkaa ja monipuolista toimintaa kyykästä kirkkovenesoutuun!
Sanotaan että kun täyttää 40 niin siitä se alamäki alkaa! Uskon että liikunta ja elämästä nauttiminen lyövät edes hiukan jarruja moiseen mäkeen!
Aurinko paistaa ja lumikengät kutsuvat lenkille metsään! Palataan.
AVAINSANAT: aurinko, himoliikunta, liikunta, lumikengät, luonto, soutu
KATEGORIAT: hyötyliikunta, liikunta
Ei kommentteja
1.3.2010 15:15
Flunssasta juuri toipuneena katson ikkunasta ulos, aurinko siellä kurkistelee huurteisten puiden takaa. Se houkuttelee, suorastaan viekoittelee.
Katsahdan vielä sohvalla pehmeänä lojuvaan villapeittoon, sekin tuntuu houkuttelevalta. Vaiennan kuitenkin sisäisen laiskamatoni. Hop hop, mars matkaan.
Pakkasta on sen verran, että kerroksia pitää pukea alle. Ja voi sitä ihanuutta kun pääsen liikkeelle, jalkojen alla narskuu ja harakka nauraa jo melkein keväisesti.
Huomaan yllätyksekseni, että kaupunginosani pienelle peltoaukealle on ajettu hiihtolatu ja sen viereen kävelypolku. Se ei kuulu viralliseen latureitistöön, vaan onpa viranomainen ollut kerrankin innovatiivinen ja joustava.
Ladulla sujuttelee äiti parin tenavan kanssa, ja näkyy siellä muitakin olevan. Hiihtäjien lisäksi samaa uraa kulkee pari kävelijää ja koiran ulkoiluttaja.
Ulkoiluttaja pysähtyy hiihtäjät kohdatessaan ja koira istuu kuuliaisesti vieressä haukkumatta ja nuuhkimatta pieniä hiihtäjiä. Niin sitä pitää.
Kävelen hissukseen maisemaa ihaillen ja lintuja kuunnellen. Toipilaana ei kannata hikeentyä.
Hiljalleen tuntuu, että ajatukset asettuvat ja mieli vaeltelee kauniissa maisemassa. Ehkä parin päivän päästä voi jo mennä vähän reippaammin.
AVAINSANAT: aurinko, flunssa, hiihtäminen, hiihto, latu, pakkanen, peitto, sohva, toipilas, ulkoilu
KATEGORIAT: liikunta
Ei kommentteja
