Aiemmat kirjoitukset - Huhtikuu, 2010

28.4.2010 14:59

Voi päätä, voi jalkaa

Olin onnistunut välttämään flunssan koko talven kunnes viikonloppuna tuntui kurkku kipeältä, lihaksia särki ja olo oli kuin piestyllä.

Tietysti vielä ulkona paistoi aurinko lisäten surkeaa oloani.

Olotila koheni kummasti kun sain ennakkoon äitienpäivälahjaksi hienot kiikarit! Upea lahja kiilasi heti toiseksi kolme vuotta sitten äitienpäivälahjaksi saadun kevyen ja näppärän moottorisahan jälkeen!

Ulos ei vielä kyennyt lähtemään mutta kiikaroin innolla ikkunasta kuoveja, rastaita sekä lokkeja.

Tänään oli jo sen verran hyvä olo että ulos oli päästävä. Lämpimästi päälle, kiikarit kaulaan ja koira hihnaan, eikun linturetkelle!

Koiran mukaan otto linturetkelle ei ole parhain idea! Reippaaseen liikuntaan tottunut koira vaati kovempaa menoa vetämällä eikä voinut ymmärtää miksi piti jatkuvasti pysähdellä kiikaroimaan.

Heti kotipihassa nähtiin hienosti tuulen mukaan liitelevä hiirihaukka sekä peippoja. Siis puoli kuuta enää kesään jos on vanhoihin sanontoihin uskomista!

Mitähän talven täällä viettävät linnut mahtaavat tuumia nyt kun ilmassa soi mitä moninaisin linnunlaulu ja tutuissa ympyröissä lentelee niin paljon uusia naamoja?

Suunta kohti mökkirantaa. Tie oli yöpakkasten jäljiltä mukavan kova kävellä , tahti piti vaan muistaa pitää rauhallisena.

Ojan ravissa näkyi jo ensimmäisiä kevään kukkijoita, leskenlehtiä vaikka varjokohdissa ja metsän laidoilla on vielä lunta.

Järven jäät olivat jo sulaneet rannasta irti ja virtakohdissa uiskentelikin sorsia, telkkiä ja yksinäinen joutsen.

Ihanaa oli istua laiturilla auringossa ja tarkailla lintujen puuhia! Koira nujusi kainaloon huomiota ja rapsutusta kerjäten.

Kylmä tuuli ajoi viimein kotimatkalle. Vaikka kuinka yritti kävellä hitaasti nousi hiki selkään ylämäessä. Toipilas mikä toipilas!

Mutta onneksi kurkkuun ei enää koske! Kyllä tämä äkkiä ohi menee kun malttaa vaan nyt kunnolla parannella.

 Pauliina

22.4.2010 15:50

Anti-agea monikymppisille

Olen saanut nauttia Lapin valosta 2,5 viikkoa, aivan mahtavaa! Tunturialueista on nähty Ruka, Pyhä, Ylläs sekä Salla. Vuorokaudet ovat pohjoisessa jo tosi valoisat, liene tunti lisää valoisaa aikaa verrattuna etelään. Aurinko vain on ollut aika harvinaista herkkua tällä lomalla. Olen tosin oppinut monia hauskoja pikkujippoja helpottamaan omaa angstista maailmaani.

Luin kolumnin, minkä allekirjoitan 100 %. Jutun aiheena olivat anti-age tuotteet. Media ja mainosmaailma ovat täynnä anti-age asioita meille monikymppisille. Aina löytyy täsmätuotteita, joka ikään kuuluvina, esikuvinaan filmimaailman kauneusikonit. Ja minä tasaisin välein sorrun mainosihmisten lupauksiin ja lopputulema on sama vanha tuttu minä.

Uusi ajatus, johon törmäsin oli lyhyesti, anti-age roskakoriin, olkaamme ylpeinä vintage. Hyvinvoinnissamme tärkeintä on syödä monipuolisesti, ilman kikkailua, nukkua ja ulkoilla riittävästi. Ottaa vastuu itsestä ja unohtaa vippaskonstit. Noudatan nyt tätä ohjenuoraa ylpeänä, miksen älynnyt aikaisemmin…

Olen pitkällä talvilomalla Lapin eri tuntureilla harjoittanut liikuntaa, nukkunut hyvät unet sekä nauttinut lähiherkkuja. Maastohiihto sujuu yhä hyvin uusilla ”helpposuksillani”. Pitoa löytyy ja luistokin on ihan sopiva. Säät ovat olleet plussan puolella. Sukseni toimivat loistavasti 0 ja piirun verran plussan puolella.

Sallan laduilla, kun aamupäivä lämpötila on jo yli + 5, pikkulipsumista tapahtuu. Täytyy tutustua, pitäisikö suksia huoltaa tai esim. karhentaa? Ja siis täytyy tunnustaa etten ole päässyt testaamaan ”helpposuksiani” kunnon pakkasella. Kylmintä on ollut -2. Jää ensi talven laduille se testi.

Hiihtolenkin päälle olen nauttinut spinnning, body shape tai kuntopiiri tunneista tai lumikenkäretkestä tunturin huipulle ilta-auringossa. Kuntopiiri tunnilla kehitimme hyvän jumpan TV katsomisen lomassa. Ota paino toiseen käteen ja tee sivuttaistaivutuksia, kyllä vyötärömakkarat saavat kyytiä. Voit samalla nousta varpaille, tekee hyvää jalkapohjalihaksille, varsinkin jos on poikittaisholvin laskeuma.

Toisen kikan opin, että kehoa rasvatessa voi tehdä hyviä tasapainoharjoituksia, seistä yhdellä jalalla ja levittää kosteusvoidetta toiselle puolelle. Hauska juttu yhdistää kaksi kurjaa hommaa, joista ainakin itse lintsaan aika paljon.

Päivi, 5-kymppinen

22.4.2010 11:20

Hyötyliikuntaa

Nyt se alkoi, ei suinkaan mummon pesu vaan kevään piha- ja metsätyöt.

Puutarhassamme kasvaa perinneperenna Suomen tatarta, jonka pitkät tömäkät varret odottivat pois viemistä.

Parituntisen kun olin pienillä kottikärryillä varsia kompostiin kärrännyt päätin luovuttaa.

Traktorin kauhaan mahtuisi tavaraa kerralla paljon enemmän ja kun poikakin oli kärttänyt konehommia päätin jättää työn hänelle.

Vuorossa odotti suurempi kevättyö läheisellä aukolla.

Istutin kolme vuotta sitten 9000 kuusen taimea jotka ovat osa minun pitkän tähtäimen suunnitelmaa, jossa tulevaisuudessa voisin viedä lapsenlapset seikkailemaan mummon istuttamaan metsään.

Saappaat jalkaan, mukaan juomista ja vanha kunnon heinäharava.

Aukolle kävellessä yksinäinen joutsen suorittaa ylilennon haikeasti huudellen.

Eikun harava huiskimaan!

Osa taimista on jo niin isoja etteivät minua tarvitse, vaan työntyvät kuloheinän alta reippaasti kohti taivasta.

Hitaammat ja hennommat taimet ovat taipuneet aivan maata vasten heinän alle ja jäävät sinne jos en niitä hiukan avusta.

Aurinko paistaa lämpimästi ja välillä on istahdettava kannolle juomaan ja huilaamaan.

Talvisten vierailijoiden jätökset kielivät paikalla käyneen niin hirvet ja teeret kuin jäniksetkin.

Ympäriinsä levinneet linnun höyhenet ja jäniksestä  jäljelle jäänyt käpälä kertovat aukon elämästä omalla karulla tavallaan.

Iltapäivä on jo pitkällä kun saan työn valmiiksi. Kumpuilevalla aukolla on tullut talsittua jo 4 tuntia.

Käsissä polttelee kaksi pientä rakkoa, käsivarret ja jalat tuntuvat raskailta.

On todella hyvä mieli! Pienet kuusen taimet saavat hyvän alun kesän kasvulle.

Tyytyväisenä nostan haravan olalle ja kävelen kotiin.

Tulevaisuuden unelma on taas askeleen lähempänä!

Pauliina

19.4.2010 11:33

Yhdessä!

Viikonloppu meni Suomen Ladun kevätpäivillä ja liittokokouksessa Helsingissä. Täytyy sanoa että latulaisuus on minun elämäni suola!

On aina mahtavaa kokoontua yhteen, tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Meitä kaikkiahan yhdistää rakkaus liikuntaan joten uusien ihmisten tapaaminen on helppoa eikä jutunjuurta tarvitse kauaa etsiä.

Tulee mieleen oma liittymiseni Latuun. Paikallislehdessä oli ilmoitus kaikille avoimesta sauvakävelyopastuksesta. Sauvakävely oli silloin uutta ja päätimme ystäväni kanssa lähteä oppia hakemaan.

Mukavan kävelyreissun jälkeen ystäväni sanoi että liitytään yhdistykseen. Niin tätä latulaisuutta on kestänyt pian 10 vuotta!

Joten tästä hyvästä elämäntavasta saan kiittää 30 vuotta vanhempaa ystävääni! Hyvien ystävienhän välillä ei ijällä tai ammatilla saati tittelillä ole mitään merkitystä.  Saman asian löysin Ladusta ja latulaisista, olen saanut kaikenikäisiä ystäviä ympäri Suomea!

En tiedä mitään muuta yhtä monipuolista ja laajaa yhdistystä johon ovat tervetulleita niin totisemmin urheilevat kuin me tavalliset harrastajatkin yhtä arvokkaina ja tärkeinä!

Päivillä oli ohjelmassa myös kävelykokous jossa tuumailtiin yhdistysasioita ensin pareittain ja välillä ideoita yhteen kooten koko porukalla. Kävelytahti pidettiin rauhallisena ja välillä taisi ajatuksetkin karkailla muihin aisoihin. Suosittelen kovasti ideaa!

Viikonlopusta paljon virtaa saaneena päätän suunnata sauvakävelylle tutulle metsätielle. Mukavaa nähdä kevään edistyminen ja muistella menneitä tapahtumia.

Varsinkin paluumatkan junaseikkailut tulevat “hyrräyttämään” ja nostamaan hymyn huulille vielä monta kertaa!

Pauliina

14.4.2010 16:47

Nupin tuuletusta!

Viimeiset koulupäivät ovat käsillä sisältäen esityksiä, arviointeja ja ennenkaikkea armotonta jännittämistä.

Olen oikein mestari jännittämään mahallani! Siihen koskee ja kerrankin mahamakkarat tuntuvat kovilta ja kiinteiltä.

Väliyö tuli nukuttua huonosti vatkaten mielessä asioita, mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä toisella tavalla.

Loppujen lopuksi ihan turhaa säätämistä mutta minkäs luonnollesi mahdat?

Onneksi tähän väliin tuli kotipäivä ja tiedän miten purkaa jännitystäni.

Sauvat käteen ja lenkille!

Alkuun suljen kouluasiat mielestä tietoisesti ja tarkkailen ympäristöä. Miten lumet ovat sulaneetkaan ja linnunlaulukonserttiin on liittynyt uusia ääniä. Jopa marjarosvo räksänkin näkeminen saa olotilan kohentumaan!

Matkan edetessä  jännitys häviää, rentoudun ja nautin liikunnasta!

Raitis ulkoilma ja sopivan raskas ruumiillinen työ takaavat hyvät yöunet ja selkeämmät ajatukset.

Olen huomannut monesti kun joku asia on jäänyt vaivaamaan niin liikkumisen jälkeen se ratkeaa kuin itsestään.

Mielenkiintoisia olisi tietää miten kävelykokoukset ovat onnistuneet. Juoksuttaako johtaja alaisensa piippuun niin henkisesti kuin ruumiillisesti?

Sään ainakin luulisi vaikuttavan paljon. Räntäsateeseen ajetut alaiset tuskin kiittelevät pomoaan!

Lenkin jälkeen on todella hyvä ja rento olo!

Pois turha vouhotus ja säätäminen, giljotiini on edessä vasta huomenna!

Aurinko paistaa nyt. Eletään hetkessä!

 Pauliina

14.4.2010 13:30

Sressivapautusta joogaamalla

On taas keskivikkoaamu ja makaan jumppasalin lattialla maton päällä. Kaikki huolet ja muut ajatukset unohtuvat, katoavat kokonaan. Olen täysin levollinen itseni kanssa. Lupa ja kehotus omaan maailmaan uppoutumiseen tuli ohjaajalta, joka on käynnistänyt joogatunnin.

Miten toisen ihmisen kehotus täydellisestä rentoutumisesta, oikeastaan antautumisesta, voikin saada aikaan näin voimakkaan helpotuksen tunteen! Juuri nyt ei ole mitään paineita, ei velvoitteita, ei huolia. On vain tässä ja nyt.

Sitten alkaa joogan harjoitusten tekeminen. Keskittymiskyvyn ja hengityksen harjaantumisen lisäksi eri lihasryhmät ja nivelet kukin saavat vuorollaan oman treeninsä. Hiki nousee pintaan, vaikka ulkopuolisen katsojan näkökulmasta ei mitään kovin rasittavaa näyttäisi olevan tekeillä.

Parhaimmillaan jooga antaa energiaa, vapauttaa stressistä ja tuottaa lempeällä tavalla voimaa ja kestävyyttä. Ihan aloitusvaihe saattaa keveydessään tuntua siltä, kuin harjoituksella ei olisi mitään vaikutuksia.

Kun on käynyt tunnilla pari kolme kertaa ja suhtautuu treeniin vastaanottavaisella mielellä, huomaa pian, kuinka uutta energiaa ja jaksamista alkaa löytyä. Jokainen tunti myös päättyy rentoutumiseen ja keskittymiseen.

Minä olen vasta vuoden treenanneena aloittelija, mutta tiedän, että haastetta riittää eteenpäin vaikka kuinka vaativiin harjoituksiin. Voin itse valita, miten suuren osuuden ajastani ja fysiikastani joogaharjoitus vie. Joogassa on myös eri tyyppisiä koulukuntia. Minun hathajoogani on fyysisiä harjoituksia lempeimmästä päästä eikä sitä harjoittaessa tarvitse paneutua henkimaailman asioihin tai ideologiaan. Hyvin helppoa ja vapauttavaa.

Raija, 6-kymppinen

11.4.2010 12:09

Sauvoista on moneksi!

Sauvakävelukausi on avattu!

Oikeastaan tätä lajivaihtelua voisi verrata kausiruokiin. Sulalla maalla liikkuu eri tavoin kuin lumella. Eipähän käy kyllästyttämään lajien kirjo!

Lumet ovat ottaneet kyytiä ja tuttu metsäautotien lenkki alkaa olla kohtuullisessa kunnossa.

Reittiään täytyy kyllä seurata sillä välillä routa kantaa ja välillä upottaa löllö.

Sauvoista saa hyvää apua sivuhyppyihin ja lätäköiden ylityksiin.

Puhumattakaan reippaista ylämäkien nousuista ja laskuista. Ylösnoustessa voi kurittaa käsivarsien alleja ja alamäessä polvet saavat helpotusta sauvojen tuesta.

Pilke silmässä olen myös sanonut että iloisesti kiviin kilkattavat sauvat ilmoittavat metsän pedoille tulostani. Jäljistä päätellen käytämme joskus samoja reittejä.

Voi siis sanoa sauvojen antavan tukea, vauhtia ja turvallisuuden tunnetta!

Luonto muuttuu nyt jatkuvasti! Sulamisvesistä täyttyneet ojat ja lätäköt houkuttelevat purojen tekoon – sauvoilla tietenkin.

Aukon laidan koivikosta kuuluu teerien kukerrus ja kuusimetsässä laulelevat tiaiset.

On hienoa seurata kesän tuloa samalla kun hoitaa omaa kuntoaan!

Pauliina

11.4.2010 11:41

TASAPAINOILUA KAHDELLA PYÖRÄLLÄ

Kinokset ovat vajonneet, lumet lähes hävinneet. Vielä ei kuitenkaan ole täysin kesälajien aika. Kura roiskuu ja hiekka luistaa kengänpohjissa.

Pyöräkelit kuitenkin on lähes koko maassa. Voisi aloittaa vaikka hyötyliikunnalla. Kauppareissu polkupyörällä sujuu kivasti, kun tarvitsen vain täydennystavaraa. En hamstraa mitään, vaikka lehtien palstoilla väitetäänkin monen niin tekevän.

Pyörä tottelee ihan mukavasti, vaikka edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jo monta kuukautta. Sanovat, että tasapaino heikkenee iän myötä.

Viime kesänä pyöräreissulla Moselin varrella näin kuitenkin paljon arviolta 8-kymppisisäkin pyöräilijöitä. Varmaan tasapainokin pysyy reilassa, jos sitä säännöllisesti harjoittelee.

Miksikähän meillä ikäihmisiä näkee harvoin pyörän selässä paitsi maaseudulla, jossa se on joskus ainoa kulkuväline. Veikkaan, että monet iäkkäämmät pelkäävät jäävänsä jalkoihin, kun pyöräteillä on nykyään niin paljon tosi kovaa vauhtia ajavia kuntopyöräilijöitä.

Meillä pyöräilykulttuuri on vasta kehittymässä jos vertaa keski- ja eteläeurooppalaiseen ”sunnuntaipyöräilyyn” tai toisaalta siellä yleiseen kilpapyöräharrastukseen. Siellä tiet ovat kapeampia ja kiemuraisempia, mutta silti pyöräilijät otetaan liikenteessä hyvin huomioon.

Autoilijat väistävät hampaitaan kiristelemättä isompiakin kilpapyöräilijäryhmiä ja toisaalta kylä- ja pikkuteillä voi pyöräillä hitaammilla mummo- ja pappaversioilla ihan rauhassa vaikka maisemia ihaillen.

Meillä on paljon hyvin rakennettuja kevyen liikenteen väyliä, mitenkähän ikäihmisiä saataisiin enemmän sinne mukaan nauttimaan pyöräilystä ja samalla ylläpitämään tasapainokykyä? Pyöräilykerhoja huvipyöräilyyn, onko niitä?

Raija, 6-kymppinen

7.4.2010 9:56

Retkiryysis

Asioilla on taipumus kasaantua!

Ensin menee viikkokin ettei tapahdu mitään ihmeitä ja sitten ilmaantuu kaksi mielenkiintoista retkeä ja tietysti samalle päivälle!

Kansalaisopiston linturetki starttaa heti aamu yhdeksältä ja latuyhdistyksen lumikenkäretken vetoon olisi lähdettävä puoliltapäivin.

Pikku järjestelyillä pääsen mukaan molempiin! Mukaan vaan lämpimiä vaatteita ja tanakasti eväitä, eikun reissuun!

Peltoaukean laidassa kiikaroitiin innolla jo kevään tuomia siivekkäitä ja talviasukkeja.

Saimme ihailla ukkoteeren ruokailua koivikossa, töyhtöhyyppiä sekä innokkaasti laulavia pikkulintuja.

Sykettä nosti vetäjän innostunut peto – hihkaisu! Kiikarit kääntyivät kaikilla metsän yläpuolella kaartelevaan isoon lintuun.

Nuori maakotka liiteli sulavasti ilmassa! Kaukoputken läpi näkyivät siipien vaaleat laikut ja sormimaiset kärjet. Upea ilmestys ja lähes kivenheiton päässä kodistani!

Kellon lyödessä kahtatoista oli vaihdettava porukkaa reippaisiin lumikenkäilijöihin.

Olimme odottaneet hienoja hankijaisia pääsiäiseksi mutta rakeinen, märkä lumi määräsi retken pidettäväksi jo valmiiksi poljetulla uralla.

Hieman meinasi ajatukset karkailla kaartelevaan kotkaan mutta iloinen ja puhelias porukka tempaisi mukaansa.

Tauolla käristettiin makkaraa ja harjakaisiksi juotiin kahvit. Miten hyvältä se nuotiokahvi maistuukaan!

Ensi kertaa lumikenkiä kokeillut Martti 70v. totesi ettei homma ole hiihtämisen veroista liikuntaa mutta mielenkiintoista oli kokeilla lajia.

Kuusi tuntia raittiissa ulkoilmassa hyvässä seurassa! Voiko päivänsä enää paremmin viettää!

Pauliina

5.4.2010 12:12

Rasvanpolttoa aamutuimaan

Valoisat aamut tekevät heräämisen helpommaksi ja ylösnousu sujuu mukavasti. Linnunlaulukin jo kuuluu ikkunan takana, lieköhän se mustarastas, joka lurittelee lähipuussa?

Uusi aamukävelyinnostus tuli kälyn luona pääsiäisvierailulla. Siellä kun vieraat vietiin reilun tunnin reippaalle kävelylle aamuyhdeksältä yhden kahvikupin voimalla.

Aamiaista oli luvassa vasta lenkin jälkeen. Etukäteen epäilin omaa suoritustani. Yleensä koneistoni käynnistyy vasta aamupalan jälkeen. Mutta maassa maan tavalla. Tätähän meille on viime aikoina tolkutettu.

Kahvikupposen ääressä karisivat enimmät unet ja lenkille lähdettiin ulkoilutamineissa ”powerwalking” –tyyliin. Heräilevä maisema oli vielä hiukan sumuinen mutta linnut olivat jo täydessä vireessä. Ja näkyi pellolla jo yksi jäniskin vilistävän.

Reipas kävelyvauhti pani välillä puuskuttamaan ja nosti pienen hien pintaan, mutta matka joutui mukavasti porukan jutustelun siivittämänä. Siinä ehdittiin käydä läpi itse kunkin tulevia matka- ynnä muita suunnitelmia sekä ihmetellä ja ihailla tien varren asukkaiden talonpitoa.

Lenkin jälkeen kokattiin yhdessä runsas aamiainen ja kehuttiin itseämme ja toisiamme aamun saavutuksesta. Sukulaisvisiitti oli kaiken kaikkiaan kiva ja siitä jäi vielä tuliaisina uusi aamulenkkikäytäntö.

Raija, 6-kymppinen

1.4.2010 20:05

Rönttäkeliä

Se on kiivasta kevättä!

Sukset on putsattu ja pakattu odottamaan ensi talvea. Hiihtokelit tuntuivat loppuvan liian lyhyeen!

Kautta voisi tietysti jatkaa pohjoisessa mutta siihen ei minulla nyt ole mahdollisuutta.

Ei oikein tiedä mikä olisi mukavin ulkoilumuoto.

Sorapintainen kylätie on jo lumesta sula mutta osin roudassa, osin kuralöllöä.

Muualla on kuitenkin vielä paljon lunta ja ihana auringon paiste houkuttelee lenkille.

Lumikengät kainaloon, koira hihnaan ja suunta kohti rantamökkiä.

Pujottelen tien pahimmat löllöt tuumaillen miten taajamiin rakennetaan hidastepomppuja kun meillä on niitä ihan luonnostaan ja riesaksi asti.

Mökkitien alussa saa laittaa lumikengät jalkaan. Lumi on todella märkää ja upottavaa.

Vaikka lämmintä on +10 niin viima saa pipon pysymään korvilla. Nyt on niin helppo saada flunssa!

Loppumatka mennään pellon yli. Lumi sulaa altapäin ja askeleeni aiheuttavat  hangen pinnalla hienoja vajoamia isolla alalla.

Välillä lähtee vajoama etenemään hangessa kuin jonossa kaatuvat Domino pelin nappulat!

Jäniksen tuoreet jäljet saavat koiran innostumaan mutta se ei lähde takaani minnekkään, sillä hanki upottaa puoleen sääreen lumikengistä huolimatta. Viisas koira!

Viimein päästään mökin pihaan. Onneksi kaikki on kunnossa, vain jänikset ovat vierailleet pihassa.

Ihanaa istahtaa kuistille aurinkoon, huopakatto tiputtaa vettä, järven jää näyttää tummalta ja hauraalta.

Kevät keikuttaa, keikuttaa!

Pauliina