Kyllä ottaa pattiin! Töissä kaikki ahistaa ja työpari ärsyttää!
Pidättäydyn kaatamasta kaikkea pojan niskaan kotiin palattua mutta mies kun lausuu maagiset sanat: mitäs töissä niin sitten sanainen arkku aukeaa ja kaataa kaiken hänen päällensä.
Kaiken vielä pyöriessä päässä puen ja kiiruhdan kävelemään pimeään iltaan.
Otsalampun tuikkeessa laukkaan kun tuulispää pitkin kylätietä. Koiraparka ei meinaa pysyä vauhdissa mukana kun vielä manaan päivän tapahtumia.
Heijastimet kalkattaa yhteen kuin henkensä hädässä viimeisessä ylämäessä ennen suunniteltua kääntöpaikkaa.
Mäen päällä on pakko pysähtyä hengähtämään. Samalla häviää hurja ahdistus ja kiire.
Kun käännyn takaisin huomaan että täysikuu paistaa ohuen pilviverhon läpi keltaisena, upeana. Ulkona näkisi hyvin ilman lamppuakin!
Rauhallisesti kävellen jatkamme matkaa koiran tutkiessa kaikki jänisten ja oravien jäljet.
Lumisade pommittaa kasvoja ja pää tuntuu tyhjältä, hyvältä.
Tämä kallonkutistus toimii aina! Jaksaa vaan nähdä vaivan pukeutua ja lähteä ulos.
Pauliina
