15.12.2011 14:06
Tämä mustanpuhuva Etelä-Suomen pimeys rasittaa. Edes kynttilänvalo ei anna tarpeeksi voimaa.
Millä sitä jaksaa raahautua ulos pimeään liikkumaan, työpäivän päätteeksi.
Sain pienen kurkistuksen lumeen ja talveen, etenkin valoon, Pyhällä itsenäisyyspäivämme aikaan. Luonto oli valkoinen, taivas levollisen harmaa ja sielu lepäsi. Voi, kun talvi tulisi meille rannikollekin. Pitopohjasukset odottavat jo valmiina!
Liikkumisiin,
Päivi, 5-kymppinen
3.4.2011 9:48
Äkkiä vierähti viikko pohjoisessa Saariselällä.
Olen huomannut itsestäni aijemminkin jotta olen erittäin aurinkovetoinen ulkoilija ja kun nyt saimme nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta ulkona oltiin koko päivä.
Naama vaihtoi väriä kun hiihtelimme ja kävelimme hienoissa tunturimaisemissa.
Vähäiseksi jääneen ennakkoharjoittelun takia pidettiin päivämatkat kohtuullisina ja muistettiin pysähtyä juomaan usein.
Saariselän ladut olivat tuttuja jo ennestään mutta vielä oli kokeilematta mahtava pulkkamäki Kaunispään huipulta.
Pulkka vaan käteen ja nousemaan ylös tunturin rinnettä. Huipun kahvilassa käytiin ottamassa rohkaisua kahvien ja munkin muodossa ja sitten mäkeen.
1300 m luvattiin aika jyrkkää laskua ja loppumatkasta kurvailuakin!
Oli mahtavaa! Lapsuuden ahkerista pulkkailukokemuksista oli varmaankin hyötyä koska huima meno pysyi kuitenkin kontrollissa hyvin ja alas päästiin turvallisesti.
Hienon ulkoiluviikon jälkeen oli jo mukavaa lähteä kotiin laukku täynnä hikisiä vaatteita ja mukana mahtavat muistot.
Mutta nyt saavat sukset mennä taas kesälepoon sillä vettä sataa ja lämpöasteitakin on ilmassa.
On aika vaihtaa latua eikun lajia.
Pauliina
29.3.2011 11:17
Viikko vierähti hurjan nopeasti Lapin maisemissa. Olen hiihtänyt ihan vaan huvikseni, ilman mitään matka- tai vauhtitavoitteita. Korkeintaan mietin etukäteen kohdekeitaan lättytarjontaa ; -)
Olen myös kiivennyt tunturiin lumikengillä. Siinä on se ihana vapauden tunne, kun ei tarvitse kulkea jonkun toisen miettimää reittiä, siis esim latua pitkin.
Tällä kertaa tosin ei hanki vielä täysin kantanut, joten ei voinut kulkea ihan minne tahansa. Mutta lumikengillä yleensä pääsee maisemiin, joihin hiihtäjät eivät pääse. Saa siis todella valita oman näkymän ja mennä täysin omaa tahtia hiljaisuudesta nauttien.
Kämpillä olikin sitten toisenmoinen meno, matkaseurana kun oli 10 kuukauden ikäinen lapsenlapsi vanhempineen. Pienin lomalainen menee puita pitkin jo melkoista vauhtia ja on kiinnostunut kaikesta, mikä silmiin osuu.
Pikkulomalainen pääsi tunturiin iskän selkärepussa ja äitinsä mukana tutustumaan hevosajeluun ja paikallisiin ulkoileviin kotieläimiin.
Lapin luonto oli ihana, aurinkokin oli koko ajan juonessa mukana. Iltaisin yritin tiirailla taivaalle revontulia nähdäkseni, mutta ei tällä kertaa onnistanut.
Kotiinpaluu tuotti yllätyksen, eihän lumet olleetkaan vielä sulaneet täältä etelästä! Ja kulkuväylät ovat entistä liukkaammassa kunnossa, täytyy vissiin vielä muistaa panna piikit kenkiin kävelylenkille.
Raija 60-kymppinen
6.3.2011 16:59
Nirisee ja narisee suksien pohjat tuiskulumella.
Viimein hellittivät pakkaset ja pakko oli irrottautua sohvasta ladulle.
Sain houkuteltua siippani hiihtämään Rautavaaralle Tiilikkajärven kansallispuistossa hiihdettävään Tiilikkahiihtoon.
Suurimmaksi osaksi suomaalle tehty tasainen latu ja upea aurinkoinen ilma oli innostanut lähes 300 henkeä mukaan.
Yöllä tuiskuttanut uusi lumi ei hurjaa luistoa tarjonnut mutta ihanaa oli rauhallisesti nautiskellen hiihtää!
Uiton kämpällä tarjoili Metsähallituksen väki nuotiokahvia , kuumaa mehua ja rinkeleitä. Toki oli reppuun varattu myös makkaraa jota käristettiin nuotiolla.
Varmasti saatiin makkarasta enemmän kaloreita kun saatiin hiihdolla kulutettua.
Siinä nuotion ympärillä istuessa kuunneltiin puistonhoitajien tarinoita kesyistä tijaisista jotka tulivat hatulle istumaan ja verisestä tantereesta johon he olivat törmänneet kun yhdeksän suden lauma oli tappanut hirven kovan taistelun jälkeen.
Mahtava on retkihiihtotapahtumien tunnelma! Kiireetön ja kilpailuvapaa!
Pauliina
16.1.2011 12:11
Oikein harmittaa, kun ei ehdi päivänvalon aikaan ladulle!
Minulla on vihdoin omat, mainetta niittäneet, pitopohjasukset.
Sukset on omatoimisesti testattu ja toimiviksi todettu.
Viime talven lumilla oli jo muutama testikerta.
Olen kokeillut aikoinaan easy waxeja ym helpposti hoidettavia suksia,
mutta nyt on keksitty suksi, joka luistaa ja pitää lupauksen mukaisesti.
Eikä minun tarvitse tehdä niille mitään. Ainakaan vielä, kun km on takana vasta muutamia.
Ilolla luen aikuisen lapseni viestiä hiihtolenkiltä, kun hän nauttii hiihdosta
joululahjasuksillaan. “Sukset aivan mielettömät” jne…
Kaunis kiitos pohjamömmän suomalaiselle keksijälle, Matti Järviselle uutterasta työstä
meidän nautiskelijahiihtäjien eteen. Pitopohjasuksen pohjapinnotteen kehittänyt Järvinen
palkitiinkin InnoSuomi 2010 palkinnolla. Järvisen mukaan hän lähti kehittämään
pitopohjaa madaltaakseen hiihtämään lähdön kynnystä ja lisätäkseen hiihdon harrastusta.
Mielestäni hän on onnistunut 110 %, kiitos vielä hänelle.
Nautistellen hiihtoterveisin
Päivi, 5-kymppinen
28.11.2010 13:13
Hiihtokausi on jo avattu parilla pyrähdyksellä metsäautotiellä ja pellolla.
Lunta saisi tulla lisää! Suurimmat kivet tulevat vähäisestä lumesta läpi laittaen suksien pohjat ja hiihtäjän tasapainon koville.
Kaupungin laduilla voi vasta mennä luistelutyylillä ja minua kun nyt viehättää tuo perinteinen enemmän.
Vuosien hiihtämättömyyden jälkeen aloitin luistelutyylillä.
Ostin naapurin hiihdon veteraanimaailmanmestarilta entiset kilpasukset ja hän neuvoi tekniikkaakin.
Välineitä ei voinut ainakaan syyttää ja urheasti ladulle opettelemaan luisteluhiihdon saloja.
Parin talven kuokkimisen jälkeen alkoi tuo perinteisen latu vetää puoleensa ja vaihdoin tyyliä.
Tulisi nyt vaan lunta lisää sillä hiihtäminen on todella mukavaa!
Latuyhdistyksessämme on pelattu sulkapalloa jo vuosia. Neljä kertaa viikossa toistuvat pelikerrat ovat olleet täynnä varsinkin nuoria pelaajia.
Sulkapallohan vaatii nopeita, teräviä liikkeitä – näin ajattelin ja välttelin lajia. Minä kun en ole erityisen nopea niin en käynyt edes kokeilemassa pelaamista.
Kunnes ystäväni toi lentopallovuoroon mailansa mukanaan.
Nyt pelaan sulkapalloa pari kertaa viikossa alottelijoiden- ja perhevuorolla ja mikä parasta teini-ikäinen poikani on innostunut pelistä myös.
Kun pelaajat ovat suht samantasoisia syntyy meiltäkin hyviä palloralleja jotka saavat sykkeen nousemaan ja hien virtaamaan.
Eiköhän se nopeus ja terävyyskin kehity pelikertojen myötä!
Eri lajeja kannattaa siis rohkeasti lähteä kokeilemaan. Mukava, itsellesopiva liikuntamuoto voi löytyä yllättävästäkin lajista!
Pauliina
11.11.2010 12:10
On laiskottanut armottomasti koko syksyn!
Sahailutyöt taimikolla ovat jääneet ainoaksi ulkoiluksi. Kävelylenkille minut on saanut vain hyvä ystäväni naapurista ja miten mukavaa se on sitten ollutkaan!
Ulkoilu on mahtavaa porukassa! Siinä ei huomaa kurjaa keliä ja pidempikin lenkki kulkee huomaamatta.
Pitäisi sopia ystävän kanssa lenkille hakuvuorot niin kumpin hyötyisi siitä. Eihän sitä voi olla lähtemättä kun toinen tulee innolla hakemaan saati luistaa omasta hakuvuorosta.
Eilen sentään riehaannuin kävelylenkille metsään. Koira pomppi innoissaan mukaan ja koska lunta oli satanut yön aikana reilut 10 cm niin metsä oli kaunis ja hiljainen.
Lumi kuusten oksilla toi ihan jouluista tunnelmaa.
Parvi hömötiaisia puuhasi koivussa. Nyt pitääkin muistaa aloittaa lintujen talviruokinta.
Orava juoksi polun yli ja onneksi koiran huomio oli muualla ettei se sännännyt pörröhännän perään.
Hiki puski pintaa ylämäessä ja manasin huonoa kenkävalintaani. Kumpparit olivat liian liukkaat ja löysät lumen peittämälle epätasaiselle metsäpolulle.
Viimein pääsin metsäautotielle jolle olikin kertynyt jo hyvästi lunta…
Täytyy kaivaa monot ja sukset varastosta sillä nyt riitti kävely!
Jahuu! Nyt pääsee hiihtämään!
Pauliina
8.11.2010 16:35
Kävelen ja voin paremmin. Välillä mietin, josko hölkkä tekisi hyvää luustolle.
Aloitin 20 hölkkäaskeleella jossakin kävelylenkin vaiheessa ja nyt on 100 hölkkäaskelparia taulussa.
Menee jo aika jouhevasti.
Kohta voi kävelylenkkarit vaihtaa juoksulenkkareihin!!!!!!
Pyhänpäivä aamun kävelylenkillä tihkusateessa pohdiskelin miten alppikylissä ihmiset tervehtivät
kohdatessaan toisiaan, myös tuntemattomia turisteja. Minä pidän siitä tavasta!
Hetken päähänpistosta päätin harjoitella mielestäni mahtavaa tapaa.
Tervehdin lenkkipolulla vastaantulevia toivottamalla hyvää huomenta.
En oikein saanut vastakaikua – vielä!. Tapa tervehtiä vastaantulevaa on mahtava, jatkan harjoitusta.
Toimiihan se jo Lapin reiteillä!
Lumen odotuksin, olen hankkinut itselleni pitopohjasukset.
Maltan tuskin odottaa ensilatua!
Päivi, 5-kymppinen
4.5.2010 14:31
Pumppaava kävelysauva on testattu, ja hyväksi tai hauskaksi havaittu.
Sauvakävely on helppo ja tehokas harrastus. Hyvä lisä tavalliseen kävelyharrastukseen. Olen sauvakävellyt vuosia, säännöllisen harvakseen.
Olen myös kiinnostunut lajin kehityksestä. Euroopassa Nordic Walking onkin tehokkaan hauskasti tuotteistettu. Urheiluliikkeistä löytyy sauvakävelyyn niin asuja, jalkineita kuin asusteitakin.
Minullakin on hauskat täsmäsauvakävelyhanskat. Yksi täysi sormi ja muut puolikkaita. Tosin käytän sauvaillessa tavallisia nahkahanskoja.
Sauvakävelen ympäri vuoden, joten piikeilläkin on suuri merkitys. Pitoa pitää löytyä. Valintani onkin joustopiikit.
Kuulin ruotsalaisten kehittämästä Bungy Pump kävelysauvoista, joten heti piti päästä testaamaan.
Bungy Pump, joustavat kävelysauvat, pehmentävät sauvojen tärähtelyä ja siten säästävät kyynärpäitä sekä hartioita. Sauvan säädeltävä pituusmitta on omaan kainaloon asti.
Oli hauskaa ja keinahtelevaa kävellä joustavilla sauvoilla ja liene aika tehokastakin. “Allit” ainakin saavat kyytiä.
Kevään viimeisiä jumppatunteja vedetään juuri nyt. Vapun kunniaksi meillä oli aiheena Zumba. Opin että Zumballa saa hyvin rangan kuntoon koko matkalta; kaularanka, rintaranka ja selkäranka. Nyt harjoittelen sitä.
Annan vielä talven viimeiset kehut tehosuksilleni, voitelutta valmiille. Pallaksen vapun laduilla, + 5, pito oli mahtavaa ja luisto sopivaa. Nämä toimivat minulla! Odotan jo innolla uusia latuja.
Päivi, 5-kymppinen
1.4.2010 20:05
Se on kiivasta kevättä!
Sukset on putsattu ja pakattu odottamaan ensi talvea. Hiihtokelit tuntuivat loppuvan liian lyhyeen!
Kautta voisi tietysti jatkaa pohjoisessa mutta siihen ei minulla nyt ole mahdollisuutta.
Ei oikein tiedä mikä olisi mukavin ulkoilumuoto.
Sorapintainen kylätie on jo lumesta sula mutta osin roudassa, osin kuralöllöä.
Muualla on kuitenkin vielä paljon lunta ja ihana auringon paiste houkuttelee lenkille.
Lumikengät kainaloon, koira hihnaan ja suunta kohti rantamökkiä.
Pujottelen tien pahimmat löllöt tuumaillen miten taajamiin rakennetaan hidastepomppuja kun meillä on niitä ihan luonnostaan ja riesaksi asti.
Mökkitien alussa saa laittaa lumikengät jalkaan. Lumi on todella märkää ja upottavaa.
Vaikka lämmintä on +10 niin viima saa pipon pysymään korvilla. Nyt on niin helppo saada flunssa!
Loppumatka mennään pellon yli. Lumi sulaa altapäin ja askeleeni aiheuttavat hangen pinnalla hienoja vajoamia isolla alalla.
Välillä lähtee vajoama etenemään hangessa kuin jonossa kaatuvat Domino pelin nappulat!
Jäniksen tuoreet jäljet saavat koiran innostumaan mutta se ei lähde takaani minnekkään, sillä hanki upottaa puoleen sääreen lumikengistä huolimatta. Viisas koira!
Viimein päästään mökin pihaan. Onneksi kaikki on kunnossa, vain jänikset ovat vierailleet pihassa.
Ihanaa istahtaa kuistille aurinkoon, huopakatto tiputtaa vettä, järven jää näyttää tummalta ja hauraalta.
Kevät keikuttaa, keikuttaa!
Pauliina
30.3.2010 12:27
Viime viikonloppuna olin latuyhdistyksen mukana järjestämässä lasten Muumi- hiihtokoulua.
Tällä kertaa mukaan oli tulossa 4 vuotiaitakin lapsia joten päätimme järjestää perhehiihtokoulun jossa mukaan tulevat vanhemmat tai isovanhemmat auttaisivat ja ohjaisivat pienimpiä hihtäjiä.
Tasaiselle urheilikentälle tehty “halstari” sopi mainiosti hiihtokoulun pitoon.
Ennen aloitusta veimme ladunvarteen viirejä, pelivälineitä ja Muumitauluja jotta itse tapahtuma sujuisi jouhevasti ja kiireettömästi. Hyvin tuli harjoiteltua sauvoitta hiihtoa kun syli oli täynnä tavaraa!
Lapset olivat todella innokkaasti mukana opetuksessa ja tutuksi tuli vuorohiihto ja tasatyöntö, tehtiin kukkakäännöksiä ja noustiin mäkeä varovasti sivuttain.
Mukavinta kaikista oli varmasti mäenlasku jossa muistettiin pitää sauvat takana ja polvet joustavina!
Sunnuntaina jatkettiin räntäsateessa. Yhtään ei kuulunut valitusta säästä tai vaatetuksen puutteista! Meillä aikuisilla olisi paljon oppimista lasten asenteesta!
Hienoa oli kun ujoimmatkin lapsista ulkaltautuivat juttusille. Siinä ihmeteltiin kellon siirtoa, seinältä toiselle , hassua isiä joka meinasi hiihtää liian kovaa sekä hienoja suksisauvoja jotka olivat olleet todellinen kirpputorilöytö! Mahtavaa!
Hyvän valokuvan olisi saanut kun koko joukko makasi selällään sukset kohti taivasta kun opeteltiin turvallista kaatumista ja ylösnousua sauvan avulla.
Mikä riemu nousikaan kun tummaa metsää vasten näkyi vaalea hahmo suksilla. Muumihan se oli tulossa lapsia tervehtimään! Pienempiä ujostutti kovasti ja isommat lapset tirskuivat tekomuumista.
Harjakaisiksi nautittiin lämmitä mehua ja pipareita sekä jaettiin lapsille todistukset ja hihamerkit.
Oli todella hienoa olla mukana järjestämässä koko perheen yhteistä toimintaa!
Olihan järjestelyissä oma hommansa mutta lasten innostus sekä saadut positiiviset palautteet antoivat hyvää mieltä ja intoa jatkaa tätä latutyötä.
Pauliina
26.3.2010 16:09
Hiihtolenkki oli mielessä mutta luonnonvoimat ovat järjestäneet muuta liikuntaa. Taivaalta on tullut poissa ollessani taas lunta. Kyllä nyt jo sais riittää tätä sorttia, mur mur.
Onneksi aurinko paistaa ja ulkona on kiva olla. Ehkä lapiointi menee siinä sivussa kun antaa samalla ajatusten mennä vapaapudotusta.
Ystävä on juuri palannut Etelä-Euroopasta lomalta. Ja ei kuulemma ollut yhtään vatsavaivoja, vaikka söi kaikkia maitotuotteita ihan tuosta noin vaan.
Siis mikä mättää Valion ja Arlan tuotantoprosessissa? Miksi puoli Suomea on tullut laktoosi-intolerantiksi vaikka ennen vanhaan ei ollut mitään ongelmia? Ja annas olla kun matkustaa ulkomaille, vaivat häviävät tykkänään.
Jatkan lumihommaa vielä jonkin aikaa luomentyöntimellä lykkien. Aikamoinen sanahirviö, jota olen joskus pluugaksi myös kuullut kutsuttavan. Suojalumi painaa ja vaihdan vanhaan kunnon lapioon.
Välillä pitää muistaa katsoa auringon kimallusta hangella, ja kuunnella tippuvia räystäitä. Ja vetää vähän (ihan vähänkin riittää) suupieliä ylöspäin. Aivot kuulemma tuottaa siten lisää hyvänolon tunnetta automaattisesti.
Lumityö alkaa tuntua ristiselässä ja ranteissakin. Lopetan tältä päivältä ja päätän vielä illalla käydä rentoilemassa kävelytiellä, sellaista joustavaa ryhdikästä masai-kävelyä.
Eiköhän se auta siihenkin, että lumityölihakset ei niin kipeydy.
Raija, 6-kymppinen
26.3.2010 16:07
Kuluva talvi on ollut mahtava mahdollisuus talviurheilulajien harrastajille. Lumikinokset ovat suorastaan kutsuneet ulos.
Minä olen ollut lumikenkäilemässä, laskettelemassa, talvisauvakävelemässä tai muuten vain kävelemässä ja nauttimassa talvisessa luonnossa.
Maastohiihto oli vielä korkkaamatta. Hanki oli kimallellut jo niin pitkään, ladut olivat täynnä ihmisiä ja minä olen kaikesta huolimatta utelias ihminen.
Minun kompastuskiveni on aina ollut voitelu. En osaa sitä, vaikka olen monet demot vierestä seurannut. Suksissani pito ei pidä ja luisto ei toimi, hermot siinä menee.
Sain mahdollisuuden testata uuden aallon suksia, jotka eivät vaadi minkäänlaista voitelua. Toimivat kuulemma kaikissa sääolosuhteissa. Ovat siis juuri minua varten, kun olen perinteisen hiihdon ystävä.
Suksien valintakin on tosi helppoa. Ei enää nöyryyttävää tiedustelua suksivuokraamossa, paljonkos rouva painaa yms.
Näiden suksien valinta on tosi helppoa. Suksien pituussuositus on hiihtäjän pituus + 15 – 20 cm ja sitten menoksi. Valitsin siis 183 cm perinteisen sukset.
Ulkona oli pikkupakkanen ja vähän vettä ladulla. Unelmasukseni toimivat. Hiihtäminen oli tukevan pitävää ja alamäessä vähän tukka hulmusikin.
Totesin mielessäni, nämä ovat minun sukseni. Toimivat kuulemma hyvin juuri -1 -8 asteessa. Nyt odotakin taas kunnon pakkasia, että pääsen testaamaan suksiani erilaisessa kelissä.
Siihen luo hyvän mahdollisuuden tuleva vapaa, kun keskiviikkona alkaa ansaittu 2,5 viikon talviloma Lapin hangilla.
Päivi, 5-kymppinen
24.3.2010 15:04
Kahden sisällä vietetyn koulupäivän jälkeen into ladulle on kova!
Matkaan täytyy lähteä aamupakkasella sillä laiskana voitelijana välttelen varsinkin liisterin levitystä.
Tuttu latu on hyvässä kunnossa ja liukas kunnes saavun metsän kohdalle. Eilisen kovan tuulen ansiosta latu-ura on mustanaan kuusen neulasia.
Tökkii, tökkii kun neulaset tarttuvat pitovoiteeseen! Kyllä nyt on suunnattava jääladulle.
Järven jäälle vedetty uusi latu on puhdas ja liukas. Tasatyönnöllä pääsee mukavasti eteenpäin.
Aurinko paistaa ja taivas on niin sininen kuin voi olla! Pari pilkkijää tököttää lahden pohjukassa.
Kauempana latu on vedetty aivan rantaviivaan. Siitä tulee mukavasti vaihtelua tasaisuuteen mutta myös rantapuustosta on irronnut roskia.
Välillä ei tiedä kumpaa suksea nostaisi kun uran täyttävät kaarnanpalaset ja vanhat haavan lehdet. Varmasti hilpeä näky moinen poukkoilu!
Onneksi latu siirtyy kauemmas rannasta ja hiihto muuttuu helpommaksi.
Sisällä vietettyjen päivien jälkeen reipas liikunta ja ulkoilma tuntuu todella hyvälle!
Myöhemmin auringon lämpö alkaa jo pehmittää latua ja pitovoiteeseen tarttuneet sattumat tökkivät ikävästi.
Ei se auta, suksihuolto on edessä sillä huomiselle jäi vielä uusia latuja hiihdettäväksi.
Tätä herkkua kun ei saa enää kauan!
Pauliina
16.3.2010 17:02
Olen hiihtänyt joka päivä!
Hiihtoon on löytynyt mukava rytmi ja hengityskin kulkee helpommin. Olisiko kuntokin kasvanut hieman sillä hiihtomatkaa on voinut lisätä uudella lenkillä.
Kova yöpakkanen siirsi hiihtämisen iltapäivälle. Tutuksi tullut latu on todella liukas ja hyvässä kunnossa.
Alamäen kova vauhti nostaa vedet silmiin. Onneksi urassa ei vielä ole roskia, äkkipysähdys toisi ainakin kunnon mustelman.
Metsässä mutkan takaa esiin tulee mies. Nahkatakissa ja pikkukengissä latu-uraa kävelevä tyyppi ei oikein sovi kuvaan!
Ylämäessä saa polkea kunnolla että sukset pitäisivät kunnolla.
Latu poikkeaa järven jäälle seuraillen rantaviivaa. Varjossa luisto on huonompi ja kova viima saa painamaan pipon paremmin korville.
Rytmikäs vuorotahti tuntuu rennolta, lähes automaattiselta ja ajatukset tuumailevat niitä näitä.
Aurinko paistaa ja hiihtäminen on nautinto. Olen täysin koukussa!
Pauliina, 4-kymppinen
12.3.2010 18:52
Kun eilen kärvisteltiin vesisateessa niin tänään saatiin nauttia täydellisestä talvisäästä.
Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pikkupakkanen houkuteli ladulle heti aamusta. Ihanaa oli hiihtää, ladulta ei olisi malttanut lähteä pois! Viimein alkoi nälkä kurnia ja oli lähdettävä kotiin.
Ainavalmis lenkkikaverini Suomenlapinkoira Tempo ei tykkää yhtään hiihtoinnostani koska se ei pääse toimintaan mukaan. Painava runtti polkisi ladut rikki ja täälläpäin ei tunneta koiralatuja.
Hienosta kelistä johtuen oli ulos päästävä vielä uudestaan! Koira remmiin ja kun sillä tuntui virtaa olevan niin hurjasti, kaivoin lasten hankeen jättämän potkukelkan esiin.
Koiranremmi potkurinsarveen ja menoksi! Mieletön luisto ja vauhdin hurma! Mieleen tuli takavuosien tekopirteä appelsiinimainos jossa helemat paukkuu.
Vesisade oli tehnyt tienpinnan todella liukkaaksi ja alamäkeen sai jarrutella tosissaan ettei menopeli karannut käsistä ja koira vallan läkähtynyt.
Kurvasimme kylätieltä järven yli auratulle jäätielle. Ensin arvelutti jään kestävyys mutta kun naapurin pojat ajelivat siellä autolla ja pilkkijät istuivat ihan rauhassa jatkettiin matkaa. Jäätielle oli yläntänyt vettä ja nyt oli potkurista todella apua kun tie oli sileällä jäällä.
Tempo ryyppäsi vettä aukinaisesta uvenavannosta ja minä oikaisin välillä selkääni. Potkuri kulki kevyesti ja koira ravasi vierellä iloisena. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nyt varmasti tuli päivän D-vitamiiniannos täyteen ja nenälle pari uutta pisamaa.
Pauliina, 4-kymppinen
11.3.2010 10:47
Vihdoin on tarpeeksi lunta!
Alkutalven lumisateet kiersivät Koillis-Savon niin hyvin ettei hiihtämisesta tullut yhtään mitään. Lumi oli puuterimaista pöllyten latukelkan edessä karkuun ja varvusto paistoi metsiköissä. Myös tanakat yli -20 asteen pakkaset hillitsivät hiihtohaluja kummasti.
Kouluvuosien kaameiden liikuntatuntien jälkeen meni 10 vuotta etten suksille noussut. Ainainen kilpaileminen ja arvosteleminen, toisinsanoin häviäminen söi lajin mielekkyyden nollaan.
Uudestaan tuli suksille noustua lasten kanssa ja mikä tajunnan räjäyttävä oivallus olikaan se ettei tarvitse hiihtää kilpaa. Hiihdosta voi ja saa nauttia juuri niin hitaasti kun haluaa eikä kukaan kellota aikaasi tai merkkaa muistiin puutteellista tekniikkaasi.
Lenkin aikana voi pysähtyä, huokasta ja kuunnella lintujen laulua ihan rauhassa. Nopeammat kyllä väistävät ja ladulle mahtuvat niin vauhdikkaat sukkahousumiehet kuin lapset vanhempineen.
Hiihto on kyllä todellinen välinelaji. Jos sukset lipsuu ja monot kalvaa – niillähän on juuri tuo paha tapa – niin eipä meno maistu. Sopivat varusteet ja tarpeeksi vähän päälle niin välttyy kouluaikaisen niska limassa tunteen sillä hiihtoon tulee himo.
Erilaiset laturetket ja kuutamohiihtot ovat hienoja oman kunnon testaajia . Niistä saa sopivan porkkanan harjoitteluun jos sohva meinaa vetää liikaa puoleensa.
Olin mukana järjestämässä kuutamohiihtoa jossa lammen ympäri oleva latu valaistiin soihduin ja rannalla roihusivat nuotiot. Vaikkei kuu näyttäytynytkään oli latu kaunis ja tunnelmallinen.
Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä, nauttien ja juuri omaan tahtiin. Heti huomenna ladulle uudestaan!
Pauliina, 4-kymppinen
