Kirjoitukset kategoriassa ‘hyötyliikunta’
26.10.2011 11:19
Nuorison pitkän syksyn katkaisee syysloma, ja kun meille vanhemmillekin järjestyi muutama lomapäivä, aloimme kovasti suunnitella yhteistä tekemistä.
Kyllä oli takkusta yhteisen mielekkään puuhailun löytäminen!
Ehdottelin karpaloretkeä ja kylpylää uimisineen sekä kuntosaleineen mutta ei. Mikä sopi toiselle, ei käynyt toiselle. Teinareillamme on jo omat menonsa, mutta nyt halusin, että loma-aika vietetään yhdessä koko perhe.
Viimein päädyttiin reissuun lähikaupunkiin, jossa muuten tulee harvemmin käytyä. Perillä vietettäisiin aikaa ostoksilla, elokuvissa ja katseltaisiin uusia näkymiä.
Olisi kyllä pitänyt olla askelmittari mukana! Muutaman shoppailutunnin jälkeen jalkani olivat ihan kuitit! Mutta mukavaa oli! Laukkasimme tyttäreni kanssa vaatekaupoilla kun miesväki kulki omia reittejään.
Tuntui, että pääsin taas lähelle tytärtäni, joka jo yleensä ottaa etäisyyttä vanhempiinsa kovasti.
Seuraavana päivänä kun turnauskestävyys shoppailussa alkoi rakoilla, päätimme jättää kaupat ja suunnata paikkakunnan ratsastuskoululle morjestamaan vanhaa koulukaveria.
Lomailusta jäi tosi hyvä mieli!
Vaikka nyt ei mentykään luontoon tai tehty minun suosikkijuttujani niin koko perheen yhdessä oleminen ja tekeminen oli mahtavaa.
Pauliina
AVAINSANAT: askelmittari, kävely, loma, shoppailu
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
18.8.2011 13:25
Tänä kesänä on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä. Ainakin minun kesäreissuni ovat osuneet niin, että sateet ovat olleet jossain muualla.
Olen pelannut golfia, pulikoinut järvessä ja joessa, jonkun kerran kai meressäkin. Alkukesä meni puutarhahommissa, istutin kukkia. Myöhemmin kastelin taimia ja kitkin tietysti rikkaruohoja.
Mökkireissujen lisäksi olen ollut parin viikon ajan pohjoisessa. Toisen viikon vietin tarkalleen ottaen Rukan lähimaaston rinteillä. Siis mustikoita keräämässä.
Porot näyttivät myös tykkäävän mustikoista, piti suorastaan kiirehtiä, että ehti apajille ennen niitä. Saalis olikin sitten heikonlainen, mutta upeat maisemat ja tunnelmat korvasivat vaivannäön.
Kesän vuoksi hiljentynyt hiihtokeskuskin oli elämys. Kuljimme myös pieni karhunkierros -nimisen vaellusreitin, joka oli päiväretkeksi juuri sopivan mittainen. Koskimaisemat olivat mykistävän kauniit.
Paluumatkalla kohti etelää olin huoltoauton kuskina Miehelle. Tämä ajoi polkupyörällä noin 500 kilometriä.
Luin juuri Päivin blogikirjauksen hänen omasta pyöräreissustaan Lapissa. Vautsi!
Nyt selailen taas työväenopiston kurssitarjontaa, alkaa jo syksy ja uudet kujeet häämöttää mielessä…
Raija, kuusikymppinen
AVAINSANAT: Lapin matka, pieni karhunkierros, vaeltaminen
KATEGORIAT: golf, hyötyliikunta, Lappi, marjanpoiminta, patikoida
Ei kommentteja
12.5.2011 10:22
Ihanainen kevät tietää myös kovaa kiirettä!
Liikunta on painottunut vahvasti hyötyliikuntaan. Olen haravoinut pihanurmea, kuoputellut kukkapenkkejä ja tehnyt peltotöitä.
Vielä on ikkunatkin pesemättä, taimet haravoimatta ja peltotyötkin kesken.
Eilen muokkasin ja keräsin kiviä parhaan päivän ja nyt kyllä tuntuu jotta jotain tuli tehtyä!
Onneksi kipeimmät lihakset ovat reidet joten on tullut nostettua oikein jaloilla eikä selällä.
Kun ajaa töyssyytät pienen matkan, laskeudut traktorista, keräät kiviä kauhaan ja nouset portaat takaisin pukille toistoja tulee niin hurjasti jotta alkaa jo tuntumaan!
Kaikesta työn paljoudesta huolimatta pitäisi muistaa myös nauttia keväästä. Kaikki kasvaa ja muutuu niin nopeasti!
Koivut ovat kauniin hennon vihreitä, lintukuoro laulaa jo moni äänisesti ja tuntuu ettei kaikkea muutosta kerkiä millään huomata.
Iltaisin olen käynyt rauhallisella kävelyllä poikani ja koiran kanssa.
Rannassa ollaan kiikaroitu lintuja ja tarkkailtu pienen Hirvijoen hurjaa tulvimista ja sen nyt jo rauhoittunutta juoksua.
Pitäisi useammin ottaa aikaa pelkälle luonnon tarkkailulle ja rauhoittumiselle.
On vaan niin levoton olo. Kevättä rinnassa!
Pauliina
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, liikunta
Ei kommentteja
12.2.2011 19:56
Nyt on meillekkin jo saatu lunta ihan reilusti.
Lähes jokapäiväistä hyötyliikuntaa on ollut pihan puhdistus ja portaiden sekä kuistien lakaisu.
Latuyhdistyksen kassaa on hyvin saatu kartutettua lumenpudotustalkoilla jo kahdeksalta katolta.
Noissa talkoissa on minun kohdalla todellakin kyse itsensä voittamisesta!
Korkeanpaikan kammosta kärsivänä ei katolle nousu ja siellä vielä jotain puuhaileminen ole mitenkään itsestäänselvyys.
Nielen pelkoni, lapio kouraan ja tikkaille. Ylöspäin nousu onnistuu yleensä hyvin. Into auttaa ja osallistua on suurempi kuin putoamisen pelko.
Sitten vaan rivakasti lumenluontiin ja hyvinhän se sujuu kun ei liikaa mieti miten käy jos nyt luiskahtaa alas.
Vaikein rasti on vielä edessä, alastulo hallitusti ja turvallisesti.
Miten se pelottaakin kääntyä takaperin katon reunalla aivan kuin vuoren jyrkänteellä!
Rystyset valkeina puristan tikkaiden päitä jalan heiluessa ilmassa askelmaa etsien!
Maan kamaralla on voittajan olo! Yhdistykselle on saatu lisää pelimerkkejä toimintaan ja itse hyvää lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa.
Pauliina
AVAINSANAT: korkeanpaikan kammo, lapioida, lumityöt, talkoot, tikkaat, yhdistys
KATEGORIAT: hyötyliikunta, lumityöt
1 kommentti
14.12.2010 15:20
Pitelee topakkaa pakkasta.
Ulkoliikunta on jäänyt pidennettyyn postinhakulenkkiin. Pakkanen iskee poskiin ja nenään täysillä vaikka muuten hyvin tarkenisikin.
Tuplaturkkinen lapinkoira ei parinkymmenen asteen pakkasesta vielä hätkähdä! Naama kuurassa se pomppii edellä tutkien jänisten ja oravien kurvailujäljet tarkkaan.
Viikolla sentään sain aikaisiksi käydä talven ensimmäisellä lumikenkäilyllä. Lunta on täällä vieläkin aika vähän mutta puuterihankea riitti hyvin kenkäilyyn.
Kolusin metsän laitaa etsien sopivaa kuusta Jouluksi. Pari mukavaa ehdokasta löytyikin vaikka tanakalla koristelullahan saa kauniin enemmän metsänhoidollisestakin kuusesta.
Huuruiset puut ja valkoinen hanki nostattaa joulutunnelmaa todella! Kun saa vaan itsestään niin paljon irti jotta vatuloi tarpeeksi kerroksia päälle niin ulkoilu tuntuu kyllä hyvälle.
Kunnon hikoiluliikunta jää näillä pakkasilla pariin sulkapalloilukertaan viikossa.
Pelitaitoni on kyllä kehittynyt ihmeesti! Enää ei tule niin paljon hutilyöntejä ja syötötkin sattuu jo oikeaan ruutuun.
Viimeksi saatiinkin hyvät pelit aikaisiksi ja seuraavana päivänä oli selkä- ja pakaralihakset aika tiukalla. Venyttely jäi väliin tietysti vaikka paita märkänä pelattiinkin!
Nyt pitänee keskittyä hyötyliikuntaan joulusiivouksen merkeissä. Ihanaa että pian on Joulu!
Pauliina
AVAINSANAT: hanki, joulu, kävely, lumikenkäily, pakkanen, sulkapallo, venyttely
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, liikunta
Ei kommentteja
3.12.2010 20:41
Pakkanen on vihdoin hellittänyt – ainakin toistaiseksi. Tänään voiskin tehdä kauppareissun kävellen. Reppu selkään ja menoksi. Jaa, mutta ensin jätepaperit reppuun, keräyspiste kun on kaupan pihapiirissä. Vie mennessäs – tuo tullessas.
Päivi tuossa taannoin testaili erilaisten kenkien pitopohjia. No minä panen ilman muuta vaelluskenkien lisäksi kantapohjapiikit, nehän kietaisee tarran avulla jalkaan tuota pikaa. Hankin ne jo ammoin paljon nuorempana koirankuljetusreissuja varten.
Kävellessä yritän rakentaa kroppani toimimaan rennosti. Kun käytän lihaksiani ja jäseniäni tietoisesti ja kontrolloidusti, ajatusten hyppelehtiminen rauhoittuu. Pään sisäinen melu hiljenee. Teen pari syvää ulos- ja sisään hengitystä ja olo sen kuin paranee.
Lumi narskuu mukavasti ja aurinkokin tirkistelee taivaanrannassa. Saan siis vielä kirkasvalohoitoakin, ehkä vähän d-vitamiiniakin ? Ja ainakin liikuntaa. Reilun 4 kilsan lenkki tuli bonuksena päivän ruokatäydennyksen lisänä.
Kyllä reppu on hyvä keksintö!
Raija, 6-kymppinen
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, Uncategorized
Ei kommentteja
11.11.2010 12:10
On laiskottanut armottomasti koko syksyn!
Sahailutyöt taimikolla ovat jääneet ainoaksi ulkoiluksi. Kävelylenkille minut on saanut vain hyvä ystäväni naapurista ja miten mukavaa se on sitten ollutkaan!
Ulkoilu on mahtavaa porukassa! Siinä ei huomaa kurjaa keliä ja pidempikin lenkki kulkee huomaamatta.
Pitäisi sopia ystävän kanssa lenkille hakuvuorot niin kumpin hyötyisi siitä. Eihän sitä voi olla lähtemättä kun toinen tulee innolla hakemaan saati luistaa omasta hakuvuorosta.
Eilen sentään riehaannuin kävelylenkille metsään. Koira pomppi innoissaan mukaan ja koska lunta oli satanut yön aikana reilut 10 cm niin metsä oli kaunis ja hiljainen.
Lumi kuusten oksilla toi ihan jouluista tunnelmaa.
Parvi hömötiaisia puuhasi koivussa. Nyt pitääkin muistaa aloittaa lintujen talviruokinta.
Orava juoksi polun yli ja onneksi koiran huomio oli muualla ettei se sännännyt pörröhännän perään.
Hiki puski pintaa ylämäessä ja manasin huonoa kenkävalintaani. Kumpparit olivat liian liukkaat ja löysät lumen peittämälle epätasaiselle metsäpolulle.
Viimein pääsin metsäautotielle jolle olikin kertynyt jo hyvästi lunta…
Täytyy kaivaa monot ja sukset varastosta sillä nyt riitti kävely!
Jahuu! Nyt pääsee hiihtämään!
Pauliina
AVAINSANAT: hiihtäminen, kävely, kumisaappaat, lumi, metsäpolku, monot, talviruokinta, ystävät
KATEGORIAT: hiihto, hyötyliikunta, kävely, liikunta, metsäretki, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
18.9.2010 12:57
Ihanat aurinkoiset syysilmat ja taimiston raivaus ovat ehdottomia syksysuosikkejani!
Kunnon hikihommaa raivausahan kanssa, siinä näkee työnsä jäljen maiseman muuttumisena ja samalla ajatus taimien pelastamisesta saa sahan laulamaan innolla.
Rehevät lehtomaat kun antavat kuusen kasvuunlähdölle suuria haasteita. Ensin pitää pärjätä kasvussa heinikon, horsmien ja vatukon kanssa sitten vanhat kaskimaat puskevat pihlajaa oikein urakalla!
Sahailin jo viidettä päivää kaataen pihlajikkoa kunnes kypärän suojasta ja silmälaseistakin huolimatta iski pihlaja alaoikealta suoraan silmääni!
Auuuu!
Siinä olikin sitten keplottelua että pääsin aukolta pois! Teki mieli sulkea molemmat silmät ja huimasi kun könysin aukolta kohti tietä ja pihaa.
Kiitos hyvien naapurien joilta sain kyydin lääkäriin! Merirosvolappu silmään ja parinlaisia tippoja mukaan. Odottelua ja parantelua.
Kyllä sitä on vajavainen äkkisistään yksisilmäisenä!
Valonarkuus on pahinta. Ei oikein kärsi tihrustaa terveelläkään silmällä, saati katsoa telkkaria tai lukea mitään. Univelat on kyllä nyt tullut kuitattua!
Parin sisällä olo päivän jälkeen oli kyllä pakko päästä ulos! Sympatiat ovat suuret vanhuksia ja pitkäaikais sairaita kohtaan jotka joutuvat viettämään pitkät ajat sisällä.
Lierihatulla ja aurinkolaseilla varustautuneena läksin ulos, istumaan edes kuistille. Voi miten hyvältä tuntui raikas ulkoilma! Siitä pystyi nauttimaan silmät kiinni istuen ja sisään hengittäen kostean raikasta syysilmaa!
Tänään kävin jo postilla ja pomimassa omenia puutarhasta. Näkökyky on vielä sumea mutta valonarkuus on vähentynyt ja merirosvolappu siirretty ensiapuvarusteisiin.
Onneksi sataa tihuttaa. Raivaus urakka saa odottaa silmän kunnolla paranemista.
Mutta ulos täytyy tänään vielä päästä uudestaan virkistymään ja vahvistumaan.
Pauliina
AVAINSANAT: lääkäri, raivata, sahata, syyssää, ulkoilla, univelka, virkistyä
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely
Ei kommentteja
1.8.2010 14:35
Hupsista, kylläpä on kesä taas kulunut vauhdilla, onneksi kuitenkin sentään on lähes puolet vielä jäljellä ☺
Golfkierroksia on kertynyt hissukseen, pari mennyt oikein mieluisasti ja lopputuloskin on ollut hyvä. Monta kierrosta olen myös kiertänyt ihan liikunnan ilosta, varsinaisessa pelisuorituksessa ei ole todellakaan ollut kehumista. Toisaalta, ulkoiluna ja seurustelumuotona se on ollut parhaasta päästä. Tasoitus on pudonnut jo jonkin verran alle 30, mikä on innostanut, ehkä sitä vielä voi oppiakin!
Muuten kesään on kuulunut perhetapahtumia, tyttären häät ja pojalle perheenlisäystä. Siinä sitä on ollut yllin kyllin iloa ja ihmettelemistä. Lisäksi normaalia sukulointia ja Näsijärvipulikointia. Ja vähän on tullut rymisteltyä vadelmapusikoissakin, pakastimessa on noin 3 litraa itsepoimittuja.
Nyt kotosalla puuhastellessa on alkanut tuntua kummallista, aluksi nimeämätöntä kaipuuta jonnekin. Sellainen sisimmästä kumpuava kaiho korkealle.
Sitten tajusin sen. Tunturiin! Viime vuonna näihin aikoihin harjoittelin kotona kauppareissuilla rinkan kantamista. Siinä ostokset keikkuivat mukavasti selässä ja naapurusto varmaan ihmetteli reipasta askellusta.
Vuosi sitten elokuun puolivälissä koitti lähtö yöjunalla kohti käsivarren Lappia. Kymmenen päivän reissuun sisältyi runsaan viikon patikointi Haltitunturin valloituksen merkeissä. Avarat maisemat, määrätietoinen vaellus kohti seuraavaa etappia. Kaikki oli tässä ja nyt. Oli se juhlavaa! Vieläkin sitä voi itsekseen hehkutella.
Mutta nyt sitten on vissiin tullut jonkinlainen tartunta lapinhulluutta. Ainakin kova kaipuu olisi niihin maisemiin ja huippuja valloittamaan. Toistaiseksi ei tosin ole mitään konkreettisia suunnitelmia matkasta sinne päin. Jos ei nyt syksyllä onnistu, niin ehkä sitten keväällä hiihtokaudella…
Nautitaan nyt kuitenkin kesän riemuista kotomaisemissa, aion pelailla vielä monta kierrosta golfia ja tehdä kunnon kävelyretkiä. Ja jos saan vihiä mustikkamaastoista, pakastimessa olisi juuri niille sopivaa tilaa.
Raija, 60-kymppinen
AVAINSANAT: Golfkierroksia, Haltituntutri, kaipuuta jonnekin, perhetapahtumia
KATEGORIAT: golf, hyötyliikunta, kävely, Lappi, marjanpoiminta, patikoida, Uncategorized
Ei kommentteja
24.7.2010 14:37
Kyllä on ollut kuumaa!
Auringossa vietetyn liikunnallisen työpäivän jälkeen ei ole enää tehnyt mieli liikkumaan. Hyvä kun on saanut juotua ja levättyä tarpeeksi!
Nyt on olo kuin rautakangella. Lihakset ovat aivan jumissa.
Lämpö varmaan piti lihakset notkeina mutta nyt ilman viilistyttyä jalkojen lihaksia särkee ja liikkeellelähtö on kankeaa sekä nykivää.
Nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja venytellä, pitkään ja rauhassa!
Kantapää ei mene lähellekkään pakaroita reittä venytettäessä. Lonkankoukistajat ovat aivan jumissa ja lonkkia tuntuu särkevän koko ajan.
Toistan samat varovaiset venytykset monta kertaa päivässä, keskittyen reisiin, lonkankoukistajiin ja pakaroihin.
Pikkuhiljaa jumit antavat myöden ja lihasten pakotuskin vähenee.
Tästä täytyisi tehdä työpäivän jälkeinen rutiini eikä antaa sohvan houkutukselle heti periksi.
Vaikka tietää venytyksen hyödyn ei vaan ole saanut itseään liikkeelle ja antanut kotitöidenkin olla tärkeämpiä kuin itsestä huolehtimisen.
Mutta nyt on ryhdistäydytty ja ihanaa kesää on vielä jäljellä niin liikkumiseen kuin nautiskeluunkin.
Pauliina
AVAINSANAT: hyötyliikunta, lihakset, liikunta, nautiskelu, rutiini, venyttely
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, liikunta, sohva
2 kommenttia
4.6.2010 21:36
Työkiireet painavat päälle , kotityötkin pitäsi keretä tekemään ja vielä lähteä erikseen kuntoilemaan…
Mutta mikä onkaan parempaa kuntoilua ja hyötyliikuntaa kun puutarhan hoito ja varsinkin ruohon leikkuu.
Meidän pihamaa on iso ja suurimmalta osaltaan nurmea joka näin alkukesän hurjassa kasvussa on leikattava ainakin kerran viikossa .
Treffit vetävän mutta perästä käveltävän leikkurin kanssa vie ainakin kolme tuntia jos haluaa leikata suurimman osan nurmesta.
Hauista rasittava nyhtäisy ja mars matkaan!
Ensimmäisen tunnin jälkeen suuta kuivaa mutta kiertelen istutukset tarkasti auringon paistaessa lämpimästi.
Toisen tunnin jälkeen päätän ajaa vain ne osat joissa voikukat rehottavat keltaisina.
Kolmannen tunnin jälkeen askel jo painaa ja mieleen muistuu että perhosten alkukesän hyvää ravintoahan ovat juuri voikukat.
Päätän jättää loput voikukat leikkaamatta ja kaunistamaan pihapiiriä.
Ihan vaan perhosten parhaaksi…
Pauliina
AVAINSANAT: hauis, hyötyliikunta, kiire, perhoset, ravinto, ruohonleikkuu, voikukkka
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, liikunta
Ei kommentteja
14.5.2010 14:56
Keväällä on töitä enemmän kun kerkeää tehdä. Liikunta painottuu hyötyliikunnan ja ruumiillisen työn tekemiselle.
Onneksi työt ovat ainakin lihaskuntoa kasvattaa hommaa joten huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea.
Olin halkosavotassa. Talven myräkät olivat kaataneet mökkitontilta pari isoa kuusta jotka nyt sahasin ja haloin saunapuiksi.
Rankkaa puuhaa, kyllä metsureille täytyy nostaa hattua! Työasennot eivät ole helpoimmasta päästä ja sahakin painaa, varsinkin loppupäivästä yllättävän paljon.
Piti muistaa nostaa jaloilla ja jännittää mahamakkaroita selän tueksi. Illalla ei tarvinnut unta houkutella, olin aivan poikki!
Aamulla selkä tuntui oudon lyhyeltä ja päivä pitikin aloittaa lihasten rauhallisilla venyttelyillä.
Kesä on jo ihan ovella ! Ulkona tuoksuu multa ja ruoho, käki kukkuu ja navetan räystään alla pesivät haarapääskyt ovat tulleet. Ihanaa kun tulee kesä!
Latuyhdistyksen kesäinen kerran viikossa tapahtuva kyykän peluu alkoi eilen. Kyllä oli heittojen suunta hukassa! Karttu lensi aina ohi kyykkien, onneksi sentään loppuajasta alkoi heittorytmi löytyä ja pari kunnollista osumaakin tuli.
Liekö syynä ollut savotan jälkeinen lihasten kipeytyminen tai varmaan vaan harjottelun puute pitkän talven jälkeen.
Kyykässähän yritetään puisella mailalla, kartulla heittäen saada pieniä puupalikoita, kyykkiä ulos pelialueelta. Kyykkä kilpailussa pelataan henkilökohtaiset, pari- ja joukkuepelit. Me pelailemme vaan kaikki yhdessä, ihan rennolla meiningillä, välillä tarinoiden ja maailmaa parantaen.
Ehkä sitä ensikerralla osuu jo paremmin, toivotaan niin.
Lasten kanssa pelattiin pesäpalloa. Kolmesta hyvästä osumasta vaihdettiin lyöjää, lukkaria ja kiinniottajaa. Mukavaa oli verestää vanhoja oppeja!
Alakoulussahan sitä pesistä pelattiin paljon, välitunnitkin. Muistan kun yläkoulun ensimmäisenä päivänä luokanvalvojamme sanoi että nyt ei sitten välitunnilla enää mitään juoksennella tai pelata, ollaanhan sitä yläasteella! Eikä sitä sitten mitään liikuttu, notkuttiin vaan välitunnit.
Tänäpäivänä on onneksi jo toinen käytäntö ja oppilaita rohkaistaan liikkumaan mahdollisemman paljon.
Pauliina
AVAINSANAT: käki, karttu, kesä, kyykkä, pesäpallo, saha, savotta, venyttely
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kyykkä, liikunta
Ei kommentteja
22.4.2010 11:20
Nyt se alkoi, ei suinkaan mummon pesu vaan kevään piha- ja metsätyöt.
Puutarhassamme kasvaa perinneperenna Suomen tatarta, jonka pitkät tömäkät varret odottivat pois viemistä.
Parituntisen kun olin pienillä kottikärryillä varsia kompostiin kärrännyt päätin luovuttaa.
Traktorin kauhaan mahtuisi tavaraa kerralla paljon enemmän ja kun poikakin oli kärttänyt konehommia päätin jättää työn hänelle.
Vuorossa odotti suurempi kevättyö läheisellä aukolla.
Istutin kolme vuotta sitten 9000 kuusen taimea jotka ovat osa minun pitkän tähtäimen suunnitelmaa, jossa tulevaisuudessa voisin viedä lapsenlapset seikkailemaan mummon istuttamaan metsään.
Saappaat jalkaan, mukaan juomista ja vanha kunnon heinäharava.
Aukolle kävellessä yksinäinen joutsen suorittaa ylilennon haikeasti huudellen.
Eikun harava huiskimaan!
Osa taimista on jo niin isoja etteivät minua tarvitse, vaan työntyvät kuloheinän alta reippaasti kohti taivasta.
Hitaammat ja hennommat taimet ovat taipuneet aivan maata vasten heinän alle ja jäävät sinne jos en niitä hiukan avusta.
Aurinko paistaa lämpimästi ja välillä on istahdettava kannolle juomaan ja huilaamaan.
Talvisten vierailijoiden jätökset kielivät paikalla käyneen niin hirvet ja teeret kuin jäniksetkin.
Ympäriinsä levinneet linnun höyhenet ja jäniksestä jäljelle jäänyt käpälä kertovat aukon elämästä omalla karulla tavallaan.
Iltapäivä on jo pitkällä kun saan työn valmiiksi. Kumpuilevalla aukolla on tullut talsittua jo 4 tuntia.
Käsissä polttelee kaksi pientä rakkoa, käsivarret ja jalat tuntuvat raskailta.
On todella hyvä mieli! Pienet kuusen taimet saavat hyvän alun kesän kasvulle.
Tyytyväisenä nostan haravan olalle ja kävelen kotiin.
Tulevaisuuden unelma on taas askeleen lähempänä!
Pauliina
AVAINSANAT: arkiliikunta, hyötyliikunta, joutsen, komposti, kuusi, liikunta, luonto, tulevaisuus
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, liikunta
Ei kommentteja
11.4.2010 11:41
Kinokset ovat vajonneet, lumet lähes hävinneet. Vielä ei kuitenkaan ole täysin kesälajien aika. Kura roiskuu ja hiekka luistaa kengänpohjissa.
Pyöräkelit kuitenkin on lähes koko maassa. Voisi aloittaa vaikka hyötyliikunnalla. Kauppareissu polkupyörällä sujuu kivasti, kun tarvitsen vain täydennystavaraa. En hamstraa mitään, vaikka lehtien palstoilla väitetäänkin monen niin tekevän.
Pyörä tottelee ihan mukavasti, vaikka edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jo monta kuukautta. Sanovat, että tasapaino heikkenee iän myötä.
Viime kesänä pyöräreissulla Moselin varrella näin kuitenkin paljon arviolta 8-kymppisisäkin pyöräilijöitä. Varmaan tasapainokin pysyy reilassa, jos sitä säännöllisesti harjoittelee.
Miksikähän meillä ikäihmisiä näkee harvoin pyörän selässä paitsi maaseudulla, jossa se on joskus ainoa kulkuväline. Veikkaan, että monet iäkkäämmät pelkäävät jäävänsä jalkoihin, kun pyöräteillä on nykyään niin paljon tosi kovaa vauhtia ajavia kuntopyöräilijöitä.
Meillä pyöräilykulttuuri on vasta kehittymässä jos vertaa keski- ja eteläeurooppalaiseen ”sunnuntaipyöräilyyn” tai toisaalta siellä yleiseen kilpapyöräharrastukseen. Siellä tiet ovat kapeampia ja kiemuraisempia, mutta silti pyöräilijät otetaan liikenteessä hyvin huomioon.
Autoilijat väistävät hampaitaan kiristelemättä isompiakin kilpapyöräilijäryhmiä ja toisaalta kylä- ja pikkuteillä voi pyöräillä hitaammilla mummo- ja pappaversioilla ihan rauhassa vaikka maisemia ihaillen.
Meillä on paljon hyvin rakennettuja kevyen liikenteen väyliä, mitenkähän ikäihmisiä saataisiin enemmän sinne mukaan nauttimaan pyöräilystä ja samalla ylläpitämään tasapainokykyä? Pyöräilykerhoja huvipyöräilyyn, onko niitä?
Raija, 6-kymppinen
AVAINSANAT: polkupyörä, pyöräilykerho, tasapaino
KATEGORIAT: hyötyliikunta, liikunta, pyöräily
Ei kommentteja
1.3.2010 15:34
Minä liikun ja ulkoilen, sillä pidän herkuista liikaa. Kauhun tasapaino laittaa liikkeelle.
Tosin matkan varrella mukaan on tarttunut myös aimo annos innostusta siitä hyväolon tunteesta, joka vallitsee hyvän kävelylenkin jälkeen.
Pää pysyy koossa, kovan ja hektisen työpäivän jälkeen.
Lajiskaalani on laaja; kävely, sauvakävely, lumikenkäily, laskettelu, perinteinen hiihto, pyöräily, jumppa sekä pyrkimys hyötyliikuntaan.
Liikkumattomuuteen olen hyvä keksimään syitä, mutta onneksi usein myös aktiivinen puoleni voittaa ja lähden eteenpäin.
Luontoon, metsään lumikengillä. Kaikki kokeilemaan, kehotan minä! Liikunnallista maaliskuuta!
Päivi, 5-kymppinen
AVAINSANAT: hiihto, hyötyliikunta, jumppa, kävely, laskettelu, liikkumattomuus, liikunta, lumikenkäily, luonto, metsä, pyöräily, sauvakävely, tasapaino, ulkoilu
KATEGORIAT: hyötyliikunta, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
1.3.2010 15:27
En ole koskaan ollut himoliikkuja saati kilpailija, liikunta on ollut suurimmaksi osaksi hyötyliikuntaa ja terveyttä ylläpitävää nautiskelua.
Asun kauniissa Savossa, maaseudulla ja luonto vaikuttaa suuresti liikuntatapoihini.
Muhkeat kuusimetsät ja järvien selät tuovat joka kerran uutta ja ihmeellistä katsottavaa, niitä elämyksiä joita nyt niin kovasti korostetaan.
Lisäksi liikuntaharrastukseni suuri vaikutin on sosiaalisuus eli Juankosken Kuntoilijat. Samanhenkistä porukkaa ja monipuolista toimintaa kyykästä kirkkovenesoutuun!
Sanotaan että kun täyttää 40 niin siitä se alamäki alkaa! Uskon että liikunta ja elämästä nauttiminen lyövät edes hiukan jarruja moiseen mäkeen!
Aurinko paistaa ja lumikengät kutsuvat lenkille metsään! Palataan.
AVAINSANAT: aurinko, himoliikunta, liikunta, lumikengät, luonto, soutu
KATEGORIAT: hyötyliikunta, liikunta
Ei kommentteja
