23.10.2010 14:56
Velttous
Päivän valoisa aika vähenee vauhdilla, samoin käy oman aktiivisuusasteeni.
Kävelylenkille, sauvakävelylle tai jumppaan on tosi vaikea lähteä. Kaikki tekosyyt on
jo nyt lokakuussa kertaalleen käytetty.
Kuitenkin liikunta tekee tosi hyvää, happi virkistää ja ryhtikin pysyy suorempana.
Miten motivoisin itseni, miten voittaisin sen veltomman minäni?
itsensäkehittämisterveisin
Päivi, 5-kymppinen
18.9.2010 12:57
Ihanat aurinkoiset syysilmat ja taimiston raivaus ovat ehdottomia syksysuosikkejani!
Kunnon hikihommaa raivausahan kanssa, siinä näkee työnsä jäljen maiseman muuttumisena ja samalla ajatus taimien pelastamisesta saa sahan laulamaan innolla.
Rehevät lehtomaat kun antavat kuusen kasvuunlähdölle suuria haasteita. Ensin pitää pärjätä kasvussa heinikon, horsmien ja vatukon kanssa sitten vanhat kaskimaat puskevat pihlajaa oikein urakalla!
Sahailin jo viidettä päivää kaataen pihlajikkoa kunnes kypärän suojasta ja silmälaseistakin huolimatta iski pihlaja alaoikealta suoraan silmääni!
Auuuu!
Siinä olikin sitten keplottelua että pääsin aukolta pois! Teki mieli sulkea molemmat silmät ja huimasi kun könysin aukolta kohti tietä ja pihaa.
Kiitos hyvien naapurien joilta sain kyydin lääkäriin! Merirosvolappu silmään ja parinlaisia tippoja mukaan. Odottelua ja parantelua.
Kyllä sitä on vajavainen äkkisistään yksisilmäisenä!
Valonarkuus on pahinta. Ei oikein kärsi tihrustaa terveelläkään silmällä, saati katsoa telkkaria tai lukea mitään. Univelat on kyllä nyt tullut kuitattua!
Parin sisällä olo päivän jälkeen oli kyllä pakko päästä ulos! Sympatiat ovat suuret vanhuksia ja pitkäaikais sairaita kohtaan jotka joutuvat viettämään pitkät ajat sisällä.
Lierihatulla ja aurinkolaseilla varustautuneena läksin ulos, istumaan edes kuistille. Voi miten hyvältä tuntui raikas ulkoilma! Siitä pystyi nauttimaan silmät kiinni istuen ja sisään hengittäen kostean raikasta syysilmaa!
Tänään kävin jo postilla ja pomimassa omenia puutarhasta. Näkökyky on vielä sumea mutta valonarkuus on vähentynyt ja merirosvolappu siirretty ensiapuvarusteisiin.
Onneksi sataa tihuttaa. Raivaus urakka saa odottaa silmän kunnolla paranemista.
Mutta ulos täytyy tänään vielä päästä uudestaan virkistymään ja vahvistumaan.
Pauliina
23.8.2010 16:35
Ihana ilta.
Päätimme lähteä iltalenkille pojan kanssa, hän pyörällä ja minä kävellen.
Karvainen lenkkikaveri oli myös innolla lähdössä mukaan kun kelikin oli viilentynyt miellyttäväksi.
Aurinko paistoi ja sorainen kylätie oli hyvä kävellä.
Ilmassa tuoksui yhä paahtunut vilja vaikka sänget jo loistivatkin kullankeltaisina puinnin jälkeen.
Leppoisa, kiireetön liikunta tuntui todella hyvälle!
Oli hyvä vain askeltaa rauhassa, nauttia kiireettömyydestä ja katsella tehtyjen töiden jälkijä.
Tuli vahva kiitollisuuden ja elossa olemisen tunne.
Kaikki oli kohdallaan.
Pauliina
1.8.2010 14:35
Hupsista, kylläpä on kesä taas kulunut vauhdilla, onneksi kuitenkin sentään on lähes puolet vielä jäljellä ☺
Golfkierroksia on kertynyt hissukseen, pari mennyt oikein mieluisasti ja lopputuloskin on ollut hyvä. Monta kierrosta olen myös kiertänyt ihan liikunnan ilosta, varsinaisessa pelisuorituksessa ei ole todellakaan ollut kehumista. Toisaalta, ulkoiluna ja seurustelumuotona se on ollut parhaasta päästä. Tasoitus on pudonnut jo jonkin verran alle 30, mikä on innostanut, ehkä sitä vielä voi oppiakin!
Muuten kesään on kuulunut perhetapahtumia, tyttären häät ja pojalle perheenlisäystä. Siinä sitä on ollut yllin kyllin iloa ja ihmettelemistä. Lisäksi normaalia sukulointia ja Näsijärvipulikointia. Ja vähän on tullut rymisteltyä vadelmapusikoissakin, pakastimessa on noin 3 litraa itsepoimittuja.
Nyt kotosalla puuhastellessa on alkanut tuntua kummallista, aluksi nimeämätöntä kaipuuta jonnekin. Sellainen sisimmästä kumpuava kaiho korkealle.
Sitten tajusin sen. Tunturiin! Viime vuonna näihin aikoihin harjoittelin kotona kauppareissuilla rinkan kantamista. Siinä ostokset keikkuivat mukavasti selässä ja naapurusto varmaan ihmetteli reipasta askellusta.
Vuosi sitten elokuun puolivälissä koitti lähtö yöjunalla kohti käsivarren Lappia. Kymmenen päivän reissuun sisältyi runsaan viikon patikointi Haltitunturin valloituksen merkeissä. Avarat maisemat, määrätietoinen vaellus kohti seuraavaa etappia. Kaikki oli tässä ja nyt. Oli se juhlavaa! Vieläkin sitä voi itsekseen hehkutella.
Mutta nyt sitten on vissiin tullut jonkinlainen tartunta lapinhulluutta. Ainakin kova kaipuu olisi niihin maisemiin ja huippuja valloittamaan. Toistaiseksi ei tosin ole mitään konkreettisia suunnitelmia matkasta sinne päin. Jos ei nyt syksyllä onnistu, niin ehkä sitten keväällä hiihtokaudella…
Nautitaan nyt kuitenkin kesän riemuista kotomaisemissa, aion pelailla vielä monta kierrosta golfia ja tehdä kunnon kävelyretkiä. Ja jos saan vihiä mustikkamaastoista, pakastimessa olisi juuri niille sopivaa tilaa.
Raija, 60-kymppinen
24.7.2010 14:37
Kyllä on ollut kuumaa!
Auringossa vietetyn liikunnallisen työpäivän jälkeen ei ole enää tehnyt mieli liikkumaan. Hyvä kun on saanut juotua ja levättyä tarpeeksi!
Nyt on olo kuin rautakangella. Lihakset ovat aivan jumissa.
Lämpö varmaan piti lihakset notkeina mutta nyt ilman viilistyttyä jalkojen lihaksia särkee ja liikkeellelähtö on kankeaa sekä nykivää.
Nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja venytellä, pitkään ja rauhassa!
Kantapää ei mene lähellekkään pakaroita reittä venytettäessä. Lonkankoukistajat ovat aivan jumissa ja lonkkia tuntuu särkevän koko ajan.
Toistan samat varovaiset venytykset monta kertaa päivässä, keskittyen reisiin, lonkankoukistajiin ja pakaroihin.
Pikkuhiljaa jumit antavat myöden ja lihasten pakotuskin vähenee.
Tästä täytyisi tehdä työpäivän jälkeinen rutiini eikä antaa sohvan houkutukselle heti periksi.
Vaikka tietää venytyksen hyödyn ei vaan ole saanut itseään liikkeelle ja antanut kotitöidenkin olla tärkeämpiä kuin itsestä huolehtimisen.
Mutta nyt on ryhdistäydytty ja ihanaa kesää on vielä jäljellä niin liikkumiseen kuin nautiskeluunkin.
Pauliina
7.7.2010 17:07
Suomen Ladun leiripäivät vietettiin kauniilla Suomussalmella viime viikonloppuna.
Sää suosi telttailua ja vaelluskisaa johon otin osaa latuyhdistyksen joukkueessa. Vaelluskilpailussa testataan joukkueen erätaitoja sekä luonnontuntemusta.
Kisassa edettiin suunnistaen tehtävärastilta toiselle. Rasteilla oli joitain kirjallisia kysymyksiä sekä päästiin näyttämään käden- sekä ensiaputaitoja.
Meidän latuyhdistyksestä oli joukkue mukana vaeltamassa ensimmäistä kertaa. Mukavat muistot saatiin mukaan vaikka loppumatkasta tuntui jo puhti loppuvan!
Maasto oli erittäin monipuolista, kaunista kangasmaastoa, suota sekä taimistoa. Viimeisellä suopätkällä oli todella märkää ja jalat kastuivat kun vaelluskengän varsi hörppäsi vettä!
Mukana joukkueilla oli edeltä määrätyt varusteet joihin kuului esimerkiksi puukko ja kirves, kynä sekä ensiapuvälineet.
Heti ensimmäisellä rastilla puukotin palan pois sormesta mutta onneksi mukana olleista ea- välineistä sain laastarin sormeen ja pääsin jatkamaan puukon kanssa tuhertamista.
Lähes viiden tunnin rivakan metsäkeikan jälkeen oli ihanaa päästä suihkuun ja syömään!
Kisa antoi kyllä taas retkeilyintoa! Pitäisi vaan useammin ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä retkelle!
Parasta kuitenkin leiripäivillä oli tuttujen tapaaminen! Ympäri Suomea on tullut ystäviä joita tapaa oikeastaan vain leiripäivillä.
Mukavaa oli yhdessä tuumia rastitehtävien oikeita vastauksia ja kerrata päivän kulkua.
Yhdessä vietettiin iltaa tanssien ja rupatellen. Rakastan tanssimista! Hieno tapahtuma jossa voi yhdistää kaksi suosikkilajia, retkeilyn ja tanssin.
Viikonloppuna kyllä irrottautui arkirutiineista täysin. Tuntui kuin olisi ollut reissussa pidemmänkin aikaa!
Pauliina
27.6.2010 10:32
Ihana kesäilta, aurinkoinen ja täynnä vahvaa kesän tuoksua!
Kuin kevään linturetkelle kannattaa nyt lähteä kasviretkelle bongaamaan monia luonnonkukkia.
Jo nyt Juhannuksena löytyy luonnosta paljon kukkivia kasveja ja tietysti erilaiset heinät, sarat ja saniaiset.
Juhannuspäivän grillausherkkuja oli hyvä sulatella leppoisalla kävelyllä, tuijotellen tienvarsia ja muistellen kasvien nimiä.
Minun peruskouluaikanani ei tarvinnut kasveja sen kummemmin opetella saati kerätä kasviota. Nyt aikuisijän opiskelussa pääsin keräämään 80 kasvin kasvion. Se oli hienoa puuhaa!
Ihan pakon sanelemana sai unohtaa muut työt ja luuhata luontoa kasvion kanssa!
Tutuksi tuli monia uusia kukkia ja heiniä, saroista puhumattakaan.
Nyt yritän ylläpitää opittua ja oppia muistamaan uusiakin kasveja.
Eri violetin sävyissä kukkivat metsäkurjenpolvet ovat nyt kukkeimmillaan, koiranputket, harakankellot ja ojakellukat kukkivat ojanvarsilla kauniina.
Viimekesänä löysin peltotien varresta harvinaisiksi käyneitä hirvenkellon komeita ja korkeita kukkia. Ilokseni samasta paikasta löytyi niiden nuppuja taas!
Puronvarren majesteettiset kotkansiipisaniaiset ovat jo avautuneet ja kaunis heinä nuokkuhelmikkä lumoaa kauneudellaan!
Paljon on kukkia vielä avautumatta joten kasviretkiä kannattaa tehdä läpi koko kesän!
Suomen luonto on uskomattoman monipuolinen ja kaunis! Samalla tulee hoidettua omaa terveyttään rauhallisella liikunnalla ja rentouttavalla, aistejä ärsyttävällä tavalla.
Pauliina
10.6.2010 17:44
Suunnitelmissani on testata omaa kävelykuntoani osallistumalla nyt perjantaina KESÄYÖN MARSSILLE,
joka järjestetään Vantaan Hakunilassa. Tapahtuma on jo perinteinen. Liene 12. kerta.
Mukana olen ollut kaksi kertaa. Kävelysauvojen kanssa ja ilman.
Ilmassa on suuren liikuntajuhlan tuntua.On verryttelyä, venyttelyä, muuta ohjelmaa ja paljon väkeä
Tapahtuman ideana on kävellä yhdessä, ryhmässä, kimpassa, kauniissa kesäyössä joko 10, 20 30 tai 40 km.
Huolto pelaa.
On hauska testata omaa kävelykuntoa. Jaksanko? Tuleeko rakkoja? Saanko hiertymiä? Toimiiko kenkäni?
Miljoonia kysymyksiä ja jännitysmomentteja liikkuu päässäni, miten voisin valmistautua, tankkaanko pastalla
perjantai työpaikkalounaalla?
Olen testannut jalkineita ja luotan vanhoihin lenkkareihini. Olen ne hyvin sisäänkävellyt.
Perjantaina se selviää.
Päivi, 5-kymppinen
4.6.2010 21:36
Työkiireet painavat päälle , kotityötkin pitäsi keretä tekemään ja vielä lähteä erikseen kuntoilemaan…
Mutta mikä onkaan parempaa kuntoilua ja hyötyliikuntaa kun puutarhan hoito ja varsinkin ruohon leikkuu.
Meidän pihamaa on iso ja suurimmalta osaltaan nurmea joka näin alkukesän hurjassa kasvussa on leikattava ainakin kerran viikossa .
Treffit vetävän mutta perästä käveltävän leikkurin kanssa vie ainakin kolme tuntia jos haluaa leikata suurimman osan nurmesta.
Hauista rasittava nyhtäisy ja mars matkaan!
Ensimmäisen tunnin jälkeen suuta kuivaa mutta kiertelen istutukset tarkasti auringon paistaessa lämpimästi.
Toisen tunnin jälkeen päätän ajaa vain ne osat joissa voikukat rehottavat keltaisina.
Kolmannen tunnin jälkeen askel jo painaa ja mieleen muistuu että perhosten alkukesän hyvää ravintoahan ovat juuri voikukat.
Päätän jättää loput voikukat leikkaamatta ja kaunistamaan pihapiiriä.
Ihan vaan perhosten parhaaksi…
Pauliina
21.5.2010 19:55
Retkeilyssä on sitä jotain! Tärkeintä ei ole nopeasti perille pääseminen vaan matka itse.
Vielä kun retken saa jakaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa on se yhtä juhlaa, kelistä riippumatta.
Aina löytyy jotain nähtävää ja tutkittavaa jonka haluaa jakaa toisen kanssa.
Koulun kolmipäiväinen kevätretki suuntautui Kolin maisemiin. Mikäpä oli liikkua kansallismaisemassa kun lämmin sää räjäytti esiin monenlaisia kasveja ja puihin lehdet. Lintukuoro lauloi ja aurinko helli helteellä.
Retkellä ei saa olla kiire tai liian tiukka aikataulu. Mekin etenimme rauhallista tahtia välillä huilaten ja maisemaa ihaillen.
Erilaisten luontoaiheiden mukaan nimetyt polut antoivat tietoa niin kasveista ja geologiasta kuin meidän alastamme luonnon ennallistamisesta sekä sen monimuotoisuudesta.
Mukavaa oli porukalla tunnistaa maasta työntyviä kasvien alkuja ja ihailla hyvin hoidettuja perinnebiotooppeja.
Tärkein retkeilyväline ovat hyvät kengät. Ne eivät tarvitse olla kaupan kalleimmat vaan kunnolla jalkaan sopivat. Muita varusteita voi sitten hankkia myöhemmin vaikka alennusmyynneistä.
Aina ei tarvitse lähteä Lappiin asti. Omalta seutukunnalta löytyy varmasti mielenkiintoista nähtävää vaikka päivä- tai viikonloppuretkelle. Sitten kun kokemusta karttuu voi suunnata pidemmälle reissulle kaikki varusteet mukana kantaen.
Eri luonnon- ja kansallispuistoista on helppo aloittaa retkeily. Reiteistä löytyvät hyvät kartat ja ne on luokiteltu vaikeusasteen mukaan. Huonompikin suunnistaja pärjää varmasti sillä reitit ovat yleensä hyvin merkityt.
Retken kruunaavat eväät! Ulkoilmassa ja liikunnan jälkeen ruoka maistuu liiankin hyvin! Elävällä tulella valmistettu ruoka savuaromeineen on yksi retkeilyn kohokohdista, nuotiokahveista puhumattakaan!
Meillä oli upea reissu! Päätimme aloittaa vuosittaiset tapaamiset retkeilyn merkeissä. Siinä tulee pidettyä yhteyttä toisiin ja tutustuttua uusiin kohteisiin eri puolella Suomea.
Viikonlopunkin reissussa kerkiää hyvin päivittää toisten puuhailut ja parantaa maailmaa oikein urakalla.
Pauliina
14.5.2010 15:43
No niin, eilen pelasin sitten sen kauden ensimmäisen golfkierroksen. Sää oli kuin morsian ja linnut visersivät.
Into oli kova ja odotin mielenkiinnolla, miten taitoni olivat talvehtineet. Pari ekaa väylää sujui yllättävän hienosti, avaukset lähti oikeaan suuntaan ja aika pitkälle. No putit ei ihan menneet nappiin, mutta muuten sujui mainiosti. Tämähän on kivaa.
Peliseuraksemme osui arviolta 7-kymppinen mies, joka pelasi todella varmaotteisesti. Tämä on laji, jossa yleensä ikä ja kokemus lisää taitoja ja osaamista.
Väylältä toiselle kuljettaessa ihailin kirkkaan sinistä taivasta ja vihertävää aavistusta koivujen hiirenkorvista. Myös monenmoisia lintujen ääniä kuului. Väylien vesiesteissä uiskenteli vesilintuja ja yläpuolella liihotti joutsenia. Selvästi kesä lähestyy.
Loppua kohden huomasin, että väsymys hiipii. Piti muistaa juoda vettä paljon, koska aurinko helotti ja lämpöasteitakin oli 17. Väsymyksen myötä keskittyminen alkoi rakoilla ja varsinkin lähipelin takkuilu tuskastutti. Jaaha, ei näköjään kunto vielä riitä koko kierroksen keskittymiseen.
Muistan kuinka 10 vuotta sitten naureskelin koko peliä. Tuota verkkaista kävelyä voin kokeilla sitten kun olen niin vanha, etten enää muuta jaksa. Ne sanat olen pyörtänyt jo moneen kertaaan. Koko kierrokseen sisältyy noin 4-5 tunnin kävely sekä reilun 10 kg bägin vetäminen. Energiaa vaatii eniten kuitenkin itse pelaaminen ja kurinalainen keskittyminen.
Raija 6-kymppinen
4.5.2010 14:31
Pumppaava kävelysauva on testattu, ja hyväksi tai hauskaksi havaittu.
Sauvakävely on helppo ja tehokas harrastus. Hyvä lisä tavalliseen kävelyharrastukseen. Olen sauvakävellyt vuosia, säännöllisen harvakseen.
Olen myös kiinnostunut lajin kehityksestä. Euroopassa Nordic Walking onkin tehokkaan hauskasti tuotteistettu. Urheiluliikkeistä löytyy sauvakävelyyn niin asuja, jalkineita kuin asusteitakin.
Minullakin on hauskat täsmäsauvakävelyhanskat. Yksi täysi sormi ja muut puolikkaita. Tosin käytän sauvaillessa tavallisia nahkahanskoja.
Sauvakävelen ympäri vuoden, joten piikeilläkin on suuri merkitys. Pitoa pitää löytyä. Valintani onkin joustopiikit.
Kuulin ruotsalaisten kehittämästä Bungy Pump kävelysauvoista, joten heti piti päästä testaamaan.
Bungy Pump, joustavat kävelysauvat, pehmentävät sauvojen tärähtelyä ja siten säästävät kyynärpäitä sekä hartioita. Sauvan säädeltävä pituusmitta on omaan kainaloon asti.
Oli hauskaa ja keinahtelevaa kävellä joustavilla sauvoilla ja liene aika tehokastakin. “Allit” ainakin saavat kyytiä.
Kevään viimeisiä jumppatunteja vedetään juuri nyt. Vapun kunniaksi meillä oli aiheena Zumba. Opin että Zumballa saa hyvin rangan kuntoon koko matkalta; kaularanka, rintaranka ja selkäranka. Nyt harjoittelen sitä.
Annan vielä talven viimeiset kehut tehosuksilleni, voitelutta valmiille. Pallaksen vapun laduilla, + 5, pito oli mahtavaa ja luisto sopivaa. Nämä toimivat minulla! Odotan jo innolla uusia latuja.
Päivi, 5-kymppinen
28.4.2010 14:59
Olin onnistunut välttämään flunssan koko talven kunnes viikonloppuna tuntui kurkku kipeältä, lihaksia särki ja olo oli kuin piestyllä.
Tietysti vielä ulkona paistoi aurinko lisäten surkeaa oloani.
Olotila koheni kummasti kun sain ennakkoon äitienpäivälahjaksi hienot kiikarit! Upea lahja kiilasi heti toiseksi kolme vuotta sitten äitienpäivälahjaksi saadun kevyen ja näppärän moottorisahan jälkeen!
Ulos ei vielä kyennyt lähtemään mutta kiikaroin innolla ikkunasta kuoveja, rastaita sekä lokkeja.
Tänään oli jo sen verran hyvä olo että ulos oli päästävä. Lämpimästi päälle, kiikarit kaulaan ja koira hihnaan, eikun linturetkelle!
Koiran mukaan otto linturetkelle ei ole parhain idea! Reippaaseen liikuntaan tottunut koira vaati kovempaa menoa vetämällä eikä voinut ymmärtää miksi piti jatkuvasti pysähdellä kiikaroimaan.
Heti kotipihassa nähtiin hienosti tuulen mukaan liitelevä hiirihaukka sekä peippoja. Siis puoli kuuta enää kesään jos on vanhoihin sanontoihin uskomista!
Mitähän talven täällä viettävät linnut mahtaavat tuumia nyt kun ilmassa soi mitä moninaisin linnunlaulu ja tutuissa ympyröissä lentelee niin paljon uusia naamoja?
Suunta kohti mökkirantaa. Tie oli yöpakkasten jäljiltä mukavan kova kävellä , tahti piti vaan muistaa pitää rauhallisena.
Ojan ravissa näkyi jo ensimmäisiä kevään kukkijoita, leskenlehtiä vaikka varjokohdissa ja metsän laidoilla on vielä lunta.
Järven jäät olivat jo sulaneet rannasta irti ja virtakohdissa uiskentelikin sorsia, telkkiä ja yksinäinen joutsen.
Ihanaa oli istua laiturilla auringossa ja tarkailla lintujen puuhia! Koira nujusi kainaloon huomiota ja rapsutusta kerjäten.
Kylmä tuuli ajoi viimein kotimatkalle. Vaikka kuinka yritti kävellä hitaasti nousi hiki selkään ylämäessä. Toipilas mikä toipilas!
Mutta onneksi kurkkuun ei enää koske! Kyllä tämä äkkiä ohi menee kun malttaa vaan nyt kunnolla parannella.
Pauliina
22.4.2010 11:20
Nyt se alkoi, ei suinkaan mummon pesu vaan kevään piha- ja metsätyöt.
Puutarhassamme kasvaa perinneperenna Suomen tatarta, jonka pitkät tömäkät varret odottivat pois viemistä.
Parituntisen kun olin pienillä kottikärryillä varsia kompostiin kärrännyt päätin luovuttaa.
Traktorin kauhaan mahtuisi tavaraa kerralla paljon enemmän ja kun poikakin oli kärttänyt konehommia päätin jättää työn hänelle.
Vuorossa odotti suurempi kevättyö läheisellä aukolla.
Istutin kolme vuotta sitten 9000 kuusen taimea jotka ovat osa minun pitkän tähtäimen suunnitelmaa, jossa tulevaisuudessa voisin viedä lapsenlapset seikkailemaan mummon istuttamaan metsään.
Saappaat jalkaan, mukaan juomista ja vanha kunnon heinäharava.
Aukolle kävellessä yksinäinen joutsen suorittaa ylilennon haikeasti huudellen.
Eikun harava huiskimaan!
Osa taimista on jo niin isoja etteivät minua tarvitse, vaan työntyvät kuloheinän alta reippaasti kohti taivasta.
Hitaammat ja hennommat taimet ovat taipuneet aivan maata vasten heinän alle ja jäävät sinne jos en niitä hiukan avusta.
Aurinko paistaa lämpimästi ja välillä on istahdettava kannolle juomaan ja huilaamaan.
Talvisten vierailijoiden jätökset kielivät paikalla käyneen niin hirvet ja teeret kuin jäniksetkin.
Ympäriinsä levinneet linnun höyhenet ja jäniksestä jäljelle jäänyt käpälä kertovat aukon elämästä omalla karulla tavallaan.
Iltapäivä on jo pitkällä kun saan työn valmiiksi. Kumpuilevalla aukolla on tullut talsittua jo 4 tuntia.
Käsissä polttelee kaksi pientä rakkoa, käsivarret ja jalat tuntuvat raskailta.
On todella hyvä mieli! Pienet kuusen taimet saavat hyvän alun kesän kasvulle.
Tyytyväisenä nostan haravan olalle ja kävelen kotiin.
Tulevaisuuden unelma on taas askeleen lähempänä!
Pauliina
19.4.2010 11:33
Viikonloppu meni Suomen Ladun kevätpäivillä ja liittokokouksessa Helsingissä. Täytyy sanoa että latulaisuus on minun elämäni suola!
On aina mahtavaa kokoontua yhteen, tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Meitä kaikkiahan yhdistää rakkaus liikuntaan joten uusien ihmisten tapaaminen on helppoa eikä jutunjuurta tarvitse kauaa etsiä.
Tulee mieleen oma liittymiseni Latuun. Paikallislehdessä oli ilmoitus kaikille avoimesta sauvakävelyopastuksesta. Sauvakävely oli silloin uutta ja päätimme ystäväni kanssa lähteä oppia hakemaan.
Mukavan kävelyreissun jälkeen ystäväni sanoi että liitytään yhdistykseen. Niin tätä latulaisuutta on kestänyt pian 10 vuotta!
Joten tästä hyvästä elämäntavasta saan kiittää 30 vuotta vanhempaa ystävääni! Hyvien ystävienhän välillä ei ijällä tai ammatilla saati tittelillä ole mitään merkitystä. Saman asian löysin Ladusta ja latulaisista, olen saanut kaikenikäisiä ystäviä ympäri Suomea!
En tiedä mitään muuta yhtä monipuolista ja laajaa yhdistystä johon ovat tervetulleita niin totisemmin urheilevat kuin me tavalliset harrastajatkin yhtä arvokkaina ja tärkeinä!
Päivillä oli ohjelmassa myös kävelykokous jossa tuumailtiin yhdistysasioita ensin pareittain ja välillä ideoita yhteen kooten koko porukalla. Kävelytahti pidettiin rauhallisena ja välillä taisi ajatuksetkin karkailla muihin aisoihin. Suosittelen kovasti ideaa!
Viikonlopusta paljon virtaa saaneena päätän suunnata sauvakävelylle tutulle metsätielle. Mukavaa nähdä kevään edistyminen ja muistella menneitä tapahtumia.
Varsinkin paluumatkan junaseikkailut tulevat “hyrräyttämään” ja nostamaan hymyn huulille vielä monta kertaa!
Pauliina
14.4.2010 16:47
Viimeiset koulupäivät ovat käsillä sisältäen esityksiä, arviointeja ja ennenkaikkea armotonta jännittämistä.
Olen oikein mestari jännittämään mahallani! Siihen koskee ja kerrankin mahamakkarat tuntuvat kovilta ja kiinteiltä.
Väliyö tuli nukuttua huonosti vatkaten mielessä asioita, mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä toisella tavalla.
Loppujen lopuksi ihan turhaa säätämistä mutta minkäs luonnollesi mahdat?
Onneksi tähän väliin tuli kotipäivä ja tiedän miten purkaa jännitystäni.
Sauvat käteen ja lenkille!
Alkuun suljen kouluasiat mielestä tietoisesti ja tarkkailen ympäristöä. Miten lumet ovat sulaneetkaan ja linnunlaulukonserttiin on liittynyt uusia ääniä. Jopa marjarosvo räksänkin näkeminen saa olotilan kohentumaan!
Matkan edetessä jännitys häviää, rentoudun ja nautin liikunnasta!
Raitis ulkoilma ja sopivan raskas ruumiillinen työ takaavat hyvät yöunet ja selkeämmät ajatukset.
Olen huomannut monesti kun joku asia on jäänyt vaivaamaan niin liikkumisen jälkeen se ratkeaa kuin itsestään.
Mielenkiintoisia olisi tietää miten kävelykokoukset ovat onnistuneet. Juoksuttaako johtaja alaisensa piippuun niin henkisesti kuin ruumiillisesti?
Sään ainakin luulisi vaikuttavan paljon. Räntäsateeseen ajetut alaiset tuskin kiittelevät pomoaan!
Lenkin jälkeen on todella hyvä ja rento olo!
Pois turha vouhotus ja säätäminen, giljotiini on edessä vasta huomenna!
Aurinko paistaa nyt. Eletään hetkessä!
Pauliina
11.4.2010 12:09
Sauvakävelukausi on avattu!
Oikeastaan tätä lajivaihtelua voisi verrata kausiruokiin. Sulalla maalla liikkuu eri tavoin kuin lumella. Eipähän käy kyllästyttämään lajien kirjo!
Lumet ovat ottaneet kyytiä ja tuttu metsäautotien lenkki alkaa olla kohtuullisessa kunnossa.
Reittiään täytyy kyllä seurata sillä välillä routa kantaa ja välillä upottaa löllö.
Sauvoista saa hyvää apua sivuhyppyihin ja lätäköiden ylityksiin.
Puhumattakaan reippaista ylämäkien nousuista ja laskuista. Ylösnoustessa voi kurittaa käsivarsien alleja ja alamäessä polvet saavat helpotusta sauvojen tuesta.
Pilke silmässä olen myös sanonut että iloisesti kiviin kilkattavat sauvat ilmoittavat metsän pedoille tulostani. Jäljistä päätellen käytämme joskus samoja reittejä.
Voi siis sanoa sauvojen antavan tukea, vauhtia ja turvallisuuden tunnetta!
Luonto muuttuu nyt jatkuvasti! Sulamisvesistä täyttyneet ojat ja lätäköt houkuttelevat purojen tekoon – sauvoilla tietenkin.
Aukon laidan koivikosta kuuluu teerien kukerrus ja kuusimetsässä laulelevat tiaiset.
On hienoa seurata kesän tuloa samalla kun hoitaa omaa kuntoaan!
Pauliina
7.4.2010 9:56
Asioilla on taipumus kasaantua!
Ensin menee viikkokin ettei tapahdu mitään ihmeitä ja sitten ilmaantuu kaksi mielenkiintoista retkeä ja tietysti samalle päivälle!
Kansalaisopiston linturetki starttaa heti aamu yhdeksältä ja latuyhdistyksen lumikenkäretken vetoon olisi lähdettävä puoliltapäivin.
Pikku järjestelyillä pääsen mukaan molempiin! Mukaan vaan lämpimiä vaatteita ja tanakasti eväitä, eikun reissuun!
Peltoaukean laidassa kiikaroitiin innolla jo kevään tuomia siivekkäitä ja talviasukkeja.
Saimme ihailla ukkoteeren ruokailua koivikossa, töyhtöhyyppiä sekä innokkaasti laulavia pikkulintuja.
Sykettä nosti vetäjän innostunut peto – hihkaisu! Kiikarit kääntyivät kaikilla metsän yläpuolella kaartelevaan isoon lintuun.
Nuori maakotka liiteli sulavasti ilmassa! Kaukoputken läpi näkyivät siipien vaaleat laikut ja sormimaiset kärjet. Upea ilmestys ja lähes kivenheiton päässä kodistani!
Kellon lyödessä kahtatoista oli vaihdettava porukkaa reippaisiin lumikenkäilijöihin.
Olimme odottaneet hienoja hankijaisia pääsiäiseksi mutta rakeinen, märkä lumi määräsi retken pidettäväksi jo valmiiksi poljetulla uralla.
Hieman meinasi ajatukset karkailla kaartelevaan kotkaan mutta iloinen ja puhelias porukka tempaisi mukaansa.
Tauolla käristettiin makkaraa ja harjakaisiksi juotiin kahvit. Miten hyvältä se nuotiokahvi maistuukaan!
Ensi kertaa lumikenkiä kokeillut Martti 70v. totesi ettei homma ole hiihtämisen veroista liikuntaa mutta mielenkiintoista oli kokeilla lajia.
Kuusi tuntia raittiissa ulkoilmassa hyvässä seurassa! Voiko päivänsä enää paremmin viettää!
Pauliina
5.4.2010 12:12
Valoisat aamut tekevät heräämisen helpommaksi ja ylösnousu sujuu mukavasti. Linnunlaulukin jo kuuluu ikkunan takana, lieköhän se mustarastas, joka lurittelee lähipuussa?
Uusi aamukävelyinnostus tuli kälyn luona pääsiäisvierailulla. Siellä kun vieraat vietiin reilun tunnin reippaalle kävelylle aamuyhdeksältä yhden kahvikupin voimalla.
Aamiaista oli luvassa vasta lenkin jälkeen. Etukäteen epäilin omaa suoritustani. Yleensä koneistoni käynnistyy vasta aamupalan jälkeen. Mutta maassa maan tavalla. Tätähän meille on viime aikoina tolkutettu.
Kahvikupposen ääressä karisivat enimmät unet ja lenkille lähdettiin ulkoilutamineissa ”powerwalking” –tyyliin. Heräilevä maisema oli vielä hiukan sumuinen mutta linnut olivat jo täydessä vireessä. Ja näkyi pellolla jo yksi jäniskin vilistävän.
Reipas kävelyvauhti pani välillä puuskuttamaan ja nosti pienen hien pintaan, mutta matka joutui mukavasti porukan jutustelun siivittämänä. Siinä ehdittiin käydä läpi itse kunkin tulevia matka- ynnä muita suunnitelmia sekä ihmetellä ja ihailla tien varren asukkaiden talonpitoa.
Lenkin jälkeen kokattiin yhdessä runsas aamiainen ja kehuttiin itseämme ja toisiamme aamun saavutuksesta. Sukulaisvisiitti oli kaiken kaikkiaan kiva ja siitä jäi vielä tuliaisina uusi aamulenkkikäytäntö.
Raija, 6-kymppinen
