Kirjoitukset kategoriassa ‘kyykkä’

10.7.2011 21:02

Papit ja akat laskennassa

Matkasimme Ladun leiripäiville Vantaalle hikisissä tunnelmissa.

Tarkoituksena oli ottaa osaa muun ohjelman lisäksi kyykkäkilpailuihin.

Harjoittelu oli jäänyt aika vähiin ja mielessä pyörivät muiden Latujen kovat kilpailijattaret.

En ole kauhean voitontahtoinen mutta nyt olin päättänyt ottaa vähän totisemmin. Leiripäivien henkilökohtainen kirkkain kyykkämitali puuttuu vielä.

Lauantainen kisapäivä alkoi jo kuumissa merkeissä. Onneksi kilpailu päätettiin aloittaa aikaisemmin ennen kuin lämpötila nousisi äärimmilleen.

Raahasin mailat kentän laidalle ja huomasin heti varjossa istuvan Kuusaan Ladun huippuheittäjättären. Vastus tulisi olemaan kova.

Pian pääsimme pelin alkuun. Ensimmäiset heitot menivät aika hyvin ja keskityn tosissani osumaan kyykkiin.

Pian silmäkuopatkin olivat täynnä hikeä ja maila tahtoi lipsua hikisestä kädestä.

Ensimmäinen puolikas meni kuitenkin hyvin. Olin tyytyväinen heittoihini.

Sillälailla. Onnistuin lisäämään pisteitäni tarvittavan vähentämisen sijaan! Rajalla nököttänyt yhden pisteen arvoinen kyykkä eli pappi pyörähti keskemmälle kenttää lisäten arvoaan kahteen pisteeseen. Voi itku.

Kuusaan Kirsti heitti hienosti ja hänen kenttänsä tyhjeni kyykistä nopeammin kuin minulla.

Pian pelit olivat ohi ja pääsimme varjoon huokaisemaan.

Tyytyväinen täytyy olla vaikka se kultainen jäikin taas saamatta. Väliäkö voitolla, mukavaa ja rentoa oli pelata mahtavan haastavaa perinnepeliä!

Seurasimmemme vielä miesten hurjia heittoja ja tarkkoja osumia.

Kentällä vallitsi iloinen ja voisi sanoa yhteenkuulumisen ilmapiiri. Kannustimme toinen toisiamme ilman tiukkaa vääntöä tai hammasten kiristelyä.

Syksymmällä on tulossa vielä aluekilpailut Savonlinnassa.

Pitänee aloittaa harjoitteleminen.

Kullan kiilto taas silmissä.  No jaa, mukana tapahtumassa ainakin.

 Pauliina

8.9.2010 9:37

Kyykintää

Akkoja, pappeja, karttuja ja rajarikkojen tarkkailua.

Vuosittainen Savo – Karjalan latualueen kyykkäturnaus pidettiin viime viikonloppuna.

Aamu varhain pakattiin sauvat kyytiin ja käännettiin nokka kohti Joensuuta ja pian olimmekin perinnepelin pyörteissä.

“Kyykkä tekee nöyräksi”, näin totesi yksi pelin veteraaneista. Totta! Vaikka kuinka olit heittävinäsi sauvan eli kartun kohti kyykkäpalikkaa, saattoi matkalle ilmaantua monta mutkaa ja hyväksi tarkoitettu osuma menikinkin surkeaksi ohiheitoksi!

Minulla ei ole suurta kilpailuviettiä mutta mukaan on aina mukava lähteä sillä kisoissa tapaa ihmisisä joita ei muualla tule nähtyä.

On mukava kerrata kuulumisia pelin sivussa. Vaikka sivusta sataa heittoohjeita pysyy keskustelumme usein muissa asioissa.

Välillä piti jo komentaa miehiä poistumaan naisten pelistä! Meillä kun oli ihan omat leppoisat pelit käynnissä.

Kuuden pelatun pelin jälkeen käsivarren voimat olivat hyytyneet ja onneksi pystyi jo siirtymään seuraamaan toisten peliä.

Päivä oli jo pitkällä kun tarkkojen pistelaskujen jälkeen julistettiin voittajat. Jokainen pappi ja akka oli kirjattu pöytäkirjoihin ja ohiheittojen määräkin ratkaisi pronssimitalin saajan!

Nyt on taas uutta intoa harjoitella! Ensi vuonna lyön oman tulokseni varmasti!

No, mukaan lähden kuitenkin tuttuja tapaamaan,  jäi ne harjottelut mihin tahansa!

Pauliina

14.5.2010 14:56

Savotassa ja pelien pyörteissä

Keväällä on töitä enemmän kun kerkeää tehdä. Liikunta painottuu hyötyliikunnan ja ruumiillisen työn tekemiselle.

Onneksi työt ovat ainakin lihaskuntoa kasvattaa hommaa joten huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea.

Olin halkosavotassa. Talven myräkät olivat kaataneet mökkitontilta pari isoa kuusta jotka nyt sahasin ja haloin saunapuiksi.

Rankkaa puuhaa, kyllä metsureille täytyy nostaa hattua! Työasennot eivät ole helpoimmasta päästä ja sahakin painaa, varsinkin loppupäivästä yllättävän paljon.

Piti muistaa nostaa jaloilla ja jännittää mahamakkaroita selän tueksi. Illalla ei tarvinnut unta houkutella, olin aivan poikki!

Aamulla selkä tuntui oudon lyhyeltä ja päivä pitikin aloittaa lihasten rauhallisilla venyttelyillä.

Kesä on jo ihan ovella ! Ulkona tuoksuu multa ja ruoho, käki kukkuu ja navetan räystään alla pesivät haarapääskyt ovat tulleet. Ihanaa kun tulee kesä!

Latuyhdistyksen kesäinen kerran viikossa tapahtuva kyykän peluu alkoi eilen. Kyllä oli heittojen suunta hukassa! Karttu lensi aina ohi kyykkien, onneksi sentään loppuajasta alkoi heittorytmi löytyä ja pari kunnollista osumaakin tuli.

Liekö syynä ollut savotan jälkeinen lihasten kipeytyminen tai varmaan vaan harjottelun puute pitkän talven jälkeen.

Kyykässähän yritetään puisella mailalla, kartulla heittäen saada pieniä puupalikoita, kyykkiä ulos pelialueelta. Kyykkä kilpailussa pelataan henkilökohtaiset, pari- ja joukkuepelit. Me pelailemme vaan kaikki yhdessä, ihan rennolla meiningillä, välillä tarinoiden ja maailmaa parantaen.

Ehkä sitä ensikerralla osuu jo paremmin, toivotaan niin.

Lasten kanssa pelattiin pesäpalloa. Kolmesta hyvästä osumasta vaihdettiin lyöjää, lukkaria ja kiinniottajaa. Mukavaa oli verestää vanhoja oppeja!

Alakoulussahan sitä pesistä pelattiin paljon, välitunnitkin. Muistan kun yläkoulun ensimmäisenä  päivänä luokanvalvojamme sanoi että nyt ei sitten välitunnilla enää mitään juoksennella tai pelata, ollaanhan sitä yläasteella! Eikä sitä sitten mitään liikuttu, notkuttiin vaan välitunnit.

Tänäpäivänä on onneksi jo toinen käytäntö ja oppilaita rohkaistaan liikkumaan mahdollisemman paljon.
 Pauliina

5.3.2010 15:31

Muatiainen ja mehtäläinen

Nuo kaksi termiä kuvaavät minua oikein hyvin! Olen 41 vuotias maalla asuva aikuisopiskelija ja maatilallinen. Kun siihen lisätään äiti sekä latuyhdistysaktiivi on kattaus aika valmis.

Liikunta on ollut elämässäni mukana lapsesta asti, lähinnä nautiskeluna ja mukavan puuhailuna kuin kilpailuun tähtäävänä treenaamisena.

Aikuisikään kestänyt hevosharrastus toi mukanaan monenlaisia tapahtumia ja seikkailuita lähimetsistä raviradoille.

Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat tärkeitä minulle. Lähimetsää tulee koluttua niin lumikengin talvella kuin sauvojen kanssa kesällä.

Tuntuu että luonnosta saa voimaa ja siellä rauhoittuu kaiken tohinan keskellä. Siellä saa ajatella omiaan ja ajatukset selkeytyvät monta kertaa. Luonnossa kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa.

Olen retkussa retkeilyyn , se sai minut liittymään latuyhdistys Juankosken Kuntoilijoihin. Pian kymmenvuotinen latu-ura on tuonut mukanaan uusia liikuntamuotoja ja ihania samanhenkisiä ystäviä.

Yhdessä liikkuminen ja puuhaaminen on ollut minulle kotona työskentelevälle tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen lähde. Kun samat päivärutiinit toistuvat jää helposti jumiin samoihin kaavoihin ja ajatuksiin.

Liikuntatapoja on tullut järisytettyä melonnan, kyykän ja kirkkovenesoudun opettelulla.

Varsinkin melontaan innostuin kovasti – se sopii minun vartalolle! Kesäillan mitä parhain nautinto on melontalenkki järvellä, tarkkailla lintuja ja vesikasveja aivan vedenpinnan tasolta!

Kyykkä tuo Karjalainen perinnepeli on mahtava käden ja silmän yhteistyön harjoittaja ja ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma.

Pelaamme kesällä kerran viikossa ja osallistumme sitten latualueen kilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä.

Kyykkää ei voi ottaa liian vakavasti! Alkukesän heitot lähtevät minne sattuu ja osumatarkkuus kyykkiin on hakusessa, todella!

Kaiken kaikkiaan liikunta tuo hyvää oloa. Seuraa silloin kun on sitä tarpeen ja omaa rauhaa kun siltä tuntuu. Suurista metsistä.

Pauliina, 4-kymppinen