Kirjoitukset kategoriassa ‘Lappi’

26.9.2011 10:00

Vaelluksia tunturissa ja bussilla Suomineidon pään ympäri

Kiilopäällä, Saariselän tunturialueella, oli alkava ruska, sopulit vilistivät kanervikossa ja aurinkokin välillä pilkahteli. Olin viiden naisen vaellusporukan mukana ihailemassa tunturilapin aavoja maisemia.

Kiilopäällä pääsi joka aamu opastetulle kuuden tunnin vaellukselle oppaan mukana. Päivävaellukselle lähdön voi päättää joka aamu erikseen, ilmoittautumista ei tarvita, kunhan ilmestyy lähtöpaikalle sovittuun aikaan.

Oppaan mukana pääsee tietysti uusille reiteille, koska kuljetaan myös merkittyjen polkujen ulkopuolella. Maasto on valtaosin melko helppokulkuista, joskin pitkiin nousuihin ja laskuihin tunturin rinteellä kuluu voimavaroja.

Yhtenä päivänä päätimme lähteä Jäämerenkierrokselle bussilla. Etukäteen matka tuntui arveluttavan pitkältä, lähes 750 kilometriä. Se osoittautui kuitenkin niin mielenkiintoiseksi, että päivä vierähti oikein mukavasti.

Bussin opas kertoi kiinnostavasti totta ja tarua saamelaisuudesta ja kolttien tavoista. Norjan puolella poikettiin suomalaistaustaisessa Pykeijan kylässä. Tenojoen varsi oli kaunista ja jätti mieleen suunnitelman tulla joskus uudelleen.

Vaellustunteja kertyi viikossa lähes 30 ja loppuviikosta olin huomaavinani myös kunnon kohentuneen, nousut sujuivat jo vaivattomammin.

Vaikka tänä vuonna ruska ei ihan parhaimmillaan ollutkaan, näkymät olivat henkeäsalpaavan kauniita. Voi sanoa, että katseen voimalla sielu lepäsi. Ja se rauha ja hiljaisuus…

Raija 6-kymppinen

18.8.2011 13:25

Kesähelteiden lumoissa

Tänä kesänä on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä. Ainakin minun kesäreissuni ovat osuneet niin, että sateet ovat olleet jossain muualla.

Olen pelannut golfia, pulikoinut järvessä ja joessa, jonkun kerran kai meressäkin. Alkukesä meni puutarhahommissa, istutin kukkia. Myöhemmin kastelin taimia ja kitkin tietysti rikkaruohoja.

Mökkireissujen lisäksi olen ollut parin viikon ajan pohjoisessa.  Toisen viikon vietin tarkalleen ottaen Rukan lähimaaston rinteillä. Siis mustikoita keräämässä.

Porot näyttivät myös tykkäävän mustikoista, piti suorastaan kiirehtiä, että ehti apajille ennen niitä. Saalis olikin sitten heikonlainen, mutta upeat maisemat ja tunnelmat korvasivat vaivannäön.

Kesän vuoksi hiljentynyt hiihtokeskuskin oli elämys. Kuljimme myös pieni karhunkierros -nimisen vaellusreitin, joka oli päiväretkeksi juuri sopivan mittainen.  Koskimaisemat olivat mykistävän kauniit.

Paluumatkalla kohti etelää olin huoltoauton kuskina Miehelle. Tämä ajoi polkupyörällä noin 500 kilometriä.

Luin juuri Päivin blogikirjauksen hänen omasta pyöräreissustaan Lapissa. Vautsi!

Nyt selailen taas työväenopiston kurssitarjontaa, alkaa jo syksy ja uudet kujeet häämöttää mielessä…

Raija, kuusikymppinen

14.8.2011 14:12

Fillariretkellä Lapissa

Valmistauduin kesällä elämäni ensimmäiselle pyöräretkelle. Varusteita minulla ei ollut paljoakaan mukana, hyvä polkupyörä sentään löytyi.

Olin hankkinut matkaa varten kaksi pyörälaukkua. Pakkasin niihin retkitarpeita: shortsit, sadetta pitävät kuorivaatteet, siistit farkut ja uikkarit.

Ajattelin, että nuo varusteet riittäisivät tarpeisiini,  paljon enempää ei olisi mahtunutkaan kahteen fillarilaukkuun. Käsilaukku jäi kotiin. Lompakko ja lukuisat silmälasit mahtuivat kevyeen reppuun.

Jätin kotiin myös hiusten käherrysvälineet, hiukset olisivat kypärän alla kuitenkin aina lytyssä.

Reissun aikana oli tarkoitus yöpyä satunnaisissa majapaikoissa ja syödä ravitsemusliikkeissä.

Reittimme kulki Kemijärveltä Pyhälle, jossa osallistuimme Pyhä Unplugged -tapahtumaan. Siihen aiomme muuten ottaa osaa tulevaisuudessakin!

Pyhältä jatkoimme Sodankylään, josta kuljimme Kittilän kautta Leville ja Pallakselle. Pallakselta jatkoimme vielä Rovaniemelle, josta juna kuljetti meidät takaisin kaupunkiin.  Kilometrejä kertyi 330.

Nyt fillariretki on tehty,  ja olihan se mahtava kokemus.  Kannatti testata oma pyöräilykestävyys.

Liikkumisiin!

Päivi, viisikymppinen lomalainen

3.4.2011 9:48

Kaunispää, Nattaset ja Rumakuru

Äkkiä vierähti viikko pohjoisessa Saariselällä.

Olen huomannut itsestäni aijemminkin jotta olen erittäin aurinkovetoinen ulkoilija ja kun nyt saimme nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta ulkona oltiin koko päivä.

Naama vaihtoi väriä kun hiihtelimme ja kävelimme hienoissa tunturimaisemissa.

Vähäiseksi jääneen ennakkoharjoittelun takia pidettiin päivämatkat kohtuullisina ja muistettiin pysähtyä juomaan usein.

Saariselän ladut olivat tuttuja jo ennestään mutta vielä oli kokeilematta mahtava pulkkamäki Kaunispään huipulta.

Pulkka vaan käteen ja nousemaan ylös tunturin rinnettä. Huipun kahvilassa käytiin ottamassa rohkaisua kahvien ja munkin muodossa ja sitten mäkeen.

1300 m luvattiin aika jyrkkää laskua ja loppumatkasta kurvailuakin!

Oli mahtavaa! Lapsuuden ahkerista pulkkailukokemuksista oli varmaankin hyötyä koska huima meno pysyi kuitenkin kontrollissa hyvin ja alas päästiin turvallisesti.

Hienon ulkoiluviikon jälkeen oli jo mukavaa lähteä kotiin laukku täynnä hikisiä vaatteita ja mukana mahtavat muistot.

Mutta nyt saavat sukset mennä taas kesälepoon sillä vettä sataa ja lämpöasteitakin on ilmassa.

On aika vaihtaa latua eikun lajia.

Pauliina

29.3.2011 11:17

Lunta siellä, jäätä täällä

Viikko vierähti hurjan nopeasti Lapin maisemissa. Olen hiihtänyt ihan vaan huvikseni, ilman mitään matka- tai vauhtitavoitteita. Korkeintaan mietin etukäteen kohdekeitaan lättytarjontaa ; -)

Olen myös kiivennyt tunturiin lumikengillä. Siinä on se ihana vapauden tunne, kun ei tarvitse kulkea jonkun toisen miettimää reittiä, siis esim latua pitkin.

Tällä kertaa tosin ei hanki vielä täysin kantanut, joten ei voinut kulkea ihan minne tahansa. Mutta lumikengillä yleensä pääsee maisemiin, joihin hiihtäjät eivät pääse. Saa siis todella valita oman näkymän ja mennä täysin omaa tahtia hiljaisuudesta nauttien.

Kämpillä olikin sitten toisenmoinen meno, matkaseurana kun oli 10 kuukauden ikäinen lapsenlapsi vanhempineen. Pienin lomalainen menee puita pitkin jo melkoista vauhtia ja on kiinnostunut kaikesta, mikä silmiin osuu.

Pikkulomalainen pääsi tunturiin iskän selkärepussa ja äitinsä mukana tutustumaan hevosajeluun ja paikallisiin ulkoileviin kotieläimiin.

Lapin luonto oli ihana, aurinkokin oli koko ajan juonessa mukana. Iltaisin yritin tiirailla taivaalle revontulia nähdäkseni, mutta ei tällä kertaa onnistanut.

Kotiinpaluu tuotti yllätyksen, eihän lumet olleetkaan vielä sulaneet täältä etelästä! Ja kulkuväylät ovat entistä liukkaammassa kunnossa, täytyy vissiin vielä muistaa panna piikit kenkiin kävelylenkille.

Raija 60-kymppinen

1.8.2010 14:35

KESÄMENOJA JA MIETTEITÄ

Hupsista, kylläpä on kesä taas kulunut vauhdilla, onneksi kuitenkin sentään on lähes puolet vielä jäljellä ☺

Golfkierroksia on kertynyt hissukseen, pari mennyt oikein mieluisasti ja lopputuloskin on ollut hyvä. Monta kierrosta olen myös kiertänyt ihan liikunnan ilosta, varsinaisessa pelisuorituksessa ei ole todellakaan ollut kehumista. Toisaalta, ulkoiluna ja seurustelumuotona se on ollut parhaasta päästä. Tasoitus on pudonnut jo jonkin verran alle 30, mikä on innostanut, ehkä sitä vielä voi oppiakin!

Muuten kesään on kuulunut perhetapahtumia, tyttären häät ja pojalle perheenlisäystä. Siinä sitä on ollut yllin kyllin iloa ja ihmettelemistä. Lisäksi normaalia sukulointia ja Näsijärvipulikointia. Ja vähän on tullut rymisteltyä vadelmapusikoissakin, pakastimessa on noin 3 litraa itsepoimittuja.

Nyt kotosalla puuhastellessa on alkanut tuntua kummallista, aluksi nimeämätöntä kaipuuta jonnekin. Sellainen sisimmästä kumpuava kaiho korkealle.

Sitten tajusin sen. Tunturiin! Viime vuonna näihin aikoihin harjoittelin kotona kauppareissuilla rinkan kantamista. Siinä ostokset keikkuivat mukavasti selässä ja naapurusto varmaan ihmetteli reipasta askellusta.

Vuosi sitten elokuun puolivälissä koitti lähtö yöjunalla kohti käsivarren Lappia. Kymmenen päivän reissuun sisältyi runsaan viikon patikointi Haltitunturin valloituksen merkeissä. Avarat maisemat, määrätietoinen vaellus kohti seuraavaa etappia. Kaikki oli tässä ja nyt. Oli se juhlavaa! Vieläkin sitä voi itsekseen hehkutella.

Mutta nyt sitten on vissiin tullut jonkinlainen tartunta lapinhulluutta. Ainakin kova kaipuu olisi niihin maisemiin ja huippuja valloittamaan. Toistaiseksi ei tosin ole mitään konkreettisia suunnitelmia matkasta sinne päin. Jos ei nyt syksyllä onnistu, niin ehkä sitten keväällä hiihtokaudella…

Nautitaan nyt kuitenkin kesän riemuista kotomaisemissa, aion pelailla vielä monta kierrosta golfia ja tehdä kunnon kävelyretkiä. Ja jos saan vihiä mustikkamaastoista, pakastimessa olisi juuri niille sopivaa tilaa.

Raija, 60-kymppinen

21.5.2010 19:55

Retkussa retkeilyyn

Retkeilyssä on sitä jotain! Tärkeintä ei ole nopeasti perille pääseminen vaan matka itse.

Vielä kun retken saa jakaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa on se yhtä juhlaa, kelistä riippumatta.

Aina löytyy jotain nähtävää ja tutkittavaa jonka haluaa jakaa toisen kanssa.

Koulun kolmipäiväinen kevätretki suuntautui Kolin maisemiin. Mikäpä oli liikkua kansallismaisemassa kun lämmin sää räjäytti esiin monenlaisia kasveja ja puihin lehdet. Lintukuoro lauloi ja aurinko helli helteellä.

Retkellä ei saa olla kiire tai liian tiukka aikataulu. Mekin etenimme rauhallista tahtia välillä huilaten ja maisemaa ihaillen.

Erilaisten luontoaiheiden mukaan nimetyt polut antoivat tietoa niin kasveista ja geologiasta kuin meidän alastamme luonnon ennallistamisesta sekä sen monimuotoisuudesta.

Mukavaa oli porukalla tunnistaa maasta työntyviä kasvien alkuja ja ihailla hyvin hoidettuja perinnebiotooppeja.

Tärkein retkeilyväline ovat hyvät kengät. Ne eivät tarvitse olla kaupan kalleimmat vaan kunnolla jalkaan sopivat. Muita varusteita voi sitten hankkia myöhemmin vaikka alennusmyynneistä.

Aina ei tarvitse lähteä Lappiin asti. Omalta seutukunnalta löytyy varmasti mielenkiintoista nähtävää vaikka päivä- tai viikonloppuretkelle. Sitten kun kokemusta karttuu voi suunnata pidemmälle reissulle kaikki varusteet mukana kantaen.

Eri luonnon- ja kansallispuistoista on helppo aloittaa retkeily. Reiteistä löytyvät hyvät kartat ja ne on luokiteltu vaikeusasteen mukaan. Huonompikin suunnistaja pärjää varmasti sillä reitit ovat yleensä hyvin merkityt.

Retken kruunaavat eväät! Ulkoilmassa ja liikunnan jälkeen ruoka maistuu liiankin hyvin! Elävällä tulella valmistettu ruoka savuaromeineen on yksi retkeilyn kohokohdista, nuotiokahveista puhumattakaan!

Meillä oli upea reissu! Päätimme aloittaa vuosittaiset tapaamiset retkeilyn merkeissä. Siinä tulee pidettyä yhteyttä toisiin ja tutustuttua uusiin kohteisiin eri puolella Suomea.

Viikonlopunkin reissussa kerkiää hyvin päivittää toisten puuhailut ja parantaa maailmaa oikein urakalla.

 Pauliina

1.4.2010 20:05

Rönttäkeliä

Se on kiivasta kevättä!

Sukset on putsattu ja pakattu odottamaan ensi talvea. Hiihtokelit tuntuivat loppuvan liian lyhyeen!

Kautta voisi tietysti jatkaa pohjoisessa mutta siihen ei minulla nyt ole mahdollisuutta.

Ei oikein tiedä mikä olisi mukavin ulkoilumuoto.

Sorapintainen kylätie on jo lumesta sula mutta osin roudassa, osin kuralöllöä.

Muualla on kuitenkin vielä paljon lunta ja ihana auringon paiste houkuttelee lenkille.

Lumikengät kainaloon, koira hihnaan ja suunta kohti rantamökkiä.

Pujottelen tien pahimmat löllöt tuumaillen miten taajamiin rakennetaan hidastepomppuja kun meillä on niitä ihan luonnostaan ja riesaksi asti.

Mökkitien alussa saa laittaa lumikengät jalkaan. Lumi on todella märkää ja upottavaa.

Vaikka lämmintä on +10 niin viima saa pipon pysymään korvilla. Nyt on niin helppo saada flunssa!

Loppumatka mennään pellon yli. Lumi sulaa altapäin ja askeleeni aiheuttavat  hangen pinnalla hienoja vajoamia isolla alalla.

Välillä lähtee vajoama etenemään hangessa kuin jonossa kaatuvat Domino pelin nappulat!

Jäniksen tuoreet jäljet saavat koiran innostumaan mutta se ei lähde takaani minnekkään, sillä hanki upottaa puoleen sääreen lumikengistä huolimatta. Viisas koira!

Viimein päästään mökin pihaan. Onneksi kaikki on kunnossa, vain jänikset ovat vierailleet pihassa.

Ihanaa istahtaa kuistille aurinkoon, huopakatto tiputtaa vettä, järven jää näyttää tummalta ja hauraalta.

Kevät keikuttaa, keikuttaa!

Pauliina

26.3.2010 16:07

Pikkuinen hiihtäjä sisässäni!

Kuluva talvi on ollut mahtava mahdollisuus talviurheilulajien harrastajille. Lumikinokset ovat suorastaan kutsuneet ulos.

Minä olen ollut lumikenkäilemässä, laskettelemassa, talvisauvakävelemässä tai muuten vain kävelemässä ja nauttimassa talvisessa luonnossa.

Maastohiihto oli vielä korkkaamatta. Hanki oli kimallellut jo niin pitkään, ladut olivat täynnä ihmisiä ja minä olen kaikesta huolimatta utelias ihminen.

Minun kompastuskiveni on aina ollut voitelu. En osaa sitä, vaikka olen monet demot vierestä seurannut. Suksissani pito ei pidä ja luisto ei toimi, hermot siinä menee.

Sain mahdollisuuden testata uuden aallon suksia, jotka eivät vaadi minkäänlaista voitelua. Toimivat kuulemma kaikissa sääolosuhteissa. Ovat siis juuri minua varten, kun olen perinteisen hiihdon ystävä.

Suksien valintakin on tosi helppoa. Ei enää nöyryyttävää tiedustelua suksivuokraamossa, paljonkos rouva painaa yms.

Näiden suksien valinta on tosi helppoa. Suksien pituussuositus on hiihtäjän pituus + 15 – 20 cm ja sitten menoksi. Valitsin siis 183 cm perinteisen sukset.

Ulkona oli pikkupakkanen ja vähän vettä ladulla. Unelmasukseni toimivat. Hiihtäminen oli tukevan pitävää ja alamäessä vähän tukka hulmusikin.

Totesin mielessäni, nämä ovat minun sukseni. Toimivat kuulemma hyvin juuri -1 -8 asteessa. Nyt odotakin taas kunnon pakkasia, että pääsen testaamaan suksiani erilaisessa kelissä.

Siihen luo hyvän mahdollisuuden tuleva vapaa, kun keskiviikkona alkaa ansaittu 2,5 viikon talviloma Lapin hangilla.

Päivi, 5-kymppinen