Kirjoitukset kategoriassa ‘liikunta’
8.9.2010 9:37
Akkoja, pappeja, karttuja ja rajarikkojen tarkkailua.
Vuosittainen Savo – Karjalan latualueen kyykkäturnaus pidettiin viime viikonloppuna.
Aamu varhain pakattiin sauvat kyytiin ja käännettiin nokka kohti Joensuuta ja pian olimmekin perinnepelin pyörteissä.
“Kyykkä tekee nöyräksi”, näin totesi yksi pelin veteraaneista. Totta! Vaikka kuinka olit heittävinäsi sauvan eli kartun kohti kyykkäpalikkaa, saattoi matkalle ilmaantua monta mutkaa ja hyväksi tarkoitettu osuma menikinkin surkeaksi ohiheitoksi!
Minulla ei ole suurta kilpailuviettiä mutta mukaan on aina mukava lähteä sillä kisoissa tapaa ihmisisä joita ei muualla tule nähtyä.
On mukava kerrata kuulumisia pelin sivussa. Vaikka sivusta sataa heittoohjeita pysyy keskustelumme usein muissa asioissa.
Välillä piti jo komentaa miehiä poistumaan naisten pelistä! Meillä kun oli ihan omat leppoisat pelit käynnissä.
Kuuden pelatun pelin jälkeen käsivarren voimat olivat hyytyneet ja onneksi pystyi jo siirtymään seuraamaan toisten peliä.
Päivä oli jo pitkällä kun tarkkojen pistelaskujen jälkeen julistettiin voittajat. Jokainen pappi ja akka oli kirjattu pöytäkirjoihin ja ohiheittojen määräkin ratkaisi pronssimitalin saajan!
Nyt on taas uutta intoa harjoitella! Ensi vuonna lyön oman tulokseni varmasti!
No, mukaan lähden kuitenkin tuttuja tapaamaan, jäi ne harjottelut mihin tahansa!
Pauliina
AVAINSANAT: heittää, heittoohjeet, karttu, keskustelu, kilpailla, kyykkä, pelata, Savo-Karjala
KATEGORIAT: kyykkä, liikunta, perinne
Ei kommentteja
5.9.2010 21:08
Kahvakuulaan törmää nyt joka saralla;kahvipöytäpuheissa, mediassa…
Työtoverini innostui kahvakuulasta jo vuosia sitten ja veti minut mukaan lajiin.
Tosin ostin söpön värisen kahvakuulan, kun sattui silmiin kaupassa. Siihen jäi sen lajin harrastaminen-
Kunnes viime talvena Voimistelijoiden jumppatarjontaan tuli kolmen kerran kahvakuulaohjaus.
Menin mukaan ja innostuin lajista. Tosin oman kahvakuulan käyttäminen ei aktivoitunut vielä tästäkään..
Mutta nyt se alkoi ryminällä. Kahvakuulatunti on tarjolla joka lauantai ja vetäjä osaa motivoida ja
ennenkaikkea innostavasti esittää ”räkki”, turkkilainen tervehdys, veto jne liikkeitä
Ja mikä parasta,kun harjoittelen innolla, teen liikkeet kunnolla, keskivartalossa alkaa tapahtua ,vihdoinkin, ihmeitä. Saas` nähdä!
Taas innostunut uudesta lajista, jos tämä tehoaisi.
Päivi, 5-kymppinen
AVAINSANAT: kahvakuula
KATEGORIAT: liikunta
Ei kommentteja
30.8.2010 18:17
Sateet ovat tulleet. Ja ukkoset. Tiedän kyllä, että joka sää on ulkoilusää… Silti, syksyn sisäliikuntojen käynnistymisen aikoihin pitää erityisesti valpastua. Ryhmät täyttyvät todella nopeasti.
Työväenopistojen ilmoittautumiset on onneksi ainakin pääkaupunkiseudulla saatu vihdoin nettiin. Sorminäppäryys on valttia, mutta enää ei ole pakko näpytellä puhelinnumeroa uudelleen ja uudelleen. Eikä istua luuri korvalla tuntikaupalla.
Oma ilmoittautumiseni ainakin onnistui sujuvasti verkon kautta kun olin etukäteen kirjoittanut ylös kurssin tunnuksen ja muut tarvittavat tiedot valmiiksi läppärin viereen. Piti vain etukäteen myös päättää kokeilisinkohan zumbaa tai jotain muuta tanssillista?
Minä olen ryhmäliikkuja, yksin kuntoileminen ei saa minua liikkeelle. Ryhmässä innostus tiivistyy ja yhteinen tsemppaaminen antaa lisävoimia.
Omalla kohdallani syksy tarkoittaa myös viikoittaisen, jo monivuotisen naisten tennisryhmän käynnistymistä. Pelaamme nelinpeliä kahdella kentällä ja peliparit arvotaan joka kerran. Meillä on todella kiva porukka ja pukuhuoneessa käsitellään monenkirjavia aiheita ja sovitaan myös silloin tällöin yhteisistä kulttuuririennoista.
Toinen vakioryhmäni on aamujooga, jonka alkamista odottelen jo malttamattomana. Joogaryhmästä ammennan hyvää oloa ja minut ohjataan lempeästi rauhoittumiseen ja vapauttavaan rentoutumiseen.Tarvitsen jonkun toisen kertomaan, että voin hellittää! Jooga antaa minulle uskomattoman paljon uutta energiaa. Alkaisipa jo pian!
Näin kesän päättymiseen voi suhtautua suopeasti, kun edessä on uusia kivoja juttuja ja tekemistä.
Raija 6-kymppinen
AVAINSANAT: jooga, liikuntaryhmät, tennis, yhdessä liikkuminen
KATEGORIAT: jooga, liikunta, ryhmässä liikkuminen, tennis
Ei kommentteja
23.8.2010 16:35
Ihana ilta.
Päätimme lähteä iltalenkille pojan kanssa, hän pyörällä ja minä kävellen.
Karvainen lenkkikaveri oli myös innolla lähdössä mukaan kun kelikin oli viilentynyt miellyttäväksi.
Aurinko paistoi ja sorainen kylätie oli hyvä kävellä.
Ilmassa tuoksui yhä paahtunut vilja vaikka sänget jo loistivatkin kullankeltaisina puinnin jälkeen.
Leppoisa, kiireetön liikunta tuntui todella hyvälle!
Oli hyvä vain askeltaa rauhassa, nauttia kiireettömyydestä ja katsella tehtyjen töiden jälkijä.
Tuli vahva kiitollisuuden ja elossa olemisen tunne.
Kaikki oli kohdallaan.
Pauliina
AVAINSANAT: kävely, kiireettömyys, lenkkeily, liikunta, puinti, vilja
KATEGORIAT: kävely, liikunta
Ei kommentteja
24.7.2010 14:37
Kyllä on ollut kuumaa!
Auringossa vietetyn liikunnallisen työpäivän jälkeen ei ole enää tehnyt mieli liikkumaan. Hyvä kun on saanut juotua ja levättyä tarpeeksi!
Nyt on olo kuin rautakangella. Lihakset ovat aivan jumissa.
Lämpö varmaan piti lihakset notkeina mutta nyt ilman viilistyttyä jalkojen lihaksia särkee ja liikkeellelähtö on kankeaa sekä nykivää.
Nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja venytellä, pitkään ja rauhassa!
Kantapää ei mene lähellekkään pakaroita reittä venytettäessä. Lonkankoukistajat ovat aivan jumissa ja lonkkia tuntuu särkevän koko ajan.
Toistan samat varovaiset venytykset monta kertaa päivässä, keskittyen reisiin, lonkankoukistajiin ja pakaroihin.
Pikkuhiljaa jumit antavat myöden ja lihasten pakotuskin vähenee.
Tästä täytyisi tehdä työpäivän jälkeinen rutiini eikä antaa sohvan houkutukselle heti periksi.
Vaikka tietää venytyksen hyödyn ei vaan ole saanut itseään liikkeelle ja antanut kotitöidenkin olla tärkeämpiä kuin itsestä huolehtimisen.
Mutta nyt on ryhdistäydytty ja ihanaa kesää on vielä jäljellä niin liikkumiseen kuin nautiskeluunkin.
Pauliina
AVAINSANAT: hyötyliikunta, lihakset, liikunta, nautiskelu, rutiini, venyttely
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, liikunta, sohva
2 kommenttia
21.7.2010 9:57
Vietän kesälomaani patikoiden. Erilaisessa luonnossa kävelyn merkitys
on minulle kasvanut vuosien myötä. Kävelyretkien lisääntyessä ymmärrän joka kerta vähän enemmän
miksi lähden retkille.
Luonnossa liikkuminen lataa toimistotyöläisen akkuja helposti ja reippaasti:
Vuoren, tunturin huipulla tunnen saavuttaneeni jotain ja ylittäneeni oman laiskuusrajani,
Huiputtaminen on mieletön energialataus, jaksaa taas,
Huipulla maisemaa on joka puolella, se ympäröi minut,
Lenkin jälkeen positiivisen jaksamisen lataus on huipussaan.
Opin juuri ET lehden jutusta että ” jokainen patikkapäivä, jokainen retki vahvistaa elämystä,
joka syntyy rauhallisesta liikkumisesta, ulkoilmasta, maisemasta ja ajatuksien kiireettömästä yhdessäolosta”.
Niin yksinkertaista, kun sen oikein oivaltaa.Suosittelen!
Kävelemisiin
Päivi, 5-kymppinen
AVAINSANAT: energialataus, huiputtaminen
KATEGORIAT: liikunta, patikoida
Ei kommentteja
7.7.2010 17:07
Suomen Ladun leiripäivät vietettiin kauniilla Suomussalmella viime viikonloppuna.
Sää suosi telttailua ja vaelluskisaa johon otin osaa latuyhdistyksen joukkueessa. Vaelluskilpailussa testataan joukkueen erätaitoja sekä luonnontuntemusta.
Kisassa edettiin suunnistaen tehtävärastilta toiselle. Rasteilla oli joitain kirjallisia kysymyksiä sekä päästiin näyttämään käden- sekä ensiaputaitoja.
Meidän latuyhdistyksestä oli joukkue mukana vaeltamassa ensimmäistä kertaa. Mukavat muistot saatiin mukaan vaikka loppumatkasta tuntui jo puhti loppuvan!
Maasto oli erittäin monipuolista, kaunista kangasmaastoa, suota sekä taimistoa. Viimeisellä suopätkällä oli todella märkää ja jalat kastuivat kun vaelluskengän varsi hörppäsi vettä!
Mukana joukkueilla oli edeltä määrätyt varusteet joihin kuului esimerkiksi puukko ja kirves, kynä sekä ensiapuvälineet.
Heti ensimmäisellä rastilla puukotin palan pois sormesta mutta onneksi mukana olleista ea- välineistä sain laastarin sormeen ja pääsin jatkamaan puukon kanssa tuhertamista.
Lähes viiden tunnin rivakan metsäkeikan jälkeen oli ihanaa päästä suihkuun ja syömään!
Kisa antoi kyllä taas retkeilyintoa! Pitäisi vaan useammin ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä retkelle!
Parasta kuitenkin leiripäivillä oli tuttujen tapaaminen! Ympäri Suomea on tullut ystäviä joita tapaa oikeastaan vain leiripäivillä.
Mukavaa oli yhdessä tuumia rastitehtävien oikeita vastauksia ja kerrata päivän kulkua.
Yhdessä vietettiin iltaa tanssien ja rupatellen. Rakastan tanssimista! Hieno tapahtuma jossa voi yhdistää kaksi suosikkilajia, retkeilyn ja tanssin.
Viikonloppuna kyllä irrottautui arkirutiineista täysin. Tuntui kuin olisi ollut reissussa pidemmänkin aikaa!
Pauliina
AVAINSANAT: kirves, leiripäivät, retkeily, suunnistus, tanssi, telttailu, vaellus, varusteet
KATEGORIAT: kävely, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
27.6.2010 10:32
Ihana kesäilta, aurinkoinen ja täynnä vahvaa kesän tuoksua!
Kuin kevään linturetkelle kannattaa nyt lähteä kasviretkelle bongaamaan monia luonnonkukkia.
Jo nyt Juhannuksena löytyy luonnosta paljon kukkivia kasveja ja tietysti erilaiset heinät, sarat ja saniaiset.
Juhannuspäivän grillausherkkuja oli hyvä sulatella leppoisalla kävelyllä, tuijotellen tienvarsia ja muistellen kasvien nimiä.
Minun peruskouluaikanani ei tarvinnut kasveja sen kummemmin opetella saati kerätä kasviota. Nyt aikuisijän opiskelussa pääsin keräämään 80 kasvin kasvion. Se oli hienoa puuhaa!
Ihan pakon sanelemana sai unohtaa muut työt ja luuhata luontoa kasvion kanssa!
Tutuksi tuli monia uusia kukkia ja heiniä, saroista puhumattakaan.
Nyt yritän ylläpitää opittua ja oppia muistamaan uusiakin kasveja.
Eri violetin sävyissä kukkivat metsäkurjenpolvet ovat nyt kukkeimmillaan, koiranputket, harakankellot ja ojakellukat kukkivat ojanvarsilla kauniina.
Viimekesänä löysin peltotien varresta harvinaisiksi käyneitä hirvenkellon komeita ja korkeita kukkia. Ilokseni samasta paikasta löytyi niiden nuppuja taas!
Puronvarren majesteettiset kotkansiipisaniaiset ovat jo avautuneet ja kaunis heinä nuokkuhelmikkä lumoaa kauneudellaan!
Paljon on kukkia vielä avautumatta joten kasviretkiä kannattaa tehdä läpi koko kesän!
Suomen luonto on uskomattoman monipuolinen ja kaunis! Samalla tulee hoidettua omaa terveyttään rauhallisella liikunnalla ja rentouttavalla, aistejä ärsyttävällä tavalla.
Pauliina
AVAINSANAT: heinät, Juhannus, kasvio, kävely, liikunta, luonnonkukka, luonto, retkeily
KATEGORIAT: kävely, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
13.6.2010 17:12
Kesän ensimmäinen tuulinen melontapäivä.
Lähipäivien runsaat sateet olivat nostaneet järven pintaa ja kajakkiin kyytiin pääsy vaati saratuppailla taiteilua jos mieli kuivin jaloin säilyä.
Selvisin kevyellä kastumisella ja tuuppasin kajakin vauhtiin kohti aaltoja.
Navakka tuuli nostatti aallokkoa sivusuunnasta mikä sai kajakin keikkumaan kuin rodeohevosen.
Ei hätää kun varusteet oli kunnossa ja asianmukaiset. Piti vaan muistaa pitää pää pystyssä ja lantionseutu rentona. Antaa vaan aallokon keikuttaa kuin itämaisessa tanssissa.
Niemen ympäri kun pääsin alkoi myötätuuli. Vauhtihan kasvoi huimasti vaikka melontatahti pysyi samana. Mukavaa haipakkaa etenin järven loppupäähän.
Meloin suojaiseen poukamaan pitämän taukoa ja ihastelin telkkä emon perässä uivia tupposia sekä tiiran taidokasta lentoa vastatuulessa. Se lekutti lähes paikoillaan vastatuulessa sukeltaen äkkiä pahaa aavistamattoman sintin kimppuun.
Takaisin päin lähtiessä vastaan vyöryivätkin vaahtopäät! Melalla sai vetää topakasti jos mieli eteenpäin päästä.
Välillä kajakin keula nousi aallossa läiskähtäen sitten seuraavan päälle. Tuuli tempoi hatun lieriä mutta matka eteni kuitenkin joka vedolla.
Pieni huilaus hetki ennen sivuaallokkoista loppu matkaa mökkirantaan.
Hienoa kuinka eri keleissä samat tutut reitit tuntuvat kuin uusilta!
Hyvillä mielin peittelin kajakin sokkopeitolla pajupuskien kätköön odottamaan seuraavaa seikkailua.
Pauliina
AVAINSANAT: aallokko, kajakki, mela, melonta, sää, tuuli, varusteet
KATEGORIAT: liikunta, retkeily
Ei kommentteja
4.6.2010 21:36
Työkiireet painavat päälle , kotityötkin pitäsi keretä tekemään ja vielä lähteä erikseen kuntoilemaan…
Mutta mikä onkaan parempaa kuntoilua ja hyötyliikuntaa kun puutarhan hoito ja varsinkin ruohon leikkuu.
Meidän pihamaa on iso ja suurimmalta osaltaan nurmea joka näin alkukesän hurjassa kasvussa on leikattava ainakin kerran viikossa .
Treffit vetävän mutta perästä käveltävän leikkurin kanssa vie ainakin kolme tuntia jos haluaa leikata suurimman osan nurmesta.
Hauista rasittava nyhtäisy ja mars matkaan!
Ensimmäisen tunnin jälkeen suuta kuivaa mutta kiertelen istutukset tarkasti auringon paistaessa lämpimästi.
Toisen tunnin jälkeen päätän ajaa vain ne osat joissa voikukat rehottavat keltaisina.
Kolmannen tunnin jälkeen askel jo painaa ja mieleen muistuu että perhosten alkukesän hyvää ravintoahan ovat juuri voikukat.
Päätän jättää loput voikukat leikkaamatta ja kaunistamaan pihapiiriä.
Ihan vaan perhosten parhaaksi…
Pauliina
AVAINSANAT: hauis, hyötyliikunta, kiire, perhoset, ravinto, ruohonleikkuu, voikukkka
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, liikunta
Ei kommentteja
26.5.2010 20:01
Latuyhdistyksen viikottainen kirkkovenesoutu pyörähti käyntiin maanantaina.
Jo 10 vuotta olemme soutaneet läheisen matkailuyrittäjän venettä, ja osallistuneet soututapahtumiin Sulkavalla ja Kuopiossa.
Ukkonen ja viileä keli olivat varmaan säikytelleet soutajia, kun veneeseen sonnustautui vain 9 soutajaa ja perämies. Mutta hyvin liikkui pienemmälläkin porukalla 14 soutajaa vetävä vene.
Kirkkoveneessä jokainen soutaa vain yhdellä airolla mieltymykensä mukaan vasemmalla tai oikealla puolella.
Meidän harjoitteluveneessä on onneksi liikkuvat rullapenkit. Vanhemman tyyliset viirapenkit käyvät vielä enemmän ahterin päälle. Ne vaatisivat viirasta tehdyllä takapuolipaikalla varustetut soutuhousut. Nyt pärjää tavallisilla istuvilla verkkareilla ja hanskoilla.
Soutu käy joka lihakseen. Pitkälle ihmiselle ahdas ja kippura asento ei ole kaikista mukavin. Auttaa kun muistaa pitää selän suorana ja ponnistaa isoilla jalkojen lihaksilla.
Veneen perässä soutaa pari niin sanottuja tahtiairoja, joiden rytmiin ja tahtiin muut sitten yhtyvät. Varsinkin isossa aallokossa sekoaa helposti ja airo jää kiinni aaltoon. Ei huolta. Rytmistä saa kyllä helposti taas kiinni.
Nyt soudettiin reippaat puolitoista tuntia ihan rivakkaa tahtia. Kylläpä kävi pohkeisiin ja selkään. Saivatpahan selluliitit kunnon kyytiä ja sykekin pomppasi välillä kun otettiin nopeita vetoja paikkojen verryttämiseksi.
Paita kastui viileästä säästä huolimatta. Nyt pitäisi vaan käydä harjoittelemassa säännöllisesti, kun lupauduin Sulkavan yösoutuun heinäkuussa.
AVAINSANAT: airot, lihakset, selluliitit, soutu, Sulkavan Soudut, ukkonen, vene
KATEGORIAT: liikunta
Ei kommentteja
21.5.2010 19:55
Retkeilyssä on sitä jotain! Tärkeintä ei ole nopeasti perille pääseminen vaan matka itse.
Vielä kun retken saa jakaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa on se yhtä juhlaa, kelistä riippumatta.
Aina löytyy jotain nähtävää ja tutkittavaa jonka haluaa jakaa toisen kanssa.
Koulun kolmipäiväinen kevätretki suuntautui Kolin maisemiin. Mikäpä oli liikkua kansallismaisemassa kun lämmin sää räjäytti esiin monenlaisia kasveja ja puihin lehdet. Lintukuoro lauloi ja aurinko helli helteellä.
Retkellä ei saa olla kiire tai liian tiukka aikataulu. Mekin etenimme rauhallista tahtia välillä huilaten ja maisemaa ihaillen.
Erilaisten luontoaiheiden mukaan nimetyt polut antoivat tietoa niin kasveista ja geologiasta kuin meidän alastamme luonnon ennallistamisesta sekä sen monimuotoisuudesta.
Mukavaa oli porukalla tunnistaa maasta työntyviä kasvien alkuja ja ihailla hyvin hoidettuja perinnebiotooppeja.
Tärkein retkeilyväline ovat hyvät kengät. Ne eivät tarvitse olla kaupan kalleimmat vaan kunnolla jalkaan sopivat. Muita varusteita voi sitten hankkia myöhemmin vaikka alennusmyynneistä.
Aina ei tarvitse lähteä Lappiin asti. Omalta seutukunnalta löytyy varmasti mielenkiintoista nähtävää vaikka päivä- tai viikonloppuretkelle. Sitten kun kokemusta karttuu voi suunnata pidemmälle reissulle kaikki varusteet mukana kantaen.
Eri luonnon- ja kansallispuistoista on helppo aloittaa retkeily. Reiteistä löytyvät hyvät kartat ja ne on luokiteltu vaikeusasteen mukaan. Huonompikin suunnistaja pärjää varmasti sillä reitit ovat yleensä hyvin merkityt.
Retken kruunaavat eväät! Ulkoilmassa ja liikunnan jälkeen ruoka maistuu liiankin hyvin! Elävällä tulella valmistettu ruoka savuaromeineen on yksi retkeilyn kohokohdista, nuotiokahveista puhumattakaan!
Meillä oli upea reissu! Päätimme aloittaa vuosittaiset tapaamiset retkeilyn merkeissä. Siinä tulee pidettyä yhteyttä toisiin ja tutustuttua uusiin kohteisiin eri puolella Suomea.
Viikonlopunkin reissussa kerkiää hyvin päivittää toisten puuhailut ja parantaa maailmaa oikein urakalla.
Pauliina
AVAINSANAT: kansallismaisema, kansallispuisto, Koli, nuotio, perinnebiotooppi, reittiluokitus, retkeily, vaellus
KATEGORIAT: Lappi, kävely, liikunta, perinne, retkeily
Ei kommentteja
14.5.2010 15:43
No niin, eilen pelasin sitten sen kauden ensimmäisen golfkierroksen. Sää oli kuin morsian ja linnut visersivät.
Into oli kova ja odotin mielenkiinnolla, miten taitoni olivat talvehtineet. Pari ekaa väylää sujui yllättävän hienosti, avaukset lähti oikeaan suuntaan ja aika pitkälle. No putit ei ihan menneet nappiin, mutta muuten sujui mainiosti. Tämähän on kivaa.
Peliseuraksemme osui arviolta 7-kymppinen mies, joka pelasi todella varmaotteisesti. Tämä on laji, jossa yleensä ikä ja kokemus lisää taitoja ja osaamista.
Väylältä toiselle kuljettaessa ihailin kirkkaan sinistä taivasta ja vihertävää aavistusta koivujen hiirenkorvista. Myös monenmoisia lintujen ääniä kuului. Väylien vesiesteissä uiskenteli vesilintuja ja yläpuolella liihotti joutsenia. Selvästi kesä lähestyy.
Loppua kohden huomasin, että väsymys hiipii. Piti muistaa juoda vettä paljon, koska aurinko helotti ja lämpöasteitakin oli 17. Väsymyksen myötä keskittyminen alkoi rakoilla ja varsinkin lähipelin takkuilu tuskastutti. Jaaha, ei näköjään kunto vielä riitä koko kierroksen keskittymiseen.
Muistan kuinka 10 vuotta sitten naureskelin koko peliä. Tuota verkkaista kävelyä voin kokeilla sitten kun olen niin vanha, etten enää muuta jaksa. Ne sanat olen pyörtänyt jo moneen kertaaan. Koko kierrokseen sisältyy noin 4-5 tunnin kävely sekä reilun 10 kg bägin vetäminen. Energiaa vaatii eniten kuitenkin itse pelaaminen ja kurinalainen keskittyminen.
Raija 6-kymppinen
AVAINSANAT: golf, keskittyminen, kuntoilu
KATEGORIAT: Uncategorized, golf, kävely, liikunta
Ei kommentteja
14.5.2010 14:56
Keväällä on töitä enemmän kun kerkeää tehdä. Liikunta painottuu hyötyliikunnan ja ruumiillisen työn tekemiselle.
Onneksi työt ovat ainakin lihaskuntoa kasvattaa hommaa joten huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea.
Olin halkosavotassa. Talven myräkät olivat kaataneet mökkitontilta pari isoa kuusta jotka nyt sahasin ja haloin saunapuiksi.
Rankkaa puuhaa, kyllä metsureille täytyy nostaa hattua! Työasennot eivät ole helpoimmasta päästä ja sahakin painaa, varsinkin loppupäivästä yllättävän paljon.
Piti muistaa nostaa jaloilla ja jännittää mahamakkaroita selän tueksi. Illalla ei tarvinnut unta houkutella, olin aivan poikki!
Aamulla selkä tuntui oudon lyhyeltä ja päivä pitikin aloittaa lihasten rauhallisilla venyttelyillä.
Kesä on jo ihan ovella ! Ulkona tuoksuu multa ja ruoho, käki kukkuu ja navetan räystään alla pesivät haarapääskyt ovat tulleet. Ihanaa kun tulee kesä!
Latuyhdistyksen kesäinen kerran viikossa tapahtuva kyykän peluu alkoi eilen. Kyllä oli heittojen suunta hukassa! Karttu lensi aina ohi kyykkien, onneksi sentään loppuajasta alkoi heittorytmi löytyä ja pari kunnollista osumaakin tuli.
Liekö syynä ollut savotan jälkeinen lihasten kipeytyminen tai varmaan vaan harjottelun puute pitkän talven jälkeen.
Kyykässähän yritetään puisella mailalla, kartulla heittäen saada pieniä puupalikoita, kyykkiä ulos pelialueelta. Kyykkä kilpailussa pelataan henkilökohtaiset, pari- ja joukkuepelit. Me pelailemme vaan kaikki yhdessä, ihan rennolla meiningillä, välillä tarinoiden ja maailmaa parantaen.
Ehkä sitä ensikerralla osuu jo paremmin, toivotaan niin.
Lasten kanssa pelattiin pesäpalloa. Kolmesta hyvästä osumasta vaihdettiin lyöjää, lukkaria ja kiinniottajaa. Mukavaa oli verestää vanhoja oppeja!
Alakoulussahan sitä pesistä pelattiin paljon, välitunnitkin. Muistan kun yläkoulun ensimmäisenä päivänä luokanvalvojamme sanoi että nyt ei sitten välitunnilla enää mitään juoksennella tai pelata, ollaanhan sitä yläasteella! Eikä sitä sitten mitään liikuttu, notkuttiin vaan välitunnit.
Tänäpäivänä on onneksi jo toinen käytäntö ja oppilaita rohkaistaan liikkumaan mahdollisemman paljon.
Pauliina
AVAINSANAT: käki, karttu, kesä, kyykkä, pesäpallo, saha, savotta, venyttely
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kyykkä, liikunta
Ei kommentteja
6.5.2010 10:55
Jihuu! Melontakausi on avattu!
Vappu hulinassa lähtivät myös jäät lähijärvestä ja heti alkoi poltella melomaan pääsy.
Melominen on ihanaa! Siinä koko vartalo saa mukavaa kuritusta samalla kun voi tutkia järviluontoa ihan veden pinnalla istuen.
Kesälle olen suunnitellut jo monta mukavaa melontaretkeä, suurimpana viikon mittainen Suomi Meloo viesti kesäkuussa. Siinä edetään yötäpäivää joukkueittain Lammilta Poriin, kilometrejä tänä vuonna kertyy n 542. Olemme kevät talven ja kevään aikana tuumineet melontajärjestystä ja pareja , yöpymisiä sekä kaluston mukaanottoa. Luotu jo mukavaa joukkuehenkeä edeltäkäsin!
Reenata täytyy keretä edes hiukan! Totuttaa kroppaa taas hieman erilaiseen liikerataan ja eri lihaksien käyttöön.
Viimein löytyi hyvää aikaa melonnan aloittamiseen. Kajakki ulos talvisäilöstä, mela ja liivit, aukkopeite ja aurinkolasit, niillä päästäisiin alkuun. Ei kun tavarat kassiin ja kajakki mönkijän peräkärryyn ja suunta kohti rantaa.
Olen harrastanut melontaa kymmenisen vuotta. Ensin avokanootilla ja melontakurssin jälkeen kajakilla. Pidän molemmista tyyleistä oikein paljon mutta kovemmalla tuulella ja aallokossa kajakki on helpompi ohjailtava yksin.
Viimein rannassa pääsin pujottautumaan kyytiin. Yllätyksekseni penkki ei ahistanut ahterista , talvisista hiihdoista oli hyötyä!
Voi miten ihanaa olikaan liukua vedenpintaa auringon paisteessa!
Jonkun matkaa melottuani älysin rauhoittaa vauhtia ja korjata tekniikkaa, nyt oli lupa nauttia ja mennä ihan rauhassa. Makustella tuttua liikerataa, vähän kuin pyöräillä talven jälkeen ensimmäistä kertaa. Selkäytimestä se oppi taas löytyy!
Hyvin huomasi mitkä vesilinnuista ovat rauhoitettuja. Metsästettävät telkät ja sorsat karauttivat heti pakoon edessäni mutta silkkiuikut antoivat ihailla itseään ihan rauhassa.
Reippaan tunnin melonnan jälkeen suuntasin kohti mökkirantaa jonka rantapusikossa saa kajakki piilotella suojassa kesän ajan.
Kylkien ja alaselän lihaksissa tuntui rasius eniten. Melonta on todella hyvää harjoitusta selkälihaksille ja ehkä se ampiaisvyötärökin löytyy joskus!
Pauliina
AVAINSANAT: kajakki, liivit, mela, melonta, metsästys, mönkijä, Suomi Meloo, vesilintu
KATEGORIAT: liikunta, retkeily
Ei kommentteja
3.5.2010 12:47
Minun arkielämääni kuuluu huhkiminen tenniskentällä ainakin pari kertaa viikossa. Tenniskentällä saan aerobisen kuntoilun ”ilmaiseksi” kivan pelin lomassa.
Kun oikein innolla pelaa, syke nousee ja juoksujalkakin saa kyytiä. Nelinpelin mukana saa usein myös kivaa seuraa ja leikinomaista hauskanpitoa pallon kanssa.
Usein kesän korvalla tennis on jäänyt tauolle ja olen vaihtanut pienempään palloon. Aloitin golfin harjoittelun noin kymmenen vuotta sitten.
Koska Suomen golfkausi on verrattain lyhyt, taidot kehittyvät melko hitaasti. Mutta olen kuitenkin päässyt sellaiselle tasolle, että nautin pelaamisesta ja pääsen vieraspelaajana useimmille kentille.
Golfin haasteellisin ja koukuttavin puoli on siinä, kun huomaa, miten paljon peli on riippuvainen psyyken rauhoittumisesta ja keskittymiskyvystä.
Tekniikka on luonnollisesti a ja o, mutta se ei riitä, jos hermot ei ole hallinnassa.
Golf on siis erinomainen laji niille, joiden pitäisi rauhoittaa elämäänsä ja opetella elämään ”tätä hetkeä” Ja toisaalta se on hyvin palkitseva niille, jotka luonnostaan eivät turhia hötkuile.
Innokkaimmat golfarit käyvät talvella treenaamassa lyöntejään sisähallissa, jotta ovat valmiiksi hyvässä iskussa heti kun kentät avautuvat.
Minä en ole ollut ihan niin innokas ja siksi kesän ensimmäiset kierrokset golfkentällä ovat yleensä lyöntien hakemista; miten se nyt menikään?
Tämän kesän ensi kierros on vielä edessäpäin. Odotan sitä innolla ja kerron myöhemmin, miten sujui.
Raija, 6-kymppinen
AVAINSANAT: golf, keskittymiskyky, tennis
KATEGORIAT: golf, liikunta, tennis
Ei kommentteja
28.4.2010 14:59
Olin onnistunut välttämään flunssan koko talven kunnes viikonloppuna tuntui kurkku kipeältä, lihaksia särki ja olo oli kuin piestyllä.
Tietysti vielä ulkona paistoi aurinko lisäten surkeaa oloani.
Olotila koheni kummasti kun sain ennakkoon äitienpäivälahjaksi hienot kiikarit! Upea lahja kiilasi heti toiseksi kolme vuotta sitten äitienpäivälahjaksi saadun kevyen ja näppärän moottorisahan jälkeen!
Ulos ei vielä kyennyt lähtemään mutta kiikaroin innolla ikkunasta kuoveja, rastaita sekä lokkeja.
Tänään oli jo sen verran hyvä olo että ulos oli päästävä. Lämpimästi päälle, kiikarit kaulaan ja koira hihnaan, eikun linturetkelle!
Koiran mukaan otto linturetkelle ei ole parhain idea! Reippaaseen liikuntaan tottunut koira vaati kovempaa menoa vetämällä eikä voinut ymmärtää miksi piti jatkuvasti pysähdellä kiikaroimaan.
Heti kotipihassa nähtiin hienosti tuulen mukaan liitelevä hiirihaukka sekä peippoja. Siis puoli kuuta enää kesään jos on vanhoihin sanontoihin uskomista!
Mitähän talven täällä viettävät linnut mahtaavat tuumia nyt kun ilmassa soi mitä moninaisin linnunlaulu ja tutuissa ympyröissä lentelee niin paljon uusia naamoja?
Suunta kohti mökkirantaa. Tie oli yöpakkasten jäljiltä mukavan kova kävellä , tahti piti vaan muistaa pitää rauhallisena.
Ojan ravissa näkyi jo ensimmäisiä kevään kukkijoita, leskenlehtiä vaikka varjokohdissa ja metsän laidoilla on vielä lunta.
Järven jäät olivat jo sulaneet rannasta irti ja virtakohdissa uiskentelikin sorsia, telkkiä ja yksinäinen joutsen.
Ihanaa oli istua laiturilla auringossa ja tarkailla lintujen puuhia! Koira nujusi kainaloon huomiota ja rapsutusta kerjäten.
Kylmä tuuli ajoi viimein kotimatkalle. Vaikka kuinka yritti kävellä hitaasti nousi hiki selkään ylämäessä. Toipilas mikä toipilas!
Mutta onneksi kurkkuun ei enää koske! Kyllä tämä äkkiä ohi menee kun malttaa vaan nyt kunnolla parannella.
Pauliina
AVAINSANAT: äitienpäivä, flunssa, kävely, kevät, kiikarit, linturetki, yöpakkaset
KATEGORIAT: kävely, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
22.4.2010 11:20
Nyt se alkoi, ei suinkaan mummon pesu vaan kevään piha- ja metsätyöt.
Puutarhassamme kasvaa perinneperenna Suomen tatarta, jonka pitkät tömäkät varret odottivat pois viemistä.
Parituntisen kun olin pienillä kottikärryillä varsia kompostiin kärrännyt päätin luovuttaa.
Traktorin kauhaan mahtuisi tavaraa kerralla paljon enemmän ja kun poikakin oli kärttänyt konehommia päätin jättää työn hänelle.
Vuorossa odotti suurempi kevättyö läheisellä aukolla.
Istutin kolme vuotta sitten 9000 kuusen taimea jotka ovat osa minun pitkän tähtäimen suunnitelmaa, jossa tulevaisuudessa voisin viedä lapsenlapset seikkailemaan mummon istuttamaan metsään.
Saappaat jalkaan, mukaan juomista ja vanha kunnon heinäharava.
Aukolle kävellessä yksinäinen joutsen suorittaa ylilennon haikeasti huudellen.
Eikun harava huiskimaan!
Osa taimista on jo niin isoja etteivät minua tarvitse, vaan työntyvät kuloheinän alta reippaasti kohti taivasta.
Hitaammat ja hennommat taimet ovat taipuneet aivan maata vasten heinän alle ja jäävät sinne jos en niitä hiukan avusta.
Aurinko paistaa lämpimästi ja välillä on istahdettava kannolle juomaan ja huilaamaan.
Talvisten vierailijoiden jätökset kielivät paikalla käyneen niin hirvet ja teeret kuin jäniksetkin.
Ympäriinsä levinneet linnun höyhenet ja jäniksestä jäljelle jäänyt käpälä kertovat aukon elämästä omalla karulla tavallaan.
Iltapäivä on jo pitkällä kun saan työn valmiiksi. Kumpuilevalla aukolla on tullut talsittua jo 4 tuntia.
Käsissä polttelee kaksi pientä rakkoa, käsivarret ja jalat tuntuvat raskailta.
On todella hyvä mieli! Pienet kuusen taimet saavat hyvän alun kesän kasvulle.
Tyytyväisenä nostan haravan olalle ja kävelen kotiin.
Tulevaisuuden unelma on taas askeleen lähempänä!
Pauliina
AVAINSANAT: arkiliikunta, hyötyliikunta, joutsen, komposti, kuusi, liikunta, luonto, tulevaisuus
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, liikunta
Ei kommentteja
19.4.2010 11:33
Viikonloppu meni Suomen Ladun kevätpäivillä ja liittokokouksessa Helsingissä. Täytyy sanoa että latulaisuus on minun elämäni suola!
On aina mahtavaa kokoontua yhteen, tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Meitä kaikkiahan yhdistää rakkaus liikuntaan joten uusien ihmisten tapaaminen on helppoa eikä jutunjuurta tarvitse kauaa etsiä.
Tulee mieleen oma liittymiseni Latuun. Paikallislehdessä oli ilmoitus kaikille avoimesta sauvakävelyopastuksesta. Sauvakävely oli silloin uutta ja päätimme ystäväni kanssa lähteä oppia hakemaan.
Mukavan kävelyreissun jälkeen ystäväni sanoi että liitytään yhdistykseen. Niin tätä latulaisuutta on kestänyt pian 10 vuotta!
Joten tästä hyvästä elämäntavasta saan kiittää 30 vuotta vanhempaa ystävääni! Hyvien ystävienhän välillä ei ijällä tai ammatilla saati tittelillä ole mitään merkitystä. Saman asian löysin Ladusta ja latulaisista, olen saanut kaikenikäisiä ystäviä ympäri Suomea!
En tiedä mitään muuta yhtä monipuolista ja laajaa yhdistystä johon ovat tervetulleita niin totisemmin urheilevat kuin me tavalliset harrastajatkin yhtä arvokkaina ja tärkeinä!
Päivillä oli ohjelmassa myös kävelykokous jossa tuumailtiin yhdistysasioita ensin pareittain ja välillä ideoita yhteen kooten koko porukalla. Kävelytahti pidettiin rauhallisena ja välillä taisi ajatuksetkin karkailla muihin aisoihin. Suosittelen kovasti ideaa!
Viikonlopusta paljon virtaa saaneena päätän suunnata sauvakävelylle tutulle metsätielle. Mukavaa nähdä kevään edistyminen ja muistella menneitä tapahtumia.
Varsinkin paluumatkan junaseikkailut tulevat “hyrräyttämään” ja nostamaan hymyn huulille vielä monta kertaa!
Pauliina
AVAINSANAT: kävelykokous, liikunta, sauvakävely, Suomen Latu, yhdistys
KATEGORIAT: kävely, liikunta
Ei kommentteja
