Kirjoitukset kategoriassa ‘liikunta’
22.12.2011 21:46
Pimeää riitää pidettäväksi.
Lyhyellä valoisalla olen käynyt kävelemässä koiran kanssa.
Tutulla metsätiellä ja pellolla voisi jo hiihtääkin mutten ole saanut aikaisiksi kaivaa hiihtovermeitä esiin.
Meidän valkoinen hanki on siis pysynyt vesisateista huolimatta paikallaan, kuorettunut vain karkeaksi ja rahisevaksi.
Kävelin tänään mökillä. Joulun laitto on hyvällä mallilla joten nautin rauhallisesta lenkistä.
Järvi on saanut jääpeitteen vasta puoliksi mutta mökkiranta on jo kuitenkin jäässä. Olisi ollutkin aika jännää käydä melomassa juuri Joulun alla!
Nyt on hyvä aika vetää henkeä ja huilata. Ensi vuosi on latuyhdistyksemme juhlavuosi ja olemme suunnitelleet ennätysmäärän retkiä ja tapahtumia.
Sataa lunta kuin amerikkalaisissa jouluelokuvissa, hiljaa ja leijaillen.
Kävelen kotiin virkistyneenä ja rentoutuneena.
Oikein hyvää Joulua ja uutta vuotta kaikille!
Pauliina
AVAINSANAT: hanki, joulu, kävely, lumi, mökki
KATEGORIAT: happihyppy, kävely, liikunta, pimeys, ulkoilu, valo
Ei kommentteja
6.12.2011 16:13
Lumi vaikuttaa minuun kuin aurinko.
Ihanaa valkoista ja valaisevaa puuteria on satanut jo kolmesti maan valkeaksi.
Kahdesti se on myös sulanut pois mutta jospa se kolmas kerta nyt toden sanoo ja maa jää valkeaksi.
Tekisi jo niin mieli hiihtämään ja lumikenkäilemään! Tyydyn kuitenkin kävelelylle metsään, lumi ei vielä riitä hiihtämiseen.
Metsän talvenvietto ei näytä riippuvan lumen määrästä. Vain oravat ja jänikset näyttävät olleen liikenteessä ja kuusikkokin uinuu aivan hiljaisena.
Lumesta näkyy iloitsevan myös pörröturkkinen lappalaisemme joka piehtaroi nautinnollisesti maassa. Koirakin näyttää kuitenkin aistivan metsän rauhan ja hipsuttelee rauhallisesti polkua alun riehakkaan töytäilyn sijaan.
Puolessä välin on pakko pysähtyä lepuuttamaan särkevää kinttua. Toivon Joulupukilta vain ja ainoastaan terveyttä, tämä pitkään kestänyt sairastelu on käynyt hermoilleni kovasti.
Kaikki jälkoja tarvitseva liikunta on pitänyt vaihtaa muuhun. No onpahan tullut kaivettua puntit komerosta ja rääkättyä vatsalihaksia enemmän jumpatessa.
Viimein selviän tykyttävän kinttuni kanssa pihaan.
Kaunis sinivalkolippumme liehuu harmaata taivasta vasten.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Pauliina
AVAINSANAT: kävely, lumi, metsä, polku, terveys
KATEGORIAT: happihyppy, kävely, liikunta, metsäretki, ulkoilu
Ei kommentteja
26.11.2011 14:15
Että tämä pimeys käy voimille.
Tuskin silmät pysyvät auki työpäivän päätteeksi. Ja vielä pitäisi liikkua.
Tosin kävelylenkin jälkeen elämä taas hymyilee, mutta… kun en saa itsestäni irti sitä lähtemistä!
Mikä olisi hyvä tsemppari ettei jää illansuussa sohvannurkalle JOKA ilta! Ehdotuksia? Tsemppiä ja jaksamista meille kaikille!
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: tsemppiä
KATEGORIAT: liikunta
Ei kommentteja
10.11.2011 13:52
Kuurainen sammalikko rasahtelee mukavasti jalkojen alla metsäpolulla.
Pitkän lämpimän jälkeen pikkupakkanen tuntuu kylmältä. Sauvakävelyni ovat olleet vähissä pitkittyneen flunssan takia. Viimein on kurkkukipu hellittänyt ja läksin metsään kävelylle.
Aurinko luo upeita varjoja ja kuurainen maa kimmeltää. On todella kaunista ja hiljaista. Polulla näkyy paljon hirvien jälkiä, ja koira innostuu niistä kovasti.
Yöllä oli ollut viisi astetta pakkasta ja ojan vesi on jäätynyt. On ihan pakko polkaista sentin paksuinen jää rikki. Läksiessä latasin päälle turhan paljon vaatetta ja hiki nousee selkään.Vai onko kunto huonontunut jo kovasti sairastamisen aikana?
Harmittaa heikko olo vielä kun kelikin on niin upea!
Pihaan saavuttaessa olen jo ihan poikki. Nyt vaan huilaamaan – jospa sitä huomenna olisi jo pirteämpi olo.
Pauliina
AVAINSANAT: flunssa, hirvi, kävellä, kuura, metsä, pakkanen
KATEGORIAT: happihyppy, kävely, liikunta, metsäretki
Ei kommentteja
11.10.2011 20:17
Sauvakävelyllä saa enemmän puhtia ulkoiluun.
Todistin sen juuri itselleni.
Liikuntaani on tullut mukaan suunnitelmallisuus.
Halusin parantaa omaa oloani sekä kohottaa kuntoani.
Sykerajani testattiin ja sain liikuntaan viikko-ohjelman
sekä seurannan avuksi sykemittarin.
Sykkeen seuraaminen (teen sitä aika ajoin, ei joka luontolenkillä)
on aika hauskaa hommaa.
Olen huomannut, että pyöräretkillä sykkeeni ei nouse kovin, mutta
tänään huomasin sauvojen lisätehon kävelylenkillä.
Sykemittari oli valmiiksi päälläni, kun olin juuri aloittanut syksyn jumppakauden.
Kauniin sään innoittamana ajattelin heittää samoilla hikiololla 5 km kauniin
kävelyreittini ja päätin ottaa sauvat mukaan.
Kyllä kävelysauvojen käyttö tehostaa kävelylenkkiä.
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: sykemittari
KATEGORIAT: liikunta, sauvakävely
Ei kommentteja
27.9.2011 15:26
Tutut kuviot toistuvat, kun sade lakkaa ja aurinko näyttäytyy on lähdettävä ulos. Kävelysauvat käteen ja kohti sateen mukavaksi pehmentämää metsätietä.
On loistava syyssää! Ruskaväriset puut hehkuvat auringossa ja vesilätäköt kimmeltävät. Kyllä kulkee!
Käännyn risteyksestä ja samassa pääsee kiljahdus. Suuri, musta kyy makaa pitkänä tien laidassa. Refleksit on kohdallaan kun vaistomaisesti hyppään taaksepäin.
Aurinkoläiskään lämmittelemään tullut käärme vaan pysyy paikallaan liikahtamatta. Liekö niin kohmeessa vai leikkiikö se oksaa mutta varmaa on sen tunteneen paikalle tömistelyni. Kierrän otuksen kaukaa ja jatkan ripeästi matkaani.
Sydän jyskyttää kovaa. Ihme miten käärmeen kohtaaminen aina säikäyttää vaikka näen niitä joka syksy lämmittelemässä tiellä. Pitkän aikaa tarkkailen tietä, varsinkin aurinkoisissa kohdissa. Mielessäni toistan mantraani kun jätän kyyn koskematta ei sekään koske minua. Aivan kun käärmeet nyt vaanisivat nilkkojani mutta jotenkin se vaan helpottaa pelkurin mieltä tuo hokema.
On tainnut olla hyvä käärmevuosi kun seuraava kyy löytyy kiepiltä tieltä. Paljon kapeampi ja lyhyempi kuin tuo risteyksen anakonda on tämä auton alle jäänyt ressukka.
Hiki päässä laukkaan lenkin loppuun. Kotona, turvassa.
Minkäs teet pelkurille mutta huomenna lenkille uudestaan.
AVAINSANAT: kävely, kyy, ruska, sää, sauvakävely
KATEGORIAT: kävely, kävelysauvat, kyy, liikunta
1 kommentti
26.9.2011 10:00
Kiilopäällä, Saariselän tunturialueella, oli alkava ruska, sopulit vilistivät kanervikossa ja aurinkokin välillä pilkahteli. Olin viiden naisen vaellusporukan mukana ihailemassa tunturilapin aavoja maisemia.
Kiilopäällä pääsi joka aamu opastetulle kuuden tunnin vaellukselle oppaan mukana. Päivävaellukselle lähdön voi päättää joka aamu erikseen, ilmoittautumista ei tarvita, kunhan ilmestyy lähtöpaikalle sovittuun aikaan.
Oppaan mukana pääsee tietysti uusille reiteille, koska kuljetaan myös merkittyjen polkujen ulkopuolella. Maasto on valtaosin melko helppokulkuista, joskin pitkiin nousuihin ja laskuihin tunturin rinteellä kuluu voimavaroja.
Yhtenä päivänä päätimme lähteä Jäämerenkierrokselle bussilla. Etukäteen matka tuntui arveluttavan pitkältä, lähes 750 kilometriä. Se osoittautui kuitenkin niin mielenkiintoiseksi, että päivä vierähti oikein mukavasti.
Bussin opas kertoi kiinnostavasti totta ja tarua saamelaisuudesta ja kolttien tavoista. Norjan puolella poikettiin suomalaistaustaisessa Pykeijan kylässä. Tenojoen varsi oli kaunista ja jätti mieleen suunnitelman tulla joskus uudelleen.
Vaellustunteja kertyi viikossa lähes 30 ja loppuviikosta olin huomaavinani myös kunnon kohentuneen, nousut sujuivat jo vaivattomammin.
Vaikka tänä vuonna ruska ei ihan parhaimmillaan ollutkaan, näkymät olivat henkeäsalpaavan kauniita. Voi sanoa, että katseen voimalla sielu lepäsi. Ja se rauha ja hiljaisuus…
Raija 6-kymppinen
KATEGORIAT: Lappi, patikoida, retkeily, ryhmässä liikkuminen, Uncategorized, vaeltaminen
1 kommentti
21.8.2011 17:20
Yksi kesän mieleenpainuvimmista melontaretkistä oli ehdottomasti viime viikonlopun kuutamomelonta Kuopiossa.
Retki oli yksi Puijon Ladun 70 vuotis juhlavuoden tapahtumista ja minä Puijon rinnakkakkaisjäsenenä eli puolipuijolaisena änkäsin innolla mukaan.
Ilta viideltä kokoonnuttiin Pilppaan Ladun tukikohtaan ja pian oltiinkin vesillä suunnaten keulat kohti Nimismiehennokkaa kaupungin retkisatamaa.
Upeassa auringonpaisteessa kelpasi meloa pitkin tyyntä Kallavettä.
Reippaan melonnan jälkeen saavuttiin perille kauniille kallioniemekkeelle. Pian nuotiopaikalla lämpenivät niin makkarat kuin kahvivesi.
Kyllä eväät kruunaavat retken ja mukavassa seurassa nautittuna voiko iltaa viettää upeammin.
Istuimme lämpimillä kallioilla auringon laskuun saakka turisten mukavia.
Hämärän laskeutuessa pakkasimme tavarat kajakkeihin ja lähdimme paluumatkalle kohti Pilppaa.
Laskevan auringon säteet värittivät vielä taivaanrantaa punaisen ja oranssin sävyin.
Pian erottuivat enää vaaleat melat hämärässä. Taakse osoittavat otsalamput oli sytytetty ja upea täysikuu jo vilahteli metsän takaa.
Ihmeekseen sitä näkee pimeässä kun silmä totuu siihen. Mitään törmäilyn vaaraa ei ollut ja rauhassa jatkettiin matkaa.
Täysikuu tuo ihme suuri olet öisen taivahan, viritteli joku laulua.
Ja siinä se oli, suuri keltainen mollukka, kauniina ja mystisenä metsänrajan yläpuolella luoden kimmeltävää kultaista siltaa järvelle.
En ole ikinä ennen melonut pitkin kuunsiltaa pimeässä vain pienten lamppujen tuikkiessa kajakeista. Upeaa, hiljentävää, nautittavaa!
Jännittävää oli myös könytä ylös kajakista pilkkopimeässä mutta hyvin ja turvallisesti kaikki pääsivät maihin.
Vielä oli tarjolla kuumat löylyt saunassa ja iltapalaa pirtissä.
Upea retki!
Kiitos Puijolaiset koko sydämmestä!
Pauliina
AVAINSANAT: eväät, kajakki, kuutamo, mela, melonta, retki
KATEGORIAT: eväät, liikunta, retkeily, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
9.8.2011 20:24
Kaksi rakkoa ja turvonnut polvi.
Pääsin lauantaiksi mukaan kaksipäiväiseen Tahkon suotu-melontaan. Melomaan, tietysti.
Aamulla startattiin Juankoskelta mystisessä sumussa. Ilman kosteusprosentti lähenteli varmaan sataa ja välillä kasvoilla saattoi tuntea kostean tunteen sumupilven osuessa iholle.
Vitsailtiin toisten melojien kanssa jotta huomisista lööpeistä saataisiin lukea kuinka joukko melojia katosi sumuun.
Kun alla oli oma tuttu menopeli melominen sujui helposti ja rennosti.
Kesän melonnat ovat jääneet aika vähiin mutta kun ilmaantui paikka kaksikossa päivän toiselle osuudelle olin heti valmis.
Välietapilla nautittu soppa jälkiruokineen antoikin kunnolla energiaa jatkaa koitosta.
Lastukosken kanavassa noustiin pari metriä ja luukut aukenivat Syvärille jolla matkaa jatkettiin kohti Tahkoa.
Kun kaksikon keulille oli tullut tuoretta voimaa innokkaan melojan muodossa sain jo toppuutella tahtia ettei vallan karattaisi muusta joukosta.
Jännittävä sumu oli jo kaikonnut ja taivas antoi vettä tasaisesti mutta onneksi ilman tuulta.
Sateen takia osion maatauko jätettiin väliin ja taukoa pidettiin vain kelluen ulapalla.
Puolimatkassa alkoi lonkkaa jäytää liikkumattomuus ja yritin liikutella kinttujani sen verran kun kajakissa oli mahdollista.
Lähempänä Tahkon satamaa saatiin nauttia muun vesiliikenteen aiheuttamasta aallokosta. Se toi mukavaa vaihtelua muuten niin tyyneen keliin.
Komeassa rintamassa saavuttiin rantaan, väsyneinä mutta onnellisina.
Ihmeekseni pääsin ylös kajakista helposti, polvi tuntui ihmeen kireältä mutta jalka piti päällään kuitenkin hyvin.
37 km takana ja edessä uudet melontaseikkailut!
Pauliina
AVAINSANAT: kajakki, melonta, sade, Tahko
KATEGORIAT: liikunta, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
21.7.2011 16:56
Osaat sä uida?
Järkyttävää miten paljon tänäkin kesänä on jo kuollut ihmisiä hukkumalla!
Osaan mielestäni uida hyvin kiitos lapsuuden lämpimien kesien jolloin asuttiin järvessä, ainakin äitini mukaan.
Tehtiin aika hurjiakin juttuja näin jälkeen päin ajatellen mutta uimataito kehittyi kovasti.
Vieläkin on ihanaa pulahtaa töiden jälkeen järveen huuhtomaan hikistä ihoa. Tuntuu että ötököiden purematkin kutisevat vähemmän uimisen jälkeen.
Nyt ovat järvivedet ihanan lämpimiä. Pinnalta aivan kuin keitettyä kuten lapsena sanottiin.
En ole mikään nopea uimari, kestävä kylläkin. Mahtavaa on sukeltaa ja kellua, nauttia vedestä.
Naapurikaupungissa säästettiin viimekesänä kun uimakoulua lapsille ei järjestetty. Varmaankaan minkään kunnan tai kaupungin talous ei korjaannu sillä että uimakoulua ei järjestetä! Kuitenkin elinikäisen ja elämää ylläpitävän taidon saat kun opit uimaan.
Siinäpä kehitysidea meille latulaisille, järjestetää Muumien uimakoulu lapsille ja aikuisille!
Meidän itäsuomalaisten kyllä kelpaa kelluskella monissa järvissä ja lammissa. Aina löytyy paikka jossa voi uida vaikka yksin kaikessa rauhassa.
Silkan nautinnon lisäksi uinti on myös hyvää harjoitusta kireille lihaksille ja kipeille nivelille.
Olen myös kokeillut vesijuoksua. Aurinkoisella säällä on hyvä muistaa laittaa päähine päähän ettei saa auringonpistosta kun karauttelee pitkin vesistöä.
Tämänkin kuuman kesäpäivän kruunaa rantasaunan löylyt ja pulahdus järveen.
Nautitaan kesästä!
Pauliina
AVAINSANAT: järvi, nivelet, taito, uinti, vesi, vesijuoksu
KATEGORIAT: hyvinvointi, liikunta
Ei kommentteja
11.6.2011 10:17
Aika kimuranttia on ulkoilu näihin aikoihin.
Jo upea hellesää karsii raskaita lajeja mutta suurin ei voi sanoa este mutta rasite ulkoliikunnalle ovat nyt verenhimoiset ötökät!
Lämmin sää saa paljastamaan olminvaaleat raajat auringolle ja sekös houkuttaa ärhäkkäästi iholle pyrkiviä purijoita kovasti.
Kauniin rusketuksen sijaan raajani ovat täynnä punaisia paukamia jotka kutisevat armottomasti! Sormet syyhyävät raapimaan varsinkin nilkkoja ja korvien taustoja jotka ovat saaneet kunnon osumia.
Metsälenkit ovat nyt pannassa ellei halua vatuloida päälleen vaatekerroksia ja suihkuttaa pintaan myrkkyä kunnolla.
Aukeamman paikan kävelyihin kun varustautuu myrkyllä ja topakalla pihlajanoksalla saa lenkistä nautittavan. Sitten vaan virpoo olkapäältä toiselle pihlajan oksalla kävelyn tahtiin.
Pyöräily ja melonta ovat myös hyviä ötökkäajan liikuntamuotoja. Pyöräillessä vauhtia on kuitenkin sen verran että ihailijat joutuvat sinnittelemään takana ja meloessa kannattaa suosia suuria selkiä sillä rannan läheltä mukaan tarttuu kuitenkin sitkeästi ympärillä surraavia lentäjiä.
Nyt jos koskaan on myös tärkeää olla cool. Kunnon hikoileminen niin että deodorantti pettää ja myrkyt häviävät hien mukana on vastustamaton houkute purijoille.
Tällä hetkellä mäkärät ja itikat, pian paarmat ja syksymmällä hirvikärpäset sekä monet muut innokkaat ihailijat pistävät ulkoliikkujan koville.
Mutta ei lannistuta! Raapimatta oleminen kasvattaa itsehillintää ja ötökkäajan voi sanoa lisäävän harrastettavien liikuntalajien monipuolisuutta.
Kaikesta huolimatta nyt on ihana kesä ja se kannattaa viettää ulkona liikkuen ja nauttien.
Pauliina
AVAINSANAT: hikoileminen, kesä, liikunta, melonta, myrkky, ötökät
KATEGORIAT: kävely, liikunta, metsäretki, pyöräily
Ei kommentteja
27.5.2011 21:13
Kovin epävakaisia ja viileitä ovat kevätkelit olleet.
Iltakävelyitä on jatkettu säiden mukaan ja eilen illalla saatiin nauttia upeasta aurinkoisesta metsälenkistä.
Luonto on nyt upeimmillaan! Tuomet tuoksuvat, linnut laulavat ja puiden lehdet ovat vielä kauniin vaalean vihreitä.
Tutulta metsäpolulta löytyy aina uutta katsottavaa.
Polun varren puoliksi tongittu muurahaispesä sai mielikuvituksen laukkaamaan ja aistit valppaiksi!
Ehkä virittyneen valppauden takia huomasimme useita piilottelevia korvasieniä, tarkkailimme nousevia hiirenportaan koukkumaisia varsia ja kuulostelimme lintujen laulua korvat höröllä.
Mukana puuhaili myös iloinen karvaturri joka olisi kyllä ilmottanut jos suurempi pesäntonkijä olisi ollut lähistöllä.
Nyt kannattaa ehdottomasti lähteä löytöretkelle lähimetsään tutustumaan keväiseen heräävään luontoon ja harjoittamaan kaikkia aisteja monipuolisesti.
Mukaan kun vielä pyytää muut perheenjäsenet tai ystävän ei seikkailu tunnu liian pelottavalta.
Pauliina
KATEGORIAT: kävely, liikunta, metsäretki, patikoida, retkeily
Ei kommentteja
12.5.2011 10:22
Ihanainen kevät tietää myös kovaa kiirettä!
Liikunta on painottunut vahvasti hyötyliikuntaan. Olen haravoinut pihanurmea, kuoputellut kukkapenkkejä ja tehnyt peltotöitä.
Vielä on ikkunatkin pesemättä, taimet haravoimatta ja peltotyötkin kesken.
Eilen muokkasin ja keräsin kiviä parhaan päivän ja nyt kyllä tuntuu jotta jotain tuli tehtyä!
Onneksi kipeimmät lihakset ovat reidet joten on tullut nostettua oikein jaloilla eikä selällä.
Kun ajaa töyssyytät pienen matkan, laskeudut traktorista, keräät kiviä kauhaan ja nouset portaat takaisin pukille toistoja tulee niin hurjasti jotta alkaa jo tuntumaan!
Kaikesta työn paljoudesta huolimatta pitäisi muistaa myös nauttia keväästä. Kaikki kasvaa ja muutuu niin nopeasti!
Koivut ovat kauniin hennon vihreitä, lintukuoro laulaa jo moni äänisesti ja tuntuu ettei kaikkea muutosta kerkiä millään huomata.
Iltaisin olen käynyt rauhallisella kävelyllä poikani ja koiran kanssa.
Rannassa ollaan kiikaroitu lintuja ja tarkkailtu pienen Hirvijoen hurjaa tulvimista ja sen nyt jo rauhoittunutta juoksua.
Pitäisi useammin ottaa aikaa pelkälle luonnon tarkkailulle ja rauhoittumiselle.
On vaan niin levoton olo. Kevättä rinnassa!
Pauliina
KATEGORIAT: hyötyliikunta, kävely, liikunta
Ei kommentteja
3.5.2011 12:09
Eilen Espoon Ladun jäsenillassa oli aiheena “minäkö vaellukselle, miten pärjään?”
Monelle, kuten minulle, on aina suuri kynnys päättää lähteä vaellusporukan mukaan. Takaraivossa on aina kysymys, pärjäänkö siinä porukassa! Kuitenkin luonto ja vaelluksen tuoma haasteellisuus kiinnostavat.
Eilen yhdessä pohdimme, mitä on vaellus? Sitä että liikkuu paikasta toiseen ja vaihtaa leiri/majapaikkaa.
Mietimme myös miten on hyvä valmistautua vaellukselle? Kannattaa ajoissa käydä varusteet läpi varustelistan mukaan ja sisäänajaa ne, tutustua tulevaan vaellusporukkaan, tutkia eri retki-kertomuksia kohteestaan, kehittää kuntokestävyyttään, nauttia ajatuksissaan tulevasta vaelluksesta sekä miettiä vaelluksen muonakuviot.
Vinkeistä ja toisten vaellusmuisteloista virisi taas vaellusvietti ja päätökseni vahvistui; Rastegaissan huipulle pitäisi tänä kesänä kavuta.
Se on tosin vasta päiväretki, mutta tästä on hyvä jatkaa!
Vaellusterveisin
Päivi, 50 kymppinen
AVAINSANAT: päiväretki, Rastegaissa
KATEGORIAT: vaeltaminen
Ei kommentteja
20.4.2011 16:00
Onko parempaa liikuntamuotoa keksittykään kuin tanssiminen!
Harjoitus joka yhtäaikaa kehittää ryhtiä, lihankuntoa, hengitystä sekä sosiaalisia taitoja.
Olen intohimoinen tanssin ystävä oli tyyli mikä tahansa. Nuoruudessa jytättiin diskoissa brittipopin tahdissa. Myöhemmin kuvaan tulivat itämainen tanssi ja vauhdikas bailatino.
Kuitenkin haastavin ja mielenkiintoisin tanssimuoto mielestäni ovat ihan tavalliset paritanssit.
Helppo on itsestään heilua mutta kun kuvioon tulee toinen henkilö tulee asiasta paljon haastavampaa.
Näin naisena pitäisi osata olla vietävissä mikä on aika hankalaa kun on tottunut itse määräämään suunnan ja vauhdin.
Se paritansseissa onkin niin mielenkiintoista jotta vaikka molemmat osaisivatkin askeleet , onnistuu tai voisi sanoa luontuu meno toisen kanssa paremmin kuin toisen.
Hienoa oli huomata että yläkouluikäisellä nuorellani oli liikuntatunnilla paritansseja. Mikä parasta opettaja oli ottanut mukaan kansantansseja joissa kaikki tanssivat kaikkien kanssa.
Kun kaikki tanssivat kaikkien kanssa ei ulkonäöllä tai suosiolla ollut mitään vaikutusta.
Parasta ovat mielestäni kesäiset lavatanssit! Lavoille useammat tulevat juuri tanssin takia ja pois jäävät alkoholia liikaa nauttineet örveltäjät ja likistelijät.
Tanssi on upean monipuolinen tapa liikkua! Liitää valssin tahtiin keinuen , välillä hytkytellä hengästyttävää humppaa tai hypätä luustoa vahvistavaa jenkkaa.
Ei kun radio auki, matot ruttuun ja jammaamaan juuri niin kun hyvältä tuntuu!
Samaa mieltä kun Nalle Puhin Tiikeri on pomppimisesta olen minä tanssimisesta , siitä saa RRRiemua!
Pauliina
AVAINSANAT: hengästyminen, lavatanssit, paritanssi, riemu, ryhti, suosio, tanssiminen
KATEGORIAT: liikunta, ryhmässä liikkuminen
1 kommentti
3.4.2011 9:48
Äkkiä vierähti viikko pohjoisessa Saariselällä.
Olen huomannut itsestäni aijemminkin jotta olen erittäin aurinkovetoinen ulkoilija ja kun nyt saimme nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta ulkona oltiin koko päivä.
Naama vaihtoi väriä kun hiihtelimme ja kävelimme hienoissa tunturimaisemissa.
Vähäiseksi jääneen ennakkoharjoittelun takia pidettiin päivämatkat kohtuullisina ja muistettiin pysähtyä juomaan usein.
Saariselän ladut olivat tuttuja jo ennestään mutta vielä oli kokeilematta mahtava pulkkamäki Kaunispään huipulta.
Pulkka vaan käteen ja nousemaan ylös tunturin rinnettä. Huipun kahvilassa käytiin ottamassa rohkaisua kahvien ja munkin muodossa ja sitten mäkeen.
1300 m luvattiin aika jyrkkää laskua ja loppumatkasta kurvailuakin!
Oli mahtavaa! Lapsuuden ahkerista pulkkailukokemuksista oli varmaankin hyötyä koska huima meno pysyi kuitenkin kontrollissa hyvin ja alas päästiin turvallisesti.
Hienon ulkoiluviikon jälkeen oli jo mukavaa lähteä kotiin laukku täynnä hikisiä vaatteita ja mukana mahtavat muistot.
Mutta nyt saavat sukset mennä taas kesälepoon sillä vettä sataa ja lämpöasteitakin on ilmassa.
On aika vaihtaa latua eikun lajia.
Pauliina
AVAINSANAT: harjoittelu, hiihto, Lappi, latu, pulkka, sukset, tunturi
KATEGORIAT: eväät, hiihto, kävely, Lappi, liikunta, sukset
Ei kommentteja
30.3.2011 15:11
Olen mielikuvissani ollut monet kerrat jumpassa.
Mutta kävely, hiihtolenkki ja happihyppy ovat vetäneet puoleensa
talven pimeässä, pitkän toimistopäivän jälkeen.
Mutta hyvä niinkin, kaikki liikunta on hyväksi ja iloksi.
Nyt olen hommannut kotiini uuden hula hoop muhkura vanteen.
Päätin, että aina tuijottaessani telkkaria, yksinollessa
harjoittelen vanteella.
“…pyöriessään vanne hieroo keskivartaloa ja
edistää aineenvaihduntaa sekä tehostaa rasvanpolttoa”
Ammattilaisen vinkki harjoituskerroista on:
3 kertaa viikossa 5 minuuttia, tekee ihmeitä!
Tälläinen ihme minulla nyt on!
Liikunnaniloa
Päivi, 5 kymppinen
KATEGORIAT: happihyppy, hula hoop vanne, liikunta
Ei kommentteja
13.3.2011 20:04
Ei mitään uutta liikunnan saralla, liukasta ja kävelyä, luistoa ja pitoa.
En ole saanut laajennettua liikuntaani sisätiloihin.
Taitaa jumppamaksu jäädä kokonaan hyödyntämättä.
Työpäivän päätteeksi kaipaa happea ja ulkona olon ihanuutta.
Kävely- tai hiihtolenkki ei ole kellonaikaan sidottu.
Voi lähteä juuri kun innostus iskee, ei
odottaa klo 19 zumbatuntia.
Muuta ei tarvitse, kuin ylös, ulos ja menoksi.
Tänä talvena olen kovin nauttinyt pitopohjasuksistani.
Sukset ovat aina käyttövalmiit (minun vaatimustasolleni), pitävät ja luistavat.
Toinen jatkuvan ilon aihe on ketju/piikkiset liukuesteeni. Pitävät!
Tosin murskaavan jään/lumen narina on niin kova, että koirat ja ihmiset
kääntyvät katsomaan, kun lähestyn.
Kuulostan ilmeisesti latukoneelta tai rinnetrampparilta.
Pääasia on, ettei askel ole hutera. Siinä kestää muutamat tuijotukset.
liikkumisiin
Päivi, 5kymppinen
AVAINSANAT: liukuesteet, pitopohjasukset
KATEGORIAT: kävely, liikunta, pitopohjasukset, Zumba
Ei kommentteja
6.3.2011 16:59
Nirisee ja narisee suksien pohjat tuiskulumella.
Viimein hellittivät pakkaset ja pakko oli irrottautua sohvasta ladulle.
Sain houkuteltua siippani hiihtämään Rautavaaralle Tiilikkajärven kansallispuistossa hiihdettävään Tiilikkahiihtoon.
Suurimmaksi osaksi suomaalle tehty tasainen latu ja upea aurinkoinen ilma oli innostanut lähes 300 henkeä mukaan.
Yöllä tuiskuttanut uusi lumi ei hurjaa luistoa tarjonnut mutta ihanaa oli rauhallisesti nautiskellen hiihtää!
Uiton kämpällä tarjoili Metsähallituksen väki nuotiokahvia , kuumaa mehua ja rinkeleitä. Toki oli reppuun varattu myös makkaraa jota käristettiin nuotiolla.
Varmasti saatiin makkarasta enemmän kaloreita kun saatiin hiihdolla kulutettua.
Siinä nuotion ympärillä istuessa kuunneltiin puistonhoitajien tarinoita kesyistä tijaisista jotka tulivat hatulle istumaan ja verisestä tantereesta johon he olivat törmänneet kun yhdeksän suden lauma oli tappanut hirven kovan taistelun jälkeen.
Mahtava on retkihiihtotapahtumien tunnelma! Kiireetön ja kilpailuvapaa!
Pauliina
AVAINSANAT: hiihtää, kansallispuisto, latu, nuotio, retki, Tiilikkajärvi
KATEGORIAT: hiihto, liikunta, ryhmässä liikkuminen, sohva, sukset
Ei kommentteja
1.3.2011 10:22
Jaaha, onpa aikaa taas vierähtänyt viime blogikerrasta. On ollut kaikenlaista.
Ja sitten viime pari viikkoa on ollut täynnä touhua mutta on tuntunut, etten ole tehnyt mitään mainitsemisen arvoista.
Tänä aamuna kun tein pienen kommentin facebookin statukseeni, huomasin ihmeekseni, että kolme viimeisintä merkintääni liittyivät kaikki liikuntaan. Haa, olen itse asiassa siis tehnytkin mainitsemisen arvoista!
Yksi feissarimaininta liittyi siihen, miten innolla odotin seuraavaa tennistuntiani. Se on aina niin kivaa!!!
Yksi toinen liittyi siihen, että kivaa oli myös vesijuoksu. Olen sopinut entisen työkaverini kanssa vesitreffit uimahallissa kerran viikossa.
Hiomme vasta vesijuoksun tekniikkaa, hän ui lisäksi jonkin aikaa matkauintia. Minä en ole kummoinenkaan uimari, mutta vesijuoksu vaikkuttaa hauskalta. Meidän uimahallitreffeillä puhutaan myös monet ajatukset ääneen ja parannetaan maailmaa omissa ympyröissämme.
Tänä aamuna laiskottaa ja huomaan, että jättäisin varmaankin uimahallireissun väliin, ellen olisi sopinut niitä treffejä. Siis ainakin minulle yhdessä liikkuminen on juttu, mikä saa minut liikkeelle.
Viime viikolla oli hiihtoloma ja menin mäkeen lastenlasten seurana. Edellisestä laskettelukerrasta oli kulunut lähes 20 vuotta. Mutta kummasti se vaan sujui, pysyin hyvin 8-vuotiaan vauhdissa. Ja ihana aurinkoinen sää kruunasi onnentunteen.
Vein 2 hiihtolomalaista myös 4 kertaa tennishalliin. Kumpikaan ei pelaa muualla kuin minun kanssani, toistaiseksi. He jopa valitsivat tenniksen kun tarjosin vaihtoehtona elokuviin menoa. Kyllä se ilahdutti mummia!
No nyt pitää pakata uikkistavarat ja lähteä!
Raija 6-kymppinen
KATEGORIAT: laskettelu, liikunta, ryhmässä liikkuminen, tennis, Uncategorized
Ei kommentteja
