Nyt on meillekkin jo saatu lunta ihan reilusti.
Lähes jokapäiväistä hyötyliikuntaa on ollut pihan puhdistus ja portaiden sekä kuistien lakaisu.
Latuyhdistyksen kassaa on hyvin saatu kartutettua lumenpudotustalkoilla jo kahdeksalta katolta.
Noissa talkoissa on minun kohdalla todellakin kyse itsensä voittamisesta!
Korkeanpaikan kammosta kärsivänä ei katolle nousu ja siellä vielä jotain puuhaileminen ole mitenkään itsestäänselvyys.
Nielen pelkoni, lapio kouraan ja tikkaille. Ylöspäin nousu onnistuu yleensä hyvin. Into auttaa ja osallistua on suurempi kuin putoamisen pelko.
Sitten vaan rivakasti lumenluontiin ja hyvinhän se sujuu kun ei liikaa mieti miten käy jos nyt luiskahtaa alas.
Vaikein rasti on vielä edessä, alastulo hallitusti ja turvallisesti.
Miten se pelottaakin kääntyä takaperin katon reunalla aivan kuin vuoren jyrkänteellä!
Rystyset valkeina puristan tikkaiden päitä jalan heiluessa ilmassa askelmaa etsien!
Maan kamaralla on voittajan olo! Yhdistykselle on saatu lisää pelimerkkejä toimintaan ja itse hyvää lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa.
Pauliina
