Kirjoitukset kategoriassa ‘marjanpoiminta’

18.8.2011 13:25

Kesähelteiden lumoissa

Tänä kesänä on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä. Ainakin minun kesäreissuni ovat osuneet niin, että sateet ovat olleet jossain muualla.

Olen pelannut golfia, pulikoinut järvessä ja joessa, jonkun kerran kai meressäkin. Alkukesä meni puutarhahommissa, istutin kukkia. Myöhemmin kastelin taimia ja kitkin tietysti rikkaruohoja.

Mökkireissujen lisäksi olen ollut parin viikon ajan pohjoisessa.  Toisen viikon vietin tarkalleen ottaen Rukan lähimaaston rinteillä. Siis mustikoita keräämässä.

Porot näyttivät myös tykkäävän mustikoista, piti suorastaan kiirehtiä, että ehti apajille ennen niitä. Saalis olikin sitten heikonlainen, mutta upeat maisemat ja tunnelmat korvasivat vaivannäön.

Kesän vuoksi hiljentynyt hiihtokeskuskin oli elämys. Kuljimme myös pieni karhunkierros -nimisen vaellusreitin, joka oli päiväretkeksi juuri sopivan mittainen.  Koskimaisemat olivat mykistävän kauniit.

Paluumatkalla kohti etelää olin huoltoauton kuskina Miehelle. Tämä ajoi polkupyörällä noin 500 kilometriä.

Luin juuri Päivin blogikirjauksen hänen omasta pyöräreissustaan Lapissa. Vautsi!

Nyt selailen taas työväenopiston kurssitarjontaa, alkaa jo syksy ja uudet kujeet häämöttää mielessä…

Raija, kuusikymppinen

15.8.2010 10:35

Marjassa Lapissa

Ainakin Lappiin on kypsynyt luonnon marjoja, niin lakkaa, kaarnikkaa kuin mustikkaa.

Loivassa tunturin tunturin rinteessä on hyvä ja helppo kerätä talven varalle luonnon herkkuja tai napostella välipala retken lomassa. On taatusti tuoretta.

Retkeillessä, marjastaessa metsässä saa samalla oivaa tasapainoharjoittelua. Sen merkitys kasvaa iän myötä.

Hyvä tasapaino auttaa minua hallitsemaan asentoani sekä helpottaa liikkumistani.

Kävely epätasaisessa maastossa, kuten metsässä, parantaa tasapainoamme.

Tervemenoa metsäretkelle, lähimetsä sopii erinomaisesti.

Päivi, 5-kymppinen

1.8.2010 14:35

KESÄMENOJA JA MIETTEITÄ

Hupsista, kylläpä on kesä taas kulunut vauhdilla, onneksi kuitenkin sentään on lähes puolet vielä jäljellä ☺

Golfkierroksia on kertynyt hissukseen, pari mennyt oikein mieluisasti ja lopputuloskin on ollut hyvä. Monta kierrosta olen myös kiertänyt ihan liikunnan ilosta, varsinaisessa pelisuorituksessa ei ole todellakaan ollut kehumista. Toisaalta, ulkoiluna ja seurustelumuotona se on ollut parhaasta päästä. Tasoitus on pudonnut jo jonkin verran alle 30, mikä on innostanut, ehkä sitä vielä voi oppiakin!

Muuten kesään on kuulunut perhetapahtumia, tyttären häät ja pojalle perheenlisäystä. Siinä sitä on ollut yllin kyllin iloa ja ihmettelemistä. Lisäksi normaalia sukulointia ja Näsijärvipulikointia. Ja vähän on tullut rymisteltyä vadelmapusikoissakin, pakastimessa on noin 3 litraa itsepoimittuja.

Nyt kotosalla puuhastellessa on alkanut tuntua kummallista, aluksi nimeämätöntä kaipuuta jonnekin. Sellainen sisimmästä kumpuava kaiho korkealle.

Sitten tajusin sen. Tunturiin! Viime vuonna näihin aikoihin harjoittelin kotona kauppareissuilla rinkan kantamista. Siinä ostokset keikkuivat mukavasti selässä ja naapurusto varmaan ihmetteli reipasta askellusta.

Vuosi sitten elokuun puolivälissä koitti lähtö yöjunalla kohti käsivarren Lappia. Kymmenen päivän reissuun sisältyi runsaan viikon patikointi Haltitunturin valloituksen merkeissä. Avarat maisemat, määrätietoinen vaellus kohti seuraavaa etappia. Kaikki oli tässä ja nyt. Oli se juhlavaa! Vieläkin sitä voi itsekseen hehkutella.

Mutta nyt sitten on vissiin tullut jonkinlainen tartunta lapinhulluutta. Ainakin kova kaipuu olisi niihin maisemiin ja huippuja valloittamaan. Toistaiseksi ei tosin ole mitään konkreettisia suunnitelmia matkasta sinne päin. Jos ei nyt syksyllä onnistu, niin ehkä sitten keväällä hiihtokaudella…

Nautitaan nyt kuitenkin kesän riemuista kotomaisemissa, aion pelailla vielä monta kierrosta golfia ja tehdä kunnon kävelyretkiä. Ja jos saan vihiä mustikkamaastoista, pakastimessa olisi juuri niille sopivaa tilaa.

Raija, 60-kymppinen