Lumi vaikuttaa minuun kuin aurinko.
Ihanaa valkoista ja valaisevaa puuteria on satanut jo kolmesti maan valkeaksi.
Kahdesti se on myös sulanut pois mutta jospa se kolmas kerta nyt toden sanoo ja maa jää valkeaksi.
Tekisi jo niin mieli hiihtämään ja lumikenkäilemään! Tyydyn kuitenkin kävelelylle metsään, lumi ei vielä riitä hiihtämiseen.
Metsän talvenvietto ei näytä riippuvan lumen määrästä. Vain oravat ja jänikset näyttävät olleen liikenteessä ja kuusikkokin uinuu aivan hiljaisena.
Lumesta näkyy iloitsevan myös pörröturkkinen lappalaisemme joka piehtaroi nautinnollisesti maassa. Koirakin näyttää kuitenkin aistivan metsän rauhan ja hipsuttelee rauhallisesti polkua alun riehakkaan töytäilyn sijaan.
Puolessä välin on pakko pysähtyä lepuuttamaan särkevää kinttua. Toivon Joulupukilta vain ja ainoastaan terveyttä, tämä pitkään kestänyt sairastelu on käynyt hermoilleni kovasti.
Kaikki jälkoja tarvitseva liikunta on pitänyt vaihtaa muuhun. No onpahan tullut kaivettua puntit komerosta ja rääkättyä vatsalihaksia enemmän jumpatessa.
Viimein selviän tykyttävän kinttuni kanssa pihaan.
Kaunis sinivalkolippumme liehuu harmaata taivasta vasten.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Pauliina
