Kirjoitukset kategoriassa ‘patikoida’

26.9.2011 10:00

Vaelluksia tunturissa ja bussilla Suomineidon pään ympäri

Kiilopäällä, Saariselän tunturialueella, oli alkava ruska, sopulit vilistivät kanervikossa ja aurinkokin välillä pilkahteli. Olin viiden naisen vaellusporukan mukana ihailemassa tunturilapin aavoja maisemia.

Kiilopäällä pääsi joka aamu opastetulle kuuden tunnin vaellukselle oppaan mukana. Päivävaellukselle lähdön voi päättää joka aamu erikseen, ilmoittautumista ei tarvita, kunhan ilmestyy lähtöpaikalle sovittuun aikaan.

Oppaan mukana pääsee tietysti uusille reiteille, koska kuljetaan myös merkittyjen polkujen ulkopuolella. Maasto on valtaosin melko helppokulkuista, joskin pitkiin nousuihin ja laskuihin tunturin rinteellä kuluu voimavaroja.

Yhtenä päivänä päätimme lähteä Jäämerenkierrokselle bussilla. Etukäteen matka tuntui arveluttavan pitkältä, lähes 750 kilometriä. Se osoittautui kuitenkin niin mielenkiintoiseksi, että päivä vierähti oikein mukavasti.

Bussin opas kertoi kiinnostavasti totta ja tarua saamelaisuudesta ja kolttien tavoista. Norjan puolella poikettiin suomalaistaustaisessa Pykeijan kylässä. Tenojoen varsi oli kaunista ja jätti mieleen suunnitelman tulla joskus uudelleen.

Vaellustunteja kertyi viikossa lähes 30 ja loppuviikosta olin huomaavinani myös kunnon kohentuneen, nousut sujuivat jo vaivattomammin.

Vaikka tänä vuonna ruska ei ihan parhaimmillaan ollutkaan, näkymät olivat henkeäsalpaavan kauniita. Voi sanoa, että katseen voimalla sielu lepäsi. Ja se rauha ja hiljaisuus…

Raija 6-kymppinen

19.9.2011 20:50

Hui hai Hiisi

Aurinkoisessa syyssäässä ajelimme latuyhdistyksen porukalla päiväpatikkaan Hiidenportin kansallispuistoon Sotkamoon.

Kauniiden maisemien lisäksi pongasimme auton ikkunasta kurkia, kauriita ja kolme komeaa ukkometsoa tien ravissa.

Palolammen lähtöpaikalla nostimme reput selkään ja suunta kohti mahtavaa rotkoa.

Suomi on kauniita retkikohteita pullollaan ja yksi vaikuttavimmista on varmasti Hiidenportin suuri rotko.

Ruskavärien komistamat suoalueet ylitimme pitkoksia pitkin pysähtyen välillä kuvaamaan maisemaa ja poimimaan puolukoita sekä mustikoita.

Tulistelupaikaksi olin valinnut Kitulanlammen laavun joka on mielestäni yksi kauneimmista tulipaikoista!

Kahvipannu tulille ja eväät esiin. Kyllä ulkona ruoka maistuu taivaalliselta!

Patikkamme jatkui Kovasinvaaran vanhan asuinpaikan kautta.

Suuret kivikasat kertoivat omaa tarinaansa kaskeamisesta. Ennen ei eilistä leipää heitetty roskiin niin suuren työn takana sen pöytään saaminen oli!

Pian saavuimmekin jo takaisin autoille ja retkeen tyytyväinen patikkaporukka lähti kotia kohden.

Syksy on mitä mainiointa retkeilyaikaa!

Pauliina

18.8.2011 13:25

Kesähelteiden lumoissa

Tänä kesänä on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä. Ainakin minun kesäreissuni ovat osuneet niin, että sateet ovat olleet jossain muualla.

Olen pelannut golfia, pulikoinut järvessä ja joessa, jonkun kerran kai meressäkin. Alkukesä meni puutarhahommissa, istutin kukkia. Myöhemmin kastelin taimia ja kitkin tietysti rikkaruohoja.

Mökkireissujen lisäksi olen ollut parin viikon ajan pohjoisessa.  Toisen viikon vietin tarkalleen ottaen Rukan lähimaaston rinteillä. Siis mustikoita keräämässä.

Porot näyttivät myös tykkäävän mustikoista, piti suorastaan kiirehtiä, että ehti apajille ennen niitä. Saalis olikin sitten heikonlainen, mutta upeat maisemat ja tunnelmat korvasivat vaivannäön.

Kesän vuoksi hiljentynyt hiihtokeskuskin oli elämys. Kuljimme myös pieni karhunkierros -nimisen vaellusreitin, joka oli päiväretkeksi juuri sopivan mittainen.  Koskimaisemat olivat mykistävän kauniit.

Paluumatkalla kohti etelää olin huoltoauton kuskina Miehelle. Tämä ajoi polkupyörällä noin 500 kilometriä.

Luin juuri Päivin blogikirjauksen hänen omasta pyöräreissustaan Lapissa. Vautsi!

Nyt selailen taas työväenopiston kurssitarjontaa, alkaa jo syksy ja uudet kujeet häämöttää mielessä…

Raija, kuusikymppinen

27.5.2011 21:13

Ilmaisia elämyksiä

Kovin epävakaisia ja viileitä ovat kevätkelit olleet.

Iltakävelyitä on jatkettu säiden mukaan ja eilen illalla saatiin nauttia upeasta aurinkoisesta metsälenkistä.

Luonto on nyt upeimmillaan! Tuomet tuoksuvat, linnut laulavat ja puiden lehdet ovat vielä kauniin vaalean vihreitä.

Tutulta metsäpolulta löytyy aina uutta katsottavaa.

Polun varren puoliksi tongittu muurahaispesä sai mielikuvituksen laukkaamaan ja aistit valppaiksi!

Ehkä virittyneen valppauden takia huomasimme useita piilottelevia korvasieniä, tarkkailimme nousevia hiirenportaan koukkumaisia varsia ja kuulostelimme lintujen laulua korvat höröllä.

Mukana puuhaili myös iloinen karvaturri joka olisi kyllä ilmottanut jos suurempi pesäntonkijä olisi ollut lähistöllä.

Nyt kannattaa ehdottomasti lähteä löytöretkelle lähimetsään tutustumaan keväiseen heräävään luontoon ja harjoittamaan kaikkia aisteja monipuolisesti.

Mukaan kun vielä pyytää muut perheenjäsenet tai ystävän ei seikkailu tunnu liian pelottavalta.
 Pauliina

1.8.2010 14:35

KESÄMENOJA JA MIETTEITÄ

Hupsista, kylläpä on kesä taas kulunut vauhdilla, onneksi kuitenkin sentään on lähes puolet vielä jäljellä ☺

Golfkierroksia on kertynyt hissukseen, pari mennyt oikein mieluisasti ja lopputuloskin on ollut hyvä. Monta kierrosta olen myös kiertänyt ihan liikunnan ilosta, varsinaisessa pelisuorituksessa ei ole todellakaan ollut kehumista. Toisaalta, ulkoiluna ja seurustelumuotona se on ollut parhaasta päästä. Tasoitus on pudonnut jo jonkin verran alle 30, mikä on innostanut, ehkä sitä vielä voi oppiakin!

Muuten kesään on kuulunut perhetapahtumia, tyttären häät ja pojalle perheenlisäystä. Siinä sitä on ollut yllin kyllin iloa ja ihmettelemistä. Lisäksi normaalia sukulointia ja Näsijärvipulikointia. Ja vähän on tullut rymisteltyä vadelmapusikoissakin, pakastimessa on noin 3 litraa itsepoimittuja.

Nyt kotosalla puuhastellessa on alkanut tuntua kummallista, aluksi nimeämätöntä kaipuuta jonnekin. Sellainen sisimmästä kumpuava kaiho korkealle.

Sitten tajusin sen. Tunturiin! Viime vuonna näihin aikoihin harjoittelin kotona kauppareissuilla rinkan kantamista. Siinä ostokset keikkuivat mukavasti selässä ja naapurusto varmaan ihmetteli reipasta askellusta.

Vuosi sitten elokuun puolivälissä koitti lähtö yöjunalla kohti käsivarren Lappia. Kymmenen päivän reissuun sisältyi runsaan viikon patikointi Haltitunturin valloituksen merkeissä. Avarat maisemat, määrätietoinen vaellus kohti seuraavaa etappia. Kaikki oli tässä ja nyt. Oli se juhlavaa! Vieläkin sitä voi itsekseen hehkutella.

Mutta nyt sitten on vissiin tullut jonkinlainen tartunta lapinhulluutta. Ainakin kova kaipuu olisi niihin maisemiin ja huippuja valloittamaan. Toistaiseksi ei tosin ole mitään konkreettisia suunnitelmia matkasta sinne päin. Jos ei nyt syksyllä onnistu, niin ehkä sitten keväällä hiihtokaudella…

Nautitaan nyt kuitenkin kesän riemuista kotomaisemissa, aion pelailla vielä monta kierrosta golfia ja tehdä kunnon kävelyretkiä. Ja jos saan vihiä mustikkamaastoista, pakastimessa olisi juuri niille sopivaa tilaa.

Raija, 60-kymppinen

21.7.2010 9:57

Patikoiden

Vietän kesälomaani patikoiden. Erilaisessa luonnossa kävelyn merkitys
on minulle kasvanut vuosien myötä. Kävelyretkien lisääntyessä ymmärrän joka kerta vähän enemmän
miksi lähden retkille.
Luonnossa liikkuminen lataa toimistotyöläisen akkuja helposti ja reippaasti:
Vuoren, tunturin huipulla tunnen saavuttaneeni jotain ja ylittäneeni oman laiskuusrajani,
Huiputtaminen on mieletön energialataus, jaksaa taas,
Huipulla maisemaa on joka puolella, se ympäröi minut,
Lenkin jälkeen positiivisen jaksamisen lataus on huipussaan.

Opin juuri ET lehden jutusta että  ” jokainen patikkapäivä,  jokainen retki vahvistaa elämystä,
joka syntyy rauhallisesta liikkumisesta, ulkoilmasta, maisemasta ja ajatuksien kiireettömästä yhdessäolosta”.

Niin yksinkertaista, kun sen oikein oivaltaa.Suosittelen!
Kävelemisiin

Päivi, 5-kymppinen

8.7.2010 0:51

Luonnossa

Vietän kesälomalaisen elämää. Loma alkoi Alppimatkalla, tarkoituksena  patikoida pitkin alppiniittyjä, väistellä Milka lehmiä vähän pelokkaana ja ihailla maisemia sekä valloittaa yksi vuoren huippu.

Herätessäni pikkuisessa Itävaltalaisessa kylässä ensimmäisenä lomapäivän aamuna, ikkunasta näkyi luminen Alppimaisema. Satoi yhä lunta.  Maisema muuttui yhä valkoisemmaksi ja joulu tulikin jo mieleen. Sain koko päivän heitellä lumipalloja.

Tällä kelillä ei ole asiaa vuorenrinteille. Vaelluskengät ovat liian liukkaat.

Kohtasin taas kerran luonnon mahtavuuden. Varaudu aina pahimpaan. Kulje nöyränä ja merkkejä lukien ja havannoiden.

Pääsin kyllä reissulla huiputtamaan yhden 2632 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavan kivisen huipunkin, loppumatka lähes nelinkontin.

Maisema palkitsi kiipijän. Ja sitten rauhallisesti alas.

Mitähän seuraavaksi?

kesäisin liikuntaterveisin

Päivi, 5-kymppinen