Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen

Kun ensimmäinen pyöräretki sujui niin hyvin, päätin toteuttaa
pitkäaikaisen haaveeni fillaroida Turun saaristossa.

Kohteeni oli siis Länsi-Turunmaan kaupunki ja tutummin
Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskär, Iniö.
Lopuksi Taivalsalon ja Turun kautta kotiin Espooseen.

Pyörän kanssa kulkeminen yleisissä kulkuvälineissä ei ollut
NIIN kamalaa, kuin olin odottanut.
Tein Turkuun menomatkan junalla ja paluumatkan linja-autolla.
Ainoa muistettava asia on muistaa varata paikkalippu polkupyörälle
ennakkoon, ettei matkanteko tyssähdä heti alkumetreillä.

Saaristo oli aivan mahtava!
Oli upeita siltoja, lyhyitä tai pitempiä lauttamatkoja,
hienoja merenlahtipoukamia, savukalaa tarjoavia kioskeja ym.

Laskin, että yhden fillarointipäivän aikana Nauvosta Taivalsaloon
käytin 7 lauttaa.

Tunnelma oli kuin ulkomailla matkatessa konsanaan.
Niin erilainen oli luonto,ympäristö ja ihmiset normaalikuvioon Espoossa.

Paras hetki taisi olla kun ihastellessani maisemia fillaroinnin lomassa,
huomasin hirviperheen pitävän lepotaukoa lähistöllä – minusta häiriintymättä.

Ehdottomasti kannatettava retki! Pyöräilykilometrejä kertyi 200-250 km.

Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen lomalainen

Olin hankkinut matkaa varten kaksi pyörälaukkua. Pakkasin niihin retkitarpeita: shortsit, sadetta pitävät kuorivaatteet, siistit farkut ja uikkarit.

Ajattelin, että nuo varusteet riittäisivät tarpeisiini,  paljon enempää ei olisi mahtunutkaan kahteen fillarilaukkuun. Käsilaukku jäi kotiin. Lompakko ja lukuisat silmälasit mahtuivat kevyeen reppuun.

Jätin kotiin myös hiusten käherrysvälineet, hiukset olisivat kypärän alla kuitenkin aina lytyssä.

Reissun aikana oli tarkoitus yöpyä satunnaisissa majapaikoissa ja syödä ravitsemusliikkeissä.

Reittimme kulki Kemijärveltä Pyhälle, jossa osallistuimme Pyhä Unplugged -tapahtumaan. Siihen aiomme muuten ottaa osaa tulevaisuudessakin!

Pyhältä jatkoimme Sodankylään, josta kuljimme Kittilän kautta Leville ja Pallakselle. Pallakselta jatkoimme vielä Rovaniemelle, josta juna kuljetti meidät takaisin kaupunkiin.  Kilometrejä kertyi 330.

Nyt fillariretki on tehty,  ja olihan se mahtava kokemus.  Kannatti testata oma pyöräilykestävyys.

Liikkumisiin!

Päivi, viisikymppinen lomalainen

Jo upea hellesää karsii raskaita lajeja mutta suurin ei voi sanoa este mutta rasite ulkoliikunnalle ovat nyt verenhimoiset ötökät!

Lämmin sää saa paljastamaan olminvaaleat raajat auringolle ja sekös houkuttaa ärhäkkäästi iholle pyrkiviä purijoita kovasti.

Kauniin rusketuksen sijaan raajani ovat täynnä punaisia paukamia jotka kutisevat armottomasti! Sormet syyhyävät raapimaan varsinkin nilkkoja ja korvien taustoja jotka ovat saaneet kunnon osumia.

Metsälenkit ovat nyt pannassa ellei halua vatuloida päälleen vaatekerroksia ja suihkuttaa pintaan myrkkyä kunnolla.

Aukeamman paikan kävelyihin kun varustautuu myrkyllä ja topakalla pihlajanoksalla saa lenkistä nautittavan. Sitten vaan virpoo olkapäältä toiselle pihlajan oksalla kävelyn tahtiin.

Pyöräily ja melonta ovat myös hyviä ötökkäajan liikuntamuotoja. Pyöräillessä vauhtia on kuitenkin sen verran että ihailijat joutuvat sinnittelemään takana ja meloessa kannattaa suosia suuria selkiä sillä rannan läheltä mukaan tarttuu kuitenkin sitkeästi ympärillä surraavia lentäjiä.

Nyt jos koskaan on myös tärkeää olla cool. Kunnon hikoileminen niin että deodorantti pettää ja myrkyt häviävät hien mukana on vastustamaton houkute purijoille.

Tällä hetkellä mäkärät ja itikat, pian paarmat ja syksymmällä hirvikärpäset sekä monet muut innokkaat ihailijat pistävät ulkoliikkujan koville.

Mutta ei lannistuta! Raapimatta oleminen kasvattaa itsehillintää ja ötökkäajan voi sanoa lisäävän harrastettavien liikuntalajien monipuolisuutta.

Kaikesta huolimatta nyt on ihana kesä ja se kannattaa viettää ulkona liikkuen ja nauttien.

 Pauliina

Päivi, 5-kymppinen

Työpaikan sijainnin muutos sekä kotivihreäni agitointi puheet edesauttoivat siihen
että autoilijaminä herkistyi pienentämään omaa hiilijalanjälkeään.
 
Huomaamatta tulee myös kuntoiltua sekä aistittua luonnon tuoksuja aivan erilailla.

Pyöräilyhetki aamulla töihin on mahtavaa, herää lempeän hellästi uuteen aamuun ja saa hetken omaa aikaa.

Kevätpyöräilykauteni alkoi juuri. Olen kuin hidastetusta filmistä, kun kanssapyöräilijät suhahtavat ohi ja häipyvät
horisonttiin. Onneksi en kilpaile kenenkään kanssa, nautin hetkestä.

Ja osallistun yhtenä jäsenenä työpaikkanijoukkueessa Kilometrikisaan.
Päivi, 5 kymppinen

Pyöräkelit kuitenkin on lähes koko maassa. Voisi aloittaa vaikka hyötyliikunnalla. Kauppareissu polkupyörällä sujuu kivasti, kun tarvitsen vain täydennystavaraa. En hamstraa mitään, vaikka lehtien palstoilla väitetäänkin monen niin tekevän.

Pyörä tottelee ihan mukavasti, vaikka edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jo monta kuukautta. Sanovat, että tasapaino heikkenee iän myötä.

Viime kesänä pyöräreissulla Moselin varrella näin kuitenkin paljon arviolta 8-kymppisisäkin pyöräilijöitä. Varmaan tasapainokin pysyy reilassa, jos sitä säännöllisesti harjoittelee.

Miksikähän meillä ikäihmisiä näkee harvoin pyörän selässä paitsi maaseudulla, jossa se on joskus ainoa kulkuväline. Veikkaan, että monet iäkkäämmät pelkäävät jäävänsä jalkoihin, kun pyöräteillä on nykyään niin paljon tosi kovaa vauhtia ajavia kuntopyöräilijöitä.

Meillä pyöräilykulttuuri on vasta kehittymässä jos vertaa keski- ja eteläeurooppalaiseen ”sunnuntaipyöräilyyn” tai toisaalta siellä yleiseen kilpapyöräharrastukseen. Siellä tiet ovat kapeampia ja kiemuraisempia, mutta silti pyöräilijät otetaan liikenteessä hyvin huomioon.

Autoilijat väistävät hampaitaan kiristelemättä isompiakin kilpapyöräilijäryhmiä ja toisaalta kylä- ja pikkuteillä voi pyöräillä hitaammilla mummo- ja pappaversioilla ihan rauhassa vaikka maisemia ihaillen.

Meillä on paljon hyvin rakennettuja kevyen liikenteen väyliä, mitenkähän ikäihmisiä saataisiin enemmän sinne mukaan nauttimaan pyöräilystä ja samalla ylläpitämään tasapainokykyä? Pyöräilykerhoja huvipyöräilyyn, onko niitä?

Raija, 6-kymppinen