Kirjoitukset kategoriassa ‘retkeily’
26.9.2011 10:00
Kiilopäällä, Saariselän tunturialueella, oli alkava ruska, sopulit vilistivät kanervikossa ja aurinkokin välillä pilkahteli. Olin viiden naisen vaellusporukan mukana ihailemassa tunturilapin aavoja maisemia.
Kiilopäällä pääsi joka aamu opastetulle kuuden tunnin vaellukselle oppaan mukana. Päivävaellukselle lähdön voi päättää joka aamu erikseen, ilmoittautumista ei tarvita, kunhan ilmestyy lähtöpaikalle sovittuun aikaan.
Oppaan mukana pääsee tietysti uusille reiteille, koska kuljetaan myös merkittyjen polkujen ulkopuolella. Maasto on valtaosin melko helppokulkuista, joskin pitkiin nousuihin ja laskuihin tunturin rinteellä kuluu voimavaroja.
Yhtenä päivänä päätimme lähteä Jäämerenkierrokselle bussilla. Etukäteen matka tuntui arveluttavan pitkältä, lähes 750 kilometriä. Se osoittautui kuitenkin niin mielenkiintoiseksi, että päivä vierähti oikein mukavasti.
Bussin opas kertoi kiinnostavasti totta ja tarua saamelaisuudesta ja kolttien tavoista. Norjan puolella poikettiin suomalaistaustaisessa Pykeijan kylässä. Tenojoen varsi oli kaunista ja jätti mieleen suunnitelman tulla joskus uudelleen.
Vaellustunteja kertyi viikossa lähes 30 ja loppuviikosta olin huomaavinani myös kunnon kohentuneen, nousut sujuivat jo vaivattomammin.
Vaikka tänä vuonna ruska ei ihan parhaimmillaan ollutkaan, näkymät olivat henkeäsalpaavan kauniita. Voi sanoa, että katseen voimalla sielu lepäsi. Ja se rauha ja hiljaisuus…
Raija 6-kymppinen
KATEGORIAT: Lappi, patikoida, retkeily, ryhmässä liikkuminen, Uncategorized, vaeltaminen
1 kommentti
19.9.2011 20:50
Aurinkoisessa syyssäässä ajelimme latuyhdistyksen porukalla päiväpatikkaan Hiidenportin kansallispuistoon Sotkamoon.
Kauniiden maisemien lisäksi pongasimme auton ikkunasta kurkia, kauriita ja kolme komeaa ukkometsoa tien ravissa.
Palolammen lähtöpaikalla nostimme reput selkään ja suunta kohti mahtavaa rotkoa.
Suomi on kauniita retkikohteita pullollaan ja yksi vaikuttavimmista on varmasti Hiidenportin suuri rotko.
Ruskavärien komistamat suoalueet ylitimme pitkoksia pitkin pysähtyen välillä kuvaamaan maisemaa ja poimimaan puolukoita sekä mustikoita.
Tulistelupaikaksi olin valinnut Kitulanlammen laavun joka on mielestäni yksi kauneimmista tulipaikoista!
Kahvipannu tulille ja eväät esiin. Kyllä ulkona ruoka maistuu taivaalliselta!
Patikkamme jatkui Kovasinvaaran vanhan asuinpaikan kautta.
Suuret kivikasat kertoivat omaa tarinaansa kaskeamisesta. Ennen ei eilistä leipää heitetty roskiin niin suuren työn takana sen pöytään saaminen oli!
Pian saavuimmekin jo takaisin autoille ja retkeen tyytyväinen patikkaporukka lähti kotia kohden.
Syksy on mitä mainiointa retkeilyaikaa!
Pauliina
AVAINSANAT: eväät, kansallispuisto, nuotio, patikonti, retkeily, rotko
KATEGORIAT: eväät, kävely, patikoida, retkeily, ryhmässä liikkuminen
1 kommentti
21.8.2011 17:20
Yksi kesän mieleenpainuvimmista melontaretkistä oli ehdottomasti viime viikonlopun kuutamomelonta Kuopiossa.
Retki oli yksi Puijon Ladun 70 vuotis juhlavuoden tapahtumista ja minä Puijon rinnakkakkaisjäsenenä eli puolipuijolaisena änkäsin innolla mukaan.
Ilta viideltä kokoonnuttiin Pilppaan Ladun tukikohtaan ja pian oltiinkin vesillä suunnaten keulat kohti Nimismiehennokkaa kaupungin retkisatamaa.
Upeassa auringonpaisteessa kelpasi meloa pitkin tyyntä Kallavettä.
Reippaan melonnan jälkeen saavuttiin perille kauniille kallioniemekkeelle. Pian nuotiopaikalla lämpenivät niin makkarat kuin kahvivesi.
Kyllä eväät kruunaavat retken ja mukavassa seurassa nautittuna voiko iltaa viettää upeammin.
Istuimme lämpimillä kallioilla auringon laskuun saakka turisten mukavia.
Hämärän laskeutuessa pakkasimme tavarat kajakkeihin ja lähdimme paluumatkalle kohti Pilppaa.
Laskevan auringon säteet värittivät vielä taivaanrantaa punaisen ja oranssin sävyin.
Pian erottuivat enää vaaleat melat hämärässä. Taakse osoittavat otsalamput oli sytytetty ja upea täysikuu jo vilahteli metsän takaa.
Ihmeekseen sitä näkee pimeässä kun silmä totuu siihen. Mitään törmäilyn vaaraa ei ollut ja rauhassa jatkettiin matkaa.
Täysikuu tuo ihme suuri olet öisen taivahan, viritteli joku laulua.
Ja siinä se oli, suuri keltainen mollukka, kauniina ja mystisenä metsänrajan yläpuolella luoden kimmeltävää kultaista siltaa järvelle.
En ole ikinä ennen melonut pitkin kuunsiltaa pimeässä vain pienten lamppujen tuikkiessa kajakeista. Upeaa, hiljentävää, nautittavaa!
Jännittävää oli myös könytä ylös kajakista pilkkopimeässä mutta hyvin ja turvallisesti kaikki pääsivät maihin.
Vielä oli tarjolla kuumat löylyt saunassa ja iltapalaa pirtissä.
Upea retki!
Kiitos Puijolaiset koko sydämmestä!
Pauliina
AVAINSANAT: eväät, kajakki, kuutamo, mela, melonta, retki
KATEGORIAT: eväät, liikunta, retkeily, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
27.5.2011 21:13
Kovin epävakaisia ja viileitä ovat kevätkelit olleet.
Iltakävelyitä on jatkettu säiden mukaan ja eilen illalla saatiin nauttia upeasta aurinkoisesta metsälenkistä.
Luonto on nyt upeimmillaan! Tuomet tuoksuvat, linnut laulavat ja puiden lehdet ovat vielä kauniin vaalean vihreitä.
Tutulta metsäpolulta löytyy aina uutta katsottavaa.
Polun varren puoliksi tongittu muurahaispesä sai mielikuvituksen laukkaamaan ja aistit valppaiksi!
Ehkä virittyneen valppauden takia huomasimme useita piilottelevia korvasieniä, tarkkailimme nousevia hiirenportaan koukkumaisia varsia ja kuulostelimme lintujen laulua korvat höröllä.
Mukana puuhaili myös iloinen karvaturri joka olisi kyllä ilmottanut jos suurempi pesäntonkijä olisi ollut lähistöllä.
Nyt kannattaa ehdottomasti lähteä löytöretkelle lähimetsään tutustumaan keväiseen heräävään luontoon ja harjoittamaan kaikkia aisteja monipuolisesti.
Mukaan kun vielä pyytää muut perheenjäsenet tai ystävän ei seikkailu tunnu liian pelottavalta.
Pauliina
KATEGORIAT: kävely, liikunta, metsäretki, patikoida, retkeily
Ei kommentteja
7.7.2010 17:07
Suomen Ladun leiripäivät vietettiin kauniilla Suomussalmella viime viikonloppuna.
Sää suosi telttailua ja vaelluskisaa johon otin osaa latuyhdistyksen joukkueessa. Vaelluskilpailussa testataan joukkueen erätaitoja sekä luonnontuntemusta.
Kisassa edettiin suunnistaen tehtävärastilta toiselle. Rasteilla oli joitain kirjallisia kysymyksiä sekä päästiin näyttämään käden- sekä ensiaputaitoja.
Meidän latuyhdistyksestä oli joukkue mukana vaeltamassa ensimmäistä kertaa. Mukavat muistot saatiin mukaan vaikka loppumatkasta tuntui jo puhti loppuvan!
Maasto oli erittäin monipuolista, kaunista kangasmaastoa, suota sekä taimistoa. Viimeisellä suopätkällä oli todella märkää ja jalat kastuivat kun vaelluskengän varsi hörppäsi vettä!
Mukana joukkueilla oli edeltä määrätyt varusteet joihin kuului esimerkiksi puukko ja kirves, kynä sekä ensiapuvälineet.
Heti ensimmäisellä rastilla puukotin palan pois sormesta mutta onneksi mukana olleista ea- välineistä sain laastarin sormeen ja pääsin jatkamaan puukon kanssa tuhertamista.
Lähes viiden tunnin rivakan metsäkeikan jälkeen oli ihanaa päästä suihkuun ja syömään!
Kisa antoi kyllä taas retkeilyintoa! Pitäisi vaan useammin ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä retkelle!
Parasta kuitenkin leiripäivillä oli tuttujen tapaaminen! Ympäri Suomea on tullut ystäviä joita tapaa oikeastaan vain leiripäivillä.
Mukavaa oli yhdessä tuumia rastitehtävien oikeita vastauksia ja kerrata päivän kulkua.
Yhdessä vietettiin iltaa tanssien ja rupatellen. Rakastan tanssimista! Hieno tapahtuma jossa voi yhdistää kaksi suosikkilajia, retkeilyn ja tanssin.
Viikonloppuna kyllä irrottautui arkirutiineista täysin. Tuntui kuin olisi ollut reissussa pidemmänkin aikaa!
Pauliina
AVAINSANAT: kirves, leiripäivät, retkeily, suunnistus, tanssi, telttailu, vaellus, varusteet
KATEGORIAT: kävely, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
27.6.2010 10:32
Ihana kesäilta, aurinkoinen ja täynnä vahvaa kesän tuoksua!
Kuin kevään linturetkelle kannattaa nyt lähteä kasviretkelle bongaamaan monia luonnonkukkia.
Jo nyt Juhannuksena löytyy luonnosta paljon kukkivia kasveja ja tietysti erilaiset heinät, sarat ja saniaiset.
Juhannuspäivän grillausherkkuja oli hyvä sulatella leppoisalla kävelyllä, tuijotellen tienvarsia ja muistellen kasvien nimiä.
Minun peruskouluaikanani ei tarvinnut kasveja sen kummemmin opetella saati kerätä kasviota. Nyt aikuisijän opiskelussa pääsin keräämään 80 kasvin kasvion. Se oli hienoa puuhaa!
Ihan pakon sanelemana sai unohtaa muut työt ja luuhata luontoa kasvion kanssa!
Tutuksi tuli monia uusia kukkia ja heiniä, saroista puhumattakaan.
Nyt yritän ylläpitää opittua ja oppia muistamaan uusiakin kasveja.
Eri violetin sävyissä kukkivat metsäkurjenpolvet ovat nyt kukkeimmillaan, koiranputket, harakankellot ja ojakellukat kukkivat ojanvarsilla kauniina.
Viimekesänä löysin peltotien varresta harvinaisiksi käyneitä hirvenkellon komeita ja korkeita kukkia. Ilokseni samasta paikasta löytyi niiden nuppuja taas!
Puronvarren majesteettiset kotkansiipisaniaiset ovat jo avautuneet ja kaunis heinä nuokkuhelmikkä lumoaa kauneudellaan!
Paljon on kukkia vielä avautumatta joten kasviretkiä kannattaa tehdä läpi koko kesän!
Suomen luonto on uskomattoman monipuolinen ja kaunis! Samalla tulee hoidettua omaa terveyttään rauhallisella liikunnalla ja rentouttavalla, aistejä ärsyttävällä tavalla.
Pauliina
AVAINSANAT: heinät, Juhannus, kasvio, kävely, liikunta, luonnonkukka, luonto, retkeily
KATEGORIAT: kävely, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
13.6.2010 17:12
Kesän ensimmäinen tuulinen melontapäivä.
Lähipäivien runsaat sateet olivat nostaneet järven pintaa ja kajakkiin kyytiin pääsy vaati saratuppailla taiteilua jos mieli kuivin jaloin säilyä.
Selvisin kevyellä kastumisella ja tuuppasin kajakin vauhtiin kohti aaltoja.
Navakka tuuli nostatti aallokkoa sivusuunnasta mikä sai kajakin keikkumaan kuin rodeohevosen.
Ei hätää kun varusteet oli kunnossa ja asianmukaiset. Piti vaan muistaa pitää pää pystyssä ja lantionseutu rentona. Antaa vaan aallokon keikuttaa kuin itämaisessa tanssissa.
Niemen ympäri kun pääsin alkoi myötätuuli. Vauhtihan kasvoi huimasti vaikka melontatahti pysyi samana. Mukavaa haipakkaa etenin järven loppupäähän.
Meloin suojaiseen poukamaan pitämän taukoa ja ihastelin telkkä emon perässä uivia tupposia sekä tiiran taidokasta lentoa vastatuulessa. Se lekutti lähes paikoillaan vastatuulessa sukeltaen äkkiä pahaa aavistamattoman sintin kimppuun.
Takaisin päin lähtiessä vastaan vyöryivätkin vaahtopäät! Melalla sai vetää topakasti jos mieli eteenpäin päästä.
Välillä kajakin keula nousi aallossa läiskähtäen sitten seuraavan päälle. Tuuli tempoi hatun lieriä mutta matka eteni kuitenkin joka vedolla.
Pieni huilaus hetki ennen sivuaallokkoista loppu matkaa mökkirantaan.
Hienoa kuinka eri keleissä samat tutut reitit tuntuvat kuin uusilta!
Hyvillä mielin peittelin kajakin sokkopeitolla pajupuskien kätköön odottamaan seuraavaa seikkailua.
Pauliina
AVAINSANAT: aallokko, kajakki, mela, melonta, sää, tuuli, varusteet
KATEGORIAT: liikunta, retkeily
Ei kommentteja
21.5.2010 19:55
Retkeilyssä on sitä jotain! Tärkeintä ei ole nopeasti perille pääseminen vaan matka itse.
Vielä kun retken saa jakaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa on se yhtä juhlaa, kelistä riippumatta.
Aina löytyy jotain nähtävää ja tutkittavaa jonka haluaa jakaa toisen kanssa.
Koulun kolmipäiväinen kevätretki suuntautui Kolin maisemiin. Mikäpä oli liikkua kansallismaisemassa kun lämmin sää räjäytti esiin monenlaisia kasveja ja puihin lehdet. Lintukuoro lauloi ja aurinko helli helteellä.
Retkellä ei saa olla kiire tai liian tiukka aikataulu. Mekin etenimme rauhallista tahtia välillä huilaten ja maisemaa ihaillen.
Erilaisten luontoaiheiden mukaan nimetyt polut antoivat tietoa niin kasveista ja geologiasta kuin meidän alastamme luonnon ennallistamisesta sekä sen monimuotoisuudesta.
Mukavaa oli porukalla tunnistaa maasta työntyviä kasvien alkuja ja ihailla hyvin hoidettuja perinnebiotooppeja.
Tärkein retkeilyväline ovat hyvät kengät. Ne eivät tarvitse olla kaupan kalleimmat vaan kunnolla jalkaan sopivat. Muita varusteita voi sitten hankkia myöhemmin vaikka alennusmyynneistä.
Aina ei tarvitse lähteä Lappiin asti. Omalta seutukunnalta löytyy varmasti mielenkiintoista nähtävää vaikka päivä- tai viikonloppuretkelle. Sitten kun kokemusta karttuu voi suunnata pidemmälle reissulle kaikki varusteet mukana kantaen.
Eri luonnon- ja kansallispuistoista on helppo aloittaa retkeily. Reiteistä löytyvät hyvät kartat ja ne on luokiteltu vaikeusasteen mukaan. Huonompikin suunnistaja pärjää varmasti sillä reitit ovat yleensä hyvin merkityt.
Retken kruunaavat eväät! Ulkoilmassa ja liikunnan jälkeen ruoka maistuu liiankin hyvin! Elävällä tulella valmistettu ruoka savuaromeineen on yksi retkeilyn kohokohdista, nuotiokahveista puhumattakaan!
Meillä oli upea reissu! Päätimme aloittaa vuosittaiset tapaamiset retkeilyn merkeissä. Siinä tulee pidettyä yhteyttä toisiin ja tutustuttua uusiin kohteisiin eri puolella Suomea.
Viikonlopunkin reissussa kerkiää hyvin päivittää toisten puuhailut ja parantaa maailmaa oikein urakalla.
Pauliina
AVAINSANAT: kansallismaisema, kansallispuisto, Koli, nuotio, perinnebiotooppi, reittiluokitus, retkeily, vaellus
KATEGORIAT: kävely, Lappi, liikunta, perinne, retkeily
Ei kommentteja
6.5.2010 10:55
Jihuu! Melontakausi on avattu!
Vappu hulinassa lähtivät myös jäät lähijärvestä ja heti alkoi poltella melomaan pääsy.
Melominen on ihanaa! Siinä koko vartalo saa mukavaa kuritusta samalla kun voi tutkia järviluontoa ihan veden pinnalla istuen.
Kesälle olen suunnitellut jo monta mukavaa melontaretkeä, suurimpana viikon mittainen Suomi Meloo viesti kesäkuussa. Siinä edetään yötäpäivää joukkueittain Lammilta Poriin, kilometrejä tänä vuonna kertyy n 542. Olemme kevät talven ja kevään aikana tuumineet melontajärjestystä ja pareja , yöpymisiä sekä kaluston mukaanottoa. Luotu jo mukavaa joukkuehenkeä edeltäkäsin!
Reenata täytyy keretä edes hiukan! Totuttaa kroppaa taas hieman erilaiseen liikerataan ja eri lihaksien käyttöön.
Viimein löytyi hyvää aikaa melonnan aloittamiseen. Kajakki ulos talvisäilöstä, mela ja liivit, aukkopeite ja aurinkolasit, niillä päästäisiin alkuun. Ei kun tavarat kassiin ja kajakki mönkijän peräkärryyn ja suunta kohti rantaa.
Olen harrastanut melontaa kymmenisen vuotta. Ensin avokanootilla ja melontakurssin jälkeen kajakilla. Pidän molemmista tyyleistä oikein paljon mutta kovemmalla tuulella ja aallokossa kajakki on helpompi ohjailtava yksin.
Viimein rannassa pääsin pujottautumaan kyytiin. Yllätyksekseni penkki ei ahistanut ahterista , talvisista hiihdoista oli hyötyä!
Voi miten ihanaa olikaan liukua vedenpintaa auringon paisteessa!
Jonkun matkaa melottuani älysin rauhoittaa vauhtia ja korjata tekniikkaa, nyt oli lupa nauttia ja mennä ihan rauhassa. Makustella tuttua liikerataa, vähän kuin pyöräillä talven jälkeen ensimmäistä kertaa. Selkäytimestä se oppi taas löytyy!
Hyvin huomasi mitkä vesilinnuista ovat rauhoitettuja. Metsästettävät telkät ja sorsat karauttivat heti pakoon edessäni mutta silkkiuikut antoivat ihailla itseään ihan rauhassa.
Reippaan tunnin melonnan jälkeen suuntasin kohti mökkirantaa jonka rantapusikossa saa kajakki piilotella suojassa kesän ajan.
Kylkien ja alaselän lihaksissa tuntui rasius eniten. Melonta on todella hyvää harjoitusta selkälihaksille ja ehkä se ampiaisvyötärökin löytyy joskus!
Pauliina
AVAINSANAT: kajakki, liivit, mela, melonta, metsästys, mönkijä, Suomi Meloo, vesilintu
KATEGORIAT: liikunta, retkeily
Ei kommentteja
28.4.2010 14:59
Olin onnistunut välttämään flunssan koko talven kunnes viikonloppuna tuntui kurkku kipeältä, lihaksia särki ja olo oli kuin piestyllä.
Tietysti vielä ulkona paistoi aurinko lisäten surkeaa oloani.
Olotila koheni kummasti kun sain ennakkoon äitienpäivälahjaksi hienot kiikarit! Upea lahja kiilasi heti toiseksi kolme vuotta sitten äitienpäivälahjaksi saadun kevyen ja näppärän moottorisahan jälkeen!
Ulos ei vielä kyennyt lähtemään mutta kiikaroin innolla ikkunasta kuoveja, rastaita sekä lokkeja.
Tänään oli jo sen verran hyvä olo että ulos oli päästävä. Lämpimästi päälle, kiikarit kaulaan ja koira hihnaan, eikun linturetkelle!
Koiran mukaan otto linturetkelle ei ole parhain idea! Reippaaseen liikuntaan tottunut koira vaati kovempaa menoa vetämällä eikä voinut ymmärtää miksi piti jatkuvasti pysähdellä kiikaroimaan.
Heti kotipihassa nähtiin hienosti tuulen mukaan liitelevä hiirihaukka sekä peippoja. Siis puoli kuuta enää kesään jos on vanhoihin sanontoihin uskomista!
Mitähän talven täällä viettävät linnut mahtaavat tuumia nyt kun ilmassa soi mitä moninaisin linnunlaulu ja tutuissa ympyröissä lentelee niin paljon uusia naamoja?
Suunta kohti mökkirantaa. Tie oli yöpakkasten jäljiltä mukavan kova kävellä , tahti piti vaan muistaa pitää rauhallisena.
Ojan ravissa näkyi jo ensimmäisiä kevään kukkijoita, leskenlehtiä vaikka varjokohdissa ja metsän laidoilla on vielä lunta.
Järven jäät olivat jo sulaneet rannasta irti ja virtakohdissa uiskentelikin sorsia, telkkiä ja yksinäinen joutsen.
Ihanaa oli istua laiturilla auringossa ja tarkailla lintujen puuhia! Koira nujusi kainaloon huomiota ja rapsutusta kerjäten.
Kylmä tuuli ajoi viimein kotimatkalle. Vaikka kuinka yritti kävellä hitaasti nousi hiki selkään ylämäessä. Toipilas mikä toipilas!
Mutta onneksi kurkkuun ei enää koske! Kyllä tämä äkkiä ohi menee kun malttaa vaan nyt kunnolla parannella.
Pauliina
AVAINSANAT: äitienpäivä, flunssa, kävely, kevät, kiikarit, linturetki, yöpakkaset
KATEGORIAT: kävely, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
21.3.2010 11:46
Nollakeli, harmaata ja märkää mutta ulos tekee mieli.
Koira pomppii riemuissaan kun otan esiin lumikengät, hän pääsee mukaan!
Lumikengät jalkaan ja pellolle. Hanki kantaa mukavasti ja alkutalvinen urakin näkyy heikosti.
Lunta sataa hiljalleen kun saavutan metsän reunan. Metsä on aivan hiljainen, ei edes mäntymetsikössä asuva korppi ilmoita tulostani.
Vanha ura ei näy enää kunnolla ja jos astut harhaan uppoat polvia myöten pehmeään lumeen.
Meno on raskasta ja on pakko pysähtyä välillä huilaamaan.
Alkutalvesta edellä pomppinut koira kulkee nyt kiltisti perässäni hangen pinnan hipoessa sen selkää.
Vastaan tulee vanhat moton jäljet ja meno helpottuu. Koira pinkaisee edelle riemuissaan!
Tien laitaan kasatusta puupinosta nousee vahva ja makea pihkan tuoksu. Rakastan sitä!
Nousen moton jäljiltä taas vanhalle lumikenkäreitille ja vihellän koiran mukaani. Se katsoo minua ihmeissään, miksi pitää lähteä uppuroimaan hankeen kun valmiilla uralla olisi niin paljon helpompaa kulkea.
Lumi upottaa nyt puoleen sääreen, syke nousee ja paita kastuu selästä. Kunto nousee kohisten!
Toissaviikkoset ilveksen jäljet näkyvät vielä. komea kissa oli kurvaillut kuusikossa kaikessa rauhassa ja jatkanut sitten tien yli matkaansa.
Loppumatka taitetaan metsäautotietä pitkin. Aurattua tietä on helpompaa kulkea ilman lumikenkiä.
Tien varren raidoissa näkyy jo pajunkissoja ja lumisade lakkaa.
Päivä ja yö ovat yhtäpitkiä tänään.
Kevät keikkuen tulevi !
Pauliina
AVAINSANAT: hanki, ilves, kevät, korppi, kunto, lumikengät, metsä, talvi, ulkoilu, upota
KATEGORIAT: liikunta, retkeily
Ei kommentteja
5.3.2010 15:31
Nuo kaksi termiä kuvaavät minua oikein hyvin! Olen 41 vuotias maalla asuva aikuisopiskelija ja maatilallinen. Kun siihen lisätään äiti sekä latuyhdistysaktiivi on kattaus aika valmis.
Liikunta on ollut elämässäni mukana lapsesta asti, lähinnä nautiskeluna ja mukavan puuhailuna kuin kilpailuun tähtäävänä treenaamisena.
Aikuisikään kestänyt hevosharrastus toi mukanaan monenlaisia tapahtumia ja seikkailuita lähimetsistä raviradoille.
Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat tärkeitä minulle. Lähimetsää tulee koluttua niin lumikengin talvella kuin sauvojen kanssa kesällä.
Tuntuu että luonnosta saa voimaa ja siellä rauhoittuu kaiken tohinan keskellä. Siellä saa ajatella omiaan ja ajatukset selkeytyvät monta kertaa. Luonnossa kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa.
Olen retkussa retkeilyyn , se sai minut liittymään latuyhdistys Juankosken Kuntoilijoihin. Pian kymmenvuotinen latu-ura on tuonut mukanaan uusia liikuntamuotoja ja ihania samanhenkisiä ystäviä.
Yhdessä liikkuminen ja puuhaaminen on ollut minulle kotona työskentelevälle tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen lähde. Kun samat päivärutiinit toistuvat jää helposti jumiin samoihin kaavoihin ja ajatuksiin.
Liikuntatapoja on tullut järisytettyä melonnan, kyykän ja kirkkovenesoudun opettelulla.
Varsinkin melontaan innostuin kovasti – se sopii minun vartalolle! Kesäillan mitä parhain nautinto on melontalenkki järvellä, tarkkailla lintuja ja vesikasveja aivan vedenpinnan tasolta!
Kyykkä tuo Karjalainen perinnepeli on mahtava käden ja silmän yhteistyön harjoittaja ja ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma.
Pelaamme kesällä kerran viikossa ja osallistumme sitten latualueen kilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä.
Kyykkää ei voi ottaa liian vakavasti! Alkukesän heitot lähtevät minne sattuu ja osumatarkkuus kyykkiin on hakusessa, todella!
Kaiken kaikkiaan liikunta tuo hyvää oloa. Seuraa silloin kun on sitä tarpeen ja omaa rauhaa kun siltä tuntuu. Suurista metsistä.
Pauliina, 4-kymppinen
AVAINSANAT: kyykkä, latu, latuyhdistys, lumi, lumikengät, melonta, metsä, retkeily
KATEGORIAT: kyykkä, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
1.3.2010 15:34
Minä liikun ja ulkoilen, sillä pidän herkuista liikaa. Kauhun tasapaino laittaa liikkeelle.
Tosin matkan varrella mukaan on tarttunut myös aimo annos innostusta siitä hyväolon tunteesta, joka vallitsee hyvän kävelylenkin jälkeen.
Pää pysyy koossa, kovan ja hektisen työpäivän jälkeen.
Lajiskaalani on laaja; kävely, sauvakävely, lumikenkäily, laskettelu, perinteinen hiihto, pyöräily, jumppa sekä pyrkimys hyötyliikuntaan.
Liikkumattomuuteen olen hyvä keksimään syitä, mutta onneksi usein myös aktiivinen puoleni voittaa ja lähden eteenpäin.
Luontoon, metsään lumikengillä. Kaikki kokeilemaan, kehotan minä! Liikunnallista maaliskuuta!
Päivi, 5-kymppinen
AVAINSANAT: hiihto, hyötyliikunta, jumppa, kävely, laskettelu, liikkumattomuus, liikunta, lumikenkäily, luonto, metsä, pyöräily, sauvakävely, tasapaino, ulkoilu
KATEGORIAT: hyötyliikunta, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
