Ensimmäinen pitkä matka etelään on takana. Eikä yhtään tullut aika pitkäksi, vaikka omatoimimatkalaisia oltiin ja ilman tarkempia ennakkosuunnitelmia. Perillä odotti netin kautta vuokrattu kaksio välimerinäköalalla. Ja mikä näköala se olikaan, kaikki ateriat kämpillä syötiin omalla parvekkeella. Illalla tosin piti vetää fleecet päälle, mutta sitten olikin mukava istuskella pimenevää iltaa katsellen.
Tarkoituksenamme oli viettää 4 viikon jakso mahdollisimman kodinomaisesti ja samalla ranskalaisittain. Siis paikallisherkkuja itse kokaten ja lähiympäristöön tutustuen.
Taloyhtiön takaa alkoi vuorenrinne, jossa risteili vaelluspolkuja. Sieltäkös vasta maisemat avautuivat. Vuoristoreittejä Rivierallakin on lähes joka kylän ja kaupungin lähistöllä. Kävelimme niitä ahkerasti ja kerran jouduimme keskelle villisian metsästystä.
Nähdessäni ensimmäisen pyssymiehen, säikähdin hieman, lieköhän paikallinen kylähullu liikeellä? Uskaltauduimme kuitenkin juttusille ja saimme sen verran selvää, että miehen mielestä oli täysin turvallista kulkea vaelluspolkua eteenpäin.
No jonkin matkan päässä näkyi 2-3 pyssymiestä passissa eri puolilla vuorenrinnettä yläpuolellamme. Huh. Mutta jatkoimme matkaa, kun kerran polkua turvalliseksi kehuttiin.
Puolen tunnin kapuamisen jälkeen reittimme yhtyi kylätiehen, jossa näimme kyltin käynnissä olevasta metsästyksestä. Tämä tiedon lisäksi kyltissä sanottiin ”varokaa luoteja” !!! Siinä ranskalaisten käsitys turvallisesta reitistä!
Paikalliseen meininkiin kuuluvat viikonloppuisin erilaiset myyjäiset toreilla ja turuilla: on kirppiksiä, viinijuhlia ja taidetapahtumia. Niissä kierrellessä saa kyllä askelmittariin kovia lukemia. Ja jos haluaa uudenlaista haastetta, voi kävellä rannassa aivan vedenrajan hietikkoa kilometritolkulla.
Yhtenä viikonloppuna päätimme mennä oikein kunnolla vaeltamaan ja valitsimme kohteeksi Italian puolella Cinque Terra –nimisen alueen, jota oli aiemmin syksyllä esitelty mm. Hesarin sivuilla. Perillä kyllä sitten selvisi, ettei vaelluksesta perinteisen käsityksen mukaan tulisi mitään.
Samoilla rinteillä portaita kiipeili nimittäin tuhansia muitakin. Pahimmillaan joutui jonottamaan polun kapeimmilla paikoilla, että pääsi etenemään. Mutta henkeäsalpaavan komeita oli maisemat ja historialliset pikkukaupungit, joiden läpi reitit johtavat. En nyt varsinaisesti vaelluskohteeksi sitä suosittelisi, mutta kävellen liikkuvalle maisemabongarille kylläkin.
Reissun aikana kävelyretkien lisäksi pelattiin niin tennistä kuin golfiakin. Ja tietysti käytiin parissa taiteilijakodissa, joita rivieralla on todella paljon, mm. Cezanne, Renoir, Matisse jne.
Taas tuli selväksi, että liikunnasta saa paljon iloa myös ulkomaanmatkalla.
Raija, 6-kymppinen
