Kirjoitukset kategoriassa ‘sukset’

3.4.2011 9:48

Kaunispää, Nattaset ja Rumakuru

Äkkiä vierähti viikko pohjoisessa Saariselällä.

Olen huomannut itsestäni aijemminkin jotta olen erittäin aurinkovetoinen ulkoilija ja kun nyt saimme nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta ulkona oltiin koko päivä.

Naama vaihtoi väriä kun hiihtelimme ja kävelimme hienoissa tunturimaisemissa.

Vähäiseksi jääneen ennakkoharjoittelun takia pidettiin päivämatkat kohtuullisina ja muistettiin pysähtyä juomaan usein.

Saariselän ladut olivat tuttuja jo ennestään mutta vielä oli kokeilematta mahtava pulkkamäki Kaunispään huipulta.

Pulkka vaan käteen ja nousemaan ylös tunturin rinnettä. Huipun kahvilassa käytiin ottamassa rohkaisua kahvien ja munkin muodossa ja sitten mäkeen.

1300 m luvattiin aika jyrkkää laskua ja loppumatkasta kurvailuakin!

Oli mahtavaa! Lapsuuden ahkerista pulkkailukokemuksista oli varmaankin hyötyä koska huima meno pysyi kuitenkin kontrollissa hyvin ja alas päästiin turvallisesti.

Hienon ulkoiluviikon jälkeen oli jo mukavaa lähteä kotiin laukku täynnä hikisiä vaatteita ja mukana mahtavat muistot.

Mutta nyt saavat sukset mennä taas kesälepoon sillä vettä sataa ja lämpöasteitakin on ilmassa.

On aika vaihtaa latua eikun lajia.

Pauliina

6.3.2011 16:59

Nautiskellen

Nirisee ja narisee suksien pohjat tuiskulumella.

Viimein hellittivät pakkaset ja pakko oli irrottautua sohvasta ladulle.

Sain houkuteltua siippani hiihtämään Rautavaaralle Tiilikkajärven kansallispuistossa hiihdettävään Tiilikkahiihtoon.

Suurimmaksi osaksi suomaalle tehty tasainen latu ja upea aurinkoinen ilma oli innostanut lähes 300 henkeä mukaan.

Yöllä tuiskuttanut uusi lumi ei hurjaa luistoa tarjonnut mutta ihanaa oli rauhallisesti nautiskellen hiihtää!

Uiton kämpällä tarjoili Metsähallituksen väki nuotiokahvia , kuumaa mehua ja rinkeleitä. Toki oli reppuun varattu myös makkaraa jota käristettiin nuotiolla.

Varmasti saatiin makkarasta enemmän kaloreita kun saatiin hiihdolla kulutettua.

Siinä nuotion ympärillä istuessa kuunneltiin puistonhoitajien tarinoita kesyistä tijaisista jotka tulivat hatulle istumaan ja verisestä tantereesta johon he olivat törmänneet kun yhdeksän suden lauma oli tappanut hirven kovan taistelun jälkeen.

Mahtava on retkihiihtotapahtumien tunnelma! Kiireetön ja kilpailuvapaa!

Pauliina

1.4.2010 20:05

Rönttäkeliä

Se on kiivasta kevättä!

Sukset on putsattu ja pakattu odottamaan ensi talvea. Hiihtokelit tuntuivat loppuvan liian lyhyeen!

Kautta voisi tietysti jatkaa pohjoisessa mutta siihen ei minulla nyt ole mahdollisuutta.

Ei oikein tiedä mikä olisi mukavin ulkoilumuoto.

Sorapintainen kylätie on jo lumesta sula mutta osin roudassa, osin kuralöllöä.

Muualla on kuitenkin vielä paljon lunta ja ihana auringon paiste houkuttelee lenkille.

Lumikengät kainaloon, koira hihnaan ja suunta kohti rantamökkiä.

Pujottelen tien pahimmat löllöt tuumaillen miten taajamiin rakennetaan hidastepomppuja kun meillä on niitä ihan luonnostaan ja riesaksi asti.

Mökkitien alussa saa laittaa lumikengät jalkaan. Lumi on todella märkää ja upottavaa.

Vaikka lämmintä on +10 niin viima saa pipon pysymään korvilla. Nyt on niin helppo saada flunssa!

Loppumatka mennään pellon yli. Lumi sulaa altapäin ja askeleeni aiheuttavat  hangen pinnalla hienoja vajoamia isolla alalla.

Välillä lähtee vajoama etenemään hangessa kuin jonossa kaatuvat Domino pelin nappulat!

Jäniksen tuoreet jäljet saavat koiran innostumaan mutta se ei lähde takaani minnekkään, sillä hanki upottaa puoleen sääreen lumikengistä huolimatta. Viisas koira!

Viimein päästään mökin pihaan. Onneksi kaikki on kunnossa, vain jänikset ovat vierailleet pihassa.

Ihanaa istahtaa kuistille aurinkoon, huopakatto tiputtaa vettä, järven jää näyttää tummalta ja hauraalta.

Kevät keikuttaa, keikuttaa!

Pauliina

30.3.2010 12:27

Hei Muumi!

Viime viikonloppuna olin latuyhdistyksen mukana järjestämässä lasten Muumi- hiihtokoulua.

Tällä kertaa mukaan oli tulossa 4 vuotiaitakin lapsia joten päätimme järjestää perhehiihtokoulun jossa mukaan tulevat vanhemmat tai isovanhemmat auttaisivat ja ohjaisivat pienimpiä hihtäjiä.

Tasaiselle urheilikentälle tehty “halstari” sopi mainiosti hiihtokoulun pitoon.

Ennen aloitusta veimme ladunvarteen viirejä, pelivälineitä ja Muumitauluja jotta itse tapahtuma sujuisi jouhevasti ja kiireettömästi. Hyvin tuli harjoiteltua sauvoitta hiihtoa kun syli oli täynnä tavaraa!

Lapset olivat todella innokkaasti mukana opetuksessa ja tutuksi tuli vuorohiihto ja tasatyöntö, tehtiin kukkakäännöksiä ja noustiin mäkeä varovasti sivuttain.

Mukavinta kaikista oli varmasti mäenlasku jossa muistettiin pitää sauvat takana ja polvet joustavina!

Sunnuntaina jatkettiin räntäsateessa. Yhtään ei kuulunut valitusta säästä tai vaatetuksen puutteista! Meillä aikuisilla olisi paljon oppimista lasten asenteesta!

Hienoa oli kun ujoimmatkin lapsista ulkaltautuivat juttusille. Siinä ihmeteltiin kellon siirtoa, seinältä toiselle , hassua isiä joka meinasi hiihtää liian kovaa sekä hienoja suksisauvoja jotka olivat olleet todellinen kirpputorilöytö! Mahtavaa!

Hyvän valokuvan olisi saanut kun koko joukko makasi selällään sukset kohti taivasta kun opeteltiin turvallista kaatumista ja ylösnousua sauvan avulla.

Mikä riemu nousikaan kun tummaa metsää vasten näkyi vaalea hahmo suksilla. Muumihan se oli tulossa lapsia tervehtimään! Pienempiä ujostutti kovasti ja isommat lapset tirskuivat tekomuumista.

Harjakaisiksi nautittiin lämmitä mehua ja pipareita sekä jaettiin lapsille todistukset ja hihamerkit.

Oli todella hienoa olla mukana järjestämässä koko perheen yhteistä toimintaa!

Olihan järjestelyissä oma hommansa mutta lasten innostus sekä saadut positiiviset palautteet antoivat hyvää mieltä ja intoa jatkaa tätä latutyötä.

Pauliina

26.3.2010 16:07

Pikkuinen hiihtäjä sisässäni!

Kuluva talvi on ollut mahtava mahdollisuus talviurheilulajien harrastajille. Lumikinokset ovat suorastaan kutsuneet ulos.

Minä olen ollut lumikenkäilemässä, laskettelemassa, talvisauvakävelemässä tai muuten vain kävelemässä ja nauttimassa talvisessa luonnossa.

Maastohiihto oli vielä korkkaamatta. Hanki oli kimallellut jo niin pitkään, ladut olivat täynnä ihmisiä ja minä olen kaikesta huolimatta utelias ihminen.

Minun kompastuskiveni on aina ollut voitelu. En osaa sitä, vaikka olen monet demot vierestä seurannut. Suksissani pito ei pidä ja luisto ei toimi, hermot siinä menee.

Sain mahdollisuuden testata uuden aallon suksia, jotka eivät vaadi minkäänlaista voitelua. Toimivat kuulemma kaikissa sääolosuhteissa. Ovat siis juuri minua varten, kun olen perinteisen hiihdon ystävä.

Suksien valintakin on tosi helppoa. Ei enää nöyryyttävää tiedustelua suksivuokraamossa, paljonkos rouva painaa yms.

Näiden suksien valinta on tosi helppoa. Suksien pituussuositus on hiihtäjän pituus + 15 – 20 cm ja sitten menoksi. Valitsin siis 183 cm perinteisen sukset.

Ulkona oli pikkupakkanen ja vähän vettä ladulla. Unelmasukseni toimivat. Hiihtäminen oli tukevan pitävää ja alamäessä vähän tukka hulmusikin.

Totesin mielessäni, nämä ovat minun sukseni. Toimivat kuulemma hyvin juuri -1 -8 asteessa. Nyt odotakin taas kunnon pakkasia, että pääsen testaamaan suksiani erilaisessa kelissä.

Siihen luo hyvän mahdollisuuden tuleva vapaa, kun keskiviikkona alkaa ansaittu 2,5 viikon talviloma Lapin hangilla.

Päivi, 5-kymppinen