Kirjoitukset kategoriassa ‘tennis’

27.8.2011 14:45

Sisäliikunta houkuttelee jo

Tätä Suomen loppukesää ihmetellessä ovat sisäliikunnatkin  hiljalleen käynnistymässä.

Aloitin uuteen lajiin tutustumisen. Laji on laitepilates. Siinä tehdään pilatesharjoituksia eräänlaisen soutulaitetta muistuttavan lavetin avulla. Ja kyllä on tehokasta!

Laitepilateksessa on hyvänä puolena ainakin se, että ohjaajan on helpompi nähdä tehdäänkö liikkeet oikealla tavalla ja oikeilla lihaksilla. Ja uudenlaisena innostavana apuvälineenä se sopii minulle mainiosti.

Sattumalta olin sopinut vesijuoksukaverini kanssa treffit saman päivän iltapäiväksi. Kun sitten pilateksen päälle juoksin tunnin vesijuoksua, jalat oli kyllä ihan maitohapoilla. Mutta eipä se mitään, olin siitä melkein ylpeä.

Nyt onkin sitten pari päivää mennyt vähän rauhallisemmin, istutin vain uudet syyskukat portaan pieleen.

Ensi viikolla sitten alkaakin jo koko liikuntarepertuaari olla lukujärjestyksessä. Työväenopiston ilmoittautumiset meni aika nappiin. Joogaa, bailatinoa, pilatesta, vesijuoksua ja tennistä. Eiköhän lihaskuntokin pysy näillä eväillä hyvänä, vaikka en varsinaisesti kuntosalitreenejä teekään.

Ja viikon päästä olen vielä lähdössä Lapin vaellusviikolle ruskaa ihailemaan!

Liikkumisiin, Raija 6-kymppinen

1.3.2011 10:22

YHDESSÄ LIIKKUMINEN INNOSTAA

Jaaha, onpa aikaa taas vierähtänyt viime blogikerrasta. On ollut kaikenlaista.
Ja sitten viime pari viikkoa on ollut täynnä touhua mutta on tuntunut, etten ole tehnyt mitään mainitsemisen arvoista.

Tänä aamuna kun tein pienen kommentin facebookin statukseeni, huomasin ihmeekseni, että kolme viimeisintä merkintääni liittyivät kaikki liikuntaan. Haa, olen itse asiassa siis tehnytkin mainitsemisen arvoista!

Yksi feissarimaininta liittyi siihen, miten innolla odotin seuraavaa tennistuntiani. Se on aina niin kivaa!!!

Yksi toinen liittyi siihen, että kivaa oli myös vesijuoksu. Olen sopinut entisen työkaverini kanssa vesitreffit uimahallissa kerran viikossa.

Hiomme vasta vesijuoksun tekniikkaa, hän ui lisäksi jonkin aikaa matkauintia. Minä en ole kummoinenkaan uimari, mutta vesijuoksu vaikkuttaa hauskalta. Meidän uimahallitreffeillä puhutaan myös monet ajatukset ääneen ja parannetaan maailmaa omissa ympyröissämme.

Tänä aamuna laiskottaa ja huomaan, että jättäisin varmaankin uimahallireissun väliin, ellen olisi sopinut niitä treffejä. Siis ainakin minulle yhdessä liikkuminen on juttu, mikä saa minut liikkeelle.

Viime viikolla oli hiihtoloma ja menin mäkeen lastenlasten seurana. Edellisestä laskettelukerrasta oli kulunut lähes 20 vuotta. Mutta kummasti se vaan sujui, pysyin hyvin 8-vuotiaan vauhdissa. Ja ihana aurinkoinen sää kruunasi onnentunteen.

Vein 2 hiihtolomalaista myös 4 kertaa tennishalliin. Kumpikaan ei pelaa muualla kuin minun kanssani, toistaiseksi. He jopa valitsivat tenniksen kun tarjosin vaihtoehtona elokuviin menoa. Kyllä se ilahdutti mummia!

No nyt pitää pakata uikkistavarat ja lähteä!

Raija 6-kymppinen

30.8.2010 18:17

Yhteisöllisyyttä liikunnallakin

Sateet ovat tulleet. Ja ukkoset. Tiedän kyllä, että joka sää on ulkoilusää… Silti, syksyn sisäliikuntojen käynnistymisen aikoihin pitää erityisesti valpastua. Ryhmät täyttyvät todella nopeasti.

Työväenopistojen ilmoittautumiset on onneksi ainakin pääkaupunkiseudulla saatu vihdoin nettiin. Sorminäppäryys on valttia, mutta enää ei ole pakko näpytellä puhelinnumeroa uudelleen ja uudelleen. Eikä istua luuri korvalla tuntikaupalla.

Oma ilmoittautumiseni ainakin onnistui sujuvasti verkon kautta kun olin etukäteen kirjoittanut ylös kurssin tunnuksen ja muut tarvittavat tiedot  valmiiksi läppärin viereen. Piti vain etukäteen myös päättää kokeilisinkohan zumbaa tai jotain muuta tanssillista?

Minä olen ryhmäliikkuja, yksin kuntoileminen ei saa minua liikkeelle. Ryhmässä innostus tiivistyy ja yhteinen tsemppaaminen antaa lisävoimia.

Omalla kohdallani syksy tarkoittaa myös viikoittaisen, jo monivuotisen naisten tennisryhmän käynnistymistä. Pelaamme nelinpeliä kahdella kentällä ja peliparit arvotaan joka kerran. Meillä on todella kiva porukka ja pukuhuoneessa käsitellään monenkirjavia aiheita ja sovitaan myös silloin tällöin yhteisistä kulttuuririennoista.

Toinen vakioryhmäni on aamujooga, jonka alkamista odottelen jo malttamattomana. Joogaryhmästä ammennan hyvää oloa ja minut ohjataan lempeästi rauhoittumiseen ja vapauttavaan rentoutumiseen.Tarvitsen jonkun toisen kertomaan, että voin hellittää! Jooga antaa minulle uskomattoman paljon uutta energiaa. Alkaisipa jo pian!

Näin kesän päättymiseen voi suhtautua suopeasti, kun edessä on uusia kivoja juttuja ja tekemistä.

Raija 6-kymppinen

3.5.2010 12:47

Pallon perässä kuntoa ja iloa

Minun arkielämääni kuuluu huhkiminen tenniskentällä ainakin pari kertaa viikossa. Tenniskentällä saan aerobisen kuntoilun ”ilmaiseksi” kivan pelin lomassa.

Kun oikein innolla pelaa, syke nousee ja juoksujalkakin saa kyytiä. Nelinpelin mukana saa usein myös kivaa seuraa ja leikinomaista hauskanpitoa pallon kanssa.

Usein kesän korvalla tennis on jäänyt tauolle ja olen vaihtanut pienempään palloon. Aloitin golfin harjoittelun noin kymmenen vuotta sitten.

Koska Suomen golfkausi on verrattain lyhyt, taidot kehittyvät melko hitaasti. Mutta olen kuitenkin päässyt sellaiselle tasolle, että nautin pelaamisesta ja pääsen vieraspelaajana useimmille kentille.

Golfin haasteellisin ja koukuttavin puoli on siinä, kun huomaa, miten paljon peli on riippuvainen psyyken rauhoittumisesta ja keskittymiskyvystä.

Tekniikka on luonnollisesti a ja o, mutta se ei riitä, jos hermot ei ole hallinnassa.

Golf on siis erinomainen laji niille, joiden pitäisi rauhoittaa elämäänsä ja opetella elämään ”tätä hetkeä” Ja toisaalta se on hyvin palkitseva niille, jotka luonnostaan eivät turhia hötkuile.

Innokkaimmat golfarit käyvät talvella treenaamassa lyöntejään sisähallissa, jotta ovat valmiiksi hyvässä iskussa heti kun kentät avautuvat.

Minä en ole ollut ihan niin innokas ja siksi kesän ensimmäiset kierrokset golfkentällä ovat yleensä lyöntien hakemista; miten se nyt menikään?

Tämän kesän ensi kierros on vielä edessäpäin. Odotan sitä innolla ja kerron myöhemmin, miten sujui.

Raija, 6-kymppinen