Espoon Latu ry on Suomen Ladun paikallisyhdistys, joita on ympäri Suomen 224 kappaletta. Hangosta Hettaan ja monet paikkakunnan siltä väliltä.

Latulaisideologian mukaisesti pyrimme saamaan liikunnasta ja ulkoilusta elämätavan.

Suomen Ladun Hiihtopalveluiden Paloheinän pisteessä (Helsingissä)  alkoi perjantaina erilainen suksikauppa.

Paloheinän pisteestä on voinut vuokrata talviulkoiluvälineitä sekä voiteluttaa omat suksensa.

Nyt siellä voi testata ladulla sukset ja jos testitulos on nautinnollinen ja hyvä, uudet sukset voi ostaa mukaansa.

Nyt ei siis osta sikaa säkissä. Kannattaa testata!

Meillä on latukelit parhammillaan, tervetuloa mukaan nauttimaan lajista.

http://www.suomenlatu.fi/hiihtopalvelut/paloheina_helsinki/suksikauppa/

Päivi, 5- kymppinen

Olen vasta oppimassa sanaston pintaa, eivätkä sanat pysy edes
kunnolla mielessä. Mutta nimistöä on hauska vertailla.

Käsivarressa virtaa suuri joki, Lätäseno
Eno merkitsee suurta jokea.

Lemmenjoella on mahtava Ravadasköngäs, joka on monen
kulkijan bongauspaikka.
Nimestä köngäs selviää jo, että kyseessä on voimakas, vaahtovava vesiputous.

Sanoja riittää; Gaissa, johka, jauri, jänkä, kaltio, keino,
lompolo, outa, rakka, rova, saivo, savu, vuoma, vuopio, vuotso jne

 
Mutta nytyt ladun kutsuvat jo täällä etelässäkin!

Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen

Pidättäydyn kaatamasta kaikkea pojan niskaan kotiin palattua mutta mies kun lausuu maagiset sanat: mitäs töissä niin sitten sanainen arkku aukeaa ja kaataa kaiken hänen päällensä.

Kaiken vielä pyöriessä päässä puen ja kiiruhdan kävelemään pimeään iltaan.

Otsalampun tuikkeessa laukkaan kun tuulispää pitkin kylätietä. Koiraparka ei meinaa  pysyä vauhdissa mukana kun vielä manaan päivän tapahtumia.

Heijastimet kalkattaa yhteen kuin henkensä hädässä viimeisessä ylämäessä ennen suunniteltua kääntöpaikkaa.

Mäen päällä on pakko pysähtyä hengähtämään. Samalla häviää hurja ahdistus ja kiire.

Kun käännyn takaisin huomaan että täysikuu paistaa ohuen pilviverhon läpi keltaisena, upeana.  Ulkona näkisi hyvin ilman lamppuakin!

Rauhallisesti kävellen jatkamme matkaa koiran tutkiessa kaikki jänisten ja oravien jäljet.

Lumisade pommittaa kasvoja ja pää tuntuu tyhjältä, hyvältä.

Tämä kallonkutistus toimii aina! Jaksaa vaan nähdä vaivan pukeutua ja lähteä ulos.

Pauliina

Kompassi kuuluu tästedes minunkin päiväretkivarusteisiin AINA.

Lunta odotellessa

Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen

Lyhyellä valoisalla olen käynyt kävelemässä koiran kanssa.

Tutulla metsätiellä ja pellolla voisi jo hiihtääkin mutten ole saanut aikaisiksi kaivaa hiihtovermeitä esiin.

Meidän valkoinen hanki on siis pysynyt vesisateista huolimatta paikallaan, kuorettunut vain karkeaksi ja rahisevaksi.

Kävelin tänään mökillä. Joulun laitto on hyvällä mallilla joten nautin rauhallisesta lenkistä.

Järvi on saanut jääpeitteen vasta puoliksi mutta mökkiranta on jo kuitenkin jäässä. Olisi ollutkin aika jännää käydä melomassa juuri Joulun alla!

Nyt on hyvä aika vetää henkeä ja huilata. Ensi vuosi on latuyhdistyksemme juhlavuosi ja olemme suunnitelleet ennätysmäärän retkiä ja tapahtumia.

Sataa lunta kuin amerikkalaisissa jouluelokuvissa, hiljaa ja leijaillen.

Kävelen kotiin virkistyneenä ja rentoutuneena.

Oikein hyvää Joulua ja uutta vuotta kaikille!

Pauliina

Millä sitä jaksaa raahautua ulos pimeään liikkumaan, työpäivän päätteeksi.

Sain pienen kurkistuksen lumeen ja talveen, etenkin valoon, Pyhällä itsenäisyyspäivämme aikaan. Luonto oli valkoinen, taivas levollisen harmaa ja sielu lepäsi. Voi, kun talvi tulisi meille rannikollekin. Pitopohjasukset odottavat jo valmiina!

Liikkumisiin,
Päivi, 5-kymppinen

Ihanaa valkoista ja valaisevaa puuteria on satanut jo kolmesti maan valkeaksi.
Kahdesti se on myös sulanut pois mutta jospa se kolmas kerta nyt toden sanoo ja maa jää valkeaksi.

Tekisi jo niin mieli hiihtämään ja lumikenkäilemään! Tyydyn kuitenkin kävelelylle metsään, lumi ei vielä riitä hiihtämiseen.

Metsän talvenvietto ei näytä riippuvan lumen määrästä. Vain oravat ja jänikset näyttävät olleen liikenteessä ja kuusikkokin uinuu aivan hiljaisena.

Lumesta näkyy iloitsevan myös pörröturkkinen lappalaisemme joka piehtaroi nautinnollisesti maassa. Koirakin näyttää kuitenkin aistivan metsän rauhan ja hipsuttelee rauhallisesti polkua alun riehakkaan töytäilyn sijaan.

Puolessä välin on pakko pysähtyä lepuuttamaan särkevää kinttua. Toivon Joulupukilta vain ja ainoastaan terveyttä, tämä pitkään kestänyt sairastelu on käynyt hermoilleni kovasti.

Kaikki jälkoja tarvitseva liikunta on pitänyt vaihtaa muuhun. No onpahan tullut kaivettua puntit komerosta ja rääkättyä vatsalihaksia enemmän jumpatessa.

Viimein selviän tykyttävän kinttuni kanssa pihaan.

Kaunis sinivalkolippumme liehuu harmaata taivasta vasten.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Pauliina

Tuskin silmät pysyvät auki työpäivän päätteeksi. Ja vielä pitäisi liikkua.

Tosin kävelylenkin jälkeen elämä taas hymyilee, mutta… kun en saa itsestäni irti sitä lähtemistä!

Mikä olisi hyvä tsemppari ettei jää illansuussa sohvannurkalle JOKA ilta! Ehdotuksia? Tsemppiä ja jaksamista meille kaikille!

Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen

Pitkän lämpimän jälkeen pikkupakkanen tuntuu kylmältä. Sauvakävelyni ovat olleet vähissä pitkittyneen flunssan takia. Viimein on kurkkukipu hellittänyt ja läksin metsään kävelylle.

Aurinko luo upeita varjoja ja kuurainen maa kimmeltää. On todella kaunista ja hiljaista. Polulla näkyy paljon hirvien jälkiä, ja koira innostuu niistä kovasti.

Yöllä oli ollut viisi astetta pakkasta ja ojan vesi on jäätynyt. On ihan pakko polkaista sentin paksuinen jää rikki. Läksiessä latasin päälle turhan paljon vaatetta ja hiki nousee selkään.Vai onko kunto huonontunut jo kovasti sairastamisen aikana?

Harmittaa heikko olo vielä kun kelikin on niin upea!

Pihaan saavuttaessa olen jo ihan poikki. Nyt vaan huilaamaan – jospa sitä huomenna olisi jo pirteämpi olo.

Pauliina

Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen

Työpaikallani oli mahdollisuus saada brush up suunnistukseen.
Menin innolla mukaan. Kuvittelin, että laji oli hallussa.

Meille oli tehty oma 6 rastin rata Paloheinään.
Lähtö sujui hyvin, suunta oli oikea.
Mutta sitten alkoivat hankaluudet.
Ongelma oli, etten tajunnut mittakaavaa.
Kartta oli 1 :10 000.
Missasin heti ensimmäisen polun risteyksen, kun
kävelin, nautin luonnosta ja havahduin vasta
satojen metrien ohikävelyn kohdalla.
Hetken meni taas hyvin. Rasti no 1 löytyi.
Rasti no 2 oli mielestäni supan kohdalla.
Hain kuoppaa, mutta selvisi että karttamerkki
tarkoittikin kalliota. Löytyi sekin rasti harhailun jälkeen.
Mutta sitten tuli taas harhailua, ison kiven merkki
ei ollutkaan se iso kivi, jonka luona olin…..
ja sitä rataa.
Pimenevä ilta pelasti minut enemmältä.
Mutta ymmärsin, että harjoiteltavaa vielä on.
Laji kyllä koukuttaa
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen

Ehdottelin karpaloretkeä ja kylpylää uimisineen sekä kuntosaleineen mutta ei. Mikä sopi toiselle, ei käynyt toiselle. Teinareillamme on jo omat menonsa, mutta nyt halusin, että loma-aika vietetään yhdessä koko perhe.

Viimein päädyttiin reissuun lähikaupunkiin, jossa muuten tulee harvemmin käytyä. Perillä vietettäisiin aikaa ostoksilla, elokuvissa ja katseltaisiin uusia näkymiä.
Olisi kyllä pitänyt olla askelmittari mukana! Muutaman shoppailutunnin jälkeen jalkani olivat ihan kuitit! Mutta mukavaa oli! Laukkasimme tyttäreni kanssa vaatekaupoilla kun miesväki kulki omia reittejään.

Tuntui, että pääsin taas lähelle tytärtäni, joka jo yleensä ottaa etäisyyttä vanhempiinsa kovasti.
Seuraavana päivänä kun turnauskestävyys shoppailussa alkoi rakoilla, päätimme jättää kaupat ja suunnata paikkakunnan ratsastuskoululle morjestamaan vanhaa koulukaveria.

Lomailusta jäi tosi hyvä mieli!

Vaikka nyt ei mentykään luontoon tai tehty minun suosikkijuttujani niin koko perheen yhdessä oleminen ja tekeminen oli mahtavaa.

Pauliina

Tapaamme sunnuntaisin klo 15.30. Käymme noin 1/2 tunnin kävelyllä,
ennen ryhmäkotilaisten päivällisaikaa.

Viemme ulos yksi tai kaksi ryhmää.Rauhallisesti, käsikynkässä,
jutellen mukavia!

Osa vanhuksista kävelee itse, osa istuu pyörätuolissa.
 
Ryhmäkodin henkilökunta katsoo valmiiksi, ketkä jaksavat/ovat ulkoilutusvuorossa
ja ovat pukeneet ulkoilukaverimme valmiiksi.
Tässä vapaaehtoistoiminanssa ei tarvitse sitoutua olemaan paikalla joka sunnuntai.
Ilmoitat vain ulkoilun vetäjälle oletko tulossa ao sunnuntaina.

Jokainen ulkoilu on kullan arvoinen heille, jotka ovat kaiken aikaa sisällä.
Tervetuloa mukaan! Tästä toiminnasta saa itselleen hyvän mielen!

Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen

Liikuntaani on tullut mukaan suunnitelmallisuus.
Halusin parantaa omaa oloani sekä kohottaa kuntoani.

Sykerajani testattiin ja sain liikuntaan viikko-ohjelman
sekä seurannan avuksi sykemittarin.

Sykkeen seuraaminen (teen sitä aika ajoin, ei joka luontolenkillä)
on aika hauskaa hommaa.
Olen huomannut, että pyöräretkillä sykkeeni ei nouse kovin, mutta
tänään huomasin sauvojen lisätehon kävelylenkillä.

Sykemittari oli valmiiksi päälläni, kun olin juuri aloittanut syksyn jumppakauden.
Kauniin sään innoittamana ajattelin heittää samoilla hikiololla 5 km kauniin
kävelyreittini ja päätin ottaa sauvat mukaan.

Kyllä kävelysauvojen käyttö tehostaa kävelylenkkiä.

Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen

Olen käyttänyt vapaani mielestäni mahtavasti.
Kerrankin olen saanut patikoida, fillaroida ja kulkea
luonnossa – päivänvalossa ja virkeänä.
Vaihdella maisemia ja opetella uusia lajeja, kuten
suunnistusta.

Koska olen myös vaeltaja, Haltin valloittaja,
Kaarina Karin saavutukset tai opit kiinnostavat minua.

Viimeisin uuden lajin kokeiluni oli mennä viikon
maanantaina klo 15, kun osallistuin kumivannejumppatunnille.
Kaarina Kari on kehittänyt kumivannejumpan vanhemmalle väelle,
ehkäisemään “vanhuuslatistumista”. Olen selannut aiheestä hänen
kirjansa.

Kumivannejumppatunti oli mahtava. Voimistelimme pianomusiikin
säestyksellä, valssin tahdissa, yksin, ympyrässä tai pareina.
Tehokas ja hauska tunti, niin lihaksille kuin mielelle.

Olen nyt ehdoton kumivannefani, peräänkuulutan vetäjiä!.

Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen

On loistava syyssää! Ruskaväriset puut hehkuvat auringossa ja vesilätäköt kimmeltävät. Kyllä kulkee!

Käännyn risteyksestä ja samassa pääsee kiljahdus. Suuri, musta kyy makaa pitkänä tien laidassa. Refleksit on kohdallaan kun vaistomaisesti hyppään taaksepäin.

Aurinkoläiskään lämmittelemään tullut käärme vaan pysyy paikallaan liikahtamatta. Liekö niin kohmeessa vai leikkiikö se oksaa mutta varmaa on sen tunteneen paikalle tömistelyni. Kierrän otuksen kaukaa ja jatkan ripeästi matkaani.

Sydän jyskyttää kovaa. Ihme miten käärmeen kohtaaminen aina säikäyttää vaikka näen niitä joka syksy lämmittelemässä tiellä. Pitkän aikaa tarkkailen tietä, varsinkin aurinkoisissa kohdissa. Mielessäni toistan mantraani kun jätän kyyn koskematta ei sekään koske minua. Aivan kun käärmeet nyt vaanisivat nilkkojani mutta jotenkin se vaan helpottaa pelkurin mieltä tuo hokema.

On tainnut olla hyvä käärmevuosi kun seuraava kyy löytyy kiepiltä tieltä. Paljon kapeampi ja lyhyempi kuin tuo risteyksen anakonda on tämä auton alle jäänyt ressukka.

Hiki päässä laukkaan lenkin loppuun. Kotona, turvassa.

Minkäs teet pelkurille mutta huomenna lenkille uudestaan.

Kiilopäällä pääsi joka aamu opastetulle kuuden tunnin vaellukselle oppaan mukana. Päivävaellukselle lähdön voi päättää joka aamu erikseen, ilmoittautumista ei tarvita, kunhan ilmestyy lähtöpaikalle sovittuun aikaan.

Oppaan mukana pääsee tietysti uusille reiteille, koska kuljetaan myös merkittyjen polkujen ulkopuolella. Maasto on valtaosin melko helppokulkuista, joskin pitkiin nousuihin ja laskuihin tunturin rinteellä kuluu voimavaroja.

Yhtenä päivänä päätimme lähteä Jäämerenkierrokselle bussilla. Etukäteen matka tuntui arveluttavan pitkältä, lähes 750 kilometriä. Se osoittautui kuitenkin niin mielenkiintoiseksi, että päivä vierähti oikein mukavasti.

Bussin opas kertoi kiinnostavasti totta ja tarua saamelaisuudesta ja kolttien tavoista. Norjan puolella poikettiin suomalaistaustaisessa Pykeijan kylässä. Tenojoen varsi oli kaunista ja jätti mieleen suunnitelman tulla joskus uudelleen.

Vaellustunteja kertyi viikossa lähes 30 ja loppuviikosta olin huomaavinani myös kunnon kohentuneen, nousut sujuivat jo vaivattomammin.

Vaikka tänä vuonna ruska ei ihan parhaimmillaan ollutkaan, näkymät olivat henkeäsalpaavan kauniita. Voi sanoa, että katseen voimalla sielu lepäsi. Ja se rauha ja hiljaisuus…

Raija 6-kymppinen

Kauniiden maisemien lisäksi pongasimme auton ikkunasta kurkia, kauriita ja kolme komeaa ukkometsoa tien ravissa.

Palolammen lähtöpaikalla nostimme reput selkään ja suunta kohti mahtavaa rotkoa.

Suomi on kauniita retkikohteita pullollaan ja yksi vaikuttavimmista on varmasti Hiidenportin suuri rotko.

Ruskavärien komistamat suoalueet ylitimme pitkoksia pitkin pysähtyen välillä kuvaamaan maisemaa ja poimimaan puolukoita sekä mustikoita.

Tulistelupaikaksi olin valinnut Kitulanlammen laavun joka on mielestäni yksi kauneimmista tulipaikoista!

Kahvipannu tulille ja eväät esiin. Kyllä ulkona ruoka maistuu taivaalliselta!

Patikkamme jatkui Kovasinvaaran vanhan asuinpaikan kautta.

Suuret kivikasat kertoivat omaa tarinaansa kaskeamisesta. Ennen ei eilistä leipää heitetty roskiin niin suuren työn takana sen pöytään saaminen oli!

Pian saavuimmekin jo takaisin autoille ja retkeen tyytyväinen patikkaporukka lähti kotia kohden.

Syksy on mitä mainiointa retkeilyaikaa!

Pauliina

Kun ensimmäinen pyöräretki sujui niin hyvin, päätin toteuttaa
pitkäaikaisen haaveeni fillaroida Turun saaristossa.

Kohteeni oli siis Länsi-Turunmaan kaupunki ja tutummin
Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskär, Iniö.
Lopuksi Taivalsalon ja Turun kautta kotiin Espooseen.

Pyörän kanssa kulkeminen yleisissä kulkuvälineissä ei ollut
NIIN kamalaa, kuin olin odottanut.
Tein Turkuun menomatkan junalla ja paluumatkan linja-autolla.
Ainoa muistettava asia on muistaa varata paikkalippu polkupyörälle
ennakkoon, ettei matkanteko tyssähdä heti alkumetreillä.

Saaristo oli aivan mahtava!
Oli upeita siltoja, lyhyitä tai pitempiä lauttamatkoja,
hienoja merenlahtipoukamia, savukalaa tarjoavia kioskeja ym.

Laskin, että yhden fillarointipäivän aikana Nauvosta Taivalsaloon
käytin 7 lauttaa.

Tunnelma oli kuin ulkomailla matkatessa konsanaan.
Niin erilainen oli luonto,ympäristö ja ihmiset normaalikuvioon Espoossa.

Paras hetki taisi olla kun ihastellessani maisemia fillaroinnin lomassa,
huomasin hirviperheen pitävän lepotaukoa lähistöllä – minusta häiriintymättä.

Ehdottomasti kannatettava retki! Pyöräilykilometrejä kertyi 200-250 km.

Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen lomalainen

Aloitin uuteen lajiin tutustumisen. Laji on laitepilates. Siinä tehdään pilatesharjoituksia eräänlaisen soutulaitetta muistuttavan lavetin avulla. Ja kyllä on tehokasta!

Laitepilateksessa on hyvänä puolena ainakin se, että ohjaajan on helpompi nähdä tehdäänkö liikkeet oikealla tavalla ja oikeilla lihaksilla. Ja uudenlaisena innostavana apuvälineenä se sopii minulle mainiosti.

Sattumalta olin sopinut vesijuoksukaverini kanssa treffit saman päivän iltapäiväksi. Kun sitten pilateksen päälle juoksin tunnin vesijuoksua, jalat oli kyllä ihan maitohapoilla. Mutta eipä se mitään, olin siitä melkein ylpeä.

Nyt onkin sitten pari päivää mennyt vähän rauhallisemmin, istutin vain uudet syyskukat portaan pieleen.

Ensi viikolla sitten alkaakin jo koko liikuntarepertuaari olla lukujärjestyksessä. Työväenopiston ilmoittautumiset meni aika nappiin. Joogaa, bailatinoa, pilatesta, vesijuoksua ja tennistä. Eiköhän lihaskuntokin pysy näillä eväillä hyvänä, vaikka en varsinaisesti kuntosalitreenejä teekään.

Ja viikon päästä olen vielä lähdössä Lapin vaellusviikolle ruskaa ihailemaan!

Liikkumisiin, Raija 6-kymppinen