19.10.2011 19:23
Espoon Ladun aktiivit käyvät ulkoiluttamassa muistisairaita ryhmäkodin vanhuksia.
Minä muiden mukana, silloin kun sopii sunnuntain aikatauluuni.
Tapaamme sunnuntaisin klo 15.30. Käymme noin 1/2 tunnin kävelyllä,
ennen ryhmäkotilaisten päivällisaikaa.
Viemme ulos yksi tai kaksi ryhmää.Rauhallisesti, käsikynkässä,
jutellen mukavia!
Osa vanhuksista kävelee itse, osa istuu pyörätuolissa.
Ryhmäkodin henkilökunta katsoo valmiiksi, ketkä jaksavat/ovat ulkoilutusvuorossa
ja ovat pukeneet ulkoilukaverimme valmiiksi.
Tässä vapaaehtoistoiminanssa ei tarvitse sitoutua olemaan paikalla joka sunnuntai.
Ilmoitat vain ulkoilun vetäjälle oletko tulossa ao sunnuntaina.
Jokainen ulkoilu on kullan arvoinen heille, jotka ovat kaiken aikaa sisällä.
Tervetuloa mukaan! Tästä toiminnasta saa itselleen hyvän mielen!
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: käsikynkässä, muistisairas, ryhmäkoti
KATEGORIAT: ulkoilu
Ei kommentteja
11.10.2011 20:17
Sauvakävelyllä saa enemmän puhtia ulkoiluun.
Todistin sen juuri itselleni.
Liikuntaani on tullut mukaan suunnitelmallisuus.
Halusin parantaa omaa oloani sekä kohottaa kuntoani.
Sykerajani testattiin ja sain liikuntaan viikko-ohjelman
sekä seurannan avuksi sykemittarin.
Sykkeen seuraaminen (teen sitä aika ajoin, ei joka luontolenkillä)
on aika hauskaa hommaa.
Olen huomannut, että pyöräretkillä sykkeeni ei nouse kovin, mutta
tänään huomasin sauvojen lisätehon kävelylenkillä.
Sykemittari oli valmiiksi päälläni, kun olin juuri aloittanut syksyn jumppakauden.
Kauniin sään innoittamana ajattelin heittää samoilla hikiololla 5 km kauniin
kävelyreittini ja päätin ottaa sauvat mukaan.
Kyllä kävelysauvojen käyttö tehostaa kävelylenkkiä.
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: sykemittari
KATEGORIAT: liikunta, sauvakävely
Ei kommentteja
30.9.2011 23:10
Olen saanut nauttia 1/2 vuoden lomasta, vapaasta tai vapaudesta,
miten vain mennyttä aikaa nimittää.
Olen ollut vuorotteluvapaalla.
Olen käyttänyt vapaani mielestäni mahtavasti.
Kerrankin olen saanut patikoida, fillaroida ja kulkea
luonnossa – päivänvalossa ja virkeänä.
Vaihdella maisemia ja opetella uusia lajeja, kuten
suunnistusta.
Koska olen myös vaeltaja, Haltin valloittaja,
Kaarina Karin saavutukset tai opit kiinnostavat minua.
Viimeisin uuden lajin kokeiluni oli mennä viikon
maanantaina klo 15, kun osallistuin kumivannejumppatunnille.
Kaarina Kari on kehittänyt kumivannejumpan vanhemmalle väelle,
ehkäisemään “vanhuuslatistumista”. Olen selannut aiheestä hänen
kirjansa.
Kumivannejumppatunti oli mahtava. Voimistelimme pianomusiikin
säestyksellä, valssin tahdissa, yksin, ympyrässä tai pareina.
Tehokas ja hauska tunti, niin lihaksille kuin mielelle.
Olen nyt ehdoton kumivannefani, peräänkuulutan vetäjiä!.
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen
AVAINSANAT: Kaarina Kari, kumivannejumppa, vuorotteluvapaa
KATEGORIAT: kumivannejumppa
1 kommentti
27.9.2011 15:26
Tutut kuviot toistuvat, kun sade lakkaa ja aurinko näyttäytyy on lähdettävä ulos. Kävelysauvat käteen ja kohti sateen mukavaksi pehmentämää metsätietä.
On loistava syyssää! Ruskaväriset puut hehkuvat auringossa ja vesilätäköt kimmeltävät. Kyllä kulkee!
Käännyn risteyksestä ja samassa pääsee kiljahdus. Suuri, musta kyy makaa pitkänä tien laidassa. Refleksit on kohdallaan kun vaistomaisesti hyppään taaksepäin.
Aurinkoläiskään lämmittelemään tullut käärme vaan pysyy paikallaan liikahtamatta. Liekö niin kohmeessa vai leikkiikö se oksaa mutta varmaa on sen tunteneen paikalle tömistelyni. Kierrän otuksen kaukaa ja jatkan ripeästi matkaani.
Sydän jyskyttää kovaa. Ihme miten käärmeen kohtaaminen aina säikäyttää vaikka näen niitä joka syksy lämmittelemässä tiellä. Pitkän aikaa tarkkailen tietä, varsinkin aurinkoisissa kohdissa. Mielessäni toistan mantraani kun jätän kyyn koskematta ei sekään koske minua. Aivan kun käärmeet nyt vaanisivat nilkkojani mutta jotenkin se vaan helpottaa pelkurin mieltä tuo hokema.
On tainnut olla hyvä käärmevuosi kun seuraava kyy löytyy kiepiltä tieltä. Paljon kapeampi ja lyhyempi kuin tuo risteyksen anakonda on tämä auton alle jäänyt ressukka.
Hiki päässä laukkaan lenkin loppuun. Kotona, turvassa.
Minkäs teet pelkurille mutta huomenna lenkille uudestaan.
AVAINSANAT: kävely, kyy, ruska, sää, sauvakävely
KATEGORIAT: kävely, kävelysauvat, kyy, liikunta
1 kommentti
26.9.2011 10:00
Kiilopäällä, Saariselän tunturialueella, oli alkava ruska, sopulit vilistivät kanervikossa ja aurinkokin välillä pilkahteli. Olin viiden naisen vaellusporukan mukana ihailemassa tunturilapin aavoja maisemia.
Kiilopäällä pääsi joka aamu opastetulle kuuden tunnin vaellukselle oppaan mukana. Päivävaellukselle lähdön voi päättää joka aamu erikseen, ilmoittautumista ei tarvita, kunhan ilmestyy lähtöpaikalle sovittuun aikaan.
Oppaan mukana pääsee tietysti uusille reiteille, koska kuljetaan myös merkittyjen polkujen ulkopuolella. Maasto on valtaosin melko helppokulkuista, joskin pitkiin nousuihin ja laskuihin tunturin rinteellä kuluu voimavaroja.
Yhtenä päivänä päätimme lähteä Jäämerenkierrokselle bussilla. Etukäteen matka tuntui arveluttavan pitkältä, lähes 750 kilometriä. Se osoittautui kuitenkin niin mielenkiintoiseksi, että päivä vierähti oikein mukavasti.
Bussin opas kertoi kiinnostavasti totta ja tarua saamelaisuudesta ja kolttien tavoista. Norjan puolella poikettiin suomalaistaustaisessa Pykeijan kylässä. Tenojoen varsi oli kaunista ja jätti mieleen suunnitelman tulla joskus uudelleen.
Vaellustunteja kertyi viikossa lähes 30 ja loppuviikosta olin huomaavinani myös kunnon kohentuneen, nousut sujuivat jo vaivattomammin.
Vaikka tänä vuonna ruska ei ihan parhaimmillaan ollutkaan, näkymät olivat henkeäsalpaavan kauniita. Voi sanoa, että katseen voimalla sielu lepäsi. Ja se rauha ja hiljaisuus…
Raija 6-kymppinen
KATEGORIAT: Lappi, patikoida, retkeily, ryhmässä liikkuminen, Uncategorized, vaeltaminen
1 kommentti
19.9.2011 20:50
Aurinkoisessa syyssäässä ajelimme latuyhdistyksen porukalla päiväpatikkaan Hiidenportin kansallispuistoon Sotkamoon.
Kauniiden maisemien lisäksi pongasimme auton ikkunasta kurkia, kauriita ja kolme komeaa ukkometsoa tien ravissa.
Palolammen lähtöpaikalla nostimme reput selkään ja suunta kohti mahtavaa rotkoa.
Suomi on kauniita retkikohteita pullollaan ja yksi vaikuttavimmista on varmasti Hiidenportin suuri rotko.
Ruskavärien komistamat suoalueet ylitimme pitkoksia pitkin pysähtyen välillä kuvaamaan maisemaa ja poimimaan puolukoita sekä mustikoita.
Tulistelupaikaksi olin valinnut Kitulanlammen laavun joka on mielestäni yksi kauneimmista tulipaikoista!
Kahvipannu tulille ja eväät esiin. Kyllä ulkona ruoka maistuu taivaalliselta!
Patikkamme jatkui Kovasinvaaran vanhan asuinpaikan kautta.
Suuret kivikasat kertoivat omaa tarinaansa kaskeamisesta. Ennen ei eilistä leipää heitetty roskiin niin suuren työn takana sen pöytään saaminen oli!
Pian saavuimmekin jo takaisin autoille ja retkeen tyytyväinen patikkaporukka lähti kotia kohden.
Syksy on mitä mainiointa retkeilyaikaa!
Pauliina
AVAINSANAT: eväät, kansallispuisto, nuotio, patikonti, retkeily, rotko
KATEGORIAT: eväät, kävely, patikoida, retkeily, ryhmässä liikkuminen
1 kommentti
30.8.2011 13:25
Valmistauduin elämani toiselle pyöräretkelle ja vielä saman kuukauden aikana.
Kun ensimmäinen pyöräretki sujui niin hyvin, päätin toteuttaa
pitkäaikaisen haaveeni fillaroida Turun saaristossa.
Kohteeni oli siis Länsi-Turunmaan kaupunki ja tutummin
Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskär, Iniö.
Lopuksi Taivalsalon ja Turun kautta kotiin Espooseen.
Pyörän kanssa kulkeminen yleisissä kulkuvälineissä ei ollut
NIIN kamalaa, kuin olin odottanut.
Tein Turkuun menomatkan junalla ja paluumatkan linja-autolla.
Ainoa muistettava asia on muistaa varata paikkalippu polkupyörälle
ennakkoon, ettei matkanteko tyssähdä heti alkumetreillä.
Saaristo oli aivan mahtava!
Oli upeita siltoja, lyhyitä tai pitempiä lauttamatkoja,
hienoja merenlahtipoukamia, savukalaa tarjoavia kioskeja ym.
Laskin, että yhden fillarointipäivän aikana Nauvosta Taivalsaloon
käytin 7 lauttaa.
Tunnelma oli kuin ulkomailla matkatessa konsanaan.
Niin erilainen oli luonto,ympäristö ja ihmiset normaalikuvioon Espoossa.
Paras hetki taisi olla kun ihastellessani maisemia fillaroinnin lomassa,
huomasin hirviperheen pitävän lepotaukoa lähistöllä – minusta häiriintymättä.
Ehdottomasti kannatettava retki! Pyöräilykilometrejä kertyi 200-250 km.
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen lomalainen
KATEGORIAT: pyöräily
Ei kommentteja
27.8.2011 14:45
Tätä Suomen loppukesää ihmetellessä ovat sisäliikunnatkin hiljalleen käynnistymässä.
Aloitin uuteen lajiin tutustumisen. Laji on laitepilates. Siinä tehdään pilatesharjoituksia eräänlaisen soutulaitetta muistuttavan lavetin avulla. Ja kyllä on tehokasta!
Laitepilateksessa on hyvänä puolena ainakin se, että ohjaajan on helpompi nähdä tehdäänkö liikkeet oikealla tavalla ja oikeilla lihaksilla. Ja uudenlaisena innostavana apuvälineenä se sopii minulle mainiosti.
Sattumalta olin sopinut vesijuoksukaverini kanssa treffit saman päivän iltapäiväksi. Kun sitten pilateksen päälle juoksin tunnin vesijuoksua, jalat oli kyllä ihan maitohapoilla. Mutta eipä se mitään, olin siitä melkein ylpeä.
Nyt onkin sitten pari päivää mennyt vähän rauhallisemmin, istutin vain uudet syyskukat portaan pieleen.
Ensi viikolla sitten alkaakin jo koko liikuntarepertuaari olla lukujärjestyksessä. Työväenopiston ilmoittautumiset meni aika nappiin. Joogaa, bailatinoa, pilatesta, vesijuoksua ja tennistä. Eiköhän lihaskuntokin pysy näillä eväillä hyvänä, vaikka en varsinaisesti kuntosalitreenejä teekään.
Ja viikon päästä olen vielä lähdössä Lapin vaellusviikolle ruskaa ihailemaan!
Liikkumisiin, Raija 6-kymppinen
AVAINSANAT: sisäliikunta
KATEGORIAT: hyvinvointi, jooga, ryhmässä liikkuminen, tennis
Ei kommentteja
21.8.2011 17:20
Yksi kesän mieleenpainuvimmista melontaretkistä oli ehdottomasti viime viikonlopun kuutamomelonta Kuopiossa.
Retki oli yksi Puijon Ladun 70 vuotis juhlavuoden tapahtumista ja minä Puijon rinnakkakkaisjäsenenä eli puolipuijolaisena änkäsin innolla mukaan.
Ilta viideltä kokoonnuttiin Pilppaan Ladun tukikohtaan ja pian oltiinkin vesillä suunnaten keulat kohti Nimismiehennokkaa kaupungin retkisatamaa.
Upeassa auringonpaisteessa kelpasi meloa pitkin tyyntä Kallavettä.
Reippaan melonnan jälkeen saavuttiin perille kauniille kallioniemekkeelle. Pian nuotiopaikalla lämpenivät niin makkarat kuin kahvivesi.
Kyllä eväät kruunaavat retken ja mukavassa seurassa nautittuna voiko iltaa viettää upeammin.
Istuimme lämpimillä kallioilla auringon laskuun saakka turisten mukavia.
Hämärän laskeutuessa pakkasimme tavarat kajakkeihin ja lähdimme paluumatkalle kohti Pilppaa.
Laskevan auringon säteet värittivät vielä taivaanrantaa punaisen ja oranssin sävyin.
Pian erottuivat enää vaaleat melat hämärässä. Taakse osoittavat otsalamput oli sytytetty ja upea täysikuu jo vilahteli metsän takaa.
Ihmeekseen sitä näkee pimeässä kun silmä totuu siihen. Mitään törmäilyn vaaraa ei ollut ja rauhassa jatkettiin matkaa.
Täysikuu tuo ihme suuri olet öisen taivahan, viritteli joku laulua.
Ja siinä se oli, suuri keltainen mollukka, kauniina ja mystisenä metsänrajan yläpuolella luoden kimmeltävää kultaista siltaa järvelle.
En ole ikinä ennen melonut pitkin kuunsiltaa pimeässä vain pienten lamppujen tuikkiessa kajakeista. Upeaa, hiljentävää, nautittavaa!
Jännittävää oli myös könytä ylös kajakista pilkkopimeässä mutta hyvin ja turvallisesti kaikki pääsivät maihin.
Vielä oli tarjolla kuumat löylyt saunassa ja iltapalaa pirtissä.
Upea retki!
Kiitos Puijolaiset koko sydämmestä!
Pauliina
AVAINSANAT: eväät, kajakki, kuutamo, mela, melonta, retki
KATEGORIAT: eväät, liikunta, retkeily, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
18.8.2011 13:25
Tänä kesänä on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä. Ainakin minun kesäreissuni ovat osuneet niin, että sateet ovat olleet jossain muualla.
Olen pelannut golfia, pulikoinut järvessä ja joessa, jonkun kerran kai meressäkin. Alkukesä meni puutarhahommissa, istutin kukkia. Myöhemmin kastelin taimia ja kitkin tietysti rikkaruohoja.
Mökkireissujen lisäksi olen ollut parin viikon ajan pohjoisessa. Toisen viikon vietin tarkalleen ottaen Rukan lähimaaston rinteillä. Siis mustikoita keräämässä.
Porot näyttivät myös tykkäävän mustikoista, piti suorastaan kiirehtiä, että ehti apajille ennen niitä. Saalis olikin sitten heikonlainen, mutta upeat maisemat ja tunnelmat korvasivat vaivannäön.
Kesän vuoksi hiljentynyt hiihtokeskuskin oli elämys. Kuljimme myös pieni karhunkierros -nimisen vaellusreitin, joka oli päiväretkeksi juuri sopivan mittainen. Koskimaisemat olivat mykistävän kauniit.
Paluumatkalla kohti etelää olin huoltoauton kuskina Miehelle. Tämä ajoi polkupyörällä noin 500 kilometriä.
Luin juuri Päivin blogikirjauksen hänen omasta pyöräreissustaan Lapissa. Vautsi!
Nyt selailen taas työväenopiston kurssitarjontaa, alkaa jo syksy ja uudet kujeet häämöttää mielessä…
Raija, kuusikymppinen
AVAINSANAT: Lapin matka, pieni karhunkierros, vaeltaminen
KATEGORIAT: golf, hyötyliikunta, Lappi, marjanpoiminta, patikoida
Ei kommentteja
14.8.2011 14:12
Valmistauduin kesällä elämäni ensimmäiselle pyöräretkelle. Varusteita minulla ei ollut paljoakaan mukana, hyvä polkupyörä sentään löytyi.
Olin hankkinut matkaa varten kaksi pyörälaukkua. Pakkasin niihin retkitarpeita: shortsit, sadetta pitävät kuorivaatteet, siistit farkut ja uikkarit.
Ajattelin, että nuo varusteet riittäisivät tarpeisiini, paljon enempää ei olisi mahtunutkaan kahteen fillarilaukkuun. Käsilaukku jäi kotiin. Lompakko ja lukuisat silmälasit mahtuivat kevyeen reppuun.
Jätin kotiin myös hiusten käherrysvälineet, hiukset olisivat kypärän alla kuitenkin aina lytyssä.
Reissun aikana oli tarkoitus yöpyä satunnaisissa majapaikoissa ja syödä ravitsemusliikkeissä.
Reittimme kulki Kemijärveltä Pyhälle, jossa osallistuimme Pyhä Unplugged -tapahtumaan. Siihen aiomme muuten ottaa osaa tulevaisuudessakin!
Pyhältä jatkoimme Sodankylään, josta kuljimme Kittilän kautta Leville ja Pallakselle. Pallakselta jatkoimme vielä Rovaniemelle, josta juna kuljetti meidät takaisin kaupunkiin. Kilometrejä kertyi 330.
Nyt fillariretki on tehty, ja olihan se mahtava kokemus. Kannatti testata oma pyöräilykestävyys.
Liikkumisiin!
Päivi, viisikymppinen lomalainen
AVAINSANAT: fillariretki
KATEGORIAT: Lappi, pyöräily
Ei kommentteja
9.8.2011 20:24
Kaksi rakkoa ja turvonnut polvi.
Pääsin lauantaiksi mukaan kaksipäiväiseen Tahkon suotu-melontaan. Melomaan, tietysti.
Aamulla startattiin Juankoskelta mystisessä sumussa. Ilman kosteusprosentti lähenteli varmaan sataa ja välillä kasvoilla saattoi tuntea kostean tunteen sumupilven osuessa iholle.
Vitsailtiin toisten melojien kanssa jotta huomisista lööpeistä saataisiin lukea kuinka joukko melojia katosi sumuun.
Kun alla oli oma tuttu menopeli melominen sujui helposti ja rennosti.
Kesän melonnat ovat jääneet aika vähiin mutta kun ilmaantui paikka kaksikossa päivän toiselle osuudelle olin heti valmis.
Välietapilla nautittu soppa jälkiruokineen antoikin kunnolla energiaa jatkaa koitosta.
Lastukosken kanavassa noustiin pari metriä ja luukut aukenivat Syvärille jolla matkaa jatkettiin kohti Tahkoa.
Kun kaksikon keulille oli tullut tuoretta voimaa innokkaan melojan muodossa sain jo toppuutella tahtia ettei vallan karattaisi muusta joukosta.
Jännittävä sumu oli jo kaikonnut ja taivas antoi vettä tasaisesti mutta onneksi ilman tuulta.
Sateen takia osion maatauko jätettiin väliin ja taukoa pidettiin vain kelluen ulapalla.
Puolimatkassa alkoi lonkkaa jäytää liikkumattomuus ja yritin liikutella kinttujani sen verran kun kajakissa oli mahdollista.
Lähempänä Tahkon satamaa saatiin nauttia muun vesiliikenteen aiheuttamasta aallokosta. Se toi mukavaa vaihtelua muuten niin tyyneen keliin.
Komeassa rintamassa saavuttiin rantaan, väsyneinä mutta onnellisina.
Ihmeekseni pääsin ylös kajakista helposti, polvi tuntui ihmeen kireältä mutta jalka piti päällään kuitenkin hyvin.
37 km takana ja edessä uudet melontaseikkailut!
Pauliina
AVAINSANAT: kajakki, melonta, sade, Tahko
KATEGORIAT: liikunta, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
23.7.2011 12:23
Kesällä liikun kotona ja ulkona paljain jaloin,
aina kun se on mahdollista.
Illalla telkkarin ääressä jalat saavat hemmoittelu-
kylpyä suolavedessä ja päälle kunnon tehorasvauksen.
Sitten jaksaa taas patikoida, fillaroida, kiertää kesäjuhlia, festareita ym.
Olen tosi innostunut mineraalipitoisiin suolavaihtoehtoihin.
Luonnosta peräisin oleva, mineraalipitoinen suola tekee
ihmeitä väsyneille jalkaparoille. Illalla on taas aika
puhdistavalle jalkakylvylle.
Voisin joskus testata mineraalisuolan ja öljyn/kosteusvoiteen
sekoitusta kasvojen kuorintahoitoon, on kuulemma hyvä ja tehokas keino.
Liikkumisiin
Päivi, 5 kymppinen lomalainen
KATEGORIAT: hyvinvointi
1 kommentti
21.7.2011 16:56
Osaat sä uida?
Järkyttävää miten paljon tänäkin kesänä on jo kuollut ihmisiä hukkumalla!
Osaan mielestäni uida hyvin kiitos lapsuuden lämpimien kesien jolloin asuttiin järvessä, ainakin äitini mukaan.
Tehtiin aika hurjiakin juttuja näin jälkeen päin ajatellen mutta uimataito kehittyi kovasti.
Vieläkin on ihanaa pulahtaa töiden jälkeen järveen huuhtomaan hikistä ihoa. Tuntuu että ötököiden purematkin kutisevat vähemmän uimisen jälkeen.
Nyt ovat järvivedet ihanan lämpimiä. Pinnalta aivan kuin keitettyä kuten lapsena sanottiin.
En ole mikään nopea uimari, kestävä kylläkin. Mahtavaa on sukeltaa ja kellua, nauttia vedestä.
Naapurikaupungissa säästettiin viimekesänä kun uimakoulua lapsille ei järjestetty. Varmaankaan minkään kunnan tai kaupungin talous ei korjaannu sillä että uimakoulua ei järjestetä! Kuitenkin elinikäisen ja elämää ylläpitävän taidon saat kun opit uimaan.
Siinäpä kehitysidea meille latulaisille, järjestetää Muumien uimakoulu lapsille ja aikuisille!
Meidän itäsuomalaisten kyllä kelpaa kelluskella monissa järvissä ja lammissa. Aina löytyy paikka jossa voi uida vaikka yksin kaikessa rauhassa.
Silkan nautinnon lisäksi uinti on myös hyvää harjoitusta kireille lihaksille ja kipeille nivelille.
Olen myös kokeillut vesijuoksua. Aurinkoisella säällä on hyvä muistaa laittaa päähine päähän ettei saa auringonpistosta kun karauttelee pitkin vesistöä.
Tämänkin kuuman kesäpäivän kruunaa rantasaunan löylyt ja pulahdus järveen.
Nautitaan kesästä!
Pauliina
AVAINSANAT: järvi, nivelet, taito, uinti, vesi, vesijuoksu
KATEGORIAT: hyvinvointi, liikunta
Ei kommentteja
10.7.2011 21:02
Matkasimme Ladun leiripäiville Vantaalle hikisissä tunnelmissa.
Tarkoituksena oli ottaa osaa muun ohjelman lisäksi kyykkäkilpailuihin.
Harjoittelu oli jäänyt aika vähiin ja mielessä pyörivät muiden Latujen kovat kilpailijattaret.
En ole kauhean voitontahtoinen mutta nyt olin päättänyt ottaa vähän totisemmin. Leiripäivien henkilökohtainen kirkkain kyykkämitali puuttuu vielä.
Lauantainen kisapäivä alkoi jo kuumissa merkeissä. Onneksi kilpailu päätettiin aloittaa aikaisemmin ennen kuin lämpötila nousisi äärimmilleen.
Raahasin mailat kentän laidalle ja huomasin heti varjossa istuvan Kuusaan Ladun huippuheittäjättären. Vastus tulisi olemaan kova.
Pian pääsimme pelin alkuun. Ensimmäiset heitot menivät aika hyvin ja keskityn tosissani osumaan kyykkiin.
Pian silmäkuopatkin olivat täynnä hikeä ja maila tahtoi lipsua hikisestä kädestä.
Ensimmäinen puolikas meni kuitenkin hyvin. Olin tyytyväinen heittoihini.
Sillälailla. Onnistuin lisäämään pisteitäni tarvittavan vähentämisen sijaan! Rajalla nököttänyt yhden pisteen arvoinen kyykkä eli pappi pyörähti keskemmälle kenttää lisäten arvoaan kahteen pisteeseen. Voi itku.
Kuusaan Kirsti heitti hienosti ja hänen kenttänsä tyhjeni kyykistä nopeammin kuin minulla.
Pian pelit olivat ohi ja pääsimme varjoon huokaisemaan.
Tyytyväinen täytyy olla vaikka se kultainen jäikin taas saamatta. Väliäkö voitolla, mukavaa ja rentoa oli pelata mahtavan haastavaa perinnepeliä!
Seurasimmemme vielä miesten hurjia heittoja ja tarkkoja osumia.
Kentällä vallitsi iloinen ja voisi sanoa yhteenkuulumisen ilmapiiri. Kannustimme toinen toisiamme ilman tiukkaa vääntöä tai hammasten kiristelyä.
Syksymmällä on tulossa vielä aluekilpailut Savonlinnassa.
Pitänee aloittaa harjoitteleminen.
Kullan kiilto taas silmissä. No jaa, mukana tapahtumassa ainakin.
Pauliina
AVAINSANAT: harjoitteleminen, kilpailut, kuumuus, kyykkä, leiripäivät, maila, voittaminen
KATEGORIAT: kyykkä, perinne, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
30.6.2011 23:14
Liikuntaa porukassa Pääkaupunkiseudulla.
Suomen Ladun leiripäivät Vantaalla 1.-3.7.
Lisätietoja www.leiripaivat.net
Tässä on helmi ohjelmatarjonnasta:
Suomen Ladun leiripäivillä 02.07 Sotungin koululla Vantaan Hakunilassa
järjestetään ET-LEHDEN YSTÄVYYSTANSSIT.
Ennen varsinaisia tansseja alkaa erillinen tanssikurssi klo 19:30.
Opettaja Matleena Kortelainen on maailmanluokan tanssija rock’n'swing-
tansseissa.
Tanssikurssin jälkeen viihdyttää tanssiyhtye KUUSAMO klo 21 alkaen.
Sisäänpääsy kurssille ja tansseihin on 10€.
TERVETULOA.
Tässä hauska vinkki viikonlopun menopaikaksi.
Liikkumisiin,
Päivi, 5 kymppinen lomalainen
AVAINSANAT: ET-lehden Ystävyystanssit
KATEGORIAT: tanssit
Ei kommentteja
18.6.2011 17:43
Luonnonkukkien päivää vietetään huomenna, sunnuntaina 19.6.
Suomen Luonnonsuojeluliiton koordinoimia retkiä on
tänä vuonna ehdoton ennätysmäärä, yhteensä 114 retkeä eri puolilla
Suomea!
Järjestettävät retket löytyvät helpoiten osoitteesta www.sll.fi/luonnonkukat
Retket ovat siellä ryhmiteltynä SLL:n piirien mukaan, joten on helppo
löytää oman alueensa retkitarjonnan.
Päätin itse omistaa oman kävelyretkeni huomenna luonnonkukille.
Tavoitteeni on bongata vähintään 10 luonnonkukkaa ja nimetä ne.
Mietin, josko voisin laskea mukaan lupiinin ja tervakukat.En tiedä!
Tiedän, että niitä aikakin on reittini varrella.
Kaivan jo kasvikirjani esiin.
Mahtava retki tulossa,
kesäliikkumisiin
Päivi, 5-kymppinen
AVAINSANAT: luonnonkukka, lupiini, retkitarjonta
KATEGORIAT: ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja
11.6.2011 10:17
Aika kimuranttia on ulkoilu näihin aikoihin.
Jo upea hellesää karsii raskaita lajeja mutta suurin ei voi sanoa este mutta rasite ulkoliikunnalle ovat nyt verenhimoiset ötökät!
Lämmin sää saa paljastamaan olminvaaleat raajat auringolle ja sekös houkuttaa ärhäkkäästi iholle pyrkiviä purijoita kovasti.
Kauniin rusketuksen sijaan raajani ovat täynnä punaisia paukamia jotka kutisevat armottomasti! Sormet syyhyävät raapimaan varsinkin nilkkoja ja korvien taustoja jotka ovat saaneet kunnon osumia.
Metsälenkit ovat nyt pannassa ellei halua vatuloida päälleen vaatekerroksia ja suihkuttaa pintaan myrkkyä kunnolla.
Aukeamman paikan kävelyihin kun varustautuu myrkyllä ja topakalla pihlajanoksalla saa lenkistä nautittavan. Sitten vaan virpoo olkapäältä toiselle pihlajan oksalla kävelyn tahtiin.
Pyöräily ja melonta ovat myös hyviä ötökkäajan liikuntamuotoja. Pyöräillessä vauhtia on kuitenkin sen verran että ihailijat joutuvat sinnittelemään takana ja meloessa kannattaa suosia suuria selkiä sillä rannan läheltä mukaan tarttuu kuitenkin sitkeästi ympärillä surraavia lentäjiä.
Nyt jos koskaan on myös tärkeää olla cool. Kunnon hikoileminen niin että deodorantti pettää ja myrkyt häviävät hien mukana on vastustamaton houkute purijoille.
Tällä hetkellä mäkärät ja itikat, pian paarmat ja syksymmällä hirvikärpäset sekä monet muut innokkaat ihailijat pistävät ulkoliikkujan koville.
Mutta ei lannistuta! Raapimatta oleminen kasvattaa itsehillintää ja ötökkäajan voi sanoa lisäävän harrastettavien liikuntalajien monipuolisuutta.
Kaikesta huolimatta nyt on ihana kesä ja se kannattaa viettää ulkona liikkuen ja nauttien.
Pauliina
AVAINSANAT: hikoileminen, kesä, liikunta, melonta, myrkky, ötökät
KATEGORIAT: kävely, liikunta, metsäretki, pyöräily
Ei kommentteja
5.6.2011 9:23
Olen aina kadehtien ihaillut retkeilijää,
joka suunnistaa kartan ja kompassin avulla vaivatta.
Luontoretkillä Olisi tosi hauskaa ja mielenkiintoista ottaa suuntaa ja
luottaa siihen että MINÄ itse osaan polun takaisin.
Kouluaikojen suunnistusopastus on kaikonnut päästäni jo ajat sitten!
Viimein sain itsestäni niskasta kiinni ja varasin meille
suunnistusseuran järjestämän kahden illan “aikuisten suunnistuskoulun”.
Kurssi oli mahtava tietoisku jaloon lajiin.
Ensimmäisen ilta ihmeteltiin varusteita (kartta, kompassi ja hyvät jalkineet ovat minimi)
ja harjoiteltiin muutaman rastin löytämistä suunnistusseuran majan maaston ympäristössä.
Rastit löytyivät porukassa hyvin, ohjaajan koulutuksessa.
Seuraava ilta olikin jo tosi toimissa.
Pienryhmissa iltarasteilla ja yksi oli suunnistusseurasta.
Nyt on kipinä lajiin taas saatu, harjoittelulla tulee taitavammaksi.
Saimme vihkosen “suunnistava Uusimaa 2011″. Sieltä löytyy mm. iltarastit joka illalle,
paitsi perjantaisin.
Koskaa ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Mahtavaa,
suunnistaja, luonnon ja ympäristön kunnioittaja
Päivi, 5-kymppinen
AVAINSANAT: aikuisten suunnistuskoulu, iltarastit
KATEGORIAT: suunnistus
Ei kommentteja
27.5.2011 21:13
Kovin epävakaisia ja viileitä ovat kevätkelit olleet.
Iltakävelyitä on jatkettu säiden mukaan ja eilen illalla saatiin nauttia upeasta aurinkoisesta metsälenkistä.
Luonto on nyt upeimmillaan! Tuomet tuoksuvat, linnut laulavat ja puiden lehdet ovat vielä kauniin vaalean vihreitä.
Tutulta metsäpolulta löytyy aina uutta katsottavaa.
Polun varren puoliksi tongittu muurahaispesä sai mielikuvituksen laukkaamaan ja aistit valppaiksi!
Ehkä virittyneen valppauden takia huomasimme useita piilottelevia korvasieniä, tarkkailimme nousevia hiirenportaan koukkumaisia varsia ja kuulostelimme lintujen laulua korvat höröllä.
Mukana puuhaili myös iloinen karvaturri joka olisi kyllä ilmottanut jos suurempi pesäntonkijä olisi ollut lähistöllä.
Nyt kannattaa ehdottomasti lähteä löytöretkelle lähimetsään tutustumaan keväiseen heräävään luontoon ja harjoittamaan kaikkia aisteja monipuolisesti.
Mukaan kun vielä pyytää muut perheenjäsenet tai ystävän ei seikkailu tunnu liian pelottavalta.
Pauliina
KATEGORIAT: kävely, liikunta, metsäretki, patikoida, retkeily
Ei kommentteja
