Kirjoitukset avainsanalla ‘flunssa’

10.11.2011 13:52

Ät-shiuu

Kuurainen sammalikko rasahtelee mukavasti jalkojen alla metsäpolulla.

Pitkän lämpimän jälkeen pikkupakkanen tuntuu kylmältä. Sauvakävelyni ovat olleet vähissä pitkittyneen flunssan takia. Viimein on kurkkukipu hellittänyt ja läksin metsään kävelylle.

Aurinko luo upeita varjoja ja kuurainen maa kimmeltää. On todella kaunista ja hiljaista. Polulla näkyy paljon hirvien jälkiä, ja koira innostuu niistä kovasti.

Yöllä oli ollut viisi astetta pakkasta ja ojan vesi on jäätynyt. On ihan pakko polkaista sentin paksuinen jää rikki. Läksiessä latasin päälle turhan paljon vaatetta ja hiki nousee selkään.Vai onko kunto huonontunut jo kovasti sairastamisen aikana?

Harmittaa heikko olo vielä kun kelikin on niin upea!

Pihaan saavuttaessa olen jo ihan poikki. Nyt vaan huilaamaan – jospa sitä huomenna olisi jo pirteämpi olo.

Pauliina

28.4.2010 14:59

Voi päätä, voi jalkaa

Olin onnistunut välttämään flunssan koko talven kunnes viikonloppuna tuntui kurkku kipeältä, lihaksia särki ja olo oli kuin piestyllä.

Tietysti vielä ulkona paistoi aurinko lisäten surkeaa oloani.

Olotila koheni kummasti kun sain ennakkoon äitienpäivälahjaksi hienot kiikarit! Upea lahja kiilasi heti toiseksi kolme vuotta sitten äitienpäivälahjaksi saadun kevyen ja näppärän moottorisahan jälkeen!

Ulos ei vielä kyennyt lähtemään mutta kiikaroin innolla ikkunasta kuoveja, rastaita sekä lokkeja.

Tänään oli jo sen verran hyvä olo että ulos oli päästävä. Lämpimästi päälle, kiikarit kaulaan ja koira hihnaan, eikun linturetkelle!

Koiran mukaan otto linturetkelle ei ole parhain idea! Reippaaseen liikuntaan tottunut koira vaati kovempaa menoa vetämällä eikä voinut ymmärtää miksi piti jatkuvasti pysähdellä kiikaroimaan.

Heti kotipihassa nähtiin hienosti tuulen mukaan liitelevä hiirihaukka sekä peippoja. Siis puoli kuuta enää kesään jos on vanhoihin sanontoihin uskomista!

Mitähän talven täällä viettävät linnut mahtaavat tuumia nyt kun ilmassa soi mitä moninaisin linnunlaulu ja tutuissa ympyröissä lentelee niin paljon uusia naamoja?

Suunta kohti mökkirantaa. Tie oli yöpakkasten jäljiltä mukavan kova kävellä , tahti piti vaan muistaa pitää rauhallisena.

Ojan ravissa näkyi jo ensimmäisiä kevään kukkijoita, leskenlehtiä vaikka varjokohdissa ja metsän laidoilla on vielä lunta.

Järven jäät olivat jo sulaneet rannasta irti ja virtakohdissa uiskentelikin sorsia, telkkiä ja yksinäinen joutsen.

Ihanaa oli istua laiturilla auringossa ja tarkailla lintujen puuhia! Koira nujusi kainaloon huomiota ja rapsutusta kerjäten.

Kylmä tuuli ajoi viimein kotimatkalle. Vaikka kuinka yritti kävellä hitaasti nousi hiki selkään ylämäessä. Toipilas mikä toipilas!

Mutta onneksi kurkkuun ei enää koske! Kyllä tämä äkkiä ohi menee kun malttaa vaan nyt kunnolla parannella.

 Pauliina

1.3.2010 15:15

Iloa ulkoilusta

Flunssasta juuri toipuneena katson ikkunasta ulos, aurinko siellä kurkistelee huurteisten puiden takaa. Se houkuttelee, suorastaan viekoittelee.

Katsahdan vielä sohvalla pehmeänä lojuvaan villapeittoon, sekin tuntuu houkuttelevalta. Vaiennan kuitenkin sisäisen laiskamatoni. Hop hop, mars matkaan.

Pakkasta on sen verran, että kerroksia pitää pukea alle. Ja voi sitä ihanuutta kun pääsen liikkeelle, jalkojen alla narskuu ja harakka nauraa jo melkein keväisesti.

Huomaan yllätyksekseni, että kaupunginosani pienelle peltoaukealle on ajettu hiihtolatu ja sen viereen kävelypolku. Se ei kuulu viralliseen latureitistöön, vaan onpa viranomainen ollut kerrankin innovatiivinen ja joustava.

Ladulla sujuttelee äiti parin tenavan kanssa, ja näkyy siellä muitakin olevan. Hiihtäjien lisäksi samaa uraa kulkee pari kävelijää ja koiran ulkoiluttaja.

Ulkoiluttaja pysähtyy hiihtäjät kohdatessaan ja koira istuu kuuliaisesti vieressä haukkumatta ja nuuhkimatta pieniä hiihtäjiä. Niin sitä pitää.

Kävelen hissukseen maisemaa ihaillen ja lintuja kuunnellen. Toipilaana ei kannata hikeentyä.

Hiljalleen tuntuu, että ajatukset asettuvat ja mieli vaeltelee kauniissa maisemassa. Ehkä parin päivän päästä voi jo mennä vähän reippaammin.