Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös mielenkiintoinen ja opettavainen kesätyö golfkentällä.
Lopettajaisia vietettiin kentällä pelaamalla ruohonleikkuiden sijaan.
Iso porukkamme jaettiin kolmen hengen ryhmiin niin että jokaisessa ryhmässä oli jo aijemmin pelannut opastamassa muita.
Meitä ensikertalaisia oli enemmän kuin kokeneita joten aloitimme pelin harjoitusalueelta. Opettajamme neuvoi oikeaa peliasentoa ja mailan pitoa samalla kun yritimme huiskia palloja pellolle.
Peliasennon ylläpito tuntui hankalalta. Piti muistaa pitää käsivarret suorina, polvet koukussa ja pyrstö takana. Pitää katse pallossa ja vielä osua siihen kunnolla. Haastavaa todella!
Alun yli huiskimisten jälkeen sain jo muutamia hyviä osumiakin. Pallo lensi yli 50 metriä!
Sitten eikun pelaamaan! Vuorotellen löimme aloituslyönnin ja sitten peliä jatkettiin parhaiten edenneestä pallosta.
Välillä pallo liikkui vain 5 metriä, välillä lensi liiankin pitkälle. Omien voimien hallitseminen olikin haasteellista varsinkin viheriöllä. Putit meinasivat olla joko liian kovia tai hiljaisia.
Hiekkaesteen hiekkojakin tuli pöllyytettyä nyt mailalla lapion ja haravan sijaan.
Golfiin sisältyy hurjasti eri sääntöjä joita sitten kuunneltiin ihmeissään pelin edetessä.
Pelin henkeen kuuluu myös tyyni esiintyminen. Olisi niin tehnyt mieli hehkuttaa hyvää lyöntiä kunnolla saatikka manata surkeaa!
En ihmettele yhtään että peliin jää koukkuun. Se on todella haastavaa kaikkine sääntöineen ja omaa peliähän pystyy hiomaan ja kehittämään koko ajan.
Reipas pari tuntia vierähti upeassa syyssäässä äkkiä. Loppupeli sujui jo paremmin ja ehkä pieni golfkipinä syttyi minuunkin.
Ensi kesänä uudestaan kokeilemaan.
Pauliina
