Kirjoitukset avainsanalla ‘kävely’

9.1.2012 21:02

Ärrin purrin!

Kyllä ottaa pattiin! Töissä kaikki ahistaa ja työpari ärsyttää!

Pidättäydyn kaatamasta kaikkea pojan niskaan kotiin palattua mutta mies kun lausuu maagiset sanat: mitäs töissä niin sitten sanainen arkku aukeaa ja kaataa kaiken hänen päällensä.

Kaiken vielä pyöriessä päässä puen ja kiiruhdan kävelemään pimeään iltaan.

Otsalampun tuikkeessa laukkaan kun tuulispää pitkin kylätietä. Koiraparka ei meinaa  pysyä vauhdissa mukana kun vielä manaan päivän tapahtumia.

Heijastimet kalkattaa yhteen kuin henkensä hädässä viimeisessä ylämäessä ennen suunniteltua kääntöpaikkaa.

Mäen päällä on pakko pysähtyä hengähtämään. Samalla häviää hurja ahdistus ja kiire.

Kun käännyn takaisin huomaan että täysikuu paistaa ohuen pilviverhon läpi keltaisena, upeana.  Ulkona näkisi hyvin ilman lamppuakin!

Rauhallisesti kävellen jatkamme matkaa koiran tutkiessa kaikki jänisten ja oravien jäljet.

Lumisade pommittaa kasvoja ja pää tuntuu tyhjältä, hyvältä.

Tämä kallonkutistus toimii aina! Jaksaa vaan nähdä vaivan pukeutua ja lähteä ulos.

 

Pauliina

22.12.2011 21:46

Joulun alla

Pimeää riitää pidettäväksi.

Lyhyellä valoisalla olen käynyt kävelemässä koiran kanssa.

Tutulla metsätiellä ja pellolla voisi jo hiihtääkin mutten ole saanut aikaisiksi kaivaa hiihtovermeitä esiin.

Meidän valkoinen hanki on siis pysynyt vesisateista huolimatta paikallaan, kuorettunut vain karkeaksi ja rahisevaksi.

Kävelin tänään mökillä. Joulun laitto on hyvällä mallilla joten nautin rauhallisesta lenkistä.

Järvi on saanut jääpeitteen vasta puoliksi mutta mökkiranta on jo kuitenkin jäässä. Olisi ollutkin aika jännää käydä melomassa juuri Joulun alla!

Nyt on hyvä aika vetää henkeä ja huilata. Ensi vuosi on latuyhdistyksemme juhlavuosi ja olemme suunnitelleet ennätysmäärän retkiä ja tapahtumia.

Sataa lunta kuin amerikkalaisissa jouluelokuvissa, hiljaa ja leijaillen.

Kävelen kotiin virkistyneenä ja rentoutuneena.

Oikein hyvää Joulua ja uutta vuotta kaikille!

Pauliina

6.12.2011 16:13

Tulkoon valkeus, otto 3

Lumi vaikuttaa minuun kuin aurinko.

Ihanaa valkoista ja valaisevaa puuteria on satanut jo kolmesti maan valkeaksi.
Kahdesti se on myös sulanut pois mutta jospa se kolmas kerta nyt toden sanoo ja maa jää valkeaksi.

Tekisi jo niin mieli hiihtämään ja lumikenkäilemään! Tyydyn kuitenkin kävelelylle metsään, lumi ei vielä riitä hiihtämiseen.

Metsän talvenvietto ei näytä riippuvan lumen määrästä. Vain oravat ja jänikset näyttävät olleen liikenteessä ja kuusikkokin uinuu aivan hiljaisena.

Lumesta näkyy iloitsevan myös pörröturkkinen lappalaisemme joka piehtaroi nautinnollisesti maassa. Koirakin näyttää kuitenkin aistivan metsän rauhan ja hipsuttelee rauhallisesti polkua alun riehakkaan töytäilyn sijaan.

Puolessä välin on pakko pysähtyä lepuuttamaan särkevää kinttua. Toivon Joulupukilta vain ja ainoastaan terveyttä, tämä pitkään kestänyt sairastelu on käynyt hermoilleni kovasti.

Kaikki jälkoja tarvitseva liikunta on pitänyt vaihtaa muuhun. No onpahan tullut kaivettua puntit komerosta ja rääkättyä vatsalihaksia enemmän jumpatessa.

Viimein selviän tykyttävän kinttuni kanssa pihaan.

Kaunis sinivalkolippumme liehuu harmaata taivasta vasten.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Pauliina

26.10.2011 11:19

Nuorten näkökulmasta

Nuorison pitkän syksyn katkaisee syysloma, ja kun meille vanhemmillekin järjestyi muutama lomapäivä, aloimme kovasti suunnitella yhteistä tekemistä.
Kyllä oli takkusta yhteisen mielekkään puuhailun löytäminen!

Ehdottelin karpaloretkeä ja kylpylää uimisineen sekä kuntosaleineen mutta ei. Mikä sopi toiselle, ei käynyt toiselle. Teinareillamme on jo omat menonsa, mutta nyt halusin, että loma-aika vietetään yhdessä koko perhe.

Viimein päädyttiin reissuun lähikaupunkiin, jossa muuten tulee harvemmin käytyä. Perillä vietettäisiin aikaa ostoksilla, elokuvissa ja katseltaisiin uusia näkymiä.
Olisi kyllä pitänyt olla askelmittari mukana! Muutaman shoppailutunnin jälkeen jalkani olivat ihan kuitit! Mutta mukavaa oli! Laukkasimme tyttäreni kanssa vaatekaupoilla kun miesväki kulki omia reittejään.

Tuntui, että pääsin taas lähelle tytärtäni, joka jo yleensä ottaa etäisyyttä vanhempiinsa kovasti.
Seuraavana päivänä kun turnauskestävyys shoppailussa alkoi rakoilla, päätimme jättää kaupat ja suunnata paikkakunnan ratsastuskoululle morjestamaan vanhaa koulukaveria.

Lomailusta jäi tosi hyvä mieli!

Vaikka nyt ei mentykään luontoon tai tehty minun suosikkijuttujani niin koko perheen yhdessä oleminen ja tekeminen oli mahtavaa.

Pauliina

27.9.2011 15:26

Syyskuun kyy

Tutut kuviot toistuvat, kun sade lakkaa ja aurinko näyttäytyy on lähdettävä ulos. Kävelysauvat käteen ja kohti sateen mukavaksi pehmentämää metsätietä.

On loistava syyssää! Ruskaväriset puut hehkuvat auringossa ja vesilätäköt kimmeltävät. Kyllä kulkee!

Käännyn risteyksestä ja samassa pääsee kiljahdus. Suuri, musta kyy makaa pitkänä tien laidassa. Refleksit on kohdallaan kun vaistomaisesti hyppään taaksepäin.

Aurinkoläiskään lämmittelemään tullut käärme vaan pysyy paikallaan liikahtamatta. Liekö niin kohmeessa vai leikkiikö se oksaa mutta varmaa on sen tunteneen paikalle tömistelyni. Kierrän otuksen kaukaa ja jatkan ripeästi matkaani.

Sydän jyskyttää kovaa. Ihme miten käärmeen kohtaaminen aina säikäyttää vaikka näen niitä joka syksy lämmittelemässä tiellä. Pitkän aikaa tarkkailen tietä, varsinkin aurinkoisissa kohdissa. Mielessäni toistan mantraani kun jätän kyyn koskematta ei sekään koske minua. Aivan kun käärmeet nyt vaanisivat nilkkojani mutta jotenkin se vaan helpottaa pelkurin mieltä tuo hokema.

On tainnut olla hyvä käärmevuosi kun seuraava kyy löytyy kiepiltä tieltä. Paljon kapeampi ja lyhyempi kuin tuo risteyksen anakonda on tämä auton alle jäänyt ressukka.

Hiki päässä laukkaan lenkin loppuun. Kotona, turvassa.

Minkäs teet pelkurille mutta huomenna lenkille uudestaan.

9.1.2011 17:30

Pala taivasta

Uusi työ. Lähdet pimeällä ja palaat pimeällä. Kiireinen päivä sisätiloissa vain nopeat vilkaisut ulos ja jatkamaan, kiireesti.

Viimein koittaa vapaapäivä jolloin pakkasetkin ovat hellittäneet.

Navakka tuuli kuljettaa pilviä taivaalla ja välistä pilkottaa pala sinistä taivasta.

Nyt ulos ja lenkille.

On ihanaa kävellä reippaasti mutta vailla kiirettä! Antaa mielen tyhjentyä työasioista ja rauhoittua.

Aurinkokin pilkistää pilvien lomasta saaden tasaisen hangen kimaltamaan ja siniset varjot syntymään notkoihin.

Käännän kasvot kohti aurinkoa, vielä eivät sen säteet lämmitä.

Tullaan käännekohtaan jatkaako pidemmäm lenkin vai kääntyä takaisin. Pidemmälle vaan, jatkamaan ihanaa rauhoittavaa askellusta.

Olen vapaa!

Pitkä ylämäki vie viimeiset mehut ja on jo pysähdyttävä huokaisemaan.

Kun pääsen pihatielle aurinko on jo laskenut puiden taakse ja hämärä laskeutunut.

Lyhyt on talvinen päivä mutta nyt jo sen kukon askeleen pidempi!

Pauliina

14.12.2010 15:20

Pakkastalvea

Pitelee topakkaa pakkasta.

Ulkoliikunta on jäänyt pidennettyyn postinhakulenkkiin. Pakkanen iskee poskiin ja nenään täysillä vaikka muuten hyvin tarkenisikin.

Tuplaturkkinen lapinkoira ei parinkymmenen asteen pakkasesta vielä hätkähdä! Naama kuurassa se pomppii edellä tutkien jänisten ja oravien kurvailujäljet tarkkaan.

Viikolla sentään sain aikaisiksi käydä talven ensimmäisellä lumikenkäilyllä. Lunta on täällä vieläkin aika vähän mutta puuterihankea riitti hyvin kenkäilyyn.

Kolusin metsän laitaa etsien sopivaa kuusta Jouluksi. Pari mukavaa ehdokasta löytyikin vaikka tanakalla koristelullahan saa kauniin enemmän metsänhoidollisestakin kuusesta.

Huuruiset puut ja valkoinen hanki nostattaa joulutunnelmaa todella! Kun saa vaan itsestään niin paljon irti jotta vatuloi tarpeeksi kerroksia päälle niin ulkoilu tuntuu kyllä hyvälle.

Kunnon hikoiluliikunta jää näillä pakkasilla pariin sulkapalloilukertaan viikossa.

Pelitaitoni on kyllä kehittynyt ihmeesti! Enää ei tule niin paljon hutilyöntejä ja syötötkin sattuu jo oikeaan ruutuun.

Viimeksi saatiinkin hyvät pelit aikaisiksi ja seuraavana päivänä oli selkä- ja pakaralihakset aika tiukalla. Venyttely jäi väliin tietysti vaikka paita märkänä pelattiinkin!

Nyt pitänee keskittyä hyötyliikuntaan joulusiivouksen merkeissä. Ihanaa että pian on Joulu!

Pauliina

11.11.2010 12:10

Kaamoksen kourissa

On laiskottanut armottomasti koko syksyn!

Sahailutyöt taimikolla ovat jääneet ainoaksi ulkoiluksi. Kävelylenkille minut on saanut vain hyvä ystäväni naapurista ja miten mukavaa se on sitten ollutkaan!

Ulkoilu on mahtavaa porukassa! Siinä ei huomaa kurjaa keliä ja pidempikin lenkki kulkee huomaamatta.

Pitäisi sopia ystävän kanssa lenkille hakuvuorot niin kumpin hyötyisi siitä. Eihän sitä voi olla lähtemättä kun toinen tulee innolla hakemaan saati luistaa omasta hakuvuorosta.

Eilen sentään riehaannuin kävelylenkille metsään. Koira pomppi innoissaan mukaan ja koska lunta oli satanut yön aikana reilut 10 cm niin metsä oli kaunis ja hiljainen.

Lumi kuusten oksilla toi ihan jouluista tunnelmaa.

Parvi hömötiaisia puuhasi koivussa. Nyt pitääkin muistaa aloittaa lintujen talviruokinta.

Orava juoksi polun yli ja onneksi koiran huomio oli muualla ettei se sännännyt pörröhännän perään.

Hiki puski pintaa ylämäessä  ja  manasin huonoa kenkävalintaani. Kumpparit olivat liian liukkaat ja löysät lumen peittämälle epätasaiselle metsäpolulle.

Viimein pääsin metsäautotielle jolle olikin kertynyt jo hyvästi lunta…

Täytyy kaivaa monot ja sukset varastosta sillä nyt riitti kävely!

Jahuu! Nyt pääsee hiihtämään!

Pauliina

23.8.2010 16:35

Iltakävelyllä

Ihana ilta.

Päätimme lähteä iltalenkille pojan kanssa, hän pyörällä ja minä kävellen.

Karvainen lenkkikaveri oli myös innolla lähdössä mukaan kun kelikin oli viilentynyt miellyttäväksi.

Aurinko paistoi ja sorainen kylätie oli hyvä kävellä.

Ilmassa tuoksui yhä paahtunut vilja vaikka sänget jo loistivatkin kullankeltaisina puinnin jälkeen.

Leppoisa, kiireetön liikunta tuntui todella hyvälle!

Oli hyvä vain askeltaa rauhassa, nauttia kiireettömyydestä ja katsella tehtyjen töiden jälkijä.

Tuli vahva kiitollisuuden ja elossa olemisen tunne.

Kaikki oli kohdallaan.

Pauliina

27.6.2010 10:32

Luonnon lumoissa

Ihana kesäilta, aurinkoinen ja täynnä vahvaa kesän tuoksua!

Kuin kevään linturetkelle kannattaa nyt lähteä kasviretkelle bongaamaan monia luonnonkukkia.

Jo nyt Juhannuksena löytyy luonnosta paljon kukkivia kasveja ja tietysti erilaiset heinät, sarat ja saniaiset.

Juhannuspäivän grillausherkkuja oli hyvä sulatella leppoisalla kävelyllä, tuijotellen tienvarsia ja muistellen kasvien nimiä.

Minun peruskouluaikanani ei tarvinnut kasveja sen kummemmin opetella saati kerätä kasviota. Nyt aikuisijän opiskelussa pääsin keräämään 80 kasvin kasvion. Se oli hienoa puuhaa!

Ihan pakon sanelemana sai unohtaa muut työt ja luuhata luontoa kasvion kanssa!

Tutuksi tuli monia uusia kukkia ja heiniä, saroista puhumattakaan.

Nyt yritän ylläpitää opittua ja oppia muistamaan uusiakin kasveja.

Eri violetin sävyissä kukkivat metsäkurjenpolvet ovat nyt kukkeimmillaan, koiranputket, harakankellot ja ojakellukat kukkivat ojanvarsilla kauniina.

Viimekesänä löysin peltotien varresta harvinaisiksi käyneitä hirvenkellon komeita ja korkeita kukkia. Ilokseni samasta paikasta löytyi niiden nuppuja taas!

Puronvarren majesteettiset kotkansiipisaniaiset ovat jo avautuneet ja kaunis heinä nuokkuhelmikkä lumoaa kauneudellaan!

Paljon on kukkia vielä avautumatta joten kasviretkiä kannattaa tehdä läpi koko kesän!

Suomen luonto on uskomattoman monipuolinen ja kaunis! Samalla tulee hoidettua omaa terveyttään rauhallisella liikunnalla ja rentouttavalla, aistejä ärsyttävällä tavalla.

Pauliina

28.4.2010 14:59

Voi päätä, voi jalkaa

Olin onnistunut välttämään flunssan koko talven kunnes viikonloppuna tuntui kurkku kipeältä, lihaksia särki ja olo oli kuin piestyllä.

Tietysti vielä ulkona paistoi aurinko lisäten surkeaa oloani.

Olotila koheni kummasti kun sain ennakkoon äitienpäivälahjaksi hienot kiikarit! Upea lahja kiilasi heti toiseksi kolme vuotta sitten äitienpäivälahjaksi saadun kevyen ja näppärän moottorisahan jälkeen!

Ulos ei vielä kyennyt lähtemään mutta kiikaroin innolla ikkunasta kuoveja, rastaita sekä lokkeja.

Tänään oli jo sen verran hyvä olo että ulos oli päästävä. Lämpimästi päälle, kiikarit kaulaan ja koira hihnaan, eikun linturetkelle!

Koiran mukaan otto linturetkelle ei ole parhain idea! Reippaaseen liikuntaan tottunut koira vaati kovempaa menoa vetämällä eikä voinut ymmärtää miksi piti jatkuvasti pysähdellä kiikaroimaan.

Heti kotipihassa nähtiin hienosti tuulen mukaan liitelevä hiirihaukka sekä peippoja. Siis puoli kuuta enää kesään jos on vanhoihin sanontoihin uskomista!

Mitähän talven täällä viettävät linnut mahtaavat tuumia nyt kun ilmassa soi mitä moninaisin linnunlaulu ja tutuissa ympyröissä lentelee niin paljon uusia naamoja?

Suunta kohti mökkirantaa. Tie oli yöpakkasten jäljiltä mukavan kova kävellä , tahti piti vaan muistaa pitää rauhallisena.

Ojan ravissa näkyi jo ensimmäisiä kevään kukkijoita, leskenlehtiä vaikka varjokohdissa ja metsän laidoilla on vielä lunta.

Järven jäät olivat jo sulaneet rannasta irti ja virtakohdissa uiskentelikin sorsia, telkkiä ja yksinäinen joutsen.

Ihanaa oli istua laiturilla auringossa ja tarkailla lintujen puuhia! Koira nujusi kainaloon huomiota ja rapsutusta kerjäten.

Kylmä tuuli ajoi viimein kotimatkalle. Vaikka kuinka yritti kävellä hitaasti nousi hiki selkään ylämäessä. Toipilas mikä toipilas!

Mutta onneksi kurkkuun ei enää koske! Kyllä tämä äkkiä ohi menee kun malttaa vaan nyt kunnolla parannella.

 Pauliina

29.3.2010 13:32

Mitä tekisi sumuisena sunnuntaina?

Sunnuntaikävely sohjossa käy hyvin reippaasta liikunnasta. Pitää askeltaa hyvällä tasapainolla lyhyitä askelia niin pysyy varmimmin pystyssä.

Kumisaappaat ja kurahousut olis ihan hyvät varusteet, mutta vanhat vaelluskengätkin käy. Ja vaikka farkut, jos ei vedenpitävää tuulipukua satu olemaan. Siis mitkä tahansa verukkeet ei riitä kieltäytymiseen.

Olimme ystäväpariskunnan kanssa Oittaalla sohjolenkillä. Ja alustavasti oli puhuttu myös avantoon menosta Joten uikkarit ja pyyhkeet oli mukana. Lenkin jälkeen koitti sitten totuuden hetki. Yksi ilmoitti heti, että jatkaa mielellään vaan kävelylenkkkiä.

Ja Mies yritti selittää, että matka pukuhuoneesta avannolle on liian pitkä paljain jaloin kuljettavaksi. Vaan eipä käynyt sekään veruke. Kassarouva nimittäin kuuli selitykset ja lupasi heti lainata varustekaapista avantotossut. Joten sinnehän sitä pulahdettiin. Ja muutamalla vedolla takaisin laiturille.

Jälkeenpäin oli taas niin virkeä olo, ettei paremmasta väliä. Muistelin 10 vuotta taaksepäin aikoja, jolloin työkaverit saivat minut, ikuisen vilukissan houkutelluksi avantoon. Ja lopulta jopa SM- uinteihin, tosin ilman ajanottoa.

Uskon, että avantokäynnit ovat pitäneet minut terveenä monta flunssakautta. Avantoon meno laukaisee sellaisen adrenaliinisyöksyn, että varmaan kaikki mahdolliset puolustusmekanismit kytkeytyy päälle kropassa yhtaikaa. Ja pöpöt saavat kyytiä.

Tervemenoa avantoon kaikille muillekin!

Raija, 6-kymppinen

26.3.2010 16:09

Mistä näitä ajatuksia oikein tulee?

Hiihtolenkki oli mielessä mutta luonnonvoimat ovat järjestäneet muuta liikuntaa. Taivaalta on tullut poissa ollessani taas lunta. Kyllä nyt jo sais riittää tätä sorttia, mur mur.

Onneksi aurinko paistaa ja ulkona on kiva olla. Ehkä lapiointi menee siinä sivussa kun antaa samalla ajatusten mennä vapaapudotusta.

Ystävä on juuri palannut Etelä-Euroopasta lomalta. Ja ei kuulemma ollut yhtään vatsavaivoja, vaikka söi kaikkia maitotuotteita ihan tuosta noin vaan.

Siis mikä mättää Valion ja Arlan tuotantoprosessissa? Miksi puoli Suomea on tullut laktoosi-intolerantiksi vaikka ennen vanhaan ei ollut mitään ongelmia? Ja annas olla kun matkustaa ulkomaille, vaivat häviävät tykkänään.

Jatkan lumihommaa vielä jonkin aikaa luomentyöntimellä lykkien. Aikamoinen sanahirviö, jota olen joskus pluugaksi myös kuullut kutsuttavan. Suojalumi painaa ja vaihdan vanhaan kunnon lapioon.

Välillä pitää muistaa katsoa auringon kimallusta hangella, ja kuunnella tippuvia räystäitä. Ja vetää vähän (ihan vähänkin riittää) suupieliä ylöspäin. Aivot kuulemma tuottaa siten lisää hyvänolon tunnetta automaattisesti.

Lumityö alkaa tuntua ristiselässä ja ranteissakin. Lopetan tältä päivältä ja päätän vielä illalla käydä rentoilemassa kävelytiellä, sellaista joustavaa ryhdikästä masai-kävelyä.

Eiköhän se auta siihenkin, että lumityölihakset ei niin kipeydy.

Raija, 6-kymppinen

10.3.2010 10:02

Sohvakellunnasta ylös ja ulos!

Ihanaa olla kotona valoisan aikaan, aurinkoisena lauantaipäivänä.

Mitä kaikkea kaapeistaan löytääkään, kun näkee hyllyn pohjalle; kadonneet apteekkilukulasit, hiihtolasit, mustan suosikki T-paidan ym. Telkkarikin aukeaa touhuilun seuraksi ja sohva vetää puoleensa.

Olen hyvä sohvakellunnan harrastaja. Laji on hyvä toisinaan, pitää olla itselle armollinen.

Mutta kuitenkin, aurinko paistaa kutsuvasti ulkona.  Keittiöni ikkunan alta reipas väki sivakoi ohi hiihtoinnossaan.

Otan itsestäni niskasta kiinni, laitan saunan päälle, keskellä kirkasta talvipäivää ja lähden omalle reippaalle 5 km kävelylenkille.

Reitti kulkee pitkin puistoja, merenrantaa sekä metsän siimeksessä. Kävely etenee jouhevasti, aurinko sivelee ja lämmittää kasvoja.

Olen taas kerran tosi tyytyväinen, että noudatin vanhaa hyvää sanontaa, ylös, ulos ja lenkille.

Kävelylenkki hoitaa koko kehoa ja pitää pään kasassa.

Päivi, 5-kymppinen

1.3.2010 15:34

Liikunta ja minä

Minä liikun ja ulkoilen, sillä pidän herkuista liikaa. Kauhun tasapaino laittaa liikkeelle.

Tosin matkan varrella mukaan on tarttunut myös aimo annos innostusta siitä hyväolon tunteesta, joka vallitsee hyvän kävelylenkin jälkeen.

Pää pysyy koossa, kovan ja hektisen työpäivän jälkeen.

Lajiskaalani on laaja; kävely, sauvakävely, lumikenkäily, laskettelu, perinteinen hiihto, pyöräily, jumppa sekä pyrkimys hyötyliikuntaan.

Liikkumattomuuteen olen hyvä keksimään syitä, mutta onneksi usein myös aktiivinen puoleni voittaa ja lähden eteenpäin.

Luontoon, metsään lumikengillä. Kaikki kokeilemaan, kehotan minä! Liikunnallista maaliskuuta!

Päivi, 5-kymppinen