No niin, eilen pelasin sitten sen kauden ensimmäisen golfkierroksen. Sää oli kuin morsian ja linnut visersivät.
Into oli kova ja odotin mielenkiinnolla, miten taitoni olivat talvehtineet. Pari ekaa väylää sujui yllättävän hienosti, avaukset lähti oikeaan suuntaan ja aika pitkälle. No putit ei ihan menneet nappiin, mutta muuten sujui mainiosti. Tämähän on kivaa.
Peliseuraksemme osui arviolta 7-kymppinen mies, joka pelasi todella varmaotteisesti. Tämä on laji, jossa yleensä ikä ja kokemus lisää taitoja ja osaamista.
Väylältä toiselle kuljettaessa ihailin kirkkaan sinistä taivasta ja vihertävää aavistusta koivujen hiirenkorvista. Myös monenmoisia lintujen ääniä kuului. Väylien vesiesteissä uiskenteli vesilintuja ja yläpuolella liihotti joutsenia. Selvästi kesä lähestyy.
Loppua kohden huomasin, että väsymys hiipii. Piti muistaa juoda vettä paljon, koska aurinko helotti ja lämpöasteitakin oli 17. Väsymyksen myötä keskittyminen alkoi rakoilla ja varsinkin lähipelin takkuilu tuskastutti. Jaaha, ei näköjään kunto vielä riitä koko kierroksen keskittymiseen.
Muistan kuinka 10 vuotta sitten naureskelin koko peliä. Tuota verkkaista kävelyä voin kokeilla sitten kun olen niin vanha, etten enää muuta jaksa. Ne sanat olen pyörtänyt jo moneen kertaaan. Koko kierrokseen sisältyy noin 4-5 tunnin kävely sekä reilun 10 kg bägin vetäminen. Energiaa vaatii eniten kuitenkin itse pelaaminen ja kurinalainen keskittyminen.
Raija 6-kymppinen
