Kirjoitukset avainsanalla ‘latu’
3.4.2011 9:48
Äkkiä vierähti viikko pohjoisessa Saariselällä.
Olen huomannut itsestäni aijemminkin jotta olen erittäin aurinkovetoinen ulkoilija ja kun nyt saimme nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta ulkona oltiin koko päivä.
Naama vaihtoi väriä kun hiihtelimme ja kävelimme hienoissa tunturimaisemissa.
Vähäiseksi jääneen ennakkoharjoittelun takia pidettiin päivämatkat kohtuullisina ja muistettiin pysähtyä juomaan usein.
Saariselän ladut olivat tuttuja jo ennestään mutta vielä oli kokeilematta mahtava pulkkamäki Kaunispään huipulta.
Pulkka vaan käteen ja nousemaan ylös tunturin rinnettä. Huipun kahvilassa käytiin ottamassa rohkaisua kahvien ja munkin muodossa ja sitten mäkeen.
1300 m luvattiin aika jyrkkää laskua ja loppumatkasta kurvailuakin!
Oli mahtavaa! Lapsuuden ahkerista pulkkailukokemuksista oli varmaankin hyötyä koska huima meno pysyi kuitenkin kontrollissa hyvin ja alas päästiin turvallisesti.
Hienon ulkoiluviikon jälkeen oli jo mukavaa lähteä kotiin laukku täynnä hikisiä vaatteita ja mukana mahtavat muistot.
Mutta nyt saavat sukset mennä taas kesälepoon sillä vettä sataa ja lämpöasteitakin on ilmassa.
On aika vaihtaa latua eikun lajia.
Pauliina
AVAINSANAT: harjoittelu, hiihto, Lappi, latu, pulkka, sukset, tunturi
KATEGORIAT: eväät, hiihto, kävely, Lappi, liikunta, sukset
Ei kommentteja
6.3.2011 16:59
Nirisee ja narisee suksien pohjat tuiskulumella.
Viimein hellittivät pakkaset ja pakko oli irrottautua sohvasta ladulle.
Sain houkuteltua siippani hiihtämään Rautavaaralle Tiilikkajärven kansallispuistossa hiihdettävään Tiilikkahiihtoon.
Suurimmaksi osaksi suomaalle tehty tasainen latu ja upea aurinkoinen ilma oli innostanut lähes 300 henkeä mukaan.
Yöllä tuiskuttanut uusi lumi ei hurjaa luistoa tarjonnut mutta ihanaa oli rauhallisesti nautiskellen hiihtää!
Uiton kämpällä tarjoili Metsähallituksen väki nuotiokahvia , kuumaa mehua ja rinkeleitä. Toki oli reppuun varattu myös makkaraa jota käristettiin nuotiolla.
Varmasti saatiin makkarasta enemmän kaloreita kun saatiin hiihdolla kulutettua.
Siinä nuotion ympärillä istuessa kuunneltiin puistonhoitajien tarinoita kesyistä tijaisista jotka tulivat hatulle istumaan ja verisestä tantereesta johon he olivat törmänneet kun yhdeksän suden lauma oli tappanut hirven kovan taistelun jälkeen.
Mahtava on retkihiihtotapahtumien tunnelma! Kiireetön ja kilpailuvapaa!
Pauliina
AVAINSANAT: hiihtää, kansallispuisto, latu, nuotio, retki, Tiilikkajärvi
KATEGORIAT: hiihto, liikunta, ryhmässä liikkuminen, sohva, sukset
Ei kommentteja
28.11.2010 13:13
Hiihtokausi on jo avattu parilla pyrähdyksellä metsäautotiellä ja pellolla.
Lunta saisi tulla lisää! Suurimmat kivet tulevat vähäisestä lumesta läpi laittaen suksien pohjat ja hiihtäjän tasapainon koville.
Kaupungin laduilla voi vasta mennä luistelutyylillä ja minua kun nyt viehättää tuo perinteinen enemmän.
Vuosien hiihtämättömyyden jälkeen aloitin luistelutyylillä.
Ostin naapurin hiihdon veteraanimaailmanmestarilta entiset kilpasukset ja hän neuvoi tekniikkaakin.
Välineitä ei voinut ainakaan syyttää ja urheasti ladulle opettelemaan luisteluhiihdon saloja.
Parin talven kuokkimisen jälkeen alkoi tuo perinteisen latu vetää puoleensa ja vaihdoin tyyliä.
Tulisi nyt vaan lunta lisää sillä hiihtäminen on todella mukavaa!
Latuyhdistyksessämme on pelattu sulkapalloa jo vuosia. Neljä kertaa viikossa toistuvat pelikerrat ovat olleet täynnä varsinkin nuoria pelaajia.
Sulkapallohan vaatii nopeita, teräviä liikkeitä – näin ajattelin ja välttelin lajia. Minä kun en ole erityisen nopea niin en käynyt edes kokeilemassa pelaamista.
Kunnes ystäväni toi lentopallovuoroon mailansa mukanaan.
Nyt pelaan sulkapalloa pari kertaa viikossa alottelijoiden- ja perhevuorolla ja mikä parasta teini-ikäinen poikani on innostunut pelistä myös.
Kun pelaajat ovat suht samantasoisia syntyy meiltäkin hyviä palloralleja jotka saavat sykkeen nousemaan ja hien virtaamaan.
Eiköhän se nopeus ja terävyyskin kehity pelikertojen myötä!
Eri lajeja kannattaa siis rohkeasti lähteä kokeilemaan. Mukava, itsellesopiva liikuntamuoto voi löytyä yllättävästäkin lajista!
Pauliina
AVAINSANAT: hiihto, latu, liikuntamuoto, maailmanmestari, nopeus, sukset, sulkapallo
KATEGORIAT: hiihto, liikunta
Ei kommentteja
26.3.2010 16:07
Kuluva talvi on ollut mahtava mahdollisuus talviurheilulajien harrastajille. Lumikinokset ovat suorastaan kutsuneet ulos.
Minä olen ollut lumikenkäilemässä, laskettelemassa, talvisauvakävelemässä tai muuten vain kävelemässä ja nauttimassa talvisessa luonnossa.
Maastohiihto oli vielä korkkaamatta. Hanki oli kimallellut jo niin pitkään, ladut olivat täynnä ihmisiä ja minä olen kaikesta huolimatta utelias ihminen.
Minun kompastuskiveni on aina ollut voitelu. En osaa sitä, vaikka olen monet demot vierestä seurannut. Suksissani pito ei pidä ja luisto ei toimi, hermot siinä menee.
Sain mahdollisuuden testata uuden aallon suksia, jotka eivät vaadi minkäänlaista voitelua. Toimivat kuulemma kaikissa sääolosuhteissa. Ovat siis juuri minua varten, kun olen perinteisen hiihdon ystävä.
Suksien valintakin on tosi helppoa. Ei enää nöyryyttävää tiedustelua suksivuokraamossa, paljonkos rouva painaa yms.
Näiden suksien valinta on tosi helppoa. Suksien pituussuositus on hiihtäjän pituus + 15 – 20 cm ja sitten menoksi. Valitsin siis 183 cm perinteisen sukset.
Ulkona oli pikkupakkanen ja vähän vettä ladulla. Unelmasukseni toimivat. Hiihtäminen oli tukevan pitävää ja alamäessä vähän tukka hulmusikin.
Totesin mielessäni, nämä ovat minun sukseni. Toimivat kuulemma hyvin juuri -1 -8 asteessa. Nyt odotakin taas kunnon pakkasia, että pääsen testaamaan suksiani erilaisessa kelissä.
Siihen luo hyvän mahdollisuuden tuleva vapaa, kun keskiviikkona alkaa ansaittu 2,5 viikon talviloma Lapin hangilla.
Päivi, 5-kymppinen
AVAINSANAT: hanki, hiihto, Lappi, laskettelu, latu, lumi, lumikenkäily, maastohiihto, pakkanen, sauvakävely, sukset, talvi, talviurheilu, voitelu
KATEGORIAT: hiihto, Lappi, sukset
Ei kommentteja
24.3.2010 15:04
Kahden sisällä vietetyn koulupäivän jälkeen into ladulle on kova!
Matkaan täytyy lähteä aamupakkasella sillä laiskana voitelijana välttelen varsinkin liisterin levitystä.
Tuttu latu on hyvässä kunnossa ja liukas kunnes saavun metsän kohdalle. Eilisen kovan tuulen ansiosta latu-ura on mustanaan kuusen neulasia.
Tökkii, tökkii kun neulaset tarttuvat pitovoiteeseen! Kyllä nyt on suunnattava jääladulle.
Järven jäälle vedetty uusi latu on puhdas ja liukas. Tasatyönnöllä pääsee mukavasti eteenpäin.
Aurinko paistaa ja taivas on niin sininen kuin voi olla! Pari pilkkijää tököttää lahden pohjukassa.
Kauempana latu on vedetty aivan rantaviivaan. Siitä tulee mukavasti vaihtelua tasaisuuteen mutta myös rantapuustosta on irronnut roskia.
Välillä ei tiedä kumpaa suksea nostaisi kun uran täyttävät kaarnanpalaset ja vanhat haavan lehdet. Varmasti hilpeä näky moinen poukkoilu!
Onneksi latu siirtyy kauemmas rannasta ja hiihto muuttuu helpommaksi.
Sisällä vietettyjen päivien jälkeen reipas liikunta ja ulkoilma tuntuu todella hyvälle!
Myöhemmin auringon lämpö alkaa jo pehmittää latua ja pitovoiteeseen tarttuneet sattumat tökkivät ikävästi.
Ei se auta, suksihuolto on edessä sillä huomiselle jäi vielä uusia latuja hiihdettäväksi.
Tätä herkkua kun ei saa enää kauan!
Pauliina
AVAINSANAT: herkku, laiska, latu, liisteri, liukas, pilkkijä, ranta, roskat, suksihuolto, voitelu
KATEGORIAT: hiihto, liikunta
Ei kommentteja
16.3.2010 17:02
Olen hiihtänyt joka päivä!
Hiihtoon on löytynyt mukava rytmi ja hengityskin kulkee helpommin. Olisiko kuntokin kasvanut hieman sillä hiihtomatkaa on voinut lisätä uudella lenkillä.
Kova yöpakkanen siirsi hiihtämisen iltapäivälle. Tutuksi tullut latu on todella liukas ja hyvässä kunnossa.
Alamäen kova vauhti nostaa vedet silmiin. Onneksi urassa ei vielä ole roskia, äkkipysähdys toisi ainakin kunnon mustelman.
Metsässä mutkan takaa esiin tulee mies. Nahkatakissa ja pikkukengissä latu-uraa kävelevä tyyppi ei oikein sovi kuvaan!
Ylämäessä saa polkea kunnolla että sukset pitäisivät kunnolla.
Latu poikkeaa järven jäälle seuraillen rantaviivaa. Varjossa luisto on huonompi ja kova viima saa painamaan pipon paremmin korville.
Rytmikäs vuorotahti tuntuu rennolta, lähes automaattiselta ja ajatukset tuumailevat niitä näitä.
Aurinko paistaa ja hiihtäminen on nautinto. Olen täysin koukussa!
Pauliina, 4-kymppinen
AVAINSANAT: aurinko, hengitys, hiihto, latu, metsä, pakkaset, pipo, roska, sukset
KATEGORIAT: hiihto, liikunta
Ei kommentteja
11.3.2010 10:47
Vihdoin on tarpeeksi lunta!
Alkutalven lumisateet kiersivät Koillis-Savon niin hyvin ettei hiihtämisesta tullut yhtään mitään. Lumi oli puuterimaista pöllyten latukelkan edessä karkuun ja varvusto paistoi metsiköissä. Myös tanakat yli -20 asteen pakkaset hillitsivät hiihtohaluja kummasti.
Kouluvuosien kaameiden liikuntatuntien jälkeen meni 10 vuotta etten suksille noussut. Ainainen kilpaileminen ja arvosteleminen, toisinsanoin häviäminen söi lajin mielekkyyden nollaan.
Uudestaan tuli suksille noustua lasten kanssa ja mikä tajunnan räjäyttävä oivallus olikaan se ettei tarvitse hiihtää kilpaa. Hiihdosta voi ja saa nauttia juuri niin hitaasti kun haluaa eikä kukaan kellota aikaasi tai merkkaa muistiin puutteellista tekniikkaasi.
Lenkin aikana voi pysähtyä, huokasta ja kuunnella lintujen laulua ihan rauhassa. Nopeammat kyllä väistävät ja ladulle mahtuvat niin vauhdikkaat sukkahousumiehet kuin lapset vanhempineen.
Hiihto on kyllä todellinen välinelaji. Jos sukset lipsuu ja monot kalvaa – niillähän on juuri tuo paha tapa – niin eipä meno maistu. Sopivat varusteet ja tarpeeksi vähän päälle niin välttyy kouluaikaisen niska limassa tunteen sillä hiihtoon tulee himo.
Erilaiset laturetket ja kuutamohiihtot ovat hienoja oman kunnon testaajia . Niistä saa sopivan porkkanan harjoitteluun jos sohva meinaa vetää liikaa puoleensa.
Olin mukana järjestämässä kuutamohiihtoa jossa lammen ympäri oleva latu valaistiin soihduin ja rannalla roihusivat nuotiot. Vaikkei kuu näyttäytynytkään oli latu kaunis ja tunnelmallinen.
Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä, nauttien ja juuri omaan tahtiin. Heti huomenna ladulle uudestaan!
Pauliina, 4-kymppinen
AVAINSANAT: hiihto, koulu, kuu, kuutamo, latu, lumi, nautiskella, retki, sohva, sukset
KATEGORIAT: hiihto, liikunta
3 kommenttia
5.3.2010 15:31
Nuo kaksi termiä kuvaavät minua oikein hyvin! Olen 41 vuotias maalla asuva aikuisopiskelija ja maatilallinen. Kun siihen lisätään äiti sekä latuyhdistysaktiivi on kattaus aika valmis.
Liikunta on ollut elämässäni mukana lapsesta asti, lähinnä nautiskeluna ja mukavan puuhailuna kuin kilpailuun tähtäävänä treenaamisena.
Aikuisikään kestänyt hevosharrastus toi mukanaan monenlaisia tapahtumia ja seikkailuita lähimetsistä raviradoille.
Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat tärkeitä minulle. Lähimetsää tulee koluttua niin lumikengin talvella kuin sauvojen kanssa kesällä.
Tuntuu että luonnosta saa voimaa ja siellä rauhoittuu kaiken tohinan keskellä. Siellä saa ajatella omiaan ja ajatukset selkeytyvät monta kertaa. Luonnossa kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa.
Olen retkussa retkeilyyn , se sai minut liittymään latuyhdistys Juankosken Kuntoilijoihin. Pian kymmenvuotinen latu-ura on tuonut mukanaan uusia liikuntamuotoja ja ihania samanhenkisiä ystäviä.
Yhdessä liikkuminen ja puuhaaminen on ollut minulle kotona työskentelevälle tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen lähde. Kun samat päivärutiinit toistuvat jää helposti jumiin samoihin kaavoihin ja ajatuksiin.
Liikuntatapoja on tullut järisytettyä melonnan, kyykän ja kirkkovenesoudun opettelulla.
Varsinkin melontaan innostuin kovasti – se sopii minun vartalolle! Kesäillan mitä parhain nautinto on melontalenkki järvellä, tarkkailla lintuja ja vesikasveja aivan vedenpinnan tasolta!
Kyykkä tuo Karjalainen perinnepeli on mahtava käden ja silmän yhteistyön harjoittaja ja ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma.
Pelaamme kesällä kerran viikossa ja osallistumme sitten latualueen kilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä.
Kyykkää ei voi ottaa liian vakavasti! Alkukesän heitot lähtevät minne sattuu ja osumatarkkuus kyykkiin on hakusessa, todella!
Kaiken kaikkiaan liikunta tuo hyvää oloa. Seuraa silloin kun on sitä tarpeen ja omaa rauhaa kun siltä tuntuu. Suurista metsistä.
Pauliina, 4-kymppinen
AVAINSANAT: kyykkä, latu, latuyhdistys, lumi, lumikengät, melonta, metsä, retkeily
KATEGORIAT: kyykkä, liikunta, retkeily
Ei kommentteja
1.3.2010 15:15
Flunssasta juuri toipuneena katson ikkunasta ulos, aurinko siellä kurkistelee huurteisten puiden takaa. Se houkuttelee, suorastaan viekoittelee.
Katsahdan vielä sohvalla pehmeänä lojuvaan villapeittoon, sekin tuntuu houkuttelevalta. Vaiennan kuitenkin sisäisen laiskamatoni. Hop hop, mars matkaan.
Pakkasta on sen verran, että kerroksia pitää pukea alle. Ja voi sitä ihanuutta kun pääsen liikkeelle, jalkojen alla narskuu ja harakka nauraa jo melkein keväisesti.
Huomaan yllätyksekseni, että kaupunginosani pienelle peltoaukealle on ajettu hiihtolatu ja sen viereen kävelypolku. Se ei kuulu viralliseen latureitistöön, vaan onpa viranomainen ollut kerrankin innovatiivinen ja joustava.
Ladulla sujuttelee äiti parin tenavan kanssa, ja näkyy siellä muitakin olevan. Hiihtäjien lisäksi samaa uraa kulkee pari kävelijää ja koiran ulkoiluttaja.
Ulkoiluttaja pysähtyy hiihtäjät kohdatessaan ja koira istuu kuuliaisesti vieressä haukkumatta ja nuuhkimatta pieniä hiihtäjiä. Niin sitä pitää.
Kävelen hissukseen maisemaa ihaillen ja lintuja kuunnellen. Toipilaana ei kannata hikeentyä.
Hiljalleen tuntuu, että ajatukset asettuvat ja mieli vaeltelee kauniissa maisemassa. Ehkä parin päivän päästä voi jo mennä vähän reippaammin.
AVAINSANAT: aurinko, flunssa, hiihtäminen, hiihto, latu, pakkanen, peitto, sohva, toipilas, ulkoilu
KATEGORIAT: liikunta
Ei kommentteja
