Apana, simpukka, koira ja mitä muita niitä nyt olikaan? Ensimmäisen joogatunnin jälkeen muistin joitakin harjoitusasentoja nimeltä. Ohjaaja oli käyttänyt niistä myös yleisnimeä asana.
Viime syksynä etsiskelin lehti-ilmoituksista ja kansalaisopistojen ohjelmista tietoa joogatunneista. Olin asiaa jo mielessäni pyöritellyt pari vuotta. Muutamat tuttavat ovat harrastaneet joogaa jo vuosia ja olen myös aina lukenut kaikki sitä koskevat lehtijutut. Se siis kiinnosti, vaikka en ollut itse asiassa kovinkaan perillä sen sisällöstä.
Sitten klikkasin netissä hakukoneeseen sanan jooga ja lisäksi oman kotipaikkakuntani. Ja hupsis, sieltä pullahti tieto pian aloittavasta uudesta joogaryhmästä, johon etsittiin kiinnostuneita.
No nyt, tämähän tuli kuin tilauksesta. Ilmoittauduin mukaan siitä paikasta.
Harjoitukset alkoivat ihan alkeista ja ryhmässäni oli kymmenkunta muutakin joogaajaa, joista osa oli minun laillani ensikertalaisia.
Parin viikon päästä homma alkoi tuntua todella hienolta. Suorastaan odotin keskiviikkoja päästäkseni taas keskittymään omaan itseeni (tarvitsen tähän näköjään ohjaajan, joka käskee J).
Odotin myös innolla harjoituksia, omassa kropassani ne tuntuivat oikein tarpeellisilta. Ja voi sitä hyvän mielen tunnetta, kun onnistun löytämään aluksi hankalalta näyttävään harjoitukseen mukavan tai ainakin omaan hengitysrytmiini hyvin sopivan toteutuksen. Lähes kaikkiin asanoihin löytyy vaihtoehtoja itse kunkin anatomialle ja kyvyille sopiviksi.
Pari syvää hengitystä pehmeällä matolla pitkin pituutta maaten ja mieli alkaa kummasti rauhoittua.
Jäsen jäseneltä voimistetaan lihaksia eri jooga-asennoissa ja kukin tekee toistoja oman kroppansa ja anatomiansa venyvyyden mukaan. Jokaisen vähänkään rasittavan sarjan jälkeen tehdään aina vastaliikkeet. Yksi suosikkejani on yhdellä jalalla seisominen kun toinen jalkapohja ottaa tasapainoa toisen jalan säärestä.
Lisätasapainoa saa kun pitää kämmenet yhdessä rinnan edessä itämaisessa tervehdysasennossa. Ja sama toisella jalalla. Yllättävän vaikeaa, mutta ei mitenkään mahdotonta. Katseen kiinnittäminen yhteen pisteeseen auttaa tasapainon hallinnassa. Ja tarvittaessa voi ottaa kevyesti tukea vaikka seinästä.
Joogatuntini kestää itse asiassa puolitoistatuntia. Osa ajasta kuluu keskittymiseen ja rauhoittumiseen, jolloin aktiivinen työstäminen lienee noin tunnin luokkaa.
Erään tunnin päättyessä hämmästyin. Joko se nyt loppui? Olin uppoutunut harjoitukseen niin täydellisesti, että aika oli kulunut täysin huomaamatta. Ja kaiken lisäksi tunnin jälkeen oli ihmeen kevyt ja avoin olo. Olikohan tämä nyt se paljon puhuttu Flow- tila? Oli yhtaikaa tyhjä ja toisaalta hyvin onnellinen ja energinen olo.
Tätä täytyy saada lisää. Tulisipa pian taas keskiviikko.
Raija, 6-kymppinen
