Palaa nettiET:n etusivulle Katso kaikki blogit

Kirjoitukset avainsanalla ‘lumi’

9.1.2012 21:02

Ärrin purrin!

Kyllä ottaa pattiin! Töissä kaikki ahistaa ja työpari ärsyttää!

Pidättäydyn kaatamasta kaikkea pojan niskaan kotiin palattua mutta mies kun lausuu maagiset sanat: mitäs töissä niin sitten sanainen arkku aukeaa ja kaataa kaiken hänen päällensä.

Kaiken vielä pyöriessä päässä puen ja kiiruhdan kävelemään pimeään iltaan.

Otsalampun tuikkeessa laukkaan kun tuulispää pitkin kylätietä. Koiraparka ei meinaa  pysyä vauhdissa mukana kun vielä manaan päivän tapahtumia.

Heijastimet kalkattaa yhteen kuin henkensä hädässä viimeisessä ylämäessä ennen suunniteltua kääntöpaikkaa.

Mäen päällä on pakko pysähtyä hengähtämään. Samalla häviää hurja ahdistus ja kiire.

Kun käännyn takaisin huomaan että täysikuu paistaa ohuen pilviverhon läpi keltaisena, upeana.  Ulkona näkisi hyvin ilman lamppuakin!

Rauhallisesti kävellen jatkamme matkaa koiran tutkiessa kaikki jänisten ja oravien jäljet.

Lumisade pommittaa kasvoja ja pää tuntuu tyhjältä, hyvältä.

Tämä kallonkutistus toimii aina! Jaksaa vaan nähdä vaivan pukeutua ja lähteä ulos.

 

Pauliina

AVAINSANAT: , , , , ,
KATEGORIAT: happihyppy, kävely, pimeys, talvi, valo
Ei kommentteja

22.12.2011 21:46

Joulun alla

Pimeää riitää pidettäväksi.

Lyhyellä valoisalla olen käynyt kävelemässä koiran kanssa.

Tutulla metsätiellä ja pellolla voisi jo hiihtääkin mutten ole saanut aikaisiksi kaivaa hiihtovermeitä esiin.

Meidän valkoinen hanki on siis pysynyt vesisateista huolimatta paikallaan, kuorettunut vain karkeaksi ja rahisevaksi.

Kävelin tänään mökillä. Joulun laitto on hyvällä mallilla joten nautin rauhallisesta lenkistä.

Järvi on saanut jääpeitteen vasta puoliksi mutta mökkiranta on jo kuitenkin jäässä. Olisi ollutkin aika jännää käydä melomassa juuri Joulun alla!

Nyt on hyvä aika vetää henkeä ja huilata. Ensi vuosi on latuyhdistyksemme juhlavuosi ja olemme suunnitelleet ennätysmäärän retkiä ja tapahtumia.

Sataa lunta kuin amerikkalaisissa jouluelokuvissa, hiljaa ja leijaillen.

Kävelen kotiin virkistyneenä ja rentoutuneena.

Oikein hyvää Joulua ja uutta vuotta kaikille!

Pauliina

AVAINSANAT: , , , ,
KATEGORIAT: happihyppy, kävely, liikunta, pimeys, ulkoilu, valo
Ei kommentteja

6.12.2011 16:13

Tulkoon valkeus, otto 3

Lumi vaikuttaa minuun kuin aurinko.

Ihanaa valkoista ja valaisevaa puuteria on satanut jo kolmesti maan valkeaksi.
Kahdesti se on myös sulanut pois mutta jospa se kolmas kerta nyt toden sanoo ja maa jää valkeaksi.

Tekisi jo niin mieli hiihtämään ja lumikenkäilemään! Tyydyn kuitenkin kävelelylle metsään, lumi ei vielä riitä hiihtämiseen.

Metsän talvenvietto ei näytä riippuvan lumen määrästä. Vain oravat ja jänikset näyttävät olleen liikenteessä ja kuusikkokin uinuu aivan hiljaisena.

Lumesta näkyy iloitsevan myös pörröturkkinen lappalaisemme joka piehtaroi nautinnollisesti maassa. Koirakin näyttää kuitenkin aistivan metsän rauhan ja hipsuttelee rauhallisesti polkua alun riehakkaan töytäilyn sijaan.

Puolessä välin on pakko pysähtyä lepuuttamaan särkevää kinttua. Toivon Joulupukilta vain ja ainoastaan terveyttä, tämä pitkään kestänyt sairastelu on käynyt hermoilleni kovasti.

Kaikki jälkoja tarvitseva liikunta on pitänyt vaihtaa muuhun. No onpahan tullut kaivettua puntit komerosta ja rääkättyä vatsalihaksia enemmän jumpatessa.

Viimein selviän tykyttävän kinttuni kanssa pihaan.

Kaunis sinivalkolippumme liehuu harmaata taivasta vasten.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Pauliina

AVAINSANAT: , , , ,
KATEGORIAT: happihyppy, kävely, liikunta, metsäretki, ulkoilu
Ei kommentteja

11.11.2010 12:10

Kaamoksen kourissa

On laiskottanut armottomasti koko syksyn!

Sahailutyöt taimikolla ovat jääneet ainoaksi ulkoiluksi. Kävelylenkille minut on saanut vain hyvä ystäväni naapurista ja miten mukavaa se on sitten ollutkaan!

Ulkoilu on mahtavaa porukassa! Siinä ei huomaa kurjaa keliä ja pidempikin lenkki kulkee huomaamatta.

Pitäisi sopia ystävän kanssa lenkille hakuvuorot niin kumpin hyötyisi siitä. Eihän sitä voi olla lähtemättä kun toinen tulee innolla hakemaan saati luistaa omasta hakuvuorosta.

Eilen sentään riehaannuin kävelylenkille metsään. Koira pomppi innoissaan mukaan ja koska lunta oli satanut yön aikana reilut 10 cm niin metsä oli kaunis ja hiljainen.

Lumi kuusten oksilla toi ihan jouluista tunnelmaa.

Parvi hömötiaisia puuhasi koivussa. Nyt pitääkin muistaa aloittaa lintujen talviruokinta.

Orava juoksi polun yli ja onneksi koiran huomio oli muualla ettei se sännännyt pörröhännän perään.

Hiki puski pintaa ylämäessä  ja  manasin huonoa kenkävalintaani. Kumpparit olivat liian liukkaat ja löysät lumen peittämälle epätasaiselle metsäpolulle.

Viimein pääsin metsäautotielle jolle olikin kertynyt jo hyvästi lunta…

Täytyy kaivaa monot ja sukset varastosta sillä nyt riitti kävely!

Jahuu! Nyt pääsee hiihtämään!

Pauliina

AVAINSANAT: , , , , , , ,
KATEGORIAT: hiihto, hyötyliikunta, kävely, liikunta, metsäretki, ryhmässä liikkuminen
Ei kommentteja

26.3.2010 16:09

Mistä näitä ajatuksia oikein tulee?

Hiihtolenkki oli mielessä mutta luonnonvoimat ovat järjestäneet muuta liikuntaa. Taivaalta on tullut poissa ollessani taas lunta. Kyllä nyt jo sais riittää tätä sorttia, mur mur.

Onneksi aurinko paistaa ja ulkona on kiva olla. Ehkä lapiointi menee siinä sivussa kun antaa samalla ajatusten mennä vapaapudotusta.

Ystävä on juuri palannut Etelä-Euroopasta lomalta. Ja ei kuulemma ollut yhtään vatsavaivoja, vaikka söi kaikkia maitotuotteita ihan tuosta noin vaan.

Siis mikä mättää Valion ja Arlan tuotantoprosessissa? Miksi puoli Suomea on tullut laktoosi-intolerantiksi vaikka ennen vanhaan ei ollut mitään ongelmia? Ja annas olla kun matkustaa ulkomaille, vaivat häviävät tykkänään.

Jatkan lumihommaa vielä jonkin aikaa luomentyöntimellä lykkien. Aikamoinen sanahirviö, jota olen joskus pluugaksi myös kuullut kutsuttavan. Suojalumi painaa ja vaihdan vanhaan kunnon lapioon.

Välillä pitää muistaa katsoa auringon kimallusta hangella, ja kuunnella tippuvia räystäitä. Ja vetää vähän (ihan vähänkin riittää) suupieliä ylöspäin. Aivot kuulemma tuottaa siten lisää hyvänolon tunnetta automaattisesti.

Lumityö alkaa tuntua ristiselässä ja ranteissakin. Lopetan tältä päivältä ja päätän vielä illalla käydä rentoilemassa kävelytiellä, sellaista joustavaa ryhdikästä masai-kävelyä.

Eiköhän se auta siihenkin, että lumityölihakset ei niin kipeydy.

Raija, 6-kymppinen

AVAINSANAT: , , , , , , , ,
KATEGORIAT: hiihto, liikunta, lumityöt
Ei kommentteja

26.3.2010 16:07

Pikkuinen hiihtäjä sisässäni!

Kuluva talvi on ollut mahtava mahdollisuus talviurheilulajien harrastajille. Lumikinokset ovat suorastaan kutsuneet ulos.

Minä olen ollut lumikenkäilemässä, laskettelemassa, talvisauvakävelemässä tai muuten vain kävelemässä ja nauttimassa talvisessa luonnossa.

Maastohiihto oli vielä korkkaamatta. Hanki oli kimallellut jo niin pitkään, ladut olivat täynnä ihmisiä ja minä olen kaikesta huolimatta utelias ihminen.

Minun kompastuskiveni on aina ollut voitelu. En osaa sitä, vaikka olen monet demot vierestä seurannut. Suksissani pito ei pidä ja luisto ei toimi, hermot siinä menee.

Sain mahdollisuuden testata uuden aallon suksia, jotka eivät vaadi minkäänlaista voitelua. Toimivat kuulemma kaikissa sääolosuhteissa. Ovat siis juuri minua varten, kun olen perinteisen hiihdon ystävä.

Suksien valintakin on tosi helppoa. Ei enää nöyryyttävää tiedustelua suksivuokraamossa, paljonkos rouva painaa yms.

Näiden suksien valinta on tosi helppoa. Suksien pituussuositus on hiihtäjän pituus + 15 – 20 cm ja sitten menoksi. Valitsin siis 183 cm perinteisen sukset.

Ulkona oli pikkupakkanen ja vähän vettä ladulla. Unelmasukseni toimivat. Hiihtäminen oli tukevan pitävää ja alamäessä vähän tukka hulmusikin.

Totesin mielessäni, nämä ovat minun sukseni. Toimivat kuulemma hyvin juuri -1 -8 asteessa. Nyt odotakin taas kunnon pakkasia, että pääsen testaamaan suksiani erilaisessa kelissä.

Siihen luo hyvän mahdollisuuden tuleva vapaa, kun keskiviikkona alkaa ansaittu 2,5 viikon talviloma Lapin hangilla.

Päivi, 5-kymppinen

AVAINSANAT: , , , , , , , , , , , , ,
KATEGORIAT: hiihto, Lappi, sukset
Ei kommentteja

11.3.2010 10:47

Puuterilunta

Vihdoin on tarpeeksi lunta!

Alkutalven lumisateet kiersivät Koillis-Savon niin hyvin ettei hiihtämisesta tullut yhtään mitään. Lumi oli puuterimaista pöllyten latukelkan edessä karkuun ja varvusto paistoi metsiköissä. Myös tanakat yli -20 asteen pakkaset hillitsivät hiihtohaluja kummasti.

Kouluvuosien kaameiden liikuntatuntien jälkeen meni 10 vuotta etten suksille noussut. Ainainen kilpaileminen ja arvosteleminen, toisinsanoin häviäminen söi lajin mielekkyyden nollaan.

Uudestaan tuli suksille noustua lasten kanssa ja mikä tajunnan räjäyttävä oivallus olikaan se ettei tarvitse hiihtää kilpaa. Hiihdosta voi ja saa nauttia juuri niin hitaasti kun haluaa eikä kukaan kellota aikaasi tai merkkaa muistiin puutteellista tekniikkaasi.

Lenkin aikana voi pysähtyä, huokasta ja kuunnella lintujen laulua ihan rauhassa. Nopeammat kyllä väistävät ja ladulle mahtuvat niin vauhdikkaat sukkahousumiehet kuin lapset vanhempineen.

Hiihto on kyllä todellinen välinelaji. Jos sukset lipsuu ja monot kalvaa – niillähän on juuri tuo paha tapa – niin eipä meno maistu. Sopivat varusteet ja tarpeeksi vähän päälle niin välttyy kouluaikaisen niska limassa tunteen sillä hiihtoon tulee himo.

Erilaiset laturetket ja kuutamohiihtot ovat hienoja oman kunnon testaajia . Niistä saa sopivan porkkanan harjoitteluun jos sohva meinaa vetää liikaa puoleensa.

Olin mukana järjestämässä kuutamohiihtoa jossa lammen ympäri oleva latu valaistiin soihduin ja rannalla roihusivat nuotiot. Vaikkei kuu näyttäytynytkään oli latu kaunis ja tunnelmallinen.

Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä, nauttien ja juuri omaan tahtiin. Heti huomenna ladulle uudestaan!

Pauliina, 4-kymppinen

AVAINSANAT: , , , , , , , , ,
KATEGORIAT: hiihto, liikunta
3 kommenttia

5.3.2010 15:31

Muatiainen ja mehtäläinen

Nuo kaksi termiä kuvaavät minua oikein hyvin! Olen 41 vuotias maalla asuva aikuisopiskelija ja maatilallinen. Kun siihen lisätään äiti sekä latuyhdistysaktiivi on kattaus aika valmis.

Liikunta on ollut elämässäni mukana lapsesta asti, lähinnä nautiskeluna ja mukavan puuhailuna kuin kilpailuun tähtäävänä treenaamisena.

Aikuisikään kestänyt hevosharrastus toi mukanaan monenlaisia tapahtumia ja seikkailuita lähimetsistä raviradoille.

Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat tärkeitä minulle. Lähimetsää tulee koluttua niin lumikengin talvella kuin sauvojen kanssa kesällä.

Tuntuu että luonnosta saa voimaa ja siellä rauhoittuu kaiken tohinan keskellä. Siellä saa ajatella omiaan ja ajatukset selkeytyvät monta kertaa. Luonnossa kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa.

Olen retkussa retkeilyyn , se sai minut liittymään latuyhdistys Juankosken Kuntoilijoihin. Pian kymmenvuotinen latu-ura on tuonut mukanaan uusia liikuntamuotoja ja ihania samanhenkisiä ystäviä.

Yhdessä liikkuminen ja puuhaaminen on ollut minulle kotona työskentelevälle tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen lähde. Kun samat päivärutiinit toistuvat jää helposti jumiin samoihin kaavoihin ja ajatuksiin.

Liikuntatapoja on tullut järisytettyä melonnan, kyykän ja kirkkovenesoudun opettelulla.

Varsinkin melontaan innostuin kovasti – se sopii minun vartalolle! Kesäillan mitä parhain nautinto on melontalenkki järvellä, tarkkailla lintuja ja vesikasveja aivan vedenpinnan tasolta!

Kyykkä tuo Karjalainen perinnepeli on mahtava käden ja silmän yhteistyön harjoittaja ja ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma.

Pelaamme kesällä kerran viikossa ja osallistumme sitten latualueen kilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä.

Kyykkää ei voi ottaa liian vakavasti! Alkukesän heitot lähtevät minne sattuu ja osumatarkkuus kyykkiin on hakusessa, todella!

Kaiken kaikkiaan liikunta tuo hyvää oloa. Seuraa silloin kun on sitä tarpeen ja omaa rauhaa kun siltä tuntuu. Suurista metsistä.

Pauliina, 4-kymppinen

AVAINSANAT: , , , , , , ,
KATEGORIAT: kyykkä, liikunta, retkeily
Ei kommentteja

Liikunta

Suomen Latu ry:läisten liikuntablogi.

Aiemmat kirjoitukset

Kategoriat

Avainsanat

Yhteistyössä