Se on kiivasta kevättä!
Sukset on putsattu ja pakattu odottamaan ensi talvea. Hiihtokelit tuntuivat loppuvan liian lyhyeen!
Kautta voisi tietysti jatkaa pohjoisessa mutta siihen ei minulla nyt ole mahdollisuutta.
Ei oikein tiedä mikä olisi mukavin ulkoilumuoto.
Sorapintainen kylätie on jo lumesta sula mutta osin roudassa, osin kuralöllöä.
Muualla on kuitenkin vielä paljon lunta ja ihana auringon paiste houkuttelee lenkille.
Lumikengät kainaloon, koira hihnaan ja suunta kohti rantamökkiä.
Pujottelen tien pahimmat löllöt tuumaillen miten taajamiin rakennetaan hidastepomppuja kun meillä on niitä ihan luonnostaan ja riesaksi asti.
Mökkitien alussa saa laittaa lumikengät jalkaan. Lumi on todella märkää ja upottavaa.
Vaikka lämmintä on +10 niin viima saa pipon pysymään korvilla. Nyt on niin helppo saada flunssa!
Loppumatka mennään pellon yli. Lumi sulaa altapäin ja askeleeni aiheuttavat hangen pinnalla hienoja vajoamia isolla alalla.
Välillä lähtee vajoama etenemään hangessa kuin jonossa kaatuvat Domino pelin nappulat!
Jäniksen tuoreet jäljet saavat koiran innostumaan mutta se ei lähde takaani minnekkään, sillä hanki upottaa puoleen sääreen lumikengistä huolimatta. Viisas koira!
Viimein päästään mökin pihaan. Onneksi kaikki on kunnossa, vain jänikset ovat vierailleet pihassa.
Ihanaa istahtaa kuistille aurinkoon, huopakatto tiputtaa vettä, järven jää näyttää tummalta ja hauraalta.
Kevät keikuttaa, keikuttaa!
Pauliina
