Kirjoitukset avainsanalla ‘lumikenkäily’

7.2.2011 16:46

Lumikenkärieha

Sunnuntaina nautin Oittaan kauniista ja lumisesta maalaismaisemasta Espoon Bodomjärven rannalla.
Oittaalla oli menossa 11.Lumkíkenkäilyn SM kisat.
Väkeä oli pilvin pimein, kisaajia ja katsojia.
Koska olen lajin harrastaja, mietin pitäisiko minunkin osallistua elämani aikana
edes yhteen SM kisaan?
Nyt olisi vuosi aikaa treenata ja lähinnä kehittää kilpailuhermoja.
Niistä se on kiinni.

Toisaalta voisi vain nauttia kauniissa luonnossa kävelystä
omien ajatusten siivittäminä,eikä aina suorittaa….
Hiihtolenkkikin maisui näin aurinkoisena vapaapäivänä,
mahtavilla pitopohjasuksilla.

Tapaamisiin raitilla,

 
Päivi, 5-kymppinen

14.12.2010 15:20

Pakkastalvea

Pitelee topakkaa pakkasta.

Ulkoliikunta on jäänyt pidennettyyn postinhakulenkkiin. Pakkanen iskee poskiin ja nenään täysillä vaikka muuten hyvin tarkenisikin.

Tuplaturkkinen lapinkoira ei parinkymmenen asteen pakkasesta vielä hätkähdä! Naama kuurassa se pomppii edellä tutkien jänisten ja oravien kurvailujäljet tarkkaan.

Viikolla sentään sain aikaisiksi käydä talven ensimmäisellä lumikenkäilyllä. Lunta on täällä vieläkin aika vähän mutta puuterihankea riitti hyvin kenkäilyyn.

Kolusin metsän laitaa etsien sopivaa kuusta Jouluksi. Pari mukavaa ehdokasta löytyikin vaikka tanakalla koristelullahan saa kauniin enemmän metsänhoidollisestakin kuusesta.

Huuruiset puut ja valkoinen hanki nostattaa joulutunnelmaa todella! Kun saa vaan itsestään niin paljon irti jotta vatuloi tarpeeksi kerroksia päälle niin ulkoilu tuntuu kyllä hyvälle.

Kunnon hikoiluliikunta jää näillä pakkasilla pariin sulkapalloilukertaan viikossa.

Pelitaitoni on kyllä kehittynyt ihmeesti! Enää ei tule niin paljon hutilyöntejä ja syötötkin sattuu jo oikeaan ruutuun.

Viimeksi saatiinkin hyvät pelit aikaisiksi ja seuraavana päivänä oli selkä- ja pakaralihakset aika tiukalla. Venyttely jäi väliin tietysti vaikka paita märkänä pelattiinkin!

Nyt pitänee keskittyä hyötyliikuntaan joulusiivouksen merkeissä. Ihanaa että pian on Joulu!

Pauliina

23.8.2010 10:39

Retkellä Nuuksiossa

Viimein minä, paljasjalkainen etelän (Helsinki, Espoo) ihminen, sain itsestäni irti ja pääsin retkeilemään Nuuksion kansallispuistoon.

Meno Nuuksioon toteutui vihdoin siksi, kun lupasin ulkomailla asuvalle ystävättärelleni synttärilahjaksi retken lähiluontoon.  Siis retkelle oli monta syytä. Epäitsekäs ja itsekäs!

Suunnitelmissamme oli palkata opas mukaan. Jottemme eksyisi ja osaisimme toimia, jos kohtaisimm karhun ym. eläimen.

Opas kertoi, että Haukkalammen luona, jonne Metsähallitus hienosti ohjaa luonnossa kulkijat, on lähireitit niin hyvin merkitty, että mekin pärjäisimme ilman opasta.

Kävelimme 4 km Haukankierroksen ja 2 km Punarinnan kierroksen ja tunnelma oli mahtava.

Luimme karttaa ja opasteita ansiokkaasti, söimme eväät jylhän kallion päälla ja nautimme. Emme eksyneet.

Nuuksion maaston jylhyyttä ei turhaan kehuta. Ja nyt kynnys lähteä kansallispuistoon on matala.

Suunnitelmissa on seuraavaksi tammikuussa lumikenkäretki oppaan kanssa kansallispuiston syrjäosaan, reitittömälle alueelle.

Luonnossa kulkeminen kannattaa aina, virkistys- ja kunnonkohotuksen positiivista piikkiä ei saa muulta niin helposti ja edullisesti.

Päivi, 5-kymppinen

22.4.2010 15:50

Anti-agea monikymppisille

Olen saanut nauttia Lapin valosta 2,5 viikkoa, aivan mahtavaa! Tunturialueista on nähty Ruka, Pyhä, Ylläs sekä Salla. Vuorokaudet ovat pohjoisessa jo tosi valoisat, liene tunti lisää valoisaa aikaa verrattuna etelään. Aurinko vain on ollut aika harvinaista herkkua tällä lomalla. Olen tosin oppinut monia hauskoja pikkujippoja helpottamaan omaa angstista maailmaani.

Luin kolumnin, minkä allekirjoitan 100 %. Jutun aiheena olivat anti-age tuotteet. Media ja mainosmaailma ovat täynnä anti-age asioita meille monikymppisille. Aina löytyy täsmätuotteita, joka ikään kuuluvina, esikuvinaan filmimaailman kauneusikonit. Ja minä tasaisin välein sorrun mainosihmisten lupauksiin ja lopputulema on sama vanha tuttu minä.

Uusi ajatus, johon törmäsin oli lyhyesti, anti-age roskakoriin, olkaamme ylpeinä vintage. Hyvinvoinnissamme tärkeintä on syödä monipuolisesti, ilman kikkailua, nukkua ja ulkoilla riittävästi. Ottaa vastuu itsestä ja unohtaa vippaskonstit. Noudatan nyt tätä ohjenuoraa ylpeänä, miksen älynnyt aikaisemmin…

Olen pitkällä talvilomalla Lapin eri tuntureilla harjoittanut liikuntaa, nukkunut hyvät unet sekä nauttinut lähiherkkuja. Maastohiihto sujuu yhä hyvin uusilla ”helpposuksillani”. Pitoa löytyy ja luistokin on ihan sopiva. Säät ovat olleet plussan puolella. Sukseni toimivat loistavasti 0 ja piirun verran plussan puolella.

Sallan laduilla, kun aamupäivä lämpötila on jo yli + 5, pikkulipsumista tapahtuu. Täytyy tutustua, pitäisikö suksia huoltaa tai esim. karhentaa? Ja siis täytyy tunnustaa etten ole päässyt testaamaan ”helpposuksiani” kunnon pakkasella. Kylmintä on ollut -2. Jää ensi talven laduille se testi.

Hiihtolenkin päälle olen nauttinut spinnning, body shape tai kuntopiiri tunneista tai lumikenkäretkestä tunturin huipulle ilta-auringossa. Kuntopiiri tunnilla kehitimme hyvän jumpan TV katsomisen lomassa. Ota paino toiseen käteen ja tee sivuttaistaivutuksia, kyllä vyötärömakkarat saavat kyytiä. Voit samalla nousta varpaille, tekee hyvää jalkapohjalihaksille, varsinkin jos on poikittaisholvin laskeuma.

Toisen kikan opin, että kehoa rasvatessa voi tehdä hyviä tasapainoharjoituksia, seistä yhdellä jalalla ja levittää kosteusvoidetta toiselle puolelle. Hauska juttu yhdistää kaksi kurjaa hommaa, joista ainakin itse lintsaan aika paljon.

Päivi, 5-kymppinen

7.4.2010 9:56

Retkiryysis

Asioilla on taipumus kasaantua!

Ensin menee viikkokin ettei tapahdu mitään ihmeitä ja sitten ilmaantuu kaksi mielenkiintoista retkeä ja tietysti samalle päivälle!

Kansalaisopiston linturetki starttaa heti aamu yhdeksältä ja latuyhdistyksen lumikenkäretken vetoon olisi lähdettävä puoliltapäivin.

Pikku järjestelyillä pääsen mukaan molempiin! Mukaan vaan lämpimiä vaatteita ja tanakasti eväitä, eikun reissuun!

Peltoaukean laidassa kiikaroitiin innolla jo kevään tuomia siivekkäitä ja talviasukkeja.

Saimme ihailla ukkoteeren ruokailua koivikossa, töyhtöhyyppiä sekä innokkaasti laulavia pikkulintuja.

Sykettä nosti vetäjän innostunut peto – hihkaisu! Kiikarit kääntyivät kaikilla metsän yläpuolella kaartelevaan isoon lintuun.

Nuori maakotka liiteli sulavasti ilmassa! Kaukoputken läpi näkyivät siipien vaaleat laikut ja sormimaiset kärjet. Upea ilmestys ja lähes kivenheiton päässä kodistani!

Kellon lyödessä kahtatoista oli vaihdettava porukkaa reippaisiin lumikenkäilijöihin.

Olimme odottaneet hienoja hankijaisia pääsiäiseksi mutta rakeinen, märkä lumi määräsi retken pidettäväksi jo valmiiksi poljetulla uralla.

Hieman meinasi ajatukset karkailla kaartelevaan kotkaan mutta iloinen ja puhelias porukka tempaisi mukaansa.

Tauolla käristettiin makkaraa ja harjakaisiksi juotiin kahvit. Miten hyvältä se nuotiokahvi maistuukaan!

Ensi kertaa lumikenkiä kokeillut Martti 70v. totesi ettei homma ole hiihtämisen veroista liikuntaa mutta mielenkiintoista oli kokeilla lajia.

Kuusi tuntia raittiissa ulkoilmassa hyvässä seurassa! Voiko päivänsä enää paremmin viettää!

Pauliina

26.3.2010 16:07

Pikkuinen hiihtäjä sisässäni!

Kuluva talvi on ollut mahtava mahdollisuus talviurheilulajien harrastajille. Lumikinokset ovat suorastaan kutsuneet ulos.

Minä olen ollut lumikenkäilemässä, laskettelemassa, talvisauvakävelemässä tai muuten vain kävelemässä ja nauttimassa talvisessa luonnossa.

Maastohiihto oli vielä korkkaamatta. Hanki oli kimallellut jo niin pitkään, ladut olivat täynnä ihmisiä ja minä olen kaikesta huolimatta utelias ihminen.

Minun kompastuskiveni on aina ollut voitelu. En osaa sitä, vaikka olen monet demot vierestä seurannut. Suksissani pito ei pidä ja luisto ei toimi, hermot siinä menee.

Sain mahdollisuuden testata uuden aallon suksia, jotka eivät vaadi minkäänlaista voitelua. Toimivat kuulemma kaikissa sääolosuhteissa. Ovat siis juuri minua varten, kun olen perinteisen hiihdon ystävä.

Suksien valintakin on tosi helppoa. Ei enää nöyryyttävää tiedustelua suksivuokraamossa, paljonkos rouva painaa yms.

Näiden suksien valinta on tosi helppoa. Suksien pituussuositus on hiihtäjän pituus + 15 – 20 cm ja sitten menoksi. Valitsin siis 183 cm perinteisen sukset.

Ulkona oli pikkupakkanen ja vähän vettä ladulla. Unelmasukseni toimivat. Hiihtäminen oli tukevan pitävää ja alamäessä vähän tukka hulmusikin.

Totesin mielessäni, nämä ovat minun sukseni. Toimivat kuulemma hyvin juuri -1 -8 asteessa. Nyt odotakin taas kunnon pakkasia, että pääsen testaamaan suksiani erilaisessa kelissä.

Siihen luo hyvän mahdollisuuden tuleva vapaa, kun keskiviikkona alkaa ansaittu 2,5 viikon talviloma Lapin hangilla.

Päivi, 5-kymppinen

1.3.2010 15:34

Liikunta ja minä

Minä liikun ja ulkoilen, sillä pidän herkuista liikaa. Kauhun tasapaino laittaa liikkeelle.

Tosin matkan varrella mukaan on tarttunut myös aimo annos innostusta siitä hyväolon tunteesta, joka vallitsee hyvän kävelylenkin jälkeen.

Pää pysyy koossa, kovan ja hektisen työpäivän jälkeen.

Lajiskaalani on laaja; kävely, sauvakävely, lumikenkäily, laskettelu, perinteinen hiihto, pyöräily, jumppa sekä pyrkimys hyötyliikuntaan.

Liikkumattomuuteen olen hyvä keksimään syitä, mutta onneksi usein myös aktiivinen puoleni voittaa ja lähden eteenpäin.

Luontoon, metsään lumikengillä. Kaikki kokeilemaan, kehotan minä! Liikunnallista maaliskuuta!

Päivi, 5-kymppinen