Yksi kesän mieleenpainuvimmista melontaretkistä oli ehdottomasti viime viikonlopun kuutamomelonta Kuopiossa.
Retki oli yksi Puijon Ladun 70 vuotis juhlavuoden tapahtumista ja minä Puijon rinnakkakkaisjäsenenä eli puolipuijolaisena änkäsin innolla mukaan.
Ilta viideltä kokoonnuttiin Pilppaan Ladun tukikohtaan ja pian oltiinkin vesillä suunnaten keulat kohti Nimismiehennokkaa kaupungin retkisatamaa.
Upeassa auringonpaisteessa kelpasi meloa pitkin tyyntä Kallavettä.
Reippaan melonnan jälkeen saavuttiin perille kauniille kallioniemekkeelle. Pian nuotiopaikalla lämpenivät niin makkarat kuin kahvivesi.
Kyllä eväät kruunaavat retken ja mukavassa seurassa nautittuna voiko iltaa viettää upeammin.
Istuimme lämpimillä kallioilla auringon laskuun saakka turisten mukavia.
Hämärän laskeutuessa pakkasimme tavarat kajakkeihin ja lähdimme paluumatkalle kohti Pilppaa.
Laskevan auringon säteet värittivät vielä taivaanrantaa punaisen ja oranssin sävyin.
Pian erottuivat enää vaaleat melat hämärässä. Taakse osoittavat otsalamput oli sytytetty ja upea täysikuu jo vilahteli metsän takaa.
Ihmeekseen sitä näkee pimeässä kun silmä totuu siihen. Mitään törmäilyn vaaraa ei ollut ja rauhassa jatkettiin matkaa.
Täysikuu tuo ihme suuri olet öisen taivahan, viritteli joku laulua.
Ja siinä se oli, suuri keltainen mollukka, kauniina ja mystisenä metsänrajan yläpuolella luoden kimmeltävää kultaista siltaa järvelle.
En ole ikinä ennen melonut pitkin kuunsiltaa pimeässä vain pienten lamppujen tuikkiessa kajakeista. Upeaa, hiljentävää, nautittavaa!
Jännittävää oli myös könytä ylös kajakista pilkkopimeässä mutta hyvin ja turvallisesti kaikki pääsivät maihin.
Vielä oli tarjolla kuumat löylyt saunassa ja iltapalaa pirtissä.
Upea retki!
Kiitos Puijolaiset koko sydämmestä!
Pauliina
